siinä huumassa
elämässä niin suuressa
rakastuin paperikuviin
sanoihin niin täydellisiin
miten minulle kirjoitit
syvälle sisääni juurruit
sanoillasi tietäni tasoitit
mutta niinkuin aina
saapui syksy, talvikin
vuoden viimeinen kuu
ja sanat päättyivät kai ikävään
silti, kun kaikki oli jo ohi
mietin, niin se varmasti olikin
vain
nettirakkautta
elämässä niin suuressa
rakastuin paperikuviin
sanoihin niin täydellisiin
miten minulle kirjoitit
syvälle sisääni juurruit
sanoillasi tietäni tasoitit
mutta niinkuin aina
saapui syksy, talvikin
vuoden viimeinen kuu
ja sanat päättyivät kai ikävään
silti, kun kaikki oli jo ohi
mietin, niin se varmasti olikin
vain
nettirakkautta
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensiksikin tämä runosi
poikkesi aiemmistasi, olit
onnistunut riimimittelyssä, jota
muistaakseni et tapaa useinkaan käyttää.
Aiheesta sitten, on varmasti
niin että sitä rakastuu ensin
kauniisiin ky. olevan ihmisen
runoihin ja luo sitten itselleen
kuvan ihmisestä sanojen takana.
Ehkä se on juuri sitä nettirakkautta
koska ihminen joka kirjoittaa kauniita
runoja ei voi olla muutakuin
rakastettava.
Minun johtopäätös: kaunis ihminen, sielultaan
ja vaikkapa ulkonäöltään on lukijalle kaunis,
johon voi rakastua, mutta koska tämä
kirjoittaja ei ole fyysisesti läsnä niin se jää
pelkäksi nettiraakkaudeksi.
Ajattelin kokeilla jotain muuta ja ajatus vähän harhaili. Siksi runostakin tuli vähän sekava.
Runoa kirjoittaessani mietin, miten sanat vaikuttavat meihin, mutta saattavat silti huijata meitä. Tuo riimityksen loppuminen oli vähän sitäkin, mitenmielikuva runosta muuttuu ja ihmisestä sen takana.
Vastauksesi oli aika osuva kuitenkin..