vai miten sen sanois?
Ajatteletko arjen keskellä koskaan, millaista elämä olisi jonkun tuntemasi henkilön kanssa?
Ajatteletko arjen keskellä koskaan, millaista elämä olisi jonkun tuntemasi henkilön kanssa?
Henkinen pettäminen
harrastan
1081783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 108
Vanhimmat
Eikai mielikuvitteleminen mitään pettämistä ole.
jollain tasolla, ainakin mun mielestä.
Jos ajattelet toista vaikkapa ollessas oman kumppanisi kans sängyssä?)
Kyllä kyllä, tolleen kun ajattelee. Sitäpaitsi henkinen uskottomuus on pahempaa kun pelkkä fyysinen suoritus.
mäkin ajattelen.. ainakin teoriassa kuvittelisin, että miehelle se pitäis jopa antaa anteeksi.. ehkä kerran.
Tosipaikan tietoon tullessa se ois kyllä harkittava uudelleen.
Monta lienee, joka ei tiedä..?(
En tokikaan tarkoittanut puolustella pikku kikkaamisia aidan toisella puolella. Hyvästä parisuhteesta pitäisi mun mielestä pitää huolta, eikä heittäytyä kaarnanpalaksi virtaavaan puroon.
Ihmisillä on, kenellä on, heikko liha. Yleistäminen tässä asiassa on aikas tikkusta.
tarkoitin, että henkinen pettäminen jopa pahempi kuin fyysinen.. mun viestistä ei saanu mitään tolkkua :)
Yleistäminen ei hyvä!
Ymmärsin tarkoittamasi, ite vain pyrin kaunistamaan ja selittämään omaa mielipidettä.
Rattoisaa perjantain ehtoota sinnepäin.
tartuta mittään pöpöjä.
Olem mää kuullu,ku joku pettäjä
saanu ötököit...
etten enää pariinkymmeneen vuoteen oo moista arjen keskellä ajatellut joskus nuorempana tuli mietittyä mitenkä ihanaa elämä olisi jonkun kaverin työkaverin tai entisen poikaystävän kanssa =)))))
satavarma, ettei ole ketään tullut mieleen?
Vanhempanakin..
H.
on esim. Lotto-voitosta haaveilu ?
Viivi Pumpanen, vaikka onkin liian lyhyt, on yksi niistä joiden kanssa "seurustelen" iltapäivälehtien avulla, yksipuolisesti tosin.
Hieman vanhempien kaunottarien kanssa "seurustelen" palstalla.
Molemmat seurustelutavat ovat ihan hienoja.
En näkisi estettä, vaikka olisin naimisissa, tällaisiin seurusteluihin.
Vanhat kirjat ovat luoneet ihmisille moraalin ja omantunnon.
Moraalin rappeutumiselle ei kukaan voi mitään, mutta omaatuntoa ei voi ohittaa.
Omastatunnosta sanotaan kyllä, että nuorena se on teräväsärmäinen, mutta vanhemmiten, ylettömästä pyörimisestä johtuen ovat sen kulmat pyöristyneet, eivätkä satu enää niin paljon.
Sen verran se kyllä muljauttelee aivoissa ja ajatuksissa että sen huomaa.
Jos Revassa muljahtelee, se ei estä mitään, jos Sielussa muljahtelee, se antaa neuvon että älä.
Joku raja on ylitetty.
Jos sen rajan ylittää, on henkinen pettäjä.
H.
Samaa mieltä.En vaan osannut sanoa noin:)
Yleensä minun ajatuksiani kopioidaan, ylettömän harvoin saan antamaasi vastausta.
Yleensä ajatuksestani otetaan irti ajatus ja yritrtään tehdä "oma".
Ole hyvä ja ota vastaan, lievähkö, kunnioitukseni.
H.
Joka viikko, useampia kertoja.
Salin fitness tytöt ovat kai lähinnä puolituttuja.
Mukavia, ystävällisiä, seurallisia hyväkuntoisia ja minun silmiini hyvän näköisiä naisia.
Epäilen että osana avointa ystävällisyyttä on kuvitelma minun "vaarattomuudestani"!
Ikäerostamme tietoisena realistina en ole horjuttanut heidän käsitystään.
Mutta ainahan kaiken sortin ajatuksia päässä pyörii.
Olen kotona puhunut näistä salitutuistani mutta jättänyt "mielikuvaharjoittelun" kertomatta tarpeettomana. Vaimo arvaa puhumattakin.
Onko sinulla mukana mielikuvaharjoittelu vaimon kanssa?
Eikä nyt valehdella, tämä on opetusvid.. ei ku palsta.
H.
Mielikuvat konkretisoidaan kotona hyvin pitkälle.
Joku tiukkapipo saattaisi löytää niistä pervoja piirteitä.
Ajatukset fitness tytöistä jäävät salille.
oo tullu koskaan mieleen, oon kait mielikuvitukseton:))))
yksi valehtelija.
Pystyn arvaamaan mitä sanoisit jos ukkosi kaataisi kahvit pöytäliinalle, minun jälkeeni.
Jahas, toinenkin mies on talossa...
:)
H.
valehtelija, en kyllä oo): Sitä taitoo ei oo, jäisin hyvin äkkiä sellasesta kiinni.
