Nuorelle kirja seksuaalisesta kasvusta?

Meillä täällä länsimaissa suhtaudutaan seksuaalisuuteen hyvin musta/valkoisesti, joko sallien kaiken tai kieltäen kaiken, mutta yksikään vanhempi, minä mukaan lukien en osaa kasvattaa lapsistani seksuaalisesti tasapainoista itsensä tuntevaa itseään kunnioittavaa miestä tai naista!

Isät eivät tunne itseään omaa seksuaalisuuttaan, vielä vähemmän miten siihen suhtaudutaan terveesti iloiten ja miten muutokset omassa kehossa, mielessä ja psyykessä otetaan osaksi itseä rakastaen ja hyväksyen. Isät eivät opeta poikiaan miten murrosiässä otetaan hyvällä tavalla vastaan "märät unet", miten purkaa turvallisesti ja oikein "paineita" ja KUINKA tuota seksuaalisuutta hoidetaan, ei hallita tai kontrolloida vaan HOIDETAAN! Se on arvokas lahja ihmiselle, elämän ylläpitäjä.

Sama koskee äitejä, emme osaa opettaa tyttärillemme miten naiseutta hoidetaan kuinka siitä huolehditaan niin ulkoisesti kuin sisäisestikkään. Emme osaa opettaa kuinka tärkeää on naisen ja miehen pitää kehostaan hyvää huolta, esimerkkimme on siinä asiassa syvältä jostakin, henkistä hyvinvointia tai siitä huolehtimista suomalaisissa perheissä ei edes ole, enkä tarkoita uskonnollisuutta tai pyhäkoulua!!

En todellakaan tarkoita, että vanhempien pitää puuttua joka hemmetin asiaan, lasten koti on vanhempien suhde ja se kuina he kohtelevat itseään ja toisiaan!

poikienäiti kirjoitti:

Meillä täällä länsimaissa suhtaudutaan seksuaalisuuteen hyvin musta/valkoisesti, joko sallien kaiken tai kieltäen kaiken, mutta yksikään vanhempi, minä mukaan lukien en osaa kasvattaa lapsistani seksuaalisesti tasapainoista itsensä tuntevaa itseään kunnioittavaa miestä tai naista!

Isät eivät tunne itseään omaa seksuaalisuuttaan, vielä vähemmän miten siihen suhtaudutaan terveesti iloiten ja miten muutokset omassa kehossa, mielessä ja psyykessä otetaan osaksi itseä rakastaen ja hyväksyen. Isät eivät opeta poikiaan miten murrosiässä otetaan hyvällä tavalla vastaan "märät unet", miten purkaa turvallisesti ja oikein "paineita" ja KUINKA tuota seksuaalisuutta hoidetaan, ei hallita tai kontrolloida vaan HOIDETAAN! Se on arvokas lahja ihmiselle, elämän ylläpitäjä.

Sama koskee äitejä, emme osaa opettaa tyttärillemme miten naiseutta hoidetaan kuinka siitä huolehditaan niin ulkoisesti kuin sisäisestikkään. Emme osaa opettaa kuinka tärkeää on naisen ja miehen pitää kehostaan hyvää huolta, esimerkkimme on siinä asiassa syvältä jostakin, henkistä hyvinvointia tai siitä huolehtimista suomalaisissa perheissä ei edes ole, enkä tarkoita uskonnollisuutta tai pyhäkoulua!!

En todellakaan tarkoita, että vanhempien pitää puuttua joka hemmetin asiaan, lasten koti on vanhempien suhde ja se kuina he kohtelevat itseään ja toisiaan!

Lue lisää

Teillä on aika erikoinen perhe, kun ette mistään lapsillenne puhu. Meillä on toisenlainen perhe, ilmeisesti erilainen kuin teillä. Tosin tyttäriä ei ole.

voisit kysyä vaikka nyt 16 v mieheni veljen tyttäreltä, olisiko ollut hyvä, jos joku olisi hänelle muutama vuosi sitten puhunut seksuaalisesta kasvusta ja vähän muustakin asiaan liittyvästä. Tyttö nimittäin tuli 13-vuotiaana raskaaksi pari vuotta vanhemmalle pojalle, kummallakaan ei ollut hajua, että kertakin "voi olla liikaa". Luuletko oikeasti, että kun asioista koulussa puhutaa, niin punastelevien ja hihittelevien teinien mieleen jääkin jotain ?! Useimpia koko tilanne nolottaa sen verran, että kaikki hyödyllinen tieto suodattuu pois.
Ei kyse ole toisen ymmärtämisen aliarvioimisesta, vaan siitä, että tieto tulee oikeaan aikaan ja oikeassa muodossa - aloittaja on fiksu, kun tuollaista ajattelee eikä luota siihen, että kyllä jälkikasvu tiedon jostain saa. Juurihan tuossa itsekin mainitsit mediasta vyöryvän eroottisen tarjonnan - kyllä jokaisen lapsestaan välittävän aikuisen velvollisuus on omalta osaltaan huolehti, että kasvava nuori saa asiallista ja helposti ymmärrettävää tietoa "kukista ja mehiläisistäkin" niin, ettei median tarjonta pääse vääristämään nuoren käsityksiä!

Siksi, että lapset ovat fiksumpia kuin aikuiset. Huomaavat, tietävät, kuulevat, näkevät, ovat kiinnostuneita ... paljon enemmästä, kuin sinä ymmärrätkään. Seksuaaliset asiat kiinnostavat jo ihan pieniä lapsia mutta eivät sillä tavalla kuin aikuinen ymmärtää. Lapsi on vain puhtaasti kiinnostunut asiasta, himot ja tunteet puuttuvat vielä pitkän aikaa. Siksi tyhmät aikuiset sössivät monelta lapselta ja nuorelta seksuaalisen tulevaisuuden(kin) rikki.

Jokaisena ikäkautena pitää tulla oikea tietopaketti myös seksuaalisuusasioista, niin kuin kaikista muistakin elämän ja maailman asioista. Ymmärtävä vanhempi ei odota ja sysää tätäkin vastuuta koulun tai jonkun muun kasvattajan harteille. Oma vanhempi on, pitäisi olla, se turvallisin vaihtoehto näin tärkeälle asialle.

Asiallinen, oikea, lämmin, tervehenkinen ... valistus peittoaa kyllä median 'tiedot' tullen mennen. Jos sinä et sitä ymmärrä, lapset ja nuoret ymmärtävät kyllä.

äitiminäkin kirjoitti:

voisit kysyä vaikka nyt 16 v mieheni veljen tyttäreltä, olisiko ollut hyvä, jos joku olisi hänelle muutama vuosi sitten puhunut seksuaalisesta kasvusta ja vähän muustakin asiaan liittyvästä. Tyttö nimittäin tuli 13-vuotiaana raskaaksi pari vuotta vanhemmalle pojalle, kummallakaan ei ollut hajua, että kertakin "voi olla liikaa". Luuletko oikeasti, että kun asioista koulussa puhutaa, niin punastelevien ja hihittelevien teinien mieleen jääkin jotain ?! Useimpia koko tilanne nolottaa sen verran, että kaikki hyödyllinen tieto suodattuu pois.
Ei kyse ole toisen ymmärtämisen aliarvioimisesta, vaan siitä, että tieto tulee oikeaan aikaan ja oikeassa muodossa - aloittaja on fiksu, kun tuollaista ajattelee eikä luota siihen, että kyllä jälkikasvu tiedon jostain saa. Juurihan tuossa itsekin mainitsit mediasta vyöryvän eroottisen tarjonnan - kyllä jokaisen lapsestaan välittävän aikuisen velvollisuus on omalta osaltaan huolehti, että kasvava nuori saa asiallista ja helposti ymmärrettävää tietoa "kukista ja mehiläisistäkin" niin, ettei median tarjonta pääse vääristämään nuoren käsityksiä!

