Lääkäri vähätteli ahdistustani, ja viittasi motivaatio-ongelmiin.
Olen kertakaikkiaan pöllämystynyt. Yritin kotona miettiä, että olisiko tuo lääkäri oikeassa. Mutta ei ole, ei hän ilmeisesti tiedä miten lamaannuttavaa ahdistus voi olla.
Olo on nyt samanlainen, kuin joku ääliö olisi sanonut "nyt vaan pää pystyyn ja lenkille".
Jos lääkärinne ei ole ymmärtänyt teitä, tähän ketjuun saa valittaa.
Olen kertakaikkiaan pöllämystynyt. Yritin kotona miettiä, että olisiko tuo lääkäri oikeassa. Mutta ei ole, ei hän ilmeisesti tiedä miten lamaannuttavaa ahdistus voi olla.
Olo on nyt samanlainen, kuin joku ääliö olisi sanonut "nyt vaan pää pystyyn ja lenkille".
Jos lääkärinne ei ole ymmärtänyt teitä, tähän ketjuun saa valittaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse tunnen olevani laiska ja saamaton, mutta lääkäri taas on sitä mieltä, että olen masentunut ja ahdistunut ja tämä on oire siitä. Tosin oireita löytyy enemmänkin. Lääkkeitäkin sain ja viikottaiset käyntiajat. Oletko miettinyt lääkärin vaihtoa?
kyseessä alan ammattilainen, psykiatri?
Kyllä, ammattilainen. Vaihto ei onnistu ainakaan heti.
Mun lääkäri (työterveys, yleislääkäri) käski ryhdistäytyä ja ottaa vastuuta omasta elämästä. Ja liikkumaan enemmän. Eli lähes sanasta sanaan "nyt vaan pää pystyyn ja lenkille". Enkä mä nyt muutenkaan mikään sohvaperuna ole koskaan ollut. Käytti tosiaan sanaa "ryhdistäydy" useamman kerran sen vartin vastaanoton aikana. Ja sitten vielä totesi että olisi hyvä aloittaa alkoholin kohtuukäyttö (olen absolutisti). Tein sittemmin valituksen hänen työnantajalleen.
Sattuipa kerran niin että täysipäiväinen koulu ja
täysipäiväinen työ samaan aikaan polttivat voimani
loppuun. Jo valmis taipuvaisuus mielen ongelmiin
pahensi tilannetta. Hain lääkäriltä apua ja sitä sain.
Sain sairaslomaa ja lääkkeet (psykologin puheilla olinkin
jo käynyt kahden viikon välein) ja näin mahdollisuuden
auttaa itse itseäni ja pistää kuntoon ne asiat joihin
itse pystyin vaikuttamaan ajan kanssa.
Ystävän kanssa tuli tästä puhe ja sattui olemaan
sama lääkäri joka oli ystävälleni todennut joskus
tuon "ylös, ulos ja lenkille" - ohjeen.
Voisikohan tässä olla tekijänä myös se, miten
asiansa esittää? On vaikea löytää sanoja kuvailemaan
oloaan ja tuntemuksiaan. Jos saa vain sanottua että
on masentunut, muttei saa kuvailujaan tarkemmaksi
kuin "on ollut vähän vaikeaa eikä saa mitään aikaiseksi",
ei lääkäri ymmärrä tilanteen ja avun tarpeen vakavuutta.
Tässä en siis tarkoita arvostella potilaan sanananlahjojen
paremmuutta. Mutta kehoitan yrittämään, niin vaikeaa
kuin se onkin, todella hakemaan sanoja tuntemuksilleen.
Kertokaa miten olette jo yrittäneet tilannetta parantaa,
miten olette todella yrittäneet ymmärtää itseänne ja
oloanne, miten näette itsenne ja elämänne. Miten
haluaisitte olla "toimivampi" yksilö ja selviytyä
työ- tai arkielämän tilanteista.
Tuo liikkumisen ja raittiin ilman lisääminen on,
niin klisee kuin onkin, oikeasti hyvä neuvo
siinä mielessä että keho ja mieli on yhtenäinen
kokonaisuus. Tottakai se auttaa, ainakin hieman!
Mutta jos tilanne on niin paha ettei edes kykene
lähtemään ulos, ei neuvosta ole mitään hyötyä.
Ihmisiä ne lääkäritkin ovat: eivät osaa lukea
ajatuksia, ja erehtyvätkin joskus. Jotkut taas
ovat osaamattomia, töykeitä ja typeriä.
Jos ahdistuksesi jatkuu ja tuo lääkäri on ainoa
jonka kanssa voit asioida, koita nostaa kissa
pöydälle (eipä ole aina helppoa ahdistuneena).
Kerro, että olet miettinyt hänen puheitaan,
mutta olet edelleen sitä mieltä että jotain
muuta on asialle tehtävä. Sinä haluat voida
paremmin ja sinulla on oikeus saada apua.
Toivottavasti tilanne paranee, tavalla tai toisella!