..on saanut tältä palstalta, apua ongelmiin, oivalluksia, helpotusta ahdistukseen, mielenvirikettä...yleensäkin jotain positiivisia tuntemuksia? Käsi ylös.
Itse: Olen saanut paljon hyvää monelta monelta kirjoittajalta! Kiitos kaikille! Sydämestäni! :)
Itse: Olen saanut paljon hyvää monelta monelta kirjoittajalta! Kiitos kaikille! Sydämestäni! :)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Onhan täällä ollut hyviä ja hauskoja hetkiä ;) Ja parasta kaikesta olet tietysti sinä,...Sinua ei voi korvata mikään,...olet...the first...
http://www.youtube.com/watch?v=pVESzTCqc50&feature=related
Joo, oon ykkönen, heti teidän valovoimaisten jälkeen, mutta kiitos kuitenkin ;-D
Ihan kuin suuri yleisö arastelisi tai pelkäisi antaa positiivista palautetta, silloin kun se oikeasti on ansaittua. On kaikenlaista napisijaa ja narisijaa, jotka menee kirjastoon haukkumaan huonoja valikoimia, lääkäriin valittamaan terveydenhuollosta, tänne palstalle napisemaan ihan surkeista kommenteista...negatiivis-sävytteisiä ihmisiä, jotka ei osaa hahmottaa asioissa olevia hyviä puolia.
Sä olet erilainen. :)
Sinä ja minä ollaan erialaisia, sillä meillä on ollut hyvä opettaja ;) Olet hyvällä tavalla erilainen ja paljon enemmän kuin itse ymmärrätkään, olet ainutalaatuinen, empaattinen ja sympaattinen ihminen. Sinun pitää arvostaa itseäsi, sillä olet fiksu ja herttainen, sellainen mitä moni mies ei ole. Olet oppinut ymmärtämään elämää omien vaikeuksiesi ja kokemuksiesi kautta ja vaikka välillä masentaakin, olet kuitenkin peruspositiivinen luonne, joka kyllä näkyy sinusta. Annat uskoa ja toivoa monille, huumorisi on hyvää ja sinulla on hyvä sydän. Ainoa mitä sinun tulisi oppia on se, että sinun ei tarvitse olla muuta kuin mitä sinä olet, kelpaat sellaisenaan, olet niille jotka sinut tuntevat arvokas ja rakas ihminen kaikkine ominaisuuksinesi, sinä ole sinä, eikä sinua korvaa kukaan muu.
Tää äijä meni aivan sanattomaksi. Sä se osaat kirjoittaa niin kauniisti että ilon :") silmissä pitää lukea!
Olet hyvä ja rakas, lottamari!
Olen ymmärtänyt etten ole menettänyt mitään.
:-D
Hyvä niinkin! Se vielä puuttuisi että palstailu riistäisi ihmiseltä jotain, antamatta mitään.
Kirjoittaminen on hyvää terapiaa. Se auttaa jäsentämään omia ajatuksia, mikä sinänsä jo parantaa oloa.Toisten ihmisten mielipiteet ja ajatukset vaikuttavat omaan ajatteluun. Toivottavasti sitä kehittäen.
Itse ilmiötä täällä tarkastellaan monelta kantilta, joka ainakin minulle on antanut useamman ahaa-elämyksen ja myös avannut omia silminäni. Älykkäiden ihmisten outo huumorintaju ja sen herättämät yllättävän voimakkaat reaktiot ovat antaneet viihdykettä.
Mone uhriksi ilmoittautuneen erittäin yksisilmäiset, tuomitsevat , henkilökohtaisuuksiin menevät ja ehdottoman varmasti oikeassa olevat mielipiteet, ovat vahvistaneet olettamustani, että "uhreiksi" ilmoittautuu ihmisiä, jotka eivät pysty käsittelemään omaa osuuttaan henkilökohatisissa konflikteissaan. En silti tiedä ovatko nämä ihmiset narsisteja. Ehkäpä vain heidän aikuiseksi kasvamisensa on yhä kesken.
