Kaksi sanaa

Minun ymmärtääkseni termit sielunhoidollinen keskustelu ja hoitokokous ovat synonyymejä sitä lukuunottamatta, että kokous, siis mikä tahansa kokous on käsittääkseni sellainen, jonne kutsutaan osanottajia ja joka järjestetään sovittuna aikana. Keskustelu voi syntyä spontaanisti, kun taas kokous on suunnitellumpi.

Täällä päin termejä käytetään mielestäni aikalailla ristiin, mitä milloinkin. Voisiko täydellinen synonyymi olla sielunhoidollinen kokous, mutta toisaalta koska on yleisessä tiedossa että Jumalan valtakunnan hoidossa on kyse nimenomaan sielujen hoitamisesta ,niin sielu-etuliitteen voi jättää pois ilman että se johtaa harhaan, ja voi käyttää lyhyttä termiä hoitokokous. Esim. itselleni pidettiin noin kuukausi sitten hoitokokous henkilöautossa, paikalla oli vain minä ja toinen henkilö, eikä asiassa ole tällä erää vielä käytetty kirkkolain toista tai kolmatta pykälää.

Hoitokokouksessa nuija on puheenjohtajalla, sielunhoitokeskustelussa se on keskustelua kaipaavalla.

Sielunhoidollinen keskustelu ei ole kokous. Tarve lähtee henkilöstä itsestään ja hän määrittää mistä puhutaan. Sieluhoidollinen keskustelu voi päätyä rippiin mutta se ei ole sieluhoidollisen keskustelun tarkoitus välttämättä. Uskoa tai elämän vaikeaa tilannetta voi käsitellä ilman että on kyse synnistä ja sen anteeksisaamisesta. Uskonasioissa voi olla epäselviä asioita ja asoiden selvittelyyn voi liittyä ihmisten elämäntilanteen käsittelyä sellaisista asioista joihin liittyy ehdoton vaitiolo. Silloin parasta puhua asoista ev lut kirkon papin kanssa jota sitoo vaitiolo.

Ev lut kirkon ohjeistus toteaa sieluhoidollisesta keskustelusta seuraavaa.
"Rippisalaisuus eli vaitiolovelvollisuus

Rippisalaisuus eli vaitiolovelvollisuus kaikista ripissä esille tulleista asioista velvoittaa jokaista ripin vastaanottajaa. Ehdoton tämä vaitiolovelvollisuus on papeilla tarkoittaen sitä ettei pappi missään tilanteessa saa ilmaista sielunhoidollisessa tilanteessa tai ripissä hänelle uskottua asiaa eikä myöskään sitä henkilöä, joka hänelle on uskoutunut.

Muiden seurakunnan työntekijöiden kohdalla vaitiolovelvollisuus on ehdoton ellei asiakkaan suostumus oikeuta tai lain säännös (esim. lastensuojelulaki) velvoita työntekijää antamaan asiasta tietoa. Jos ripin vastaanottaa toinen seurakuntalainen, häntä sitoo moraalinen eli yleisen tavan ja käytännön mukainen vaitiolovelvollisuus.

Yksityinen sielunhoito ja rippi kuuluvat seurakunnissa papin erityisiin tehtäviin. Papille voi ehdottoman luottamuksellisesti kertoa mistä asiasta vain. Esimerkiksi oman paikallisseurakuntasi papille voi soittaa, mennä tapaamaan häntä päivystysaikana tai pyytää juttelemaan jonkin kirkollisen tilaisuuden yhteydessä."

Hoitokokous kuulostaa sellaiselle tilaisuudelle, että sellaiseta varmaankin etsityisin kauas. Sieluhoidollisen keskustelu on kahdenkeskeistä vuorovaikutusta. Toki samasta asiasta voi puhua eri kerroilla eri henkilön kanssa ja saada erilasia asioita esiin.

-kokouslaisena tuo pitäisi tietää.
täällä on ihme kysymyksiä välillä