Vahvemman kannateltavana

Kerro murheesi

Katselin tyyntä veden pintaa.
Kuulin äänen sanovan hiljaa:

Puhu minulle, kerro murheesi.
Näin opit kaikessa luottamaan.

Älä katso siihen, mikä satuttaa
ja saa sinut kahleisiinsa.

Tahdon vapauttaa ajatuksesi
sekä tunteidesi maailman.

Kaikki on tehty puolestasi,
kannettu jo ristin puulle.

Sinne voit jättää kuormasi,
luovuttaa kipeän kantamuksesi.

Ceta Lehtniemi

Runo on julkaistu muistaakseni Kotisataman portaalissa, ja olisikohan se ollut myös runo/valokuvakirjassani 'Kuin pieni lähde'. Tunnelma on kuin runon synnyn aikaan. Istun rantaviivan tuntumassa. Näpytän viestiä kännylläni ja sudenkorento istuu hihallani.
4494
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Vaikka olen toki runojeni kirjoittaja, en muista kaikkea oikein.
Edellisen runoni säe
"Tahdon vapauttaa ajatuksesi, sekä tunteidesi maailman."
oli korteissani ja muuallakin portaaleissa muodossa:
"Tahdon vapauttaa ajatuksesi, sekä tunteittesi maailman."
Jaa -enpä tiedä, miten sen kuuluisi olla? Sen lisäksi juuri runo "Kerro murheesi" ei ole kirjassani "Kuin pieni lähde" (Perussanoma, 2003). Seuraava runo on siellä kyllä:

Kunpa valosi löytäisi

Kaiken keskellä suostut
aina hellästi auttamaan,
neuvomaan ja opastamaan,
että Sinun valosi löytäisi minut.

Aina saan tulla luoksesi
puhdistuslähteelle saakka.
Saan silmävoidetta nähdäkseni
ja levon omista yrityksistäni.

Isä, tahdon suostua valoosi.
Se on niin puhdas ja hellä
Kristuksen kirkkaus ristiltä.
Se on armon ihmeellinen syli.

Ceta Lehtniemi

Äänestä

Saada olla kämmenellä,
kiitos lohduttavan runos.

Ehkä sudenkorentoki tahtoi jotaki kirjoittaa.
Hellyttävää, luonto kaikkinensa ja
siinä saamme olla osallisina.

Äänestä
  • Kun näpytin kännylläni runoa 'Kerro murheesi', niin punaruskea sudenkorento lennähti vasemman hihan suulle. Toisin sanoen katselin, miten luottavaisesti se lepäsi kädelläni. Kun runo oli kirjoitettu, se lensi pois.

    Saan niin valtavan paljon teidän muiden vastauksista. Kiitos sinullekin. Olen saaristossa ja kenttä on huono. Äsken yritin mökin sisältä vastata teen leppis-runoon, mutta en onnistunut. Nyt istun korkealla kalliolla. Matkalla kuvasin pikkuisen punaruskean sienen kännylläni sammalikossa maaten.
    Kurkiaura töräyttelee taivaalla juuri. Äsken harmaahaikara rääkäisi jossain.

    Äänestä

  • ilolla-ammentaa kirjoitti:

    Kun näpytin kännylläni runoa 'Kerro murheesi', niin punaruskea sudenkorento lennähti vasemman hihan suulle. Toisin sanoen katselin, miten luottavaisesti se lepäsi kädelläni. Kun runo oli kirjoitettu, se lensi pois.

    Saan niin valtavan paljon teidän muiden vastauksista. Kiitos sinullekin. Olen saaristossa ja kenttä on huono. Äsken yritin mökin sisältä vastata teen leppis-runoon, mutta en onnistunut. Nyt istun korkealla kalliolla. Matkalla kuvasin pikkuisen punaruskean sienen kännylläni sammalikossa maaten.
    Kurkiaura töräyttelee taivaalla juuri. Äsken harmaahaikara rääkäisi jossain.

    Lapseni, saat olla heikko

    Olet minun ja saat olla heikko.
    Älä etsi vikoja itsestäsi tai toisista.
    Vihollinen näin tahtoo puhua.

    Menneet virheet ja mutkat näen.
    Olet jo vienyt kaiken ristille.
    Jätä ne turvallisesti sinne.

    Sisimpäsi lepo on juuri siinä,
    että hellität jo oman otteesi.
    Olet vahvemman kannateltavana.

    Ceta Lehtniemi

    Nyt olen kaupungissa ja tietokoneeni äärellä. Aloin itse kaivata runoani, jonka mukaan laitoin ketjun otsikon. Tunsin tarvitsevani juuri sitä.
    Tahdon kuulla: "Saat olla heikko". Tahdon kuulla: "Olet minun." Vähän hullu tunne tuli, kun en löytänyt runoa omista kansioistani, ja löysin sen vasta googlen kautta eräään nettisivuston vieraskirjasta.
    "Olet vahvemman kannateltavana."

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ilolla-ammentaa kirjoitti:

Kerro murheesi

Katselin tyyntä veden pintaa.
Kuulin äänen sanovan hiljaa:

Puhu minulle, kerro murheesi.
Näin opit kaikessa luottamaan.

Älä katso siihen, mikä satuttaa
ja saa sinut kahleisiinsa.

Tahdon vapauttaa ajatuksesi
sekä tunteidesi maailman.

Kaikki on tehty puolestasi,
kannettu jo ristin puulle.

Sinne voit jättää kuormasi,
luovuttaa kipeän kantamuksesi.

Ceta Lehtniemi

Runo on julkaistu muistaakseni Kotisataman portaalissa, ja olisikohan se ollut myös runo/valokuvakirjassani 'Kuin pieni lähde'. Tunnelma on kuin runon synnyn aikaan. Istun rantaviivan tuntumassa. Näpytän viestiä kännylläni ja sudenkorento istuu hihallani.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu