Mulla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö noin kaksi viikkoa sitten. Tietenkin sairaus itse on ollut varmaankin kymmenisen vuotta, mutta vasta muutama viikko sain vastauksia oudolle toiminnalleni, kuten saivat läheisenikin. Minua riivasi myös mieletön läheisriippuvuus, joka kohdistui mieheeni. Avioero oli jo ihan kynnyksellä, kunnes pienen eron jälkeen ymmärsin asioita ja tietyllä tavalla heräsin. Suhteemme on nyt täysin erilainen, avoin ja rakastava. Pääsin läheisriippuvuuden kanssa sinuiksi, tiedostan asian ja osaan reagoida siihen eri tavalla.
Seinä tuli siis vastaan ja tämän sinetöi uhkaava avioeroni. Tässä kuitenkin lähdin viimein selvittämään sairauttani. Lisäksi joudun nyt vastaamaan tekemistäni väärinkäytöksistä. Tuomiosta en tiedä, mutta maksettavaa tulee ja paljon. Ehkä sairauteni tulee toimimaan jonkinlaisena lieventävänä asianhaarana. Onko tietoa?
Olen syönyt ketiapiinia nyt pari viikkoa ja olen ollut rauhallisempi, nyt jo. Minulla (ja läheisilläni) on huomattavasti parempi olla. Minulle on nyt muutamia päiviä sitten tullut ihottumaa kasvoihin, sivustalle ja kaulaan. Onko kokemuksia?
Nyt opettelen tuntemaan itseäni ja erottelemaan sairauden ja minun itseni ominaisuuksia. Ensin se oli hieman hämmentävää, mutta ei enää niinkään. Edelleen ymmärrän monia asioita, joita sairauteni on aiheuttanut. Söin lähes 8 vuotta Optiparia, joka provosoi maniaa ja olinkin lähes täysin manian pyörteissä useita vuosia. Masennus alkoi kun lopetin lääkkeen käytön keväällä. Samoin aiemmin, odottaessani kuopustani, iski masennus kun jouduin lopettamaan lääkkeen. Joskus tuli pieniä notkahduksia masennuksen suuntaan, vaikka söin lääkettä. Ilmeisesti aiheuttamani päänvaivat masensivat.. Olin vuosia ns. yli-inhimillinen, voimani mittaamattomat ja aikaansaamiseni jotakin aivan järjetöntä! Ihmiset ympärilläni ihmettelivät jaksamistani ja minä vain vouhotin lisää vastuuta, velvollisuuksia ja sitoumuksia. Kun notkahdus tuli, en uskaltanut vastata edes puhelimeen, eli lukkiuduin.
Seinä tuli siis vastaan ja tämän sinetöi uhkaava avioeroni. Tässä kuitenkin lähdin viimein selvittämään sairauttani. Lisäksi joudun nyt vastaamaan tekemistäni väärinkäytöksistä. Tuomiosta en tiedä, mutta maksettavaa tulee ja paljon. Ehkä sairauteni tulee toimimaan jonkinlaisena lieventävänä asianhaarana. Onko tietoa?
Olen syönyt ketiapiinia nyt pari viikkoa ja olen ollut rauhallisempi, nyt jo. Minulla (ja läheisilläni) on huomattavasti parempi olla. Minulle on nyt muutamia päiviä sitten tullut ihottumaa kasvoihin, sivustalle ja kaulaan. Onko kokemuksia?
Nyt opettelen tuntemaan itseäni ja erottelemaan sairauden ja minun itseni ominaisuuksia. Ensin se oli hieman hämmentävää, mutta ei enää niinkään. Edelleen ymmärrän monia asioita, joita sairauteni on aiheuttanut. Söin lähes 8 vuotta Optiparia, joka provosoi maniaa ja olinkin lähes täysin manian pyörteissä useita vuosia. Masennus alkoi kun lopetin lääkkeen käytön keväällä. Samoin aiemmin, odottaessani kuopustani, iski masennus kun jouduin lopettamaan lääkkeen. Joskus tuli pieniä notkahduksia masennuksen suuntaan, vaikka söin lääkettä. Ilmeisesti aiheuttamani päänvaivat masensivat.. Olin vuosia ns. yli-inhimillinen, voimani mittaamattomat ja aikaansaamiseni jotakin aivan järjetöntä! Ihmiset ympärilläni ihmettelivät jaksamistani ja minä vain vouhotin lisää vastuuta, velvollisuuksia ja sitoumuksia. Kun notkahdus tuli, en uskaltanut vastata edes puhelimeen, eli lukkiuduin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lääkäriin, ketiapiini voi aiheuttaa moista ja jos se on syypää niin sitten vaihto johonkin toiseen neuroleptiin.
Ihottuma näyttäisi vähän pahenevan. Voisko mennä ohi? Vai onkohan ehdoton lääkkeenvaihto? Helvetti, sekin vielä tähän.
Mua ahdistaa taas niin paljon.. vittu, tää ei varmaan lopu ikinä.. tai edes rauhoitu. Noin kaksi viikkoa meni suht hyvin, vaikka erinäisiä kohtauksia siihenkin sisältyi, rankkojen tapahtumien seurauksena.