Sanoisin vaan miehelleni, sinäkin bruuttukseni:))))
en tunnusta. :)
Tähtisilmä.Poimisin perunat maasta,kuokkisin ojat ja nukkuisin aitan portailla,kivi tyynytnä ja vyö peittona:)Eikä se olisi henkistä tai fyysistä pettämistä...
sinä osaat olla hurmaava, tätä menoa mulle käy niin, että joudun pettämään,
ainakin henkisesti. :))
Suuri kiitos,syleilen itseäni:)
Niin minäkin ;))
Nykyään tuntuu että on hyvinkin yleistä "henkinen pettäminen" jos sitä nyt sillä nimellä voi edes kutsua?? Tunnustan:) Ei ole tarvetta pettää henkisesti,eikä mikään flirtti ole edes pettämistä ja sitä varmaan harrastaa 99% väestöstä.Toisille se on jopa elämän tapa.
En näe siinä mitään pahaa,mutta voihan viaton flirtti mennä pidemmälle ja silloin onkin tosi kyseessä..
Äääh,en osaakkaan sanoa mitään...Ei tää elämä niin helppoa ole..Varsinkaan jos itse on kaulaa myöden suossa..
kuis syvälle oot oikein vajonnu? Ikävää):
Mut tässähän heräski nyt yks juttu, siehä voisitki olla "Hän", josta voisin alkaa ajattelee " minkähän laista olis elää sun kanssa" :))))))) Kun ei tähän mennessä oo muitakaa ollu:))
Minun kanssa olis tivolia,tai jatkuvaa sirkustelua.Voi olla että ehdottaisit vauhdin hiljentämistä..Mitä!? ei muitakaan?? Tuota on vaikea uskoa,tuolla ulos tulolla:))
Kyllä silti taaperran vaikka toinen kenkä jäi syvälle suohon,eikä minua lannista mikään.:)
eilen sulle tähän viestiä, muttei näköjään tullukkaa):
Jaa, sirkustelua ja tivolia:)))) Eipähä aika kävis pitkäks, eikä tylsäks:))))
Nii'ii usko pois vaan, ei oo muita:)))))
Hyvä itsetunto siulla ainaki on, ja se on tervettä, etkä näköjään pienistä lannistu:))))))
Kyl tääl on nyt sydän niiiiiin lääpällään, että:))))))
On taas ollut liikkeellä ja nyt vasta on aikaa hetki,ennen nukumaan menoa.Pitää koettaa kerätä tunnon palaset sänkyyn ja aamulla on taas uus mieli ja kunto:)
Oikeinko lääpällän:)? Pieni omahyväinen hymyn väre suupielessä** Ei liian omahyväinen,mutta itsetunto lisääntyi hiukan,joka tietysti kokee kolhuja tasaisin väliajoin..Ei paljostakaan mun mieli lannistu ja se on vaan niin että mikä ei tapa,se varmasti vahvistaa..
Teitä on kaksi kavrusta,kaksi neitoa,sinä ja anceli...Ihastuttavia,huumorintajuisia olette:)
Olisitpa mato,mä olisin sun koukku,olisitpa hiiri,mä olisin sun loukku....:)yötä:)
viiimeksi. Kävin ex-tempore myynti-taidenäyttelyssä. Siellä tällainen hurmaava iäkkäämpi taidekauppias. Joka tarjosi minulle suklaakarkkeja;)) Meikäläinen pääsi mieliaiheeseensa. Keskustelemaan tauluista. Tuli siinä katseltua erään tällaisen ns. martikkeli-taiteilijan töistä joka tehnyt töitänsä myös Pariisissa mutta nyt tämä näyttely on hänen viimeisiään ehkä iän takia ei enää jaksa maalata. Upea näyttely. Ihastuin kyllä...;)Taulukauppoja ei ihan tältä istuimelta suinkaan syntynyt mitä nyt välittäjän kanssa hinnasta päästään jatkossa sopimukseen ehkä. Jos, tämä ei ole henkistä pettämistä niin mikä sitten? Tähän laitettava nyt puolustuksesi että, ajattelen kyllä tätä taulua miehelleni syntymäpäivälahjaksi. Onhan siinä lieventä asianhaara.
Suklaakarkkien ja suolapalojen ja kahvin jälkeen menin tunnollisesti kuntosalille. Eli joskus voi, poiketa ajatellusta ...;)) ja sovitusta.
Vitsi tiedän että, aloittaja ei ehkä ihan tällaista vastausta odottanut? Mutta, mielenkiintoinen ajatus. Mikä on henkistä pettämistä? Mieheni ymmärtäisi tuon taulun arvon jos, siinä olisi hintalappu pysyvästi kiinnitettynä siihen kehykseen;))) Taidekauppias taas ei;)))) Ystäväni taas piti hintaa niin hurjana että, sillä hinnalla lyhentäisi asuntolainaa... Hinnalla ei aina lopulta niin väliä....koska osamaksullakin voi ostaa itselleen taulun haluamansa taulun. Jos taidemaalari haluaa sen sinulle juuri myydä.. Mihin sijoitamme rahamme? Asuntoon vai taiteiseen?))) Pääasiahan on että, tuo taulu jotenkin puhuttaa sinua.
tuota piti tietysti olla matrikkeli;))ei martikkeli...Sori.
Viihdyn hyvin itsekseni. En tiedä miten pystyisin siinä itseäni pettämään.
siul oo mitään toiveita oikeesti?