Se asia minulle on täällä selvinnyt myös, että oikean narsistin tielle joutuminen on hirvittävä kokemus. Nämä ihmiset saavat kaiken myötätuntoni ja toivon, että he saavat kaiken mahdollisen avun ja tuen. TNäiden oikeiden uhrien takia narsismista on hyvä keskustella vakavastakin. Kaikki eivät ole "uhrien uhreja".
Niimpä, tuon olin jo ite unohtanut, kun ero-melskeissä ajatukset oli sekaisin, ja oli ahdistunut olo, niin muistan nyt että talvella tänne kirjoittelu selkeytti ajatteluani, eli terapiana ajatusten purkaminen kommenteiksi on hyvä juttu.
Toiset osaa asettua toisen saappaisiin, vaikeinta lienee uhrin katsoa elämää narsistin silmin. 'Miksi kiusaan itseäni, onko minussa jokin vika mikä aiheuttaa kiusaamisen, jos ei ole, olen aito uhri' :)
Aito uhri: hiljainen, järkyttynyt, ahdistunut, nöyrä, kiitollinen avusta...
'uhri': katkera, vihainen, kostonhimoinen, itsekeskeinen, muut tuomitseva, haukkuu narsistit maan rakoon... 8-)
Molempia pitäis auttaa, mutta kumpaa mieluummin(?)
Oletko muuten jälkeenpäin lukenut siinä tuskan alkutaipaleella kirjoittamiasi juttuja? Minulta purkautui aika katkeraa tarinaa. Olin synkää ihminen.
Innoittamanasi vilkaisin just. Tuntui aika hassulta, kuin olis päiväkirjaa lukenut, tuli monta asiaa takautumina mieleen, talvisia fiiliksiä, kipeitäkin. Kai se on niin että sitten kun ei mikään enää koske, niin sitten on kokonaan parantunut. Paranemisprosessiin kuulunee pohtiminen, suru, viha ja katkeruus, epäusko, asteittainen hyväksyminen, huumori ja ilmiölle nauraminenkin, ja lopulta irtipäästäminen. Mainitsemaasi henkistä kasvua.
Olen ainakin saanut vahvistettua omia käsityksiäni monestakin asiasta joka askarruttanut ja aika monella tavalla vielä. Ei pelkästään lukemalla kirjoituksia vaan myös huomaamalla kuka ne on kirjoittanut. Niinkuin aikaisemmin täällä jo joku kirjoitti että tämähän ei ole mikään narsistienuhrien tukiryhmä vaan foorumi jossa tätä asiaa voi käsitellä yleisellä tasolla, minusta sitä ei kaikki ole oivaltaneet. Kyllä tallaisella on paikkansa ja näkeehän sen jo viestimääristäkin että tarvetta on.
Viestimäärän saa suureksi youtube linkeillä ja yleiselle keskustelupalstalle sopimattomalla muutaman nimimerkin keskinäisellä toistensa ylistämisellä, todellisuudessa kirjoittajia on minimaalisen vähän.
Juu näin on, normipäivä tänäänkin, aika sopimatonta käytöstä täällä ;) Aikamoista. No ihmisiä ne pappi, hammaslääkäri ja lentokapteenikin vaan ovat.
yuotube,...kummelit
http://www.youtube.com/watch?v=2vtwkQcHA1I
Youtube linkeillä on toinenkin merkitys, viestittää enempi tutuille, omaa tunnemaailmaa: surullinen biisi, olen surullinen, riemukas biisi, olen iloinen, rakkauslaulu, tykkään ja välitän teistä kamut.
Mitä pahaa on kahden nimimerkin syvällisemmässä vuoropuhelussa? Toisen kiittämisessä, arvostamisessa ja kunnioittamisessa?
Kiitos positiivisesta palautteesta! :) Kyllä, palsta on nimensä mukaisesti ilmiön tutkimuskenttä. Ja koska itse näen että ollaan kaikki ainakin hitusen narsistisia, vaikkapa asteikolla nollasta sataan, niin ketään ei tulisi sulkea ihmisyyden ulkopuolelle, vaan yrittää ymmärtää koko ilmiötä.
