Näin neljänkympin molemmin puolin voi miettiä elettyä elämäänsä ja tulevaisuuttakin. Oletko tyytyväinen elämääsi tällä hetkellä vai kaipaatko uusia haasteita? Ero kumppanista, uusi opiskelupaikka tai työpaikka, isovanhemmaksi tulo. Vai yksinkertaisesti olet täysin tyytyväinen ja haluat jatkaa samaan malliin jatkossakin.
Oletko tyytyväinen elämääsi?
vonheidenberg
191374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
mä en oo niin kauheen köyhäkään. Voin elää aika mukavasti. Vaikken mä tarvii tollasta turhaa tavaraa. Alkanut taas nauttia kaikesta maallisesta.
kaikesta mitä on, vaikka se ei oiskaan mitään henkistä. mukava ajatella reissuja ja ruokia ja keinuvia laivoja ja vaihtuvia maisemia, luontoa jne. Jumala on jossain missä lie, I don't know. Mulla on kaikkea mukavaa.
Olen asunut aikuisiässä vakituisesti 9:llä eri paikkakunnalla ja uusia haasteita toki olen kaivannut aina. Suoritin 46 vuotiaana tutkinnon ammattikorkeakoulussa, enkä ole löytänyt vielä uutta koulutustani vastaavaa työtä. Haen myös vanhalla koulutuksellani töitä, mutta uskottavuuteni vanhalla alalla kärsii, kun hankin noin vaan uuden ammatin ja olen ollut pois alata. Mutta ei se mitään, ei minua harmita. Samaan malliin jatkan ilman hallittuja pitkän aikavälin suunnitelmia.
voi olla olematta onnellinen.
http://www.youtube.com/watch?v=v1l3JbBRpA8&feature=related
Olen tyytyväinen elämääni. Nuorena elämä oli yhtä kuohuntaa ja huolia enemmän: opiskeluissa menestyminen, työpaikan ja asunnon saaminen sekä seurustelusuhteet. Nyt oeln saavuttanut elämässä ne asiat jotka olen halunnut ja nautin saavutuksistani. Minulla on mukava mies, terveet lapset, omistusasunto ja vakituinen työ. Toki haastetta arjessa riittää: murrosikäiset lapset, työssä menestyminen ja joskus mieskin ärsyttää. Ymmärrän, että voisi ne asiat olla huonomminkin. Neljäkymmentä plus on hyvä ikä.
Voisin tietysti vastata myös itsekin tähän kyselyyni. Olen oikeastaan hyvin tyytyväinen ja onnellinen tällä hetkellä elämääni. Lapset on terveitä, mulla on omistusasunto ja vakituinen työpaikka. Muutama vuosi sitten eronnut ja sen jälkeen löytänyt uudet kuviot. Olen opiskellut ja nyt viihdyn nykyisessä työssäni erinomaisesti. En keksi mitään, mitä vaihtaisin tällä hetkellä elämässäni. Ehkä rahaa saisi olla enemmän sellaiseen hemmotteluun, niin kaikki olisi viimeisen päälle täydellistä. Lotto on vetämässä joka viikko, harvakseltaan sieltä muutamaa euroa suurempia voittoja on tullut, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Muutoksen tuulet puhaltelee minun elämässäni. . . Ero on takana ja kohti uusia haasteita mennään.
Elän juuri nyt tähän astisen elämäni parhainta aikaa, vaikka yksin olenkin.
Elämä on seestynyt ja rauhoittunut ja palannut normaaliin uomaansa. Olen tullut ns. läpi harmaankiven ja nyt on aika hengähtää.
Uudet ihanat haasteet odottavat ja muutosta odottelen tapahtuvaksi elämässäni, mutta vasta nyt muutos tapahtuu hyväänsuuntaan! . . . Tähän asti olen noussut loputonta vastamäkeä!!
Voimia nöff nöff on tarvinnut, nyt siis alkaa jo elämä tuntumaan hyvältä :)
En tiedä minkälaisia haasteita tässä tarvitsisi, ehkä jotain mitä ei ole vielä kokenut vaikka paljon jo olenkin.
Nähnyt kaikenlaista erosta uuteen suhteeseen ja taas naimisiin menin, jokin vain veti vaikka yksinkin tuntui ensin hyvältä. Sitä kesti viisivuotta.
Elämä on muuttunut rajusti muutenkin joten nyt välillä täytyy hiukan rauhoittua vetämään henkeä.
Nauttia siitä mitä on.
Poikkeuksellisen haasteellista ja hullua elämää olen viettänyt, sitä ei silloin tajunnut mutta kun rauhoittuu niin sen huomaa. En vielä tiedä kummasta ihmisestä pidän enemmän, mitä olin vuosi sitten vai nykyisestä minästäni.
Joskus tietysti tuntuu että on jo nähnyt lähes kaiken, Egypti, Italia, Saksa, Hollanti, Intia, Singapore ja noin kymmenen muuta maata olen kierrellyt ja jopa asunut. Matkusteluinto on nyt jotenkin kateissa ja Suomi näyttää joskus liian hiljaiselta, uutisetkin on jotenkin mollivoittoisia...no ehkä kaivan laatikosta passin sittenkin.
Ehkä muutos jonka haluan tulevaisuudessa on muuttaa uuteen kulttuuriin, vaikka Peruun tai Uruguaan.
