Nainen ja mies ovat seurustelleet ilman suurempia ongelmia lähes neljä vuotta, 3 vuotta asuneet yhdessä. Helmikuussa 2011 heille siunaantuu ensimmäinen yhteinen lapsi. Tuleva äiti haluaisi miehen osallistuvan kotiaskareisiin (mies ei juurikaan omasta tahdosta aloita kotiaskareita ellei häntä erikseen pyydä), huomioivan tulevaa äitiä enemmän kuin vain toivottamalla aamulla huomenta ja hyvää koulupäivää (tuleva äiti käy siis myös siivouspuolelle tähtäävää koulua). Tuleva äiti myös on toivonut mieheltä enemmän aikaa, mies on aamusta 9-15 koulussa, sen jälkeen menee töihin tai käy kotonansa. Mies on alkanut kommentoida tulevalle äidille että häntä aina syytetään kaikesta ja käskenyt tulevaa äitiä miettimään omaa käytöstään. Ja tulevalla äidillä hormonit kuitenkin hyrräävät, välillä on huono aika, välillä hyvä. Mies ei kuitenkaan ymmärrä näitä hormonien vaikutuksia vaan on alkanut uhkaamaan poismuutolla että tuleva äiti saisi ajatella ja olla rauhassa. Tuleva lapsi on kuitenkin toivottu ja "suunniteltu", joten eikö tässä tilassa miehen täytyisi ruveta ottamaan myös vastuuta asioista, tulevasta äidistä ruvennut tuntumaan siltä että mies pitää itsestäänselvyytenä että nainen hoitaa kotityöt, kaupassa käynnit ym. Viimeinen riita nousi äitiysvaatteista joita tulevan äidin täytyy ostaa (kirpputorilta), mies ei suostunut ostamaan suurempia vaatteita koska ei kuulemma ole rahaa!!
Eli kuinka muilla odottajilla mies suhtautuu odotusaikaan, hormoneihin, kotitöihin ym.? Löytyisikö keneltäkään vinkkiä kuinka kyseisessä perheessä saisi asiat sujumaan paremmin? Vai vaatiiko tuleva äiti liikaa? Toivottavasti saitte sekavasta tekstistä selvän. :)
Eli kuinka muilla odottajilla mies suhtautuu odotusaikaan, hormoneihin, kotitöihin ym.? Löytyisikö keneltäkään vinkkiä kuinka kyseisessä perheessä saisi asiat sujumaan paremmin? Vai vaatiiko tuleva äiti liikaa? Toivottavasti saitte sekavasta tekstistä selvän. :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ja kiitos jos joku jaksaa lukea! :)
No toisaalta tuo on varmaan aika tyypillistä. Ja toisaalta olisi hyvä puhua näistä kaikista asioista samalla kun lapsia suunnittelee tekevänsä, esim just kotitöistä. Onko nainen hoitanut kotityöt itsekseen viimeiset 3-vuotta, vai onko mies aikaisemmin osallistunut niihin? Jos ei, niin on varmaan yksinkertaisesti turha odottaa, että tajuaisi sitä tehdä nytkään, yhtä´äkkiä, kun nainen raskautui.
Miehelle raskaus ei vaan ole sama asia kuin naiselle, ei mies ymmärrä niitä hormoneja, kun ei tiedä sitä tunnetta ja oloa, miehestä tulee isä kun vauva syntyy, naisesta äiti jo paljon aikaisemmin.
Meillä mies esikoisen aikaan oli ihan kamalan surkea kaikessa odotukseen liittyvässä. Ei ollut kummemmin kiinnostunut vauvajutuistani, vaikka omassa päässäni ne pyörivät 24h. Muistan jopa kerran miehen sanoneen, että onko meidän aina vaan pakko puhua siitä vauvasta. Joka loukkasi, tietenkin todella paljon siinä tilanteessa. Ultrissa sentään halusi käydä kanssani ja synnyttämään halusi, kai myös tulla, ainakin tuli, tosin siihen en antanut kovinkaan vaihtoehtoja :D. Ja ne hormonit, mies oikeesti luuli, että mä sekosin ja omin sanoin mietti, että tälläistäkö tämä nyt tulee aina olemaan ja oli ihan kauhuissaan.
MUTTA esikoinen kun syntyi, niin miehestä tuli isä, isolla iillä. Se muutos mikä siinä ihmisessä tapahtui oli aivan valtava saman tien, kun sai vauvan syliinsä. raskausaikana kaduin jo syvästi sitä, että hankin vauvan juuri hänen kanssaan ja mietin pärjääväni kyllä myös yksinhuoltajana. Kertaakaan ei ole esikon syntymän jälkeen, joka kohta täyttää neljä, tarvinnut epäillä mieheni isänä olemista.
Se on oikeesti alusta asti ollut todella hyvä isä, mulle se tarkoittaa sitä, että osallistuu ja haluaa osallistua vauvan ja lasten hoitoon muutenkin. Mies haluaa olla lastensa kanssa ja onkin. Koskaan ei ole meillä tarvinnut tapella siitä, kuka vaihtaa vaipat tai syöttää tai laittaa nukkumaan, koska koskaan se ei ole miehelle ongelma ollut.
