lapsen harrastukset sukulaisten tapaamisten edelle. Täällä Jyväskylässä sossut suostuvat sijaisvanhemman vaatimuksiin, että tapaaminen esim. perjantaina alkaa klo 20.45, jotta lapsi ennättää ensin harrastuksiinsa.
Muutenkin sijaisvanhempi tekee kaikkensa - esim. manipuloimalla 10 vuotiasta, että sukulaisten (ainoiden, jotka ovat jatkuvasti olleet lapsen kuviossa) tapaamiset saadaan 4 kertaa vuodessa.
Onko muilla sijaisvanhemmilla kokemusta tällaisesta. Tässä on kyseessä sijaisvanhempi, joka on aina saanut itse päättää, miten toimii. Johtava sossu on aina siunannut tuon rouvan toimet ja tukenut selkään taputtamalla tuon suuruuden tekemisiä.
Olemme jatkuvasti joutuneet taistelemaan tapaamisista ja nytkään ei ole mitään tietoa, milloin on seuraava.
Olen päättänyt, että jos sos. toimi Jyväskylässä suostuu tuon rouvan toiveeseen eli 4 tapaamista vuodessa, lopetan tapaamiset, ja alan vastatoimiin sekä tiedottamaan ja kertomaan julkisuuteen kaiken tuosta kammo sijaishuoltopaikasta.
Muutenkin sijaisvanhempi tekee kaikkensa - esim. manipuloimalla 10 vuotiasta, että sukulaisten (ainoiden, jotka ovat jatkuvasti olleet lapsen kuviossa) tapaamiset saadaan 4 kertaa vuodessa.
Onko muilla sijaisvanhemmilla kokemusta tällaisesta. Tässä on kyseessä sijaisvanhempi, joka on aina saanut itse päättää, miten toimii. Johtava sossu on aina siunannut tuon rouvan toimet ja tukenut selkään taputtamalla tuon suuruuden tekemisiä.
Olemme jatkuvasti joutuneet taistelemaan tapaamisista ja nytkään ei ole mitään tietoa, milloin on seuraava.
Olen päättänyt, että jos sos. toimi Jyväskylässä suostuu tuon rouvan toiveeseen eli 4 tapaamista vuodessa, lopetan tapaamiset, ja alan vastatoimiin sekä tiedottamaan ja kertomaan julkisuuteen kaiken tuosta kammo sijaishuoltopaikasta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eikö teillä ole tehty huoltosuunnitelmaa, meillä nuo tapaamiset ovat siellä kirjattuna. Mutta kyllä sossu meillä on sitä mieltä, ettei se, että yksi perheemme neljästä lapsesta on meille sijoitettu tarkoita sijoituksen pyörittävän koko arkea. Kyllä minä voin jouluna järkätä tapaamisen, mutten joka joulu; ei kukaan aina ole töissä.
Jos läheisenne tapaa vanhempiaan kerran kuussa, minusta muut sukulaiset neljästi vuodessa kuulostaa kohtuulliselta. Me olemme sitoutuneet kuskaamaan lasta kerran kuussa, muuten sukulaiset hoitavat (eivät kyllä tapaa lasta muut kuin bioäiti). Emme me anna perheeltämme ylettömästi aikaa tälle sijoituskuviolle.
tapaa lastaan tällä hetkellä ehkä joka 2-3 kuukausi muutaman tunnin kerrallansa. Sitten on ollu 8 tapaamista, johon ovat osallistuneet joskus tuo vanhempi 2 muuta lähisukulaista, jotka ovat koko ajan, lapsen syntymästä saakkaa olleet kuviossa mukana. Kyse ei ole kuljetuksista, koskapa suurimman osan sijoitusajasta me olemme hakeneet lapsen ja vieneet takaisin tapaamisen päätyttyä.
Ammatillinen sijaisvanhempi vaan ei muuten halua, että lapsi saa tulla tapaamisiin. Hän on lähes koko sijoituksen ajan harannut vastaan ja hän kun on muka "silmäätekevä" sossut ovat suostuneet hänen pieniinkin oikkuihin. Tällä hetkellä hän manipuloi lasta meitä vastaan.