Lue lisää

äidin tai isän edessä nolota vielä enemmän kuin koulussa, jossa esitelmää pitää opettaja tai jopa täysin ventovieras ihminen.

poikienäiti kirjoitti:

Meillä täällä länsimaissa suhtaudutaan seksuaalisuuteen hyvin musta/valkoisesti, joko sallien kaiken tai kieltäen kaiken, mutta yksikään vanhempi, minä mukaan lukien en osaa kasvattaa lapsistani seksuaalisesti tasapainoista itsensä tuntevaa itseään kunnioittavaa miestä tai naista!

Isät eivät tunne itseään omaa seksuaalisuuttaan, vielä vähemmän miten siihen suhtaudutaan terveesti iloiten ja miten muutokset omassa kehossa, mielessä ja psyykessä otetaan osaksi itseä rakastaen ja hyväksyen. Isät eivät opeta poikiaan miten murrosiässä otetaan hyvällä tavalla vastaan "märät unet", miten purkaa turvallisesti ja oikein "paineita" ja KUINKA tuota seksuaalisuutta hoidetaan, ei hallita tai kontrolloida vaan HOIDETAAN! Se on arvokas lahja ihmiselle, elämän ylläpitäjä.

Sama koskee äitejä, emme osaa opettaa tyttärillemme miten naiseutta hoidetaan kuinka siitä huolehditaan niin ulkoisesti kuin sisäisestikkään. Emme osaa opettaa kuinka tärkeää on naisen ja miehen pitää kehostaan hyvää huolta, esimerkkimme on siinä asiassa syvältä jostakin, henkistä hyvinvointia tai siitä huolehtimista suomalaisissa perheissä ei edes ole, enkä tarkoita uskonnollisuutta tai pyhäkoulua!!

En todellakaan tarkoita, että vanhempien pitää puuttua joka hemmetin asiaan, lasten koti on vanhempien suhde ja se kuina he kohtelevat itseään ja toisiaan!

Lue lisää

Omalla kohdallani asiat ovat huonommalla mallilla. Olen 21v. mies joka ei tunne omasta seksuaalisuudestaan tai kehostaan sen enempää kuin koskaan ennenkään. Syyt tähän: Isä ei kuulunut perheeseeni koskaan ja äitini kuoli ollessani 12 vuotias. Koulussa olin aina koulukiusattu ja jäin äidin vanhempien sisarusten huollettavaksi. Äitini yritti kyllä neuvoa ja opastaa seksuaalisuudessa ja seksissä minua nuorena mutta olin silloin vielä liian nuori. Sittemmin äitini kuoleman jälkeen seksistä ja seksuaalisuudesta ei ole saanut puhua. Äitini sisar ei koskaan ole kyennyt hyväksymään lapsia ja niinpä rakkaus, perhe ja seksuaalisuus on täydellisesti olleet kiellettyjä asioita. Olen kärsinyt mielenterveysongelmista yläasteen päättymisestä asti , en ole voinut kouluttautua näiden ongelmien (lievä autismi ja koulukiusaaminen) ja olen joutumassa piakkoin eläkkeelle. Syyt johtuvat tunnepuolen ristiriidoista. Olen kylläkin itsenäinen aikuinen joka saa päättää itse asioistani, mutta ongelmana on äitini aikoinaan tekemien talokauppojen papereissa, joissa yksi äitini sisarista on luopunut omistusosuudestaan ikuista asumisoikeutta vastaan. Sittemmin perin asunnon ja näin ollen olen sidottu kotiini. Kaikki rahat menevät asumiseen, kavereita ei ole, olen pääasiassa vain yksin.

Vuosi sitten selailin nettitreffien profiileja. Siellä oli yksi mielenkiintoinen tyttö joka vaikutti mukavalta. Myöhemmin profiili on kylläkin poistunut mutta se avasi silmäni sille että kuinka yksinäinen olen. Olen alkanut tutustua omaan kehooni ja seksuaalisuuteeni mutta olen liian monien ongelmien edessä. Minulle on selvinnyt jo se että omassa seksuaalisuudessani on isompia ongelmia joita pitäisi selvittää, toiseksi ongelmiksini nousee perheen hyväksynnän puute ja kolmanneksi se ettei kukaan normaali nainen huolisi minua, moniongelmaista, eläkkeelle joutuvaa sairasta ihmistä. Oma tunne-elämäni tappelee kahden välillä: joko hyväksyn sen että pysyn yksin koko elämäni ja erakoidun täydellisesti muista tai suuntaisin tuntemattomaan. Haluaisin eniten ammatin ja työn jotta saisin aikani paremmin kulumaan. Muttei siihen ole mahdollisuutta. Uskon että mielenterveydelliset ongelmat johtuvat menneisyydestäni ja ne korjautuisivat lyhyessä ajassa kun elämä menisi mallilleen, mutta talouden puolen velvoitteet ovat pakottamassa ottamaan sen pienimmänkin rahan jonka saan.

Koulukiusaamisen jäljet on minussa edelleen. En uskalla laittaa treffiprofiilia tai muihinkaan sosiaalisiin palveluihin tietoja itsestäni koska en halua olla missään kontaktissa vanhoihin koulututtuihini. Mutta koska kaikki rahat menevät talon kustannuksiin ja omaan elämiseen niin en voi etsiä seuraa mitään muutakaan väylää pitkin. En myöskään enää voi luottaa lääkäreihin enkä lähipiirin ihmisiin koska he ovat niin monesti pettäneet minut. En myöskään halua enää joutua pettymään toisten ihmisten taholta, se veisi luottamukseni niihin vähäisiinkin asioihin joihin olen luottanut. Pelkään sitäkin että joku tunnistaa minut tästä tekstistä, en haluaisi niin tapahtuvan, mutta se on mahdollista. Omat pelkoni ja ennakkoluuloni on perua koulukiusaamisesta ja perheen sisäisen luottamuksen menetyksestä. Sekin voinee vaikuttaa että yhdessä vaiheessa elämässäni olen kuolettanut kaikki tunteeni. Olen nähnyt kaikenlaista, mikään paha tapahtuma ei ole niin paha ettenkö pystyisi kestämään sitä ilman että ilmekkään minulla värähtäisi. Osittain tämäkin lienee mielenterveydellisten ongelmien syynä, ja ehkä se on myös hankala este minulle tulevaisuudessa. Minun korvissa ja silmissä tv-ohjelmat ja radion musiikki kuulostaa kaikki samalta, se ei säväytä millään lailla. Kaikki on pelkkää samaista yhtenäistä virtaa. Onneksi vielä cd-levyillä olevat eri musiikkilajit on piristämässä arkeani. Kun minulla on masentavampaa niin kuuntelen klassista musiikkia, paremmalla päivällä kuuntelen uutuuslevyjä ja niitä joihin olen jäänyt koukkuun. Kaikista mieluiten katselen ikkunasta ulos kun linnut ja oravat käyvät syömässä ruokaa, kun sataa tihuttaa vettä tai alas leijailee lunta taikka kun on komea iltarusko. Lämmin kesätuuli tuntuu hyvältä ja kylmä talviviima piristää kummasti väsyneenä ollessa. Kukkien hoitaminen ja puutarhassa ajan viettäminen on suurin positiivinen juttu mun elämässäni. Myöskin uutiset seuraan tarkasti maailmalta realistisessa valossa siksi koska en halua nähdä kun toisilla on hauskaa kavereiden kesken. Se satuttaa liikaa.