Nii, enhän mie mitenkään utelias oo, enhän? :))))
Jos itte olisin ihan yksin, ainaki toivoisin, jotain:)))))))
Toiveita? Toiveena, ainoana, on saada jatkaa elämää rauhassa kuten tähänkin asti. Uusi sattumaseura on aina uusi riski ja päävoitot yhtä harvassa kuin lotossa. Kuten olen joskus sanonut, jos joku tarpeeksi samanlainen löytyy, sitten ehkä mutta oikeasti siitä ei ole mitään pelkoa/toivoa/vaaraa. Kaikki mukavat ihmiset ovat mukavia vain pienen matkan päästä.
jokainen on oma yksilönsä, kunnioitetaan hänen ajatustaan:))))
Eihän sitä koskaan tiedä siunkaan kohdalla, missä kohtaa jäät mietteisiis, jonkun tapaamas ihmisen kanssa, ja se johtaiski johonki:)))))
Voi voi, sellaiset ajatukset syntyisivät vasta kun olisin jotenkin pettynyt tämänhetkiseen elämääni, sellainen tunne ei synny itsestään. Olen sen verran zeniläinen etten itse toivo yhtään enempää kuin mitä minulla jo on.
että tunustat mihinkä uskot.
Ole onnellinen uskossasi.
Palstalaisten on helpomaai tajuta uskon tuomaa ajatuamaailmaa.
Uskovaisena kerrot mielipiteesi, vaan et kodista niitä mihinkään nimimerkkiin.
Koska hekin uskovat.
H.
jännä oot:))) Mut sellanen tunne ku iskee yht'äkkiä ku vasara päähän, eikä sille voi mitään, sehän voi tulla vaik viiveellä, jonku tapaamisesta, mut iskee yht'äkkiä tajuntaa joka tapauksessa:))))
Nyt sotket tahallasi asioita. Usko, toivo, rakkaus, ne ovat saman asian, halun, kolme eri puolta, yhdelläkään niistä ei ole mitään tekemistä mielenrauhan kanssa. Mielenrauhan saa vasta kääntämällä noille kaikille selkänsä.
siis voihan joku uskonto tai filosofia mikä lie lähteä siitä että, ihminen ikäänkuin sulkeutuu koko voimallaan valaistaakseen sisintään tai jotain korkeimpaan tietoisuuteen;)) Mutta, itse kutsuisin sitä paoksi yhteiskunnasta. Jos, menetämme uskon, toivon ja rakkauden toiseen ihmiseen (olkoon sitten kohde, vastakkainen sukupuoli, omalapsi tms.) Menetämme myös uskon koko voimassa olevaan sivilisaatioomme ja sivistyksen pohjaamme. Joilla jaloilla elämämme seisoo. Olemme vain pelkkiä kuoria jotka toimivat ulkonaisen ohjauksen voimalla.
Vitsi...ei meikäläinen nyt osaa sanoa hienosti mitä tarkoittaa...Uskon itse voimakkaasti tähän että, yhteiskuntamme moraali ja sivistys lähtee aina meistä yksilöistä, miksi siis leikkaisimme ne perustarpeet jotka, olemme jo lapsena saaneet syntyessämme tänne?. Tarpeen saada rakkautta, tarpeen saada uskoa parempaan, tarpeen saada myös toivoa paremmasta.....Nämähän ovat ihmisen perustarpeita kaikki. Usko, toivo ja rakkaus;))) Vie tai ota niistä yksikin pois itseltäsi. Toimit ikäänkuin invalisoiden itsesestäsi kaiken hyvän...ja kauniin....Miksi? Eikö elämänperusajatuksiin kuulu se vahvuus ja tarve myöskin saada itse myös jakaa tämä kaikki toisen ihmisen kanssa?
Erikseen sitten kysymys siitä mitä muuta elämään kuuluu. Minusta elämän kirjoon kuluu aivan kaikki ...mutta, ehdottomasti myös nämä puolet.
No, ajattelemme varmaan eri tavalla. Minulle lopputulos ratkaisee ja jos tämä tapa löytää rauha elämään on toiminut hyvin, minulle vaihtaminen toiseen olisi riski vaikka se toinen jollekin muulle toimisikin.
koskaan ajatellut niin että, vaihtaisin jonkun minulle rakkaan ihmisen toiseen ainakaan mitenkään tietoisesti. Elämä on vaan antanut minulle nämä ihmiset rinnalle kulkemaan. Enemmän ajattelen niin että, täällä me ihmiset kohtaamme elämämme aikana toisemme jos, ihminen on minun rinnalle tarkoitettu hän on juuri se minulle tärkeä ihminen jonka kohtaan siinä hetkessä ja ajassa. Kuitenkin tämä mitä kutsuit riskiksi, on myös itse se elämän rikkaus. Ei ole minullakaan ollut yhtään suhdetta josta en olisi myös itse saanut hyvin paljon hyvää ja rakkautta. Elämän vaan otan siten että, huomisen kuvioista ja kohtaamisista minulla ei tarvitse edes olla tietoa. Yksi päivä kerrallaan riittää. On hyvin paljon kuitenkin viime kädessä itsestään kiinni. Miten elämän näkee ja uskaltaako tarttua myöskin uuten tilaisuuteen.Pelkäämättä sitä rikki menemistä. Tai tavallaan petetyksi tulemista. Ei elämä petä. Itse saatamme vain pettyä? Mutta, ei siitä hajalle mennä;))
Eletty elämä ei ole mikään menetys. Vaan eletty onnellinen elämä suruinen ja murheineen ja lähtöineen ja elettynä elämänä kokonaisuudessaan myöskin. Olen kuin laiva joka harvoin pysähdyn satamaan. Mutta kun pysähdyn jämähdän siihen ehkä vuosisikkikin jos, niin on tarkoitettu...mutta, vain jatkaakseni matkaa. Kunnes minun aikani on kadota;))) taivaanrannan taa.
väliin änkeän, sori.
Mutta kun tuo vika lause on vähä kuten itekin joskus ajattelen.
Tuntuu, että kun ei tiedä ihmisestä liikaa, hänestä on helpompi pitää.