Täysin uusi ihminen olisi käynyt tuolle ROUVALLE ja hän järjesti lapselle ja sivusta mukaan hypänneelle tuntemattomalle ihmiselle kahdenkeskisiä tapaamisia - mutta meidät, syntymästä saakka mukana olleet hän haluaa kuviosta pois.
on välillä täysin kykenemätön olemaan lapsen kuviossa, me emme sossujen ja ammatillisen sijaisvanhemman mielestä ole mitään lapsen elämässä. Sossu ja sijaisvanhempi ovat jopa laittaneet kaupungin lakimiehen huutamaan minulle. "Sinä et ole yhtään mitään, sinä et ole sen kummempi, kuin kuka tahansa muukaan sukulainen". Kun rakkikoira lakimies lopetti huutonsa, sanoin hänelle, että no, kyllä me toisaalta ollaan kummempia, kun kukaan muu ei tapaa lasta jatkuvasti ja säännöllisesti.
saanut olla jouluna sukulaisissan ja kesäloman aikana kun oli 2 tapaamista (ensimmäisen kerran 2) niistä piti tapella kuukausi etukäteen ja 2 jälkikäteen. Niitä jälkimaininkia oli tuo rakkikoira - lakimiehenkin soitto. Jotta sellaista.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Meidän sijaislapsemme on harrastanut tiettyä harrastusta useamman vuoden ajan ja nyt sykyllä harrastusaika on perjantaisin klo 17.00. Kysyin bioäidiltä että onko mahdollista että lapsi tulee tapaamiseen harrastuksen jälkeen vai onko kerran kuussa poissa yhden kerran kun menee tapaamiseen. Äidin mielestä lapsen harrastus on tärkeä ja sitä ei jätetä väliin. Lapsi ja kieltämättä minäkin olin tyytyväinen kun äiti oli noin joustava.
Sijoitettujen lasten joulut olemme sopineet niin että ne joilla on päivätapaaminen tapaavat vanhempiaan aatonaattona. Aatto on rauhoitettu sijaisperheen joulunviettoon ja osa lapsista lähtee joulupäivänä biovanhempien luokse. Ovat siellä sitten muutaman yön.
mutta kun sijaisvanhempi on koko ajan taistelemassa tapaamisia lyhemmäksi. Hän oli jo huhtikuussa ehdotellut, että tapaaminen joka 3 kuukausi toteutuvaksi ja vuorokausi kerrallaan. Tähän saakka olemme saaneet tavata noin joka 1½ kuukausi ja perjantaista sunnuntaihin.
Ja tässä on taustalla, paitsi päästä eroon sukulaisista, jotka kantavat huolta lapsesta, mysö TEHDÄ LAPSESTA ERÄÄN LAJIN HUIPPUAMMATTILAINEN. Hän harrastaa uskoakseni tällä hetkellä kouluviikolla noin 10 tuntia erästä harrastusta ja siihen muutama sivujuttu päälle. Ja kun H-hetket lähestyvät, otetaan viikoloputkin käyttöön - eli harrastusmäärä saattaa olla sellainen 15 tuntia viikossa. Jo viime kaudella (9v) lapsella saattoi olla 3 tuntia harrastusta yhtenä iltana ja hänen täytyi vaihtaa paikkaa siinä välillä.
Tammi-maaliskuulla mukaan astuu toinen huippuharrastus, joka lisää tuota harrastusmäärää huimasti.
Joten eihän tuollaiseen kuvioon sukulaiset enää mahdu. Olisimme valmiita viemään lasta harrastukseen, mutta me emme saa missään nimessä mennä lapsen reviirille muulloin, kuin tapaamisilla. Tai jos ROUVA on armollinen, hän saattaa pyytää jonkun sukulaisen (tai ventovieraan henkilön), josta ei oloe hänelle haittaa mukaan.
Meitä sukulaisia, jotka olemme joutuneet olemaan huolissamme lapsesta, ei haluta hänen elämäänsä. Viime kautena, (Harrastusmäärä kutakuinkin edellä esittämäni) lapsi sairasti noin 5 angiinaa, mutta vaikka edellisenä päivänä olisi vielä ollut lämpöä (tapaamisella) lapsi esiintyi harrastuksessaan seuraavana päivänä.
Kuulostaa tutulta. Vaikuttaa kuitenkin siltä että tuo on vaan yksi keino aloittaa vieraannuttaminen. Sosiaalityöntekijöiden on ammattinsa vuoksi tehtävä yhteistyötä sijaisvanhempien kanssa. Etusijalla pitäisi olla lapsi, mutta nykyisin asiat tahtoo mennä vain niin että päätösvalta on sen hetkisillä kasvattajilla ja sosiaalityöntekijöillä. Jos he eivät halua tukea ja ylläpitää yhteyksiä lapsen muihin läheisiin, sille ei voi mitään. Ymmärrän hyvin että jatkuvat taistelut turhauttaa koska olen itsekkin käynyt vastaavan läpi. Tapaamiset muutamia kertoja vuodessa on aivan liian vähän. Sinä aikana ehtii tapahtua paljon. Varsinkin pienen lapsen kohdalla unohtaminen on mahdollista eikä normaalia tunnesidettä synny. Ei todellakaan ole reilua että niin pääsee käymään. Käytännössä voi olla ettet tiedä lapsesta mitään. Miten voi ostaa esim.syntymäpäivä tai joululahjoja kun ei tiedä mistä asioista lapsi nykyisin pitää ja minkä pituinen hän on. Aika vaikea sitä on lähteä arpomaan ja jos toinen osapuoli ei vastaan tule tai tietoja anna.