Mitäkö pahaa? Kuka väitti että jotain pahaa? Yleisen keskustelupalstan jatkuva täyttäminen noilla on epänormaalia, melkein vois sanoa sairasta. Normaalisti tuollainen ei kaipaa yleisöä.
Mutta, hyvä ihminen, eihän täältä kirjoitustila lopu, ja eihän niitä kommentteja tarvii avata ja lukea mitä ei itse halua.
Mihis sun suvaitsevaisuus hilppas? :)
Mitä pahaa epänormaalissa on? Minä olen nähnyt täällä paljon epänormaalimmankin ilmiön kuin jubetuben ja kamun kehumisen, mutta miksi se minua vaivaisi? no, ei mitenkään, sillä minulla onneksi on vielä ihan live-elämääkin.
Kyllähän täällä palstalla käydyt keskustelut ovat jonkun verran auttaneet tässä mun itsetutkiskelussa...
Nyt kun tiedän paremmin miten narsistit käyttäytyvät olen oppinut välttämään tätä ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
En tiedä onko tämä aidosti muutos parempaan, vaiko vain paremmin opittua näyttelemistä, mutta onko sillä loppujen lopuksi edes väliä? :)
Luulen, että olen ihmisten mielestäkin nykyään huomattavasti mukavempaa seuraa, kun kyselen muiden kuulumisia, enkä puhu koko päivää itsestäni. Parisuhdekin on lähtenyt mukavasti käyntiin...Ja olen opetellut tekemään kompromisseja.
En enää etsi täydellistä ihmistä, toisten viat ovat minunkin vikojani usein.
Toisen narsismi on asia, jota ymmärtämällä ei enää takerru toisen v-mäisiin puoliin, vaikka tuo narsismi ei NPH:öön yltäisikään. Narsismia kun on meillä kaikilla, enemmän tai vähemmän.
Etsin (ja löysin) ihmisen, jonka kanssa meillä on paljon yhteistä, niin hyvässä kuin pahassakin. Ihmiset yleensä keskittyvät niihin yhteisiin hyviin puoliin, mutta olen oivaltanut, että tällainen ajattelu johtaa ainoastaan ajan kanssa suureneviin pettymyksiin. Pitää olla sopivasti realisti...
Mielestäni sen taidon olen tässä reilun vuoden aikana oppinut. :)
Kyllä, se minun vittumainen puoliskoni on tuolla edelleen, piilossa. Ja siellä toivon mukaan pysyykin...
Ehkä se ajan kanssa haalenee, ja menettää merkityksensä ja sulautuu osaksi persoonaani, tai sitten ei.
Joka tapauksessa, minä olen minä, eikä mun tarvitse kantaa syyllisyyttä olemassaolostani, kuten ei kenenkään muunkaan, eikä sen tähden myöskään muuttaa itseäni muiden mieleiseksi.
Tärkeämpi pyrkimys lienee se, miten tulla tämän persoonallisuuden kanssa toimeen muiden ihmisten kanssa...
Vanha kunnon joku kamu =)
Sulta olen oppinut ajatuksen jos toisenkin.
Ja tuokin on tärkeä ajatus, että jos toinen ei täytä kaikkia odotteita, voi sitä omaa odetekynnystä laskea tietoisesti alespäin. Joustavuutta. Olen iloinen puolestasi j.o.k.u.
Thanks.
En ole saanut apua ongelmiin enkä positiivisia tuntemuksia.
Hmm...if you want to share with us your problem? Kerro ihmeessä?
Tuota, joskus täällä menee toiset kommentit ohi vastaamatta, johtuen siitä että sillä hetkellä ei kukaan ole osannut vastata ja sitten se unohtuu. Sellaisesta voi kysyjälle tulla aika kurja olo, ettei välitetä, toivottavasti sulle ei ole käynyt niin? :/