Toinen mitä voisin kokeilla on eifel-tornista kuseminen, ai miksikö ? En tiedä, se vaan tuntuisi jotenkin sopivalta kun en koskaan ole sitä tehnyt :)
Ei hätää, jos teen noin laitan päälle "Jag kommer från svenska" t-paidan.
En ole tyytyväinen, en lainkaan. Olen kovasti pettynyt itseeni, omaan arkuuteeni ja saamattomuuteeni. Olen epätyydyttävässä avioliitossa, rahat tiukalla, terveys reistaa, epäkiitollisessa työssä... lista on loputon. Tässä vaan valitan, enkä saa tehtyä parannusta. Elämä on tällä hetkellä ahdistavaa ja surkeaa.
Itse erosin neljä vuotta sitten ja kuinka ollakkaan törmäsin mieheen, jonka kanssa heti kemiat täsmäsi ja tässä sitä ollaan vuosi naimisissa :) Nyt kuitenkin elämä on ruvennut tuntumaan "liian" samalta, rahatkin on tiukassa, työpaikka hakusessa, jne. jne. Kuitenkin kaikki on ihan hyvin. Tais iskeä syysdeppis. No, kyllä tästäkin yli mennään.
Kenen vaan elämä voi pääättyä hetkessä. Ei tarvitse kuin katketa verisuoni päästä, ajaa kolari tms. Kannattaa siis iloita elämästään NYT kun elää!
Se riippuu siitä tilanteesta missä on . .. . Jolekin velkavangille vois olla lottovoitto, jos se verisuoni katkeaiskin. . . Mut noin yleensä ottaen, niin kauan on toivoa, kuin on elämää.. . Aina voi elämä tuoda mukanaan hyvää ja parempaa. Ei se ole iästä kiinni . . mut omasta asenteesta on!!
9 vuotta sitten menetin puolisoni alle 30-vuotiaana, elämässä ollut monen monituista oikeasti suurta tapahtumaa myös sen jälkeen mutta nyt on arki alkanut tasaantumaan. Uusi ammatti, työpaikka, uusi koti, ihanat ja terveet lapset mutta...nyt vasta alan kaivata rinnalleni sitä toista aikuista jonka kanssa keskustella,jakaa arkea ja juhlaa. Useimmiten olen tyytyväinen, mutta etenkin juhlapäivinä(uusivuosi,juhannus jne.) tuntuu että onnellisuus on muuttanut naapuriin ja yksinäisyys valtaa mielen. Tiedän kyllä että pitää olla(ja olenkin) onnellinen kun on edes terveys ja lapset sekä koti mutta kuitenkin jotain puuttuu, se toinen puolikas. Tämä onneton olotila tulee onnekseni vain satunnaisesti joten siinä taas yksi syy olla onnellinen :)
Puolison äkillinen menettäminen esim. tapaturmaisesti on kovapala!! . . . Rakkaus kukoistaa ja toinen onkin yhtä-äkkiä poissa . . . ja lopullisesti!!!
Ei ihme, että juhlapyhät tuntuvat yksinäisille!!
Mutta hyvin sinä olet selviytynyt ja jaksanut!! . . .. Syvä kumarrus ja hatun nosto sinulle!!
Kunnioitan sinua suuresti!!
Kiitos nöff,nöff.
Kyllä tässä on oma arvomaailma punnittu uudestaan kerran jos toisenkin mutta ihan aina en kuitenkaan osaa elää alati kiitollisena terveydestä tms. Arjen harmit ja vastoinkäymiset ketuttaa kuitenkin ja joskus vähän liikaa jos vastalaudalle laitetaan ihmiset jotka on esim. menettäneet koko perheensä tms.kamalaa.
Eipä se avioerokaan kuulemma ihan läpihuutojuttu ole joten oman "surutyösi" sinäkin olet tehnyt. Voimahalaus ja onnea elämääsi!
Kiitos!
Onnea ja voimahalaus sinullekin.
Koskaan ei tiedä mitä hyvää elämä vielä tuo tullessaan!!
Äiti onnistui neljänkympin kriisissä tekemään minusta tarpeettoman. En ole tyytyväinen elämääni.
kaikki on ihan hyvin,joten en kaipaa nyt mitään.Tasainen elämä tekee välillä hyvää,kun on ollut vähän myrskyisääkin välillä. :)
Jep, jep olen tyytyväinen elämääni. Olen 36 vee ja tässä iässä sitä on hyvä tallailla omia polkuja. Ei tartte mennä toisten mukaan, että pitäsi alkaa seurusteleen, hankki lapsia, saada korkeakoulututkinto. Ei todellakaan tartte, aion olla tämmönen mitä olen ja kulkea niitä omia polkuja, sillä polkujen varrelle ne onnen hetket on taiottu.....ainakin niin tahdon uskoa, että jotakin hyvää elämä minullekin toisi. Takana on aika turbulenssia ollut, pätkätyötä, kariutuneita ystävyyssuhteita, sairautta, oma mieli on mennyt välillä vuoristorataa. Mutta nyt uskon, että uudet tuulet puhaltaa, koska elämä on minua paljon opettanut ja olen ihmisenä kasvanut. Joten hatunnosto itselle, että tässä sitä vielä porskutellaan. Ammatin olen hankkinut ja työssä käynyt ja toki sitä terveenä on saanut aina välillä olla. Ja varmasti niitä uusia ystäviä alkaa tulemaan, nyt kun pöytä on puhdas ! Eipä sitä muuta kannatakaan toivoa. Pitää olla tyyytväinen siihen mitä on, eikä turhista nurista.