Jos haluan lähteä tyttöjen kanssa ulos, ei tarvitse siitäkään riidellä, mies kyllä hoitaa lapset ja hyvin hoitaakin.
Hormoneja se on vasta sitten seuraavan kanssa oppinut VÄHÄN ymmärtämään, nyt kolmannen kanssa ottaa asian jo melko lungisti, mutta kyllä se tosin vieläkin välillä menettää muhun hermot, kun valitan sille jostain aivan turhasta...
Joten älä nyt vielä heitä toivoa kaivoon. Voi olla,e ttä miestäsi pelottaa tuleva ja se purkaa sen sitten noin.
Tsemppiä tulevaan teille molemmille :)
mies on ollut plussattuamme heti mukana kaikessa, auttaa kotitöissä, lastenhoidossa, kauppakassit kantaa ja muutakin vastuuta ottaa. Kyllä ne miehetkin ymmärtää naisten hormonimyrskyt kun ovat kiinnostuneita ja ottavat asioista selvää! Ihanteellista olisi jos mies tulisi mukaan neuvolaan ja siellä juttelisi/kuuntelisi aiheesta. Kyllä se on niin että jos miestä kiinnostaa, hän myös ymmärtää. Mutta mieheltäkään ei voi kaikkea vaatia!
Kiitos, eiköhän tämä tästä! :) Välillä vaan meinaa olla raskasta hoitaa yksin kaikki kotityöt, eläinten hoidot ja ruokinnat ym. Eihän siinä mitään mutta olis kyllä joskus kiva päästä jonnekkin irtautumaan arjesta, enkä tarkoita tuolla nyt alkoholia.. :D Mutta viikonloputkin on niin täynnä aina, talon laajennusta ja mies välillä silloinkin oikeissa töissä.. :/
Ymmärrän sen että mieheltä ei voi vaatia liikaa, mutta kai nyt jokaisen luulis tekevän jotain kotitöitä omasta tahdostaan (esim. roskapussit?). Meillä miehellä vain on lapsuus ollut sellainen että ei mitään ole tarvinnut tehdä ja hän tuntuu jatkavan sitä edelleen. Olis edes joskus ihana tulla puhtaaseen juuri siivottuun taloon pitkän päivän jälkeen, jolloin ei olisi itse siivonnut saati maininnut miehelle siivoamisesta..
Oon miettiny tota hormoni-juttua, niin kovin moni nainen vetoaa hormoneihin räyhätessään miehelleen... toki kroppa käy kierroksilla kun on raskaana mutta hormonit ei niitä sanoja suolla suusta ulos vaan naiset ihan itse. Jonkinlaisen suodattimen voisi jutuilleen laittaa, tuskin miehistä on jatkuvasti hauskaa kuunnella vinkumista kotitöistä, harrastuksista, neuvolakäynneistä, mahan kasvusta, liikakiloista, parisuhteen hoitamisesta, seksielämästä jne jne.
Miehille naisen raskaus tuo täysin erilaisen vastuun ja velvollisuuden. Millä elättää perheen, miten jää aikaa omiin rakkaisiin harrastuksiin, ehtiikö enää nähdä ystäviään, miten jaksaa töiden jälkeen olla perheen kanssa... Nainen kun tuppaa usein keskittymään vaan napansa alla kasvavaan elämään, mies sen sijaan katsoo suurempaa kuvaa ja siinä kuvassa vauva tuo hirveän paljon rasitteita ja velvotteita.
Siihen päälle vielä jatkuvasti vinkuva ja nalkuttava akka niin avot! parisuhde on kriisissä.
Oma mieheni on aivan hirveän paineen alla kun on remonttia, työkiireitä, harrastuksia, ja vielä päälle tuo toisinaan vinkuva hormonihirmu kotona... parisuhdetta kuitenkin hoidetaan aina kun ehditään, eli päivittäin pienillä ja vähän isommillakin jutuilla. Halaus, suukko, kosketus, tekstiviesti, hyväilyä, seksiä, juttelua jne. Itseä kaduttaa usein jälkeenpäin kun olen "avautunu" jostain melko mitättömästäkin asiasta, mutta meillä ei onneksi riidat jää kytemään vaan joka ilta mennään lähekkäin, onnellisina nukkumaan.
Naiset toivoo aina miesten huomioivan itseään enemmän, mutta mitäs jos me naiset huomioitas niitä miehiä muutenkin kuin nalkuttamalla kun toinen on tullut pitkän päivän jälkeen kotiin... Ehkäpä niitä miehiäkin sitten kiinnostaa enemmän kotityöt, perhe-elämä ja vaimon huomioiminen kun huomaa olevansa arvostettu ja rakastettu eikä ainaisen nalkutuksen kohde.
