Mietteissäin hiljaisuuden rannoilla,
sydän sykkivä pien.
Niinkös se onki, hiljentynny pesä,
hiljentyneenä elää.
Elää
sydänvedet eihän ne jäädy.
sydän sykkivä pien.
Niinkös se onki, hiljentynny pesä,
hiljentyneenä elää.
Elää
sydänvedet eihän ne jäädy.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten hienoa on seurata, Liisa, sinun herkkää sulkakynän jälkeä!
Runoihisi en kyllästy koskaan, niin ne virtaa,, niin antaa tuonne sisälle..
vaan sydämellähän sinä niitä ylös kirjoitteletkin, sillä ne elää ja - antaa! ~~ Kiitos! :)
http://www.olarinkamerat.net/kuvat/Kesaailta.jpg
Se mikä sykkii, pysyy lämpimänä.
Sykkii ja virtaa myös eteenpäin.
Kiitos runosta, hiljaisuudesta.
Heii täältä aurinkoisesta iltapäivästä.
Oisko kuules niin,
kuin lehtiki,miten seki riisutaan,
esiin tulee piilostaan, hyvin herkkää ja
kaunista pitsimäistä kuviota?
Olen otettu palautteestas, kiitos.
Jossa on myöski hyvin herkällä pensselillä sivelty.
PS. Herkällä mielellä tässä, olen käyny hautuumaala ja sytyttänny kynttilän.
Sylillinen kukkia joissa on purppuraa hehkuvaa,hymyki vieno, vilkutuksineen.
Sehän ihmettä onki,
virta etenee, matkalla kohtaa
kivikkoiset kosket raivossaan,
etenee syvään tyyneen lahteen.
ilolla -ammentaa
kiitos lämpimälle, tuntevalle, sykkivälle, sydämelle.
aurinkoista, kultaantunutta, kimallusta.
Kukkasia ojennan, nyt kukkii maksaruoki niin kauniisti.