Aloittajalle sanoisin ettei kirja voi antaa mitään muuta kuin raakaa tietoa. Kirjassa on sanoja, joita ei ole kyetty kirjoittamaan sellaisiksi jotta se säväyttäsi kaikkia lukijoitaan samalla tavalla. Keskustelun puute on suurin ongelma. Minulla se jäi monien vaikuttavien tekijöiden vuoksi saamatta ja nyt minä maksan siitä henkilökohtaisesti kovan hinnan, sekä myös veronmaksajat maksavat siitä.

Tyttöjen vaikeuksista en tiedä mitään,koska satun olemaan mies.Itselläni on kyllä 1 tyttö 36v,jolla on 2poikaa 4 ja5. Tytölle aioin piankin pitää puheen siitä,että pojille on kerrottava kaaikki niin kuin ne on.Itse synnyin maalla ja kävin lehmänastutusreissulilla mukana ja koirat näin nalkissa.

Siitä huolimati meidän perheessä elettiin niin hilaisesti näissä asioissa että ensimmäinen itkuni pippelin kanssa tuli jo n.5v kun esinahka luiskahti mutterin päältä pois ja alkoi pullottaa.Äiti piti hakea apuun,muttei hän muuta kuin nykäisi nappulan turvaan ja sanoi"eihän sitä tarvii näplätä" Mitään en oppinut.Sitten noin 10v alkoi kummasti kkihottaa kiivetä ohuehkoihin lettiin,kun se tuntui niin jännältä pippelissä. Aika pian sen jälkeen alkoikin tulla"mätää"pippelin päästä ja alkoi kai se tunnettu alshousujen väritys ;takaa ruskeat ja edestä keltaiset.Joskus samoihin aikoihin koulukaveri kysyi viekkaana"minkaäs aikaan sinä pane maata iltaisin" kuultuaan vastauksen hän ihmeekseni hekotteli koko koulumatkan. Ei meillä puhuttu tuollaisista mitään,mielestäni olisi saanut puhua oni turha mietintä olisi jäänyt vällin,meitä oli sentään 4 veljestä. Siinä koulussa,jossa tuon ajan elin en TODELLAKAAN olisi halunnut saade seksuaalivalistusta.Koska kylän Ainoa muista selkeästi eroittuva Homo oli koulumme johtajaopettaja.Sitä"valistusta hän alkoi antaa sitten yhksityisesti kun koulu loppui.15v Houkutteli edellisentalven oppilaitaan asuntoonsa viinan ja tupakan voimalla ja järjesti sitten vehkeiden mittauskilpailuja yms. hänen asiaansa kuuluvia. Itse en ollut siellä näkemässä mutta ne joita viina veti olivat ja välittivät tietenkin tiedot muille lapsille.Aikuisille kertomisen hän eliminoi pelottelemalla viinanjuonninpaljastuksella.

Että sellaista meillä täällä Asikkalan Viitailan sivukoululla,joka jumalankiitos on jo lopetettu ja myyty venäläisille.

jäänen yksin kirjoitti:

Omalla kohdallani asiat ovat huonommalla mallilla. Olen 21v. mies joka ei tunne omasta seksuaalisuudestaan tai kehostaan sen enempää kuin koskaan ennenkään. Syyt tähän: Isä ei kuulunut perheeseeni koskaan ja äitini kuoli ollessani 12 vuotias. Koulussa olin aina koulukiusattu ja jäin äidin vanhempien sisarusten huollettavaksi. Äitini yritti kyllä neuvoa ja opastaa seksuaalisuudessa ja seksissä minua nuorena mutta olin silloin vielä liian nuori. Sittemmin äitini kuoleman jälkeen seksistä ja seksuaalisuudesta ei ole saanut puhua. Äitini sisar ei koskaan ole kyennyt hyväksymään lapsia ja niinpä rakkaus, perhe ja seksuaalisuus on täydellisesti olleet kiellettyjä asioita. Olen kärsinyt mielenterveysongelmista yläasteen päättymisestä asti , en ole voinut kouluttautua näiden ongelmien (lievä autismi ja koulukiusaaminen) ja olen joutumassa piakkoin eläkkeelle. Syyt johtuvat tunnepuolen ristiriidoista. Olen kylläkin itsenäinen aikuinen joka saa päättää itse asioistani, mutta ongelmana on äitini aikoinaan tekemien talokauppojen papereissa, joissa yksi äitini sisarista on luopunut omistusosuudestaan ikuista asumisoikeutta vastaan. Sittemmin perin asunnon ja näin ollen olen sidottu kotiini. Kaikki rahat menevät asumiseen, kavereita ei ole, olen pääasiassa vain yksin.

Vuosi sitten selailin nettitreffien profiileja. Siellä oli yksi mielenkiintoinen tyttö joka vaikutti mukavalta. Myöhemmin profiili on kylläkin poistunut mutta se avasi silmäni sille että kuinka yksinäinen olen. Olen alkanut tutustua omaan kehooni ja seksuaalisuuteeni mutta olen liian monien ongelmien edessä. Minulle on selvinnyt jo se että omassa seksuaalisuudessani on isompia ongelmia joita pitäisi selvittää, toiseksi ongelmiksini nousee perheen hyväksynnän puute ja kolmanneksi se ettei kukaan normaali nainen huolisi minua, moniongelmaista, eläkkeelle joutuvaa sairasta ihmistä. Oma tunne-elämäni tappelee kahden välillä: joko hyväksyn sen että pysyn yksin koko elämäni ja erakoidun täydellisesti muista tai suuntaisin tuntemattomaan. Haluaisin eniten ammatin ja työn jotta saisin aikani paremmin kulumaan. Muttei siihen ole mahdollisuutta. Uskon että mielenterveydelliset ongelmat johtuvat menneisyydestäni ja ne korjautuisivat lyhyessä ajassa kun elämä menisi mallilleen, mutta talouden puolen velvoitteet ovat pakottamassa ottamaan sen pienimmänkin rahan jonka saan.

Koulukiusaamisen jäljet on minussa edelleen. En uskalla laittaa treffiprofiilia tai muihinkaan sosiaalisiin palveluihin tietoja itsestäni koska en halua olla missään kontaktissa vanhoihin koulututtuihini. Mutta koska kaikki rahat menevät talon kustannuksiin ja omaan elämiseen niin en voi etsiä seuraa mitään muutakaan väylää pitkin. En myöskään enää voi luottaa lääkäreihin enkä lähipiirin ihmisiin koska he ovat niin monesti pettäneet minut. En myöskään halua enää joutua pettymään toisten ihmisten taholta, se veisi luottamukseni niihin vähäisiinkin asioihin joihin olen luottanut. Pelkään sitäkin että joku tunnistaa minut tästä tekstistä, en haluaisi niin tapahtuvan, mutta se on mahdollista. Omat pelkoni ja ennakkoluuloni on perua koulukiusaamisesta ja perheen sisäisen luottamuksen menetyksestä. Sekin voinee vaikuttaa että yhdessä vaiheessa elämässäni olen kuolettanut kaikki tunteeni. Olen nähnyt kaikenlaista, mikään paha tapahtuma ei ole niin paha ettenkö pystyisi kestämään sitä ilman että ilmekkään minulla värähtäisi. Osittain tämäkin lienee mielenterveydellisten ongelmien syynä, ja ehkä se on myös hankala este minulle tulevaisuudessa. Minun korvissa ja silmissä tv-ohjelmat ja radion musiikki kuulostaa kaikki samalta, se ei säväytä millään lailla. Kaikki on pelkkää samaista yhtenäistä virtaa. Onneksi vielä cd-levyillä olevat eri musiikkilajit on piristämässä arkeani. Kun minulla on masentavampaa niin kuuntelen klassista musiikkia, paremmalla päivällä kuuntelen uutuuslevyjä ja niitä joihin olen jäänyt koukkuun. Kaikista mieluiten katselen ikkunasta ulos kun linnut ja oravat käyvät syömässä ruokaa, kun sataa tihuttaa vettä tai alas leijailee lunta taikka kun on komea iltarusko. Lämmin kesätuuli tuntuu hyvältä ja kylmä talviviima piristää kummasti väsyneenä ollessa. Kukkien hoitaminen ja puutarhassa ajan viettäminen on suurin positiivinen juttu mun elämässäni. Myöskin uutiset seuraan tarkasti maailmalta realistisessa valossa siksi koska en halua nähdä kun toisilla on hauskaa kavereiden kesken. Se satuttaa liikaa.