Niin, tai kai niinkin päin että ihmiset pyrkivät esittämään itsestään vain parhaat puolet ja huonommat alkavat näkyä vasta ajan myötä tai läheltä. Parempi siis jättää ihmiset näyteikkunaansa, mukavampina pysyvät.
Vaihtaminen toiseen tarkoitti viestissäni elämäntavan vaihtamista, ei ihmisten tms.
"Kahta en vaihda" ja se toinen on elämäntapa.
ilmaistu toi "jättää ihmiset näyteikkunaansa" heh..:))) Aikas osuva:))))
Niinhän se on ettei ihmisiä pienen ajan sisällä opi tuntemaan kunnolla, kyllä se on aikaa vievää, tai oikeestaan, toisaalta, joistakin saattaa aika nopeastikki saada oikean vaikutelman, jonka pohjalta pystyy näkemään minkälaista suunnilleen se elämä tulis olemaan.
tuttavapiirissäni on myöskin paljon ihmisiä jotka, elävät yksin. Minusta se on valinta siinä missä yhdessä asuminenkin tai erikseen asuminen. Jokainen ratkaisee jo tässä iässä ilman paineita mikä itselle sopii. Yritin tuossa vaan itse vähän sitä puolta korostaa että, aina (tai itse ajattelen näin voimakkaasti) elämämme myös uudelle suhteelle pitää antaa mahdollisuus. Ei se toinen ihminen ole millään lailla syyllinen sinun kokemuksiisi ja kyyneliisi. Vaan on täysin viaton;)) Jokainen ihminen kuitenkin on erilainen.
Tuntui hyvältä kuulla minunkin kun yksi ex-miehistäni (olemme edelleen ystäviä;))) nooh. Kerran sanoi näin. Hänellä on kaikkein ikävintä ja se kaduttaa toisinaan koska, ikävöi minun huumorintajuani ja iloisuuttani. Hänestä tuntuu että, menetti paljon nyt jälkeenpäin. Sitä hänellä on toisinaan ikävä. Ei näitä ristiriitaisuuksia mitä meilläkin oli tässä suhteessa;)) Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Ajattelen että, hyvä olen voinut edes antaa itsestäni jotain hyvääkin mitä toinen vielä muistaa. Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi;)) Siksi en osaa syyllistää että, vika olisi vain toisessa osapuolessa kun ero sitten on tullut. Syistä tai toisesta....Elämä on kuitenkin jatkuvaa kasvamista;)) myös tällä tasolla... Voimme myös oppia paljon hyvää jos huonoakin..Valinta kuitenkin aina itsellämme.
Tarkennettakoon nyt vielä että pidän elämisestä yksin. Ei tässä pillitetä mitään menneitä eikä haikailla tulevia vaan nautitaan elämästä juuri siten kuin se itselle sopii.
Ruokakunnista jo puolet on yksineläjiä, mielestäni se osoittaa että ihmiset ovat luonnostaan yksineläjiä ja muut perheratkaisut perusteltuja vain erityisistä syistä. Sehän näkyy siinäkin että kun nuoret ovat pariutuneet ja lapsi tai pari hankittu, erotaan saman tien minkä jälkeen miehet lähtevät etsimään helppoa seksiseuraa ja naiset rikasta laskujen maksajaa, lapset saavat kasvaa miten kukakin pystyy.
Minunkin exäni sanoo vieläkin olevansa ystävä kanssani. Minun seulani ystäville on paljon tiukempi.
mielestäni sekä hyvät että huonot puolensa;)) Kaikkea ei voi saada. No. Uskon monen viihtyvän erittäin hyvin yksin ja olevan onnellinen. Ihmissuhteita voi luoda myös muuten. Ei se tarkoita yhdessä asumista. Miksen uskoisi? Sen verran elämästä kun kokemusta minullakin;)) Että, kaikki on tullut jo koettua jos, ei kahteenkin kertaan. Pääasiahan on ettei ihminen ole aivan yksin. Koska, se on mielestäni jotenkin hyvin surullista. Tässä ympärilläni minullakin paljon ihmisiä jotka ovat sen yhden ainoan puolisonsa menettäneet myös kuoleman kautta. Joten en nyt tähän osaa sanoa onko ero nyt ainoa tekijä. Erojakin voi olla ns. hyviä. Jos, kumpikin osapuoli sitä tasavertaisesti haluaa...ja erojen syitä on niin monia;)) että, ei kahta samanlaista.
En kuitenkaan jaksa uskoa vieläkään tähän että, kukaan ihminen joka toiseen tutustuu ja vakavissaan sitoutuu niin nyt ihan ensimmäiseksi ajattelisi eroa;)) Joskus, vaan elämäntilanne voi siihen johtaa...
Ja elämä on;)) jos ei muuta niin tietyllä tapaa ainakin itse näin ajattelen nyt ollut erittäin rikas ja myös opettava posiitisella tavalla;))
En minäkään kaikista ex-miehistä voi sanoa ollaan ystäviä;)) mutta ollaan kohteliaita jos kohdataan sattumalta. Yhdestä kylläkin.;)) Mistä nyt olen jo onnellinen. Tästä ystävyydestä.
