Olen nuoresta iästä huolimatta elänyt värikkään,ja vaihe rikkaan elämän.Niin hyvässä,kun huonossa,ja enimmäkseen jälkimäisen.Olin teini-iässä jokaisen vanhemman painajainen lintsasin koulusta,jouduin lastenkotiin,ja karkailin kotoa.En ole ylpeä siitä,vaan pikemminkin pahoillani.Nyt jälkeenpäin en voi ymmärtää miksi kohtelin äitiäni,ja lähimmäisiäni niin välinpitämättömästi.En ottanut mistään vastuuta,eivätkä mitkään puheet menneet perille.Nyt varmaan mietitte miten tämä tarinani,joka on tosi.Edes mitenkään kuuluu tänne. Antakaa kuin selitän :) Olin siis hirveä hulttio,ja sekaannuin jos jonkinlaiseen epä-määräiseen toimintaan. Poika-ystäväni olivat karseita luusereita,ja kohtelivat minua kaltoin.
Eräänä päivänä en enään jaksanut,ja muutin toiselle paikkakunnalle,ja pistin pisteen sille elämälle.
En uskaltanut tutustua uusiin ihmisiin,ja eristäydyin muusta maailmasta.Olin vain omassa asunnossani 24/7, ja vaikka välillä koitin tsempata tavalla tai toisella tulin ulkomaailmassa torjutuksi.Eräs nuori mies löysi minut,ja me rakastuimme.Suhteemme oli todella vaikea,sillä minä olin edelleen niin palasina.Ostimme koiran, ja se muutti elämäni.Olen onnellinen,en ole enään masentunut.Koira jollain tavalla kuntoutti minut, se toi elämääni toivoa.Minä koulutin sitä,ja nähdessäni työn tuloksia.Kadonnut itsetuntonikin palasi, pala kerrallaan.
Koira muutti elämäni.
Eräänä päivänä en enään jaksanut,ja muutin toiselle paikkakunnalle,ja pistin pisteen sille elämälle.
En uskaltanut tutustua uusiin ihmisiin,ja eristäydyin muusta maailmasta.Olin vain omassa asunnossani 24/7, ja vaikka välillä koitin tsempata tavalla tai toisella tulin ulkomaailmassa torjutuksi.Eräs nuori mies löysi minut,ja me rakastuimme.Suhteemme oli todella vaikea,sillä minä olin edelleen niin palasina.Ostimme koiran, ja se muutti elämäni.Olen onnellinen,en ole enään masentunut.Koira jollain tavalla kuntoutti minut, se toi elämääni toivoa.Minä koulutin sitä,ja nähdessäni työn tuloksia.Kadonnut itsetuntonikin palasi, pala kerrallaan.
Koira muutti elämäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiva sulle =)
Itsekin voin sanoa 22 ikävuoteen tarpeeksi kolunneena ja koiran tultua elämäni heittäneen täysvoltin eikä olleenkaan väärään suuntaan. Semmoista se on, meillä onnekkailla.
Mutta ei yllytetä kuitenkaan masentuneita hankkimaan koiraa itsensä pelastamiseksi. Se on väärä syy koiran hankintaan, kaikki eivät kuitenkaan masentuneina siitä välitä huolehtia kunnolla ja koiran elämästä tulee paskaa. Toivottavsti sinä huolehdit koirastasi hyvin.
Joo en minä sitä jutullani tarkoittanut,ja ihan vakavasti harkittiin ennen kun koira taloon tuli.Meillä oli jo ennestään kyllä hyvin tiedossa miten koiran kanssa ollaan,ja eletään.Aina joku aloittaa tuon arvostelun... En ikäpäivänä suosittelisi ketään masentunutta hankkimaan koiraa...Laitan tuohon meidän norm.päivä rytmin,ja olisi kiva saada vertailuksi muiden ihmisten rytmejä:
näin meillä menee päivä:
8-9.00 lenkki n.45min(teillä hiekka/asfaltti)
n.15.00 Päivä-lenkki 1h-2h(metsä/pelto)
21.00 ilta-lenkki n.30min(teillä hiekka/asfaltti)
näin meillä menee normaali päivä plus 2kertaa viikossa toko treenit,ja joskus huvikseni teen koiralleni pienen jäljen.Minusta koiraa hoidetaan hyvin,mutta en sitten tiiä ;D mitä nämä provoilijat mieltä... Kun täällä ei ihmiset mitään voi sanoa ilman,että alkaa kauhea pommitus xD