Aloittajalle sanoisin ettei kirja voi antaa mitään muuta kuin raakaa tietoa. Kirjassa on sanoja, joita ei ole kyetty kirjoittamaan sellaisiksi jotta se säväyttäsi kaikkia lukijoitaan samalla tavalla. Keskustelun puute on suurin ongelma. Minulla se jäi monien vaikuttavien tekijöiden vuoksi saamatta ja nyt minä maksan siitä henkilökohtaisesti kovan hinnan, sekä myös veronmaksajat maksavat siitä.

Lue lisää

Kirjoituksesi on HIENO, upea!!! Olet todella, todella älykäs siis ihan huippua ja muutenkin fiksu nuorimies! Traumoihin erikoistunut terapeutti voi auttaa sinua, sitä pitää etsiä. Toinen asia joka voi onnistua nopeammin ja paremmin SPR - ystäväpalvelu, ota yhteys SPR:ään ja kerro siellä tuo mitä kirjoiti niin he voivat etsiä sinulle sopivan elämää kokeneen miehen ja/tai naisen jonka kanssa voit käydä tunteitasi ja tutustua TODELLISEEN itseesi.

Olet jo löytänyt monta upeaa tapaa rentoutua "hoitaa" itseäsi: musiikki, puutarha, eläimet ja luonto! Olet oivaltanut jo tärkeimmän KESKUSTELUN, nyt vain rohkeasti omien voimien ja mieltymysten mukaan etsit ihmisiä jotka voivat keskustella kanssasi rehellisesti ja avoimesti tukien sinua kun etsit itseäsi minuuttasi.

Toivon, että löydät ROHKEUDEN muuttaa suhtautumisen itseesi ja kanssaihmisiisi se on sitä aikuiseksi kasvamista. Tärkeintä on ymmärtää, että kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä, hyväksyä se. Se ei ole helppoa koska se on sinun suojasi, et voi halua tai uskalla tuntea koska se sattuu, mutta ilman tunteita, järjellä ei voi elää!!! Ilman rakkautta ihminen kuolee ja ilman tunteita rakautta ei opi tuntemaan!

Sinä voit RAKASTAA itseäsi, sitä hämmentynyttä, yksinäistä herkkää nuorukaista, joka olet. Sisälläsi on paljon kaunista ja hyvää valtavasti rakkautta annettavaksi! Ensin anna se kaikki itsellesi, kodillesi, puutarhallesi, kaikelle sille mikä vahvistaa tuon hyvän kokemista, sillä kaikella on tarkoituksensa, kiusaamisellakin. Se voi olla suurin aarteesi, kirkkain jalokivesi jonain päivänä. Meille annetaan asiat ja ihmiset kun olemme siihen valmiita.

Olet rakkaus, uskot sen tai vaikka vain haluat uskoa se riittää. Sinulla on varmasti vielä paljon ystäviä, ihmisiä joiden kanssa jakaa niin hyvät kuin pahatkin asiat ja perhe. Sinusta kasvaa ihana mies ja isä, älä menetä uskoasi siihen koskaan. Taivaan Isä näkee sinut ja tarpeesi asiat ja ihmiset tulevat elämäämme kun niiden aika on, meidän on vain tehtävä oma osuutemme rehellisesti, rakastaeb ja ilolla-

Siunausta matkallesi.

jäänen yksin kirjoitti:

Omalla kohdallani asiat ovat huonommalla mallilla. Olen 21v. mies joka ei tunne omasta seksuaalisuudestaan tai kehostaan sen enempää kuin koskaan ennenkään. Syyt tähän: Isä ei kuulunut perheeseeni koskaan ja äitini kuoli ollessani 12 vuotias. Koulussa olin aina koulukiusattu ja jäin äidin vanhempien sisarusten huollettavaksi. Äitini yritti kyllä neuvoa ja opastaa seksuaalisuudessa ja seksissä minua nuorena mutta olin silloin vielä liian nuori. Sittemmin äitini kuoleman jälkeen seksistä ja seksuaalisuudesta ei ole saanut puhua. Äitini sisar ei koskaan ole kyennyt hyväksymään lapsia ja niinpä rakkaus, perhe ja seksuaalisuus on täydellisesti olleet kiellettyjä asioita. Olen kärsinyt mielenterveysongelmista yläasteen päättymisestä asti , en ole voinut kouluttautua näiden ongelmien (lievä autismi ja koulukiusaaminen) ja olen joutumassa piakkoin eläkkeelle. Syyt johtuvat tunnepuolen ristiriidoista. Olen kylläkin itsenäinen aikuinen joka saa päättää itse asioistani, mutta ongelmana on äitini aikoinaan tekemien talokauppojen papereissa, joissa yksi äitini sisarista on luopunut omistusosuudestaan ikuista asumisoikeutta vastaan. Sittemmin perin asunnon ja näin ollen olen sidottu kotiini. Kaikki rahat menevät asumiseen, kavereita ei ole, olen pääasiassa vain yksin.

Vuosi sitten selailin nettitreffien profiileja. Siellä oli yksi mielenkiintoinen tyttö joka vaikutti mukavalta. Myöhemmin profiili on kylläkin poistunut mutta se avasi silmäni sille että kuinka yksinäinen olen. Olen alkanut tutustua omaan kehooni ja seksuaalisuuteeni mutta olen liian monien ongelmien edessä. Minulle on selvinnyt jo se että omassa seksuaalisuudessani on isompia ongelmia joita pitäisi selvittää, toiseksi ongelmiksini nousee perheen hyväksynnän puute ja kolmanneksi se ettei kukaan normaali nainen huolisi minua, moniongelmaista, eläkkeelle joutuvaa sairasta ihmistä. Oma tunne-elämäni tappelee kahden välillä: joko hyväksyn sen että pysyn yksin koko elämäni ja erakoidun täydellisesti muista tai suuntaisin tuntemattomaan. Haluaisin eniten ammatin ja työn jotta saisin aikani paremmin kulumaan. Muttei siihen ole mahdollisuutta. Uskon että mielenterveydelliset ongelmat johtuvat menneisyydestäni ja ne korjautuisivat lyhyessä ajassa kun elämä menisi mallilleen, mutta talouden puolen velvoitteet ovat pakottamassa ottamaan sen pienimmänkin rahan jonka saan.