Hienoon tilanteeseen taas joillakin lapsi tulossa : (
Mun mielestä kans tosi monet käyttää hormoneja tekosyynä ja oikeuttaa niillä oman käytöksensä. Ja nimenomaa itse voisi vähän edes yritää suodattaa niitä omia juttuja. En yhtään ihmettele jos miehesi ei jaksa kuunnella jokpäiväistä jäkätystä...
tekemättä, eiköhän se ukko-kulta sitten saa jotain aikaiseksikin. Mitä pidempään passaat ja teet kaiken niin...saat tehdä sitten niin jatkossakin.
Mitä ihmettä miehelle kuuluu mistä ja miten paljon ostat vaatteita?!
ne hormonit nyt sitä itse asiaa aiheuta, mutta itselläni ainakin pienikin väärin mennyt asia aiheutti maailman suurimman kriisin ja täydellisen räjähtämisen, vaikka jossain rähjäämisen lomassa omassa päässä ymmärsin, että asia on ihan mitätön. Eikä sille omalle käytökselle voinut mitään, oli ihan kuin olisin vieraan ihmisen kropassa ja itsekin ihmettelin, että mitä ihmettä minulle tapahtuu? Olin itse itselleni täysin vieras ihminen. Onneksi raskauden edetessä nuo raivokohtaukset loppui.
nyt oon kyllä edellisen vastaajan kanssa samoilla linjoilla. Jos aikasi passaat miehesi tottuu siihen eikä edes viitsi tehdä mitään koska tietää että sinä ainakin teet. Kyllä me naiset olemme "hulluja" tuossa asiassa.
Ja kun lapsi sitten syntyy anna miehesi tehdä äläkä vaan mene neuvomaan että näin ja näin ja näin. Kyllä se miehesi oppii...toivottavasti.
1) kuka hullu ottaa miehen joka ei tee osaansa kotitöistä?! en minä ainakaan. lopeta miehen pyykin pesu, pese vain omasi. ja käytä itse kertakäytöisiä astioita kun astiat loppuu (piilota ne). kerro miehen äidille millainen poikansa on. mielellään myös muulle suvulle.
2)meillä on maksettu ihan omat menot itse eli mitä ostaa niin saa maksaa. kovin köyhänä ei kannata lasta tehdä. odotin itse 12 vuotta vauvakuumeessa jotta sain ammatin, asunnon ja työn.
3) jokainen luo itse oman helvettinsä! onneksiolkoon siis. ehkä opit tästä.
Jotenkin mä osasin odottaakkin tällaisia vastauksia. En ensinnäkään kaikkea laita hormonien piikkiin. Tuntuu vain niin raskaalta tapella sellaisistakin asioista kuin kotityöt. Tällaisia tilanteita ei tulisi jos jokainen talossa osallistuisi edes jossain määrin kotitöihin.Tiedän että oma käytökseni on väärin, mutta en puolustelisi miehenikään käytöstä.
tarvii sen äijänkin kattoo peiliin! Jos KAIKKI HOMMAT jää muijalle sen raskauden ja laspsen hoidon lisäksi niin voi PERKELE! Mitä robotteja me naiset sitten muka olemme?? Kaikke pitäisi jaksaa, tehdä päivän työt ensin koulussa tai töissä ja sitten vielä kotona.Mies tekee omat duuninsa mutta saa heittää sen jälkeen vapaalle, niinkö???
EI SE NYT IHAN NIIN MENE!!!!
Lapsia kun tehdään ja sadaan, ne täytyisi hoitaa olkoon kuka sitten kuinka väsy. Ja niin "ihmeelliseltä" kuin se kuulostaakin, myös miehen kuuluu kasvataa ja hoitaa lastaan, se ei ole pelkkä äidin velvollisuus!!!
Ja ps. onhan se nyt jo edes kohteliasta yrittää ymmärtää raskaana olevaa naista. Raskaana sitä on sairaan väsynyt ja välillä huonovointinenkin....
päivät koulussa tai työelämässä?
Päivät menee koulussa, työelämässä ja esikoisen kanssa. Ja mies tekee myös kotitöitä oman työpäivänsä jälkeen ja vapaapäivinä, omasta halustaan. Pyykinpesua ja levittämistä, tiskinpesua, imurointia, lapsenhoitoa, sängyn petausta, lakanoiden vaihtoa jne. Ja miksipä ei tekisi. En olisi semmosta miestä edes huolinu joka olettaisi minun pyörittävän yksin kotia, hänhän olisi silloin täysin ulkopuolinen meidän kodissa jos ei mitään tekisi sen eteen.
Miehen saa jokainen nainen ihan itse valita, harmittavan moni vaan tuntuu valitsevan semmoisen josta valitettavaa riittää. Surullista! Tosin saan olla kiitollinen kun löysin niin hyvän miehen, itsekin niitä surkeampia tapauksia kokeillut ja onneksi jättänyt ne matkan varrelle. Aikoinaan luulin että kaikki miehet on samanlaisia mutta löysinkin oikean kultakimpaleen kun vaan jaksoin odottaa :)