On hyvä että olet saanut kuitenkin tapaamisoikeudet, sinuna pitäisin niistä kiinni jos vaan mahdollista. Voit esittää joskus toiveen että lapsi tulisi lomille luoksesi tai lapsi voi itsekkin toivoa sitä. On ikävä lapsen kannalta jos alkutaipaleelta ketään tuttuja ihmisiä ei ole. Muut lapset voivat viettää aikaa sukulaistensa parissa mutta hänen osalta asiat on riistetty. Ei sekään ole ihan oikein.
Olen itse yrittänyt ajatella kaikesta huokimatta lasta. Mikään ei ole ikuista, ei edes sijoitus. Jonain päivänä lapsi lähtee joka tapauksessa perheestä. Sen takia toivon, että lapsi tulee tietämään etten ole koskaan luovuttanut vaikka sataisi miljoona iskua niskaan.
mutta voin kerätä hänestä tietoa monenlaisista verkostoista. Ja jos en tapaa lasta, minua ei voi enää kiristää millään ja olen vapaa menemään hänen harrastuksiinsa ja koulun tilaisuuksiin. Eihän minun tarvitse kertoa kenellekään, kenen lapsen juhliin tai esityksiin olen tullut. Onhan minulla muitakin tuttuja hänen koulussaan ja harrastuksissaan.
Arvelen, että mitättömistä (4 tapaamista vuodessa) tapaamisista luopumalla saavutan uudenlaisen aseman. Minua ei enää todellakaan voi kiristää eikä asettaan minkäänlaisiin valvontatehtävääin tapaamisilla - mitä tähän saakka aina toisinaan on tehty.
En ole voinut nytkään estää sitä, että sijaisvanhempi ja sossut ovat tehneet lapselle väärin - eli antaneet täysin tuntemattoman ihmisen tulla ja antaa ymmärtää (siis sossujen ja sijaisvanhemman suostumuksella ja tuella) että hän on nyt lapselle tärkeä ihminen ja lapsi on hänelle tärkeä. Ja kuinka ollakaan, kun tuuli kääntyy, ei tuota sijaisvanhemman suosikkia enää näykään missään. Hän olisi kelvannut, kun hänestä ei ole uhkaa - hän ei ymmärrä kysyä niitä oikeita, vaarallisia kysymyksiä. Ja häntä sijaisvanhempi voi pyörittää mielensä mukaan.
Jäljellä on enää kaksi vanhaa "tukkijätkää", jotka ovat olleet lapsen elämssä alusta saakka. Muut näyttävät pörräävän ja menevän ja tulevan. Mutta jostain syystä juuri me - varsinkin minä - olen suuri uhka tuolle Suurelle sijaisvanhemmalle.
tuntuu ettei sijaisvanhemmalla ole minkäänlaista empatiakykyä. Mutta hänhän tekeekin elinkeinokseen sijoitustoimintaa. En enää tiedä, onko 4 kertaa vuodessa kaiken sen saastan ja raskauden väärti, jota saan kokea, kun haluan pitää yhteyttä lapseen.Mikäli tapaamisia on 8 vuodessa, kestän kaiken raskaan, mutta jos niitä vähennetään, ehkä valitsen vapauden ja uuden aseman. Lapsi on minulle todella tärkeä, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että mikään taho ei tue tapaamisiamme - vaikka lastensuojelulaki niin edellyttää.
kertoa tarinoita siitä, millaisissa elämäntilanteissa elävät ihmiset kelpuutetaan varauksetta lapsen läheiseksi ja annetaan lapsen ymmärtää, että tässä on uusi "äitipuolesi" tai "isäpuolesi". Tällaisia suhteita jostain syystä Jyväskylän sosiaaliviranomaiset ja sijaisvanhemmat tukevat. olen kuullut, että tapauksemme ei ole ainoa laatuaan.
ottaa yhteyttä kaikkiin muihin sukuihin, jotka ovat tuon "ammatillisen sijaispeheen" kanssa jutuneet tekemisiin. Olen kuullut, että eräs jo aikuinen tuohon taloon pieneksi ajaksi sijoitettuna ollut henkilö on sanonut (useiden sijaishultopaikkojen jälkeen), että ko. paikkaoli kamalin kaikista. Niin minunkin mielestä. Se on todella kamalin kaikista. Toivottavasti ymmärtäisivät lopettaa koko touhun.