Koulukiusaamisen jäljet on minussa edelleen. En uskalla laittaa treffiprofiilia tai muihinkaan sosiaalisiin palveluihin tietoja itsestäni koska en halua olla missään kontaktissa vanhoihin koulututtuihini. Mutta koska kaikki rahat menevät talon kustannuksiin ja omaan elämiseen niin en voi etsiä seuraa mitään muutakaan väylää pitkin. En myöskään enää voi luottaa lääkäreihin enkä lähipiirin ihmisiin koska he ovat niin monesti pettäneet minut. En myöskään halua enää joutua pettymään toisten ihmisten taholta, se veisi luottamukseni niihin vähäisiinkin asioihin joihin olen luottanut. Pelkään sitäkin että joku tunnistaa minut tästä tekstistä, en haluaisi niin tapahtuvan, mutta se on mahdollista. Omat pelkoni ja ennakkoluuloni on perua koulukiusaamisesta ja perheen sisäisen luottamuksen menetyksestä. Sekin voinee vaikuttaa että yhdessä vaiheessa elämässäni olen kuolettanut kaikki tunteeni. Olen nähnyt kaikenlaista, mikään paha tapahtuma ei ole niin paha ettenkö pystyisi kestämään sitä ilman että ilmekkään minulla värähtäisi. Osittain tämäkin lienee mielenterveydellisten ongelmien syynä, ja ehkä se on myös hankala este minulle tulevaisuudessa. Minun korvissa ja silmissä tv-ohjelmat ja radion musiikki kuulostaa kaikki samalta, se ei säväytä millään lailla. Kaikki on pelkkää samaista yhtenäistä virtaa. Onneksi vielä cd-levyillä olevat eri musiikkilajit on piristämässä arkeani. Kun minulla on masentavampaa niin kuuntelen klassista musiikkia, paremmalla päivällä kuuntelen uutuuslevyjä ja niitä joihin olen jäänyt koukkuun. Kaikista mieluiten katselen ikkunasta ulos kun linnut ja oravat käyvät syömässä ruokaa, kun sataa tihuttaa vettä tai alas leijailee lunta taikka kun on komea iltarusko. Lämmin kesätuuli tuntuu hyvältä ja kylmä talviviima piristää kummasti väsyneenä ollessa. Kukkien hoitaminen ja puutarhassa ajan viettäminen on suurin positiivinen juttu mun elämässäni. Myöskin uutiset seuraan tarkasti maailmalta realistisessa valossa siksi koska en halua nähdä kun toisilla on hauskaa kavereiden kesken. Se satuttaa liikaa.

Aloittajalle sanoisin ettei kirja voi antaa mitään muuta kuin raakaa tietoa. Kirjassa on sanoja, joita ei ole kyetty kirjoittamaan sellaisiksi jotta se säväyttäsi kaikkia lukijoitaan samalla tavalla. Keskustelun puute on suurin ongelma. Minulla se jäi monien vaikuttavien tekijöiden vuoksi saamatta ja nyt minä maksan siitä henkilökohtaisesti kovan hinnan, sekä myös veronmaksajat maksavat siitä.

Lue lisää

Ajatteletko että jos tietäisit seksuaalisuudesta olisit nyt sitten paremmassa tilanteessa. Ajattelisit muka tärkeämpiä asioita?
Mene johonkin harrastustoimintaan mukaan ja tutustu sitä kautta ihmisiin.

jäänen yksin kirjoitti:

Omalla kohdallani asiat ovat huonommalla mallilla. Olen 21v. mies joka ei tunne omasta seksuaalisuudestaan tai kehostaan sen enempää kuin koskaan ennenkään. Syyt tähän: Isä ei kuulunut perheeseeni koskaan ja äitini kuoli ollessani 12 vuotias. Koulussa olin aina koulukiusattu ja jäin äidin vanhempien sisarusten huollettavaksi. Äitini yritti kyllä neuvoa ja opastaa seksuaalisuudessa ja seksissä minua nuorena mutta olin silloin vielä liian nuori. Sittemmin äitini kuoleman jälkeen seksistä ja seksuaalisuudesta ei ole saanut puhua. Äitini sisar ei koskaan ole kyennyt hyväksymään lapsia ja niinpä rakkaus, perhe ja seksuaalisuus on täydellisesti olleet kiellettyjä asioita. Olen kärsinyt mielenterveysongelmista yläasteen päättymisestä asti , en ole voinut kouluttautua näiden ongelmien (lievä autismi ja koulukiusaaminen) ja olen joutumassa piakkoin eläkkeelle. Syyt johtuvat tunnepuolen ristiriidoista. Olen kylläkin itsenäinen aikuinen joka saa päättää itse asioistani, mutta ongelmana on äitini aikoinaan tekemien talokauppojen papereissa, joissa yksi äitini sisarista on luopunut omistusosuudestaan ikuista asumisoikeutta vastaan. Sittemmin perin asunnon ja näin ollen olen sidottu kotiini. Kaikki rahat menevät asumiseen, kavereita ei ole, olen pääasiassa vain yksin.

Vuosi sitten selailin nettitreffien profiileja. Siellä oli yksi mielenkiintoinen tyttö joka vaikutti mukavalta. Myöhemmin profiili on kylläkin poistunut mutta se avasi silmäni sille että kuinka yksinäinen olen. Olen alkanut tutustua omaan kehooni ja seksuaalisuuteeni mutta olen liian monien ongelmien edessä. Minulle on selvinnyt jo se että omassa seksuaalisuudessani on isompia ongelmia joita pitäisi selvittää, toiseksi ongelmiksini nousee perheen hyväksynnän puute ja kolmanneksi se ettei kukaan normaali nainen huolisi minua, moniongelmaista, eläkkeelle joutuvaa sairasta ihmistä. Oma tunne-elämäni tappelee kahden välillä: joko hyväksyn sen että pysyn yksin koko elämäni ja erakoidun täydellisesti muista tai suuntaisin tuntemattomaan. Haluaisin eniten ammatin ja työn jotta saisin aikani paremmin kulumaan. Muttei siihen ole mahdollisuutta. Uskon että mielenterveydelliset ongelmat johtuvat menneisyydestäni ja ne korjautuisivat lyhyessä ajassa kun elämä menisi mallilleen, mutta talouden puolen velvoitteet ovat pakottamassa ottamaan sen pienimmänkin rahan jonka saan.

Koulukiusaamisen jäljet on minussa edelleen. En uskalla laittaa treffiprofiilia tai muihinkaan sosiaalisiin palveluihin tietoja itsestäni koska en halua olla missään kontaktissa vanhoihin koulututtuihini. Mutta koska kaikki rahat menevät talon kustannuksiin ja omaan elämiseen niin en voi etsiä seuraa mitään muutakaan väylää pitkin. En myöskään enää voi luottaa lääkäreihin enkä lähipiirin ihmisiin koska he ovat niin monesti pettäneet minut. En myöskään halua enää joutua pettymään toisten ihmisten taholta, se veisi luottamukseni niihin vähäisiinkin asioihin joihin olen luottanut. Pelkään sitäkin että joku tunnistaa minut tästä tekstistä, en haluaisi niin tapahtuvan, mutta se on mahdollista. Omat pelkoni ja ennakkoluuloni on perua koulukiusaamisesta ja perheen sisäisen luottamuksen menetyksestä. Sekin voinee vaikuttaa että yhdessä vaiheessa elämässäni olen kuolettanut kaikki tunteeni. Olen nähnyt kaikenlaista, mikään paha tapahtuma ei ole niin paha ettenkö pystyisi kestämään sitä ilman että ilmekkään minulla värähtäisi. Osittain tämäkin lienee mielenterveydellisten ongelmien syynä, ja ehkä se on myös hankala este minulle tulevaisuudessa. Minun korvissa ja silmissä tv-ohjelmat ja radion musiikki kuulostaa kaikki samalta, se ei säväytä millään lailla. Kaikki on pelkkää samaista yhtenäistä virtaa. Onneksi vielä cd-levyillä olevat eri musiikkilajit on piristämässä arkeani. Kun minulla on masentavampaa niin kuuntelen klassista musiikkia, paremmalla päivällä kuuntelen uutuuslevyjä ja niitä joihin olen jäänyt koukkuun. Kaikista mieluiten katselen ikkunasta ulos kun linnut ja oravat käyvät syömässä ruokaa, kun sataa tihuttaa vettä tai alas leijailee lunta taikka kun on komea iltarusko. Lämmin kesätuuli tuntuu hyvältä ja kylmä talviviima piristää kummasti väsyneenä ollessa. Kukkien hoitaminen ja puutarhassa ajan viettäminen on suurin positiivinen juttu mun elämässäni. Myöskin uutiset seuraan tarkasti maailmalta realistisessa valossa siksi koska en halua nähdä kun toisilla on hauskaa kavereiden kesken. Se satuttaa liikaa.

