Huvikseni kysyn

Sekä että, osaa äänistä ja sanoista (ja siansaksaa) toistellaan ihan vaan kun ne kuulostaa kivalta (kuten palohälytin...) tai herättävät ihmisissä huomiota tai jopa hassuja reaktioita (kirosanat kuuluu usein tähän kastiin), mutta kyllä papukaija on erittäin kykenevä myös yhdistämään sanan tiettyyn tilanteeseen tai esineeseen, eli siis kommunikoimaan puheella ihan oikeasti . Meilläkin jos mamma ei illalla ajoissa vie harmaita häkkiin alkaa kiipeilypuulta kuulua "nukkumaan, pitäis mennä nukkumaan" tai "hyvää yötä". Sumupullon heiluttelua kommentoidaan usein "suihku" jne.

Toki jos linnulle vain toistellaan tylsänä "polli tahtoo keksin" alkaa sekin sitä vaan toistella sen kummemmin ymmärtämättä merkitystä, mutta jos tietyt sanat toistellaan aina tietyssä tilanteessa tai tiettyyn esineeseen liittyen, oppii lintu kyllä hyvin nopeastikin niiden yhteyden ja merkityksen, jopa suhteellisen abstraktilla tasolla, kuten käsitteitä "puuttuu", "samanlainen", "erilainen".

Kuuluisin puhujista lienee edesmennyt Alex-papukaija jolla Irene Pepperberg teki pitkään tutkimustakin aiheesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Alex_(parrot)

Ja kyllä, papukaijat OVAT älykkäitä...

Melkein mitä -M- sanoi, mutta lisäisin hieman tästä Alexista vähän opiskelleena, ja omalla kokemuksella höystettynä, sekä lisätietoa siitä mitä harhauskoiset pitävät "älykkäänä".

Itseasiassa on harvinaisempaa se, ettei esimerkiksi jako (esimerkkinä käytän sitä siksi, että se on luonnollisesti yksi parhaimpia matkijoita papukaijamaailmassa) osaisi yhdistää oppimiaan sanoja.
Itseasiassa jako osaa toki yhdistää asioita, mutta on todisteita että juurikin Alexin kohdalla lintu saatiin jopa käymään pienimuotoisia ja yksinkertaisia keskusteluja, missä siis lintu vastasi hyvin yksinkertaisiin kysymyksiin, kuten minkä värinen jokin esine oli (eivätkä kaikki värit olleet puhtaita, saattoi olla jotakin siltä väliltä), tai oliko ihminen sen mielestä hyvä vai paha (esitettiin henkilöitä, jotka joko kiusasivat lintua, tai tarjosivat vain positiivisia kokemuksia). Vaikka ihmisten vaatetusta vaihdettiin, linnun mielipide vaihtui sitä mukaan, kuka ihmisistä oli oikeasti ollut sille mukava, kuka töykeä.
Lintuahan ei koulutettu erikseen vastaamaan kustakin ihmisestä näin, vaan lintu opetettiin vain - kuten nuori ihmislaspsikin oppii - tunnistamaan ero kivan ja ikävän, ja niitä kuvailevien sanojen välillä. Linnun piti loppukokeessa vastata oikein pelkästään _soveltamalla_ oppimaansa.

Jako oli siis testissä käytetty lintu, mutta vain siksi että se voidaan opettaa käyttämään helpoiten samaa kommunikointitapaa mitä me ihmisetkin käytämme, ja samalla se oli osa testiä, sillä sen pitää oikeasti myös osata soveltaa oppimaansa, sillä puhuminen ei suinkaan ole sille luonnollista vaikka matkiminen on.
Papukaijojen älykkyys siis muutenkin on vähän arvoituksenalaista, monella on harhausko että pelkkä puhuminen kertoo linnun ylitsepääsemättömästä älykkyydestä. Näin EI ole. Voidaan toki väittää, että PAPUKAIJOISTA älykkäimpiä ovat suuri osa suuremmista linnuista, ja arateista. Mutta ne kuuluvatkin niihin harvoihin, jotka osaavat matkia.

Yksi tuki väitteelleni löytyy luonnosta. Luonnossa on muitakin, jopa miljoona kertaa parempia matkijoita mitä harmaapapukaijat ovat, silti yksi sellainen on mm. kanalintu. Lintu, jota ei ole ikinä pidetty älykkäänä. Matkiminen on lähinnä yksi tapa äännellä, ja jakot ottavat luonnossa muilta linnuilta ääntelyjä, yhdistelee niitä ja kehittää oman, yksilöllisen repertuaarinsa kosiomenoihin. Naaras valitsee kumppanin, ei värityksen, vaan äänenkäytön perusteella.

Se mikä harmailta puuttuu siis sulkapuvusta, jolle on muita hyviä käytännön puolia luonnossa, paikataan vokaalisuudella.

Juuri tänään tuli TV:stä AnimalPlanet -kanavaltakin ohjelma, jossa ensimmäistä kertaa kuvattiin tappajavalaita saalistamalla tavalla, jolle ei ole keksitty muuta nimeä kuin "aaltoilu" (tms). Tämä jos joku kertoo, että ne ovat todennäköisesti sata kertaa älykkäämpiä kuin mikään papukaija.

Ne ensin suunnittelivat, sitten järjestäytyivät ja lopulta iskivät. Kun tuloksia ei tullut, kutsui johtaja lisäapua. Siinä sitten seitsemän valasta muodostivat valtavan vedenalaisen "muurin" johtajan _merkistä_, joka syöksi vettä aaltona lautalle jossa istui niiden saalis, hylje. Lisäksi lautta pidettiin erossa muista lautoista, valaat siis siirsivät selkeästi lauttaa avovedelle. Toivomuksena oli että vesi huuhtoo hylkeen lautan toisella puolella odottavan johtajanaaraan suuhun. Ja jos tämä ei ollut vielä tarpeeksi: Vieressä katsoi yksi vauva- ja yksi nuorikko. Miksi tämä oli sinänsä outoa? Koska kun hylje saatiin lopulta muutaman yrityksen jälkeen veteen, se PÄÄSTETTIIN MENEMÄÄN, vaikka hylje oli jonkin aikaa vedessä. Hylje nousi nopeasti toiselle lautalle, ja nyt siirtyi mukaan myös nuorikko joka oli aikaisemmin katsellut vierestä, ja kun hylje saatiin veteen toisen kerran, NUORIKKO söi hylkeen - ei johtaja, ei sen emä, ei sen serkut tai vanhemmat lauman jäsenet - vaan nuorikko. Palkinnoksi osallistumisesta.

Tämä on jotakin uskomatonta, sillä minkään muun eläimen ei tiedetä olevan noin järjestäytynyt, ja kykenevän noin älykkääseen suunnitteluun ja ajatteluun. Ei edes papukaijan. ;)