maan sisässä juuret halaa
kuoren alla sydän palaa
viimein täyteen kukkaan puhkee
on näky ja tuoksu aivan uhkee
lensi muuan mettiäinen sorja
nuori hänkin, naaraan orja
vietti sanoi hänelle, että
tässä hurmassa on paljon mettä
kuoren alla sydän palaa
viimein täyteen kukkaan puhkee
on näky ja tuoksu aivan uhkee
lensi muuan mettiäinen sorja
nuori hänkin, naaraan orja
vietti sanoi hänelle, että
tässä hurmassa on paljon mettä
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kiitos kauniista runosta. Ilahdutat suuresti. Kiitos.
persoonallinen vastaus, kiitos.
Kiitos tarinan jatkosta ja hyvää yötä. Mulle tulee tyylistä mieleen Pessi ja Illusia satu. Osaat kuvata elävästi luontoa. Täytyy tunnustaa että olen hieman kateellinen, taidoistasi olen aina halunnut osata kirjoittaa runoja mutta osaan kiroittaa sujuvasti vain kauppalistan. :)
sepitellyt niin kauan kun muistan, muistiin olen kirjoittanut muutaman vuoden, elikkä suurin osa on mennyt taivaan tuuliin. Tuskin siitä suurta vahinkoa on ollut, ainakaan viimeaikaisten kokemusten perusteella, ei liity mitenkään tämän palstan juttuihin.
luen kyllä jokaisen...
Mun mielestä sulla on hyvä omanäköinen tyyli kirjoittaa. Osaat kuvailla asioita elävästi. Kun lukee näitä pystyy näkemään mielessään esim. virran ja puut sekä näissä on myös kaunis ( ehkä surumielinenkin) tunnelma.
Piti laittaa "enkeli" melkein. :) Täytyy oikeasti yrittää edes mennä nukkumaan. Tai olen kohta melkein vampyyri kun on unirytmi niin sekaisin.
kun luet jokaisen, mistä?
Enkelit, vaikka melkein niin tarttee tutia yöllä, pimeässä lentää helposti harhaan ja sitte tulee siipirikkoja.
Kiitos kuitenkin arviosta, tarkoituksella ei ole surumielisiä, elämä vaan on sellaista. Vaikka nämä ovat tarinoita, silti omalla tavallaan ihan totta niinkuin juttuni yleensäkin.
Haluaisin vastata näihin runolla, mutta nämä luontoaiheet ei onnistu multa kyllä yhtään. Hyvin taas keksit tämän, sujuvaa on.
sanoin, luontoaiheet ovat siitä helppoja kun tarvii vaan kertoa totuuksia, tietenkin ne täytyy värittää tarinoiksi. Kerro vaan se minkä näet, ihan luonnollista.
Jossain syvällä uumenissa
lammen pienen syleilyssä
piilossa yöltä ja päivältä
pilven pienen peitolta
lähde kovin vaatimaton
keskellä sileän kivimaton
ylhäällä kaukana sinessä taivaan
yllä sen pienen pilven harmaan
tuuli vieno puhalsi
itseksensä sekin tuhisi
Niin kirkas on pinta sen
kuin puhtaan sydämen
niin vaatimaton ja vakaa
joka ikionnen takaa
toistaa värit taivaan sineen
tekee sen rakkauden nimeen