Aloittajalle sanoisin ettei kirja voi antaa mitään muuta kuin raakaa tietoa. Kirjassa on sanoja, joita ei ole kyetty kirjoittamaan sellaisiksi jotta se säväyttäsi kaikkia lukijoitaan samalla tavalla. Keskustelun puute on suurin ongelma. Minulla se jäi monien vaikuttavien tekijöiden vuoksi saamatta ja nyt minä maksan siitä henkilökohtaisesti kovan hinnan, sekä myös veronmaksajat maksavat siitä.

Lue lisää

että voisit saada apua joltakin terapeutilta. Vaarana on tietysti huono terapeutti. Mutta sellaisen voi vaihtaa, jos ei luota ensimmäiseen. Tärkeintä olisi huomata, että me toiset ihmiset emme ole sinua yhtään parempia. Useilla on suuria ongelmia seksuaalisuutensa kanssa, se on oikea tabu Suomessa. Tutkimusten mukaan suomalaisten seksi on keskimäärin huonoa ja vähäistä. Haluttomuutta on paljon vääränlaisten elämäntapojen ja väärien ruumiinihanteiden seurauksena. Alkoholi on iso ongelma myös.

Sinulla on kuitenkin erittäin hyviä lohdullisia harrastuksia, puutarha ja lintujen ruokinta. Ala laajentaa sitä, osta vaikka kaukoputki, ala käydä lintutorneissa jne. Voit saada ystäviä sitä kautta, vaikkakin yleensä ovat sinun omaa sukupuoltasi. Voit myös laajentaa musiikkiharrastusta, koska se tuntuu sinulle läheiseltä. Kokeile vaikka klassisen musiikin konsertissa käymistä, vaatii vain siistin vaatekerran. Ei elämä ole pelkästään seksistä kiinni, vaan se on onnistuneena lisäpiriste, johon muilla ei ole sananvaltaa, vaikka itse siinä tyytymättömät yrittävät tehdä asioista vaikeampia kuin ne ovatkaan.

Omaan kehoon tutustuminen ilman paineita ja pelkoja tai häpeää on myös tärkeää. Meillä on liikaa niitä, jotka kuvittelevat, että miehisyys mitataan kaadettujen naisten määränä ja siitä rehvasteluna. Asia on päinvastoin.

jäänen yksin kirjoitti:

Omalla kohdallani asiat ovat huonommalla mallilla. Olen 21v. mies joka ei tunne omasta seksuaalisuudestaan tai kehostaan sen enempää kuin koskaan ennenkään. Syyt tähän: Isä ei kuulunut perheeseeni koskaan ja äitini kuoli ollessani 12 vuotias. Koulussa olin aina koulukiusattu ja jäin äidin vanhempien sisarusten huollettavaksi. Äitini yritti kyllä neuvoa ja opastaa seksuaalisuudessa ja seksissä minua nuorena mutta olin silloin vielä liian nuori. Sittemmin äitini kuoleman jälkeen seksistä ja seksuaalisuudesta ei ole saanut puhua. Äitini sisar ei koskaan ole kyennyt hyväksymään lapsia ja niinpä rakkaus, perhe ja seksuaalisuus on täydellisesti olleet kiellettyjä asioita. Olen kärsinyt mielenterveysongelmista yläasteen päättymisestä asti , en ole voinut kouluttautua näiden ongelmien (lievä autismi ja koulukiusaaminen) ja olen joutumassa piakkoin eläkkeelle. Syyt johtuvat tunnepuolen ristiriidoista. Olen kylläkin itsenäinen aikuinen joka saa päättää itse asioistani, mutta ongelmana on äitini aikoinaan tekemien talokauppojen papereissa, joissa yksi äitini sisarista on luopunut omistusosuudestaan ikuista asumisoikeutta vastaan. Sittemmin perin asunnon ja näin ollen olen sidottu kotiini. Kaikki rahat menevät asumiseen, kavereita ei ole, olen pääasiassa vain yksin.

Vuosi sitten selailin nettitreffien profiileja. Siellä oli yksi mielenkiintoinen tyttö joka vaikutti mukavalta. Myöhemmin profiili on kylläkin poistunut mutta se avasi silmäni sille että kuinka yksinäinen olen. Olen alkanut tutustua omaan kehooni ja seksuaalisuuteeni mutta olen liian monien ongelmien edessä. Minulle on selvinnyt jo se että omassa seksuaalisuudessani on isompia ongelmia joita pitäisi selvittää, toiseksi ongelmiksini nousee perheen hyväksynnän puute ja kolmanneksi se ettei kukaan normaali nainen huolisi minua, moniongelmaista, eläkkeelle joutuvaa sairasta ihmistä. Oma tunne-elämäni tappelee kahden välillä: joko hyväksyn sen että pysyn yksin koko elämäni ja erakoidun täydellisesti muista tai suuntaisin tuntemattomaan. Haluaisin eniten ammatin ja työn jotta saisin aikani paremmin kulumaan. Muttei siihen ole mahdollisuutta. Uskon että mielenterveydelliset ongelmat johtuvat menneisyydestäni ja ne korjautuisivat lyhyessä ajassa kun elämä menisi mallilleen, mutta talouden puolen velvoitteet ovat pakottamassa ottamaan sen pienimmänkin rahan jonka saan.

Koulukiusaamisen jäljet on minussa edelleen. En uskalla laittaa treffiprofiilia tai muihinkaan sosiaalisiin palveluihin tietoja itsestäni koska en halua olla missään kontaktissa vanhoihin koulututtuihini. Mutta koska kaikki rahat menevät talon kustannuksiin ja omaan elämiseen niin en voi etsiä seuraa mitään muutakaan väylää pitkin. En myöskään enää voi luottaa lääkäreihin enkä lähipiirin ihmisiin koska he ovat niin monesti pettäneet minut. En myöskään halua enää joutua pettymään toisten ihmisten taholta, se veisi luottamukseni niihin vähäisiinkin asioihin joihin olen luottanut. Pelkään sitäkin että joku tunnistaa minut tästä tekstistä, en haluaisi niin tapahtuvan, mutta se on mahdollista. Omat pelkoni ja ennakkoluuloni on perua koulukiusaamisesta ja perheen sisäisen luottamuksen menetyksestä. Sekin voinee vaikuttaa että yhdessä vaiheessa elämässäni olen kuolettanut kaikki tunteeni. Olen nähnyt kaikenlaista, mikään paha tapahtuma ei ole niin paha ettenkö pystyisi kestämään sitä ilman että ilmekkään minulla värähtäisi. Osittain tämäkin lienee mielenterveydellisten ongelmien syynä, ja ehkä se on myös hankala este minulle tulevaisuudessa. Minun korvissa ja silmissä tv-ohjelmat ja radion musiikki kuulostaa kaikki samalta, se ei säväytä millään lailla. Kaikki on pelkkää samaista yhtenäistä virtaa. Onneksi vielä cd-levyillä olevat eri musiikkilajit on piristämässä arkeani. Kun minulla on masentavampaa niin kuuntelen klassista musiikkia, paremmalla päivällä kuuntelen uutuuslevyjä ja niitä joihin olen jäänyt koukkuun. Kaikista mieluiten katselen ikkunasta ulos kun linnut ja oravat käyvät syömässä ruokaa, kun sataa tihuttaa vettä tai alas leijailee lunta taikka kun on komea iltarusko. Lämmin kesätuuli tuntuu hyvältä ja kylmä talviviima piristää kummasti väsyneenä ollessa. Kukkien hoitaminen ja puutarhassa ajan viettäminen on suurin positiivinen juttu mun elämässäni. Myöskin uutiset seuraan tarkasti maailmalta realistisessa valossa siksi koska en halua nähdä kun toisilla on hauskaa kavereiden kesken. Se satuttaa liikaa.

