Keskosuus

Minkä ikäinen poika sinulla nyt on? Onko hän vielä teholla vaiko jo kotona?
Oliko hän pitkään hengityskoneessa? Noin varhain syntynyt kärsii (alussa) vielä hengityskeskuksen kehittymättömyydestä, joka esiintyy hengityskatkoina. Vauva unohtaa hengittää. Mutta muistutus riittää, yleensä. :) Lääkkeet on tähänkin.

Saturaatiot ovat varmasti tuttuja. Samoin hengitystiheydet ja sydämenlyöntitiheys. Happi ja paine keuhkoissa...neonatalogia on mielenkiintoinen aihealua.

Millaista keskustelua asiasta kaipaat?

Heippa!

Meidän poika on nyt 9 kuukautta vanha iloinen, reipas vesseli ja aika vilkas. Alku oli vaikeaa, oli hengityskatkoksia, aivoverenvuotoja sekä hypospadia. Olimme sairaalassa n. 3 1/2 kk. Lastenklinikan vauvateholla n. 2 kuukautta. Hengityskoneessa hän oli viikon, olin itse saannut kortisonihoitoja raskausaikana, joten vauvan keuhkot olivat melko vahvat. Tämä on ollut meillekin tosi rankkaa, koska hän on esikoisemme. Ja vieläkin miettii miksi näin piti käydä, koska olemme aina pitäneet huolta itsestämme ja varsinkin raskausaikana olimme erittäin varovaisia. Tällä hetkellä joudumme käymään kerran viikossa fysioterapiassa vähän jumppaamassa, ettei tule keskosille tyypillisiä virhemalleja motoriseen kehitykseen. Poikamme kannattelee jo hyvin päätään, kääntyilee ja yrittää ryömiä, mutta keskosilla saattaa hieman myöhästyä tämä motorinen kehitys. Me onneksi selvisimme aivoverenvuodosta säikähdyksellä, jouduimme käymään tämän pääntilanteen vuoksi n. kerran kuukaudessa Lastenklinikallla päänultraäänikuvauksissa, mutta ne lopetettiin. Nyt käymme silloin tällöin neurologilla kotipaikkakunnalla, mutta varsin hyvältä näyttää. Noin vuoden päästä meillä on vielä yksi leikkaus, mutta sitten tulee ne 2 vuotis-synttärit....ja toivon mukaan keskosuus on taakse jäännyttä elämää. Ruokailusta: meidän poika aluksi söi kun hevonen, mutta sitten alkoi muu tekeminen kiinnostaa niin kovasti, että meillä alkoi varsinainen sose-sota, painokäyrät menivät hieman alaspäin ja tuli ummetusta. Taas pelästyin, mutta nyt on tilanne taas hyvä omatekemäkin menee jo alas. Ensi viikolla menemme ravitsemusterapeutille kuulemaan lisävinkkejä...Monesti keskoset voivat olla hankalia syömään, on oksentelua yms. Täytyy sanoa, vaikka tilanne on ollut vaikea niin kummasti sitä löytää itsestä voimaa kun katsoo sinisiä hymyileviä silmiä ja nauravaa suuta. Voimia teille ja kirjoitelkaa, ei kannata jäädä yksin, tiedän, että tulee vaikeita hetkiä ja välillä ärsyttää kun jotkut normaaliaikaisten vauvojen äidit ja isät voivottelevat omaa jaksamistaan ja lastensa pikkuflunssia, mutta jokaisella on omat murheensa ja kaikella on tarkoituksensa. Pienistä keskosista tulee yllättävän sitkeitä, meidän Sisu-poikamme on oiva esimerkki, miten sisukkuus ja positiivinen elämänasenne vaikeassa tilanteessa joskus kantaa hedelmää.