Minä olen nyt syyskuussa jutellut ainakin kolmen oman ikäisen eronneen ja yksin elävän miehen kanssa ja täytyy sanoa, että en tuppaisi rikkomaan heidän "rauhaansa". Näyttivät onnellisilta ja tasapainoisilta olossaan ja luultavasti jokainen heistä löytää halutessaan seuraa ainakin seksiin. Senverran olivat hyväkuntoisen ja itsestään hyvää huolta pitäneen näköisiä. En sitten jutellut heidän kanssaan seuranhakumielessä vaan aivan muissa asioissa, mutta jostain syystä kaikki kolme kertoivat olevansa eronneita. Enhän minä sitä muuten tietäisi. Itse en katsonut aiheellisksi mainita siviilisäätyä omalta kohdaltani, koska asiat, joiden takia olin liikkeellä, eivät liittyneet mitenkään seuranhakuun. Pitäisikö tästä päätellä, että miehet ovat niin onnellisia vapaudestaan, että hehkuttavat sitä kaikille ?
surunkin jälkeen tarkoitan tätä että, puolison menetyksen jälkeen. Ihminen voi myös löytää sen tasapainon ja onnen elämäänsä ilman sitä parisuhdetta. Kuitenkin voi kaivata vielä sitä toista ihmistä kovinkin. Vakavissani minäkin näitä keskusteluja olen käynyt myös miesten kanssa. Enkä todella missään seuranhakumielessä. Olen varattu nainen. Vaan elämästä yleensä kun ollut tullut puhuttua aika paljonkin. Täällä se näyttää kirjoitettuna kovin pintapuoliselta aina. Mutta, todellisuussa kysymys aivan jostain muusta.
Eroista taas. Vaikka nekin ovat ns. pienoiskuolemia mielestäni aina. Niistä kuitenkin selviää ajankanssa jos, itse vain haluaa. Tähän laitettava nyt että, olemme yksilöitä tässäkin. Siinä missä toisen selkä taittuu toisen senkun vahvistuu..Joten ei ehkä ole olemassa tai itse en ajattele näin. Yhtä ja ainoaa ns. oikeeta tapaa elää ja katsoa elämää. Kahta samanlaista ihmisenpolkua ja jälkiä on vaikea täältä löytää;)) Jokainen meistä elää kuitenkin sen ainutkertaisen ja ainoan elämän joka meille jossain on suunniteltu etukäteen tallattavaksi. Paljon kun on myös sattumalla tähän sanomista. Ehkä oma suunnittelijani sinä päivänä kun tänne synnyin ei oikein tienyt mitä halusi minullekin antaa;)) Antoi sitten vähän kaikkea...
Pakko ajatella näin....:)))
Kun meille tulee ikää lisää, niin kelvollisia miehiä yksinkertaisesti on moninkertainen määrä verrattuna kelvollisiin naisiin. Miksi mies ottaisi riesakseen yhden naisen, kun on mahdollista saada koko haaremi ? Naiset elävät myös keskimäärin miehiä vanhemmiksi.
tai nainen ottaisi miestä riesaksi? Ylipäätän ihmistä ei pidä ensinäkään ottaa lainkaan jos, ajattelee että siitä on vain riesaksi?))) Tämä kyllä totta, että naiset elävät vanhemmiksi. Minusta tuosta vanhenimisesta on vaan jostain syystä tehty turhan iso juttu. Vanheminen pelottaa ehkä, mutta on aivan luonnollista. Harmittaahan se. Mutta, toisaalta ikä tuo myös sellaista hyvääkin kokemusta tullessaan mistä nuorena ei vielä ollut hajuakaan...tai ei ainakaan itselläni ollut. Joskus mieheni kanssa tästä jutellaan kun silloin kun itse oltiin nuoria vielä tuntuivat että, 50-60 v....olivat tosi vanhoja. Heillehän ostettiin joku ilmapuntari tai kiikkustuoli tai kävelykeppi syntymäpäivälahjaksi suvulta kun tämä merkkivuosi tuli jos tuli täyteen;)) Ihmiset myös käyttäytyivät tämän ikäisenä jotenkin arvokkaammin;)) Maailma muuttuu ehkä tämä muutosvauhti ja eräänlainen vauhtisokeus jota emme niin tiedosta vielä vaatii meiltä enemmän kuin olisi tarpeen. Täällä usein puhuttu tai kirjoitettu onnesta. Kuitenkin onni sellainen sisältäpäin tuleva asia aina. Sitä ei voi ostaa mutta, siihen voi pyrkiä eikä se tarkoita aina sitä että, täytyisi olla se parisuhde koska harvemmin käy niin että, molemmat nyt lähtisivät täältä ikuisuutenkaan yhtä aikaa. Ehkä tietynlainen yhteisöllisyys ja normaalit sosiaaliset ihmissuhteet ovat kuitenkin lopulta ne tavoittamisen arvoiset asiat jotka ovat sitten kaikkein tärkeimmät. Ihmisuhteethan muuttujatekijöineen muuttuvat aina ajan kanssa halusimme tai emme;)) Meille itsekullekin kuitenkin se tärkein asia..
En kyllä sanonut vanhenemisen pelottavan enkä ainakaan itse ole hankkimassa kiikkustuolia, vaikka siinä keinuttelu voisi olla ihan hyvää vatsalihastreeniä :) ja kivaa. Muistan kuinka lapsena kiikuttiin keinutuolissa niin että se meni nurin ja kivaa oli. Asiat ja niiden suhteet ja suhteetkin muuttuvat...
Tuotakin olen pohtinut, että erakko ei ole syrjäytyneen synonyymi... Erakko on itsekseen oloonsa suht tyytyväinen (miksi tuppautua yhteisöihin joissa ei edes viihdy?) ja erakolla ei ole estettä tai vaikeutta sosiaalisen verkoston tai suhteiden luomisessa, kun taas yksinäisyydestä kärsivällä syrjäytyneellä voi olla jokin vaikeus tai este luoda "normaalia" ihmissuhdeverkostoa ja hän taas kärsii siitä.
Kirjoitin tuolla aiemmin ihan hassuja. Tarkotin, että kovin vähän on kelvollisia miehiä verraten naisiin ja ne vähät lienevät tyytyväisiä elämäänsä ilman naisiakin.
Minun elämäni onnellisimmat ajat ovat niitä, jotka olen elänyt sinkkuna ja saanut harrastaa mitä mielin.
Onnesta haaveilin eniten ollessani naimisissa.
Eivät nämä asiat vaadi selityksiä. Jonkun toisen kohdalla on toisin.
Niin, taisin sanoa että miehet etsivät seksiä ja naiset rahaa, kumpikaan ei seuraa mutta joutuvat sitäkin sietämään varsinaisen tavoitteensa takia. Kumpikin katsoo onnistuvansa paremmin jos saa potentiaalisen uhrin uskomaan että on vapaa ja jos todella on vapaa ei tarvitse edes uskotella, vain sanoa se niin että se huomataan.
Onnellinen se joka ei välitä sen paremmin seksistä kuin rahastakaan, voi elää rauhassa yksin.
Miehet siis etsivät maksullista seksiä... Sinähän sen paremmin tiedät, itse en ole sellaisista piireistä. Olen kyllä nähnyt ns. parempien piirien ihmisiä ja ihmetellyt, mutta ilmeisesti mies ostaa ja nainen myy ja nauttii myyjän osastaan.
Onnellinen ja onnellinen... On onnellisempaa unelmoida onnesta, seksistä, sielua hivelevästä ihojen kosketuksesta ja kaikesta kauniista kuin joutua mukaan peleihin, joita pelataan ihmisten sydämillä... ja kaikki se kaunis, mitä on tullut koetuksi, on myös taltioituna ja muistoissa elettävissä uudelleen, tarinaan voi sitten ihan itse kirjoittaa (kuvitella) onnellisen lopun sitä edes elämättä... ja rahaa saa kun käy töissä. Siinähän se on onni omasta takaa eikä ole seksistä eikä rahastakaan pulaa.
(Kuuntelin viime yönä tähän aloituksen sopivaa laululyriikkaa: http://www.youtube.com/watch?v=oIXH3xPsYiY )
Höpöhöpö, miehet etsivät vain seksiä mutta koska naiset tahtovat rahaa, joutuvat miesparat sitten antamaan kuka mitäkin korvausta varsinaiseen tavoitteeseen päästäkseen. Valitettavan raadolliseksi on maailma mennyt vaikka kaikilla on puheissa puhtoinen moraali.
Voi voi, tänään sentään ulkona lämmin ja kaunis päivä, toivottavasti huomennakin.
Sanoo impotentti.
Yritä parempaa. Et saa kuitenkaan.
Kaunis ilma on ollut tosiaan tänään. Kesäisen lämmintä. Olen ulkoillut kovasti tänään ja vielä illallakin. Eihän tässä muutakaan.
Höh, viimeisen lauseen tyytyväisyyttä voisi vielä parantaa. Omassa on pikku särönä vain että en onnistunut näkemään tirppaa jota yritin, mutta on se päivä huomennakin, varsinkin kun pari viikkoa lomaa taas edessä...
:-))
.... mutta jos menneitä lähdetään muistelemaan, muistan kyllä miten aikoinaan vielä aviossa ollessani seurailin televisiossa yhtä naistoimittajaa ja haikailin että Tuossa nyt vasta olisi viisas ja kaunis ja varmasti hyväkin vaikka ties millaiseksi sydänystäväksi. Mutta sitten kun olin eronnut ja pari vuotta yksikseni asunut, eikös just tuo toimittaja tullut kyselemään minulta haastattelua. Enkä antanut. Maailma muuttuu, ja minäkin...
Ja kun kyttäät pusikossa pari viikkoa, niin eiköhän joku tirppa jos toinenkin osu kohalle :=) Toivon niin. En sitten ymmärrä tuosta bongailusta mitään. Onko se vähän niinkuin metsästystä ilman asetta? Pitääkö varoa sorsastajia tähän aikaan vuodesta?
Nooo, tulkintoja toisistamme on syytä välttää koska emme tietääkseni toisiamme tunne. Eikä menneiden muisteleminen noin yleensäkään ainakaan paranna elämäni laatua joten jääköön tässä.
Sorsastajia pitää varoa aina.
Noo, bongaustakin on monta sorttia. Jos sattuisin olemaan äveriäs niin hommaisin asuinpaikan sopivasta paikasta ja alkaisin laskea tonttipinnoja. Ja jos vielä äveriäämpi ja rauhaton sielu niin lähtisin laskemaan maailmanpinnoja. Muuten, maailmassa eniten eri lintulajeja nähnyt ihminen oli nainen, ja kuoli onnettomuudessa bongausreissulla...
Eipä tuosta hyvä mieli tullut. Ikäviä ei kannata muistaa kuin senverran, että tajuaa, kuinka onnellinen on nyt yksin. Paljon paremman mielen saa, kun haaveilee kaikesta kauniista ja nyt lähden kerämään syksyn lehtiä ja laitan ne kasviprässiin... Hyviä bongauksia vaan !
aivan luonnollista. Varsinkin silloin kun elämässä joutuu tilanteeseen, missä oma tai läheisen terveys sitten pettää. Kyllä sitä tulee parisuhteesssa sitten tätämäkin puoli mietityksi. Että, miten hoito järjestetään jos, kotona ei pystytä. Muutenhan ei tässä iässä normaalisti sitä miettisi. Elämä vain sellaisen että, aina emme voi myöskään onneksi sanon niin. Tietää mitä nurkan takana on. Kaikki voi muuttua hetkessä. Ja siihen on myös sopeuduttava tai sitten jatkettava matkaa yksin.
Tiedän tämän omakohteisesti;)) No. Sopeutuminen taas sekin yksillöllinen prosessi itse en ole täysin sopeutunut vieläkään. Joskus mietin sitä että, tietty kapinallisuus minussa pistää hanttiin vieläkin. Ehkä se on hyväpiirre nyt ehka ei;))) Muutaman hyvän ystävän ansioista minäkin jaksan tämän. On tärkeää että, voi myös avoimesti ja rehellisesti kertoa omasta jaksamisestaan ja myöskin hyvistä asioista elämästä nyt. Siksi tuota taas olen pohtinut kuinka tärkeää on ihmiselle kuitenkin ei se raha (vaikka kovin naiviia olisi sanoa että, rahalla ei merkitystä, on sillä, tietytty taloudellinen merkitys hyvinvoinnille aina..) Niin kuitenkin se raha ainakin itselleni nyt on ei sijalla yksi...mutta, tarpeellinen;))
En ole koskaan oikein uskonut tähän että, seinät ja omaisuus sinänsä toisivat ainakaan itselleni sitä onnea. Jonka onnen käsitteenä ymmärrän. Joku joskus sanoi minullekin nuorena. Viisaasti mielestäni. Tiilitalossa ei välttämättä asu onnellinen perhe;))
Täytyy sanoa, että kenellekään en haluaisi antaa suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa. Omaishoitajan osa valitettavasti saattaa olla sellainen. Vaikka takana olisi ollut kuinka suuri rakkaustarina tahansa, voi sairaalle vanhukselle toisen sairaan vanhuksen hoito olla niin rankkaa, että puolison kuoltua jälkeen jäänyt huokaa helpotuksesta ja alkaa miettiä, kuinka voisi nauttia jäljellä olevasta ajastaan. On saattanut jo vuosia haaveilla paremmasta. Olen nähnyt tämän läheltä eikä mielestäni tuossa ole mitään väärää. Kun erosin, omaishoitajana oleva vanhus sanoi, että voisipa hänkin lähteä, kun ei jaksa enää. Kohtahan kaikki hoidetaan kotona, jaksoivat läheiset tai ei?
mielenviereenkään, myt vois kokeilla..... ajatella, tulisko siitä mitään ajattelusta jos vaikka alkaa uskoa ajatuksiin ja työntyy vieraan luokse ja alkaa käyttäytyä kotimaisesti, entäs sitten mitä sitten tapahtuu.
etten harrasta.
Ainaska tommottis...."millaista elämä olisi jonkun tuntemasi henkilön kanssa?"
Niin pitkäl ei mielikuvitus riitä ;)
kun pitkässä parisuhteessa elettiin lopun alkua.
Illalla nukkumaan mennessään ajatteli mieluummin mukavia, kuin murehti "kurjuutta".
Mitä vähemmän tuttu, sen parempi, kaikissahan omat vikansa, eikä yhtä helppo siirtyä pettämisessä
pidemmälle. Toki siis itsessä kans parannettavaa oli ja on, paljon!
ja sen keskellä joskus tulee mieleen "juhla".
En koe pettämiseksi.
Uskollisista uskollisinkaan ei mahda ihmisyydelleen mitään ;) ei vaikka kuinka väittäisi muuta.
heitin pari kommenttia ja jäin sitten seuraamaan "miesten" innokkuutta naisten ketjussa.
H.
Narsisti on jälleen mustasukkainen koko maailmalle.
yöhuuhkaja Hatsaa aivan väärin. Ei hän ole mustasukkainen;)) Hän vaan muuten haluaa että, naiset kirjoittaisivat hänelle yksin;))) Se lienee ihan ihana inhimillinen piirre miehessä. Kaikki PALSTAN naiset ovat Hatsan;))) Siis hänen omasta mielestään;))) *Annetaan hänen kuvitella niin se on hyvin liikuttavaa ja jotenkin suloista...;)) Hän on aika söde tapaus oikeesti.
ja pyh...tuollaiseen mieheen en minä ainakaan vilkaisisi.
onko parempi olla yhdelle se ainoa vai toiselle yksi monista.
Ei mikään vaikea valinta.
;-))) Mua sitten naurattaa nämä palstan suuret "rakastajat" ja "kaunottaret". Hukkaanhan nuo avut täällä virtuaalisessa elämässä menee.
vaikka mitä, todellisuus on sitten ihan toinen. Tosielämässä ei varmaan vilkaisikaan näihin "suuriin rakastajiin ja naistenmiehiin", voivat olla varsinaisia turilaita.
Kaunotar nyt on aina kaunotar jos niin väittää =))
Minäkin muuten olen mies, mutta kukaan ei huomaa mitään. ;))
;-))) Mä taas olen entinen Miss Suomi, vuodelta 1930 ja yhä koroillani kopsuttelen.
(perkules, olikohan missikisoja jo tuolloin vai untako tää vaan on)
sellainen missi jolla on dementia, ei muista vuosia ihan niin tarkalleen ja väliäkö sillä tuossa iässä enää onkaan.
Koska olen mies niin voisin iskeä sen puumana ;)))
Noo, vaihtoehtoja on enemmänkin. Jotkut esimerkiksi ovat monille se yksi monista ja jotkut vieläpä monille se ainoakin...
Mutta, terveisiä oikeasta elämästä. Näin siellä nyt sen arokotkan mikä eilen minulta näkemättä jäi.
sulla oli sitten hyvä päivä.
Noista vaihtoehdoista, minulla ei ole kuin nuo kaksi, muilla voi olla toisin.
kyllä muualla kuin tällä palstalla. Ihminen túntee toisen vasta oikeesti tutustuessaan ja sekin vie yhden pienen eliniän.. Eriasia sitten keihin tutustut ehkä ja keihin et. Oikeesti. Myös tämän palstan ulkopuolella.
Sanon samoin kun täällä on jo sanottu, itseään on vaikea pettää.
Voin ajatella vaikka ketä ihmisiä, ja kun sitten ajattelen niin yhtäkkiä ei kiinnostakaan enää.
Eli on aika hyvä ihmisen joka yksin elää ja on yleisesti ottaen tyytyväinen elämäänsä mietiskelläkin haluanko vaihtaa tämän kaiken johonkin vieraaseen ihmiseen.
Opetella hänen tapojaan jotka todennäköisesti ovat hyvin kaukana omastani.
Ottaa vastaan vaatimuksia joita suhde aina tuo.
Ei kiitos tällä hetkellä, taas on elämä sillä mallilla etten kaipaa ketään tähän.
aika monikin tuollaista "henkistä pettämistä" harrasta, luulisin. Ei kai meillä kaikilla asiat ole niin hyvin, ettei mitään valittamista olisi kumppanin suhteen. Ja jos ei täysin tyytyväinen parisuhteeseensa ole, kyllä kai "henkistä pettämistä" melkeinpä väkisinkin tapahtuu. Ja miksei muutenkin, kyllähän sitä kaikenlaista mieleen tulee. Mutta lieneekö tuo niin vakavaa, niin kauan kuin pysyy henkisellä tasolla.
Että myönnetään, vaikka se pettäminen ehkä väärä sana onkin.
kuinka monta kertaa oon suudellut Clint Eastwoodia..niin ja oon kait ollut joskus sängyssäkin hänen kanssaan. Enkä ole voinut sille mitään, kun Clintillä on niin riisuva katse. :=))
Onpa sinulla ......... kiva maku (erikoinen) ;))
Näkyykö hänellä silmät niiden ryppyjen välistä ;(
Anceli. Tottakai näkyy, ja ovatkin oikeen sellaset ilkikuriset, ihanat silmät :=))
Tosin nykyään en tiedä, näkyykö silmiä, sillä petän aina sen nuoren Clintin kanssa. Sen millanen se oli esim. elokuvassa Hyvät pahat ja rumat :=))
jos nuoren Clintin kanssa pettää, niin silloin näkyy silmätkin ;)
Kenetkähän minä valitsisin tuohon puuhaan, oli meillä kerran täälä juttua,
että Denzel Washington on hurmaava, tiedät kai tyypin, tummapintainen komea kaveri.
Sean Connery, aah.
Ole nuo miehet mun makuuni, mutta onneksi ei olekaan. Harmi jos samasta miehestä pitäis tapella :=))
Mun makuun olis kans toi Kevin Costner. Siinäkin niin miehekäs mies. Kato vaikka. Ei mikään maitoparta :=))
http://www.examiner.com/images/blog/wysiwyg/image/Kevin_Costner_1(1).jpg
Mie en taas tiiä edes oikeaa nimeä mutta sillä ei liene niin väliä.
Mun miäs on Montalbano ja just sellaisena kun se on siinä Montalbanossa :))
mainittiin myös aiemmin söpösöpö-listassani.
Eihän me tappelemaan aleta, riittäähän näitä miehiä molemmille ja jää vähän muillekin.
Yks laulajakin on aivan ihana, mutta liian nuori ;))
en muista minkänäköinen on ;)))
Tässä kuva:
http://2.bp.blogspot.com/_NqFVTzCJCZc/SQXv2MlawBI/AAAAAAAAAi8/qFi3nL4xOos/s400/commissario-montalbano2.jpg
nyt taitaa tulla matsi, on tuo niiiiiin ihanan näköinen ;))
Valitse aseet.
Miekat, ihan niin kuin kaksintaisteluissa pitääkin.
Sitäpaitsi kun siinä sarjassa on muutenkin mahtava, rauhallinen mutta päättäväinen.
Ja se on mun!!!!!!!!!!!!
Eikait nuo miehet siitä huonoa tykkää, vaikka pidettäis yhteisenä :=))
Nuoria miehia on paljon ihania, mutta siihen yhteen laulajaan et koske! Vanha Akka :=))))
silmät, ainakin toinen, sitten ollaan tasavertaisia.
Nyt alkoi pelottamaan, kyllä mie luovutan, pidä se.
Kysäisen tuota Keviniä, jos hän joutaisi tulemaan uniini ;))
sillä voi olla häijy äiti, mutta katsella saan.
Ite oot vanha akka, ollaan molemmat =)
mutta en mikään vanha akka! Keski-ikäinen, jos ajatellaan että eläisin 110 vuotiaaksi :=))
samoja ikiä olen minäkin, en kyllä usko sinua häijyksikään :)
Sen verran sua tunnen näiden vuosien perusteella.
Pitääköhän tänäänkin laittaa ruokaa ;((
samaa. Nälkähän tässä alkaa jo olla, kun on niin huhkittu täällä palstalla :=))
Eilen unohdin koko syömisen ja se kostautui illalla lenkillä, alkoi niin sanotusti "sapsa lipattamaan" kuin
hevosella, verensokeri laski liian alas.
Tänään en tee sitä virhettä.
jos näen unta Kevinistä enkä pölyimurista :)
Ehkä siulla on ensi yönä paremmat unet.
joskus nuorempana toki.
Onko tunteet pettämistä? Voiko olla vääränlaisia tunteita ihmisellä?
Eikös pettämistä ole se kun tekee jotain. Voiko olla henkistä pettämistä.
En lukenut ketjua kokonaan läpi, en tiedä oliko näitä jo tuolla.