Aloittajalle sanoisin ettei kirja voi antaa mitään muuta kuin raakaa tietoa. Kirjassa on sanoja, joita ei ole kyetty kirjoittamaan sellaisiksi jotta se säväyttäsi kaikkia lukijoitaan samalla tavalla. Keskustelun puute on suurin ongelma. Minulla se jäi monien vaikuttavien tekijöiden vuoksi saamatta ja nyt minä maksan siitä henkilökohtaisesti kovan hinnan, sekä myös veronmaksajat maksavat siitä.

Lue lisää

Surullinen tarina, mutta sitä miten se liittyy seksuaaliseen kasvatukseen, en nää yhteyttä. Aika sokea tulee olla tässä maailmassa jos seksistä ja seksuaalisuudesta puhuminen on välttämättömyys. Tietysti ihmiset on erilaisia, eikä kaikki mene minun nokan mukaan.

ps. Elämässä kaikki on loppujen lopuksi kiinni sinusta itsestäsi. Hienoa että tiedostat ongelmasi, mutta tiedän että pystyt myös tarttumaan niihin. Terveisin entinen yksinäinen ystävätön nörtti joka ei pystynyt edes katsomaan vastakkaista sukupuolta silmiin, joka ei saanut mitään aikaan ja itsetunto oli nollissa. Jossain vaiheessa koin jonkunnäköisen valaistumisen ja käänsin elämänasenteeni ja suhtautumiseni kaikkeen, kohtasin ongelmani, hankin harrastuksia, kesätöitä, ystäviä ja aivan järjettömän suuren kaveripiirin, otin henkilökohtaisia tavoitteita ja nyt katson hymyillen tulevaisuuteen. Ainiin, ja minullakaan ei ole ollut koskaan isähahmoa. Isä kyllä on, mutta hän on vähän erikoistapaus, jonka kanssa ei voi puhua. Kertaakaan nuoruuteni aikana ei olla mistään vakavasta asiasta puhuttu, sanottu anteeksi tai sovittu riitaa. Niistä vain ei puhuta. Sain myös tietää äidiltä etten ole hänen biologinen poikansa. Siitä en tiedä tietääkö isäni että tiedän, mutta itse ei hän ole ottanut eikä koskaan tule ottamaankaa aiheeksi.

Yksi pienimmistä kirjoitti:

Tyttöjen vaikeuksista en tiedä mitään,koska satun olemaan mies.Itselläni on kyllä 1 tyttö 36v,jolla on 2poikaa 4 ja5. Tytölle aioin piankin pitää puheen siitä,että pojille on kerrottava kaaikki niin kuin ne on.Itse synnyin maalla ja kävin lehmänastutusreissulilla mukana ja koirat näin nalkissa.

Siitä huolimati meidän perheessä elettiin niin hilaisesti näissä asioissa että ensimmäinen itkuni pippelin kanssa tuli jo n.5v kun esinahka luiskahti mutterin päältä pois ja alkoi pullottaa.Äiti piti hakea apuun,muttei hän muuta kuin nykäisi nappulan turvaan ja sanoi"eihän sitä tarvii näplätä" Mitään en oppinut.Sitten noin 10v alkoi kummasti kkihottaa kiivetä ohuehkoihin lettiin,kun se tuntui niin jännältä pippelissä. Aika pian sen jälkeen alkoikin tulla"mätää"pippelin päästä ja alkoi kai se tunnettu alshousujen väritys ;takaa ruskeat ja edestä keltaiset.Joskus samoihin aikoihin koulukaveri kysyi viekkaana"minkaäs aikaan sinä pane maata iltaisin" kuultuaan vastauksen hän ihmeekseni hekotteli koko koulumatkan. Ei meillä puhuttu tuollaisista mitään,mielestäni olisi saanut puhua oni turha mietintä olisi jäänyt vällin,meitä oli sentään 4 veljestä. Siinä koulussa,jossa tuon ajan elin en TODELLAKAAN olisi halunnut saade seksuaalivalistusta.Koska kylän Ainoa muista selkeästi eroittuva Homo oli koulumme johtajaopettaja.Sitä"valistusta hän alkoi antaa sitten yhksityisesti kun koulu loppui.15v Houkutteli edellisentalven oppilaitaan asuntoonsa viinan ja tupakan voimalla ja järjesti sitten vehkeiden mittauskilpailuja yms. hänen asiaansa kuuluvia. Itse en ollut siellä näkemässä mutta ne joita viina veti olivat ja välittivät tietenkin tiedot muille lapsille.Aikuisille kertomisen hän eliminoi pelottelemalla viinanjuonninpaljastuksella.

Että sellaista meillä täällä Asikkalan Viitailan sivukoululla,joka jumalankiitos on jo lopetettu ja myyty venäläisille.

Lue lisää

Jooo-o, olet oikein oivaltanut asiainlaidan; ennen nämä asiat vaiettiin kuoliaiksi. Onneksi enää tänä päivänä ei pelata samanlaisilla ennenaikaisilla piilotteluelkeillä. Lapsista kasvaa terveempiä, fiksumpia ja täysjärkisempiä kun he saavat tietää kaikista elämän ja maailman asioista sopivissa kohdissa ikää, oikein annosteltuina paloina. Rehellisyys, aitous, oikeellisuus, lämpö ja ymmärrys ovat tarjoilutavat.

Tuossa ensimmäisessä vastauksessa kiteytyy aika hyvin homman nimi. Älä ala hössöttämään seksiasioista varsinkin kun poika on vasta 12v. (hei haloo, monet leikkii tossa iässä vielä leegoilla). Taitaa olla erotiikka-media sekoittanut äitykänkin pään, kun luulee että seksiasiat kuuluvat noin nuoren lapsen elämään.

Varmaan vuonna 2020 kondomin laitto opetetaan jo eskarissa.

viisash kirjoitti:

Tuossa ensimmäisessä vastauksessa kiteytyy aika hyvin homman nimi. Älä ala hössöttämään seksiasioista varsinkin kun poika on vasta 12v. (hei haloo, monet leikkii tossa iässä vielä leegoilla). Taitaa olla erotiikka-media sekoittanut äitykänkin pään, kun luulee että seksiasiat kuuluvat noin nuoren lapsen elämään.

Varmaan vuonna 2020 kondomin laitto opetetaan jo eskarissa.

Lue lisää

Kyllä se tuossa iässä alkaa olla jo ajankohtaista. Varsinkaan kun kyse ei ole pelkästä seksistä vaan myös seksuaalisesta kasvusta. Tuossa iässähän niitä muutoksia alkaa tapahtua pikkuhiljaa. Johan se asia ala-asteen loppupäässä otetaan koulussakin esiin.

Pakko kommentoida tätä näinkin monen vuoden jälkeen. Ei todellakaan kerrota koulussa ja se mitä kerrotaan kakarat tirskuu ja nauraa. Olen netissä itsekin etsimässä kirjoja nuorelle 14 vuotiaalle pojalle. Paljon ja avoimesti puhumme asioista mutta hän häpeilee asiaa ja on varmasti omassa rauhassa mukava lukea asiaoita käsitelleviä asioita. Ko.kommentoija on asiasta täysin väärässä.

On samantyylinen, ei ihan uusi kirja, mutta kertoo paljon myös muusta murrosikäisen kehityksestä, joku ns. tietokirja se on.

Pitääkö kaikki opettaa puhumalla :D eikö oppia voi myös lukemalla, kokemalla? Miksei kirjasta saa lukea tietoa, onko se jotenkin epäsuotuisaa? Tai siis mitä pahaa on jos oppii lukemalla asioita? ihmettelen vaan.

Kiroilu teki tästä vastauksesta arvottoman.

> Lapset tietävät jo 9 vuotiaana mitä tarkoittaa seksi, jätä kertomatta sillä se on pojallesi nolo asia.
> Kyllä hän jo 12 vuotiaana tietää mitä se tarkoittaa, sillä siinä iässä luokkatoverit huutelevat kaikenlaista
> siitä asiasta.

Kaikki "välituntitiedot" seksistä eivät välttämättä ole oikeellisia. Muistan itse hyvin, että ala-asteella poikien puheissa risteili vääriä käsityksiä esimerkiksi kondomeista, homoseksuaalisuudesta tai "käteenvedosta". Luulin esimerkiksi itse jossakin vaiheessa kondomia viljalajiksi ja että Loimaan viljavarasto olisi niitä/sitä täynnä. Homoseksuaalisuus-termistä monet eivät tietäneet joko lainkaan, mitä se tarkoittaa tai sekoittivat sen seksin harrastamiseen yleensä (eikä vain samaa sukupuolta olevien kesken). "Käteenvedosta" (termi oli opittu Karvinen-piirrossarjan tekstistä, jossa tyttökissa toteaa Karviselle "vedä käteen") oli joitakin aivan sanoinkuvaamattoman kummallisia selityksiä, joista ei pissaa eikä kakkaa puuttunut.

Nämä voivat kuulostaa hupaisilta jutuilta, mutta esimerkiksi kehitysmaissa ja uskonnollisesti tukahdetussa ilmapiirissä väärät käsitykset ja tietämättömyys voivat jatkua pitkälle murrosikään tai aikuisikään, mikä näkyy ei-suunniteltujen raskauksien ja sukupuolitautien leviämisen tilastoissa. Eli asiallisen sukupuolivalistuksen tarve murrosikäisille on edelleenkin tarpeellista.

Nyt pakko sanoa YH-isukille, että yh:pa sustakin tuli. Josko se kirjan lukeminen olisi sitten ollut Sinukin kohdallasi tarpeen, sillä v a s t u u l l i n e n seksi on myös ihan hyvä tunnistaa. Eikä se seksi liity pelkään panoaktiin. Seksi on paljon muutakin kuin hihttelevää tai kiellettyä puheenaihetta. Siihen liittyy vastuu ja tietoisuus liitännäisjutuista:)
Yllättävän paljon kielteisyyttä palautteissa.

..ellei ole taitoa? kirjoitti:

Nyt pakko sanoa YH-isukille, että yh:pa sustakin tuli. Josko se kirjan lukeminen olisi sitten ollut Sinukin kohdallasi tarpeen, sillä v a s t u u l l i n e n seksi on myös ihan hyvä tunnistaa. Eikä se seksi liity pelkään panoaktiin. Seksi on paljon muutakin kuin hihttelevää tai kiellettyä puheenaihetta. Siihen liittyy vastuu ja tietoisuus liitännäisjutuista:)
Yllättävän paljon kielteisyyttä palautteissa.

Lue lisää

Kyllä meidän lapsi oli ihan toivottu aikoinaan =) Ensiks kannatas miettiä miksi minusta tuli YH.Se syy ei aina ole ero!!!!! eli sun kannattas vähän miettiä mitä suollat suustas.

..ellei ole taitoa? kirjoitti:

Nyt pakko sanoa YH-isukille, että yh:pa sustakin tuli. Josko se kirjan lukeminen olisi sitten ollut Sinukin kohdallasi tarpeen, sillä v a s t u u l l i n e n seksi on myös ihan hyvä tunnistaa. Eikä se seksi liity pelkään panoaktiin. Seksi on paljon muutakin kuin hihttelevää tai kiellettyä puheenaihetta. Siihen liittyy vastuu ja tietoisuus liitännäisjutuista:)
Yllättävän paljon kielteisyyttä palautteissa.

Lue lisää

Kyllä vähän ihmettelen millasessa perheessä on asuttu,jos ei perusasioita edes opeteta (siivous,ruuanlaitto).

Selkeästi miehen ja naisen sukupuolielimistä,ehkäisystä ja seksistä. Näytä vaikka banaanin kanssa,miten kondomi vedetään banaanin päälle ja anna poikasi sitä myös harjoitella. Kerro ettei seksissä ole mitään hävettävää,eikä ujosteltavaa ja muutamia helppoja asentoja. Onhan se järkevämpää sinun kertoa näistä asioista,kuin se että poikasi etsii tietoja jostain netin pornosivuilta,tai samanikäisiltä kavereiltaan.

pojallesi. kirjoitti:

Selkeästi miehen ja naisen sukupuolielimistä,ehkäisystä ja seksistä. Näytä vaikka banaanin kanssa,miten kondomi vedetään banaanin päälle ja anna poikasi sitä myös harjoitella. Kerro ettei seksissä ole mitään hävettävää,eikä ujosteltavaa ja muutamia helppoja asentoja. Onhan se järkevämpää sinun kertoa näistä asioista,kuin se että poikasi etsii tietoja jostain netin pornosivuilta,tai samanikäisiltä kavereiltaan.

Lue lisää

. .. vai että oikein banaanin kanssa, ettei olis parempi lenkkimakkara . . . kyllä se kakara tukehtuis nauruun varmaan . . .

oppikoulua kotona kirjoitti:

. .. vai että oikein banaanin kanssa, ettei olis parempi lenkkimakkara . . . kyllä se kakara tukehtuis nauruun varmaan . . .

Mitä hirnut ? Pystyisitkö ite parempaan ? Ihan kekseliäs konsti; 'hätä keinot keksii'.

Jotkut ottavat selvää omin päin, jotkut eivät. Jotkut ovat läheisiä vanhempiensa kanssa, jotkut eivät. Jotkut keskustelevat, jotkut eivät. Miksi sinä pakoilet omaa velvollisuuttasi ? Koulun ei kuulu hoitaa kaikkea sitä, mikä kuuluu sinulle, sinun vastuullesi ja velvollisuudeksesi !

Jos jo "kuukautisetkin" ovat olleet liikaa, niin sinulla on ongelma, sinä olet puritaani.

Nuorena pojat on kuin mehiläiset,lentää kukasta kukkaan.
vanhana pojat on kuin koiperhoset,lentää lumpusta lumppuun.

12-vuotiaana katseltiin jo kaverin tai isän vanhaa pornofilmiä ja masturboitiin kun vanhemmat ei ollu kotona ja yöllä kun he nukkuivat. Ei tod. tartte puhua, kyllä pojat tietää nää jutut. Ehkäisystä kannattaa muistutella parin vuoden päästä ja ostaa kortsuja varalle pojalle.

M30* kirjoitti:

12-vuotiaana katseltiin jo kaverin tai isän vanhaa pornofilmiä ja masturboitiin kun vanhemmat ei ollu kotona ja yöllä kun he nukkuivat. Ei tod. tartte puhua, kyllä pojat tietää nää jutut. Ehkäisystä kannattaa muistutella parin vuoden päästä ja ostaa kortsuja varalle pojalle.

Lue lisää

Oppiiko pornofilmeistä sen, miten tyttö 14v reagoi menetettyään neitsyytensä 1kk tapailemalleen poikakaverille? Oppiiko niistä, miten mies reagoi, ja miten tekee mieli kehuskella kokemuksillaan?

Opiiko, miten seksi vaikuttaa ihastumisen tunteisiin, oppiiko pettymykset ekasta ja vikastakin kerrasta?

Oppiiko pornofilmeistä ehkäisystä?

Ol Playa kirjoitti:

Oppiiko pornofilmeistä sen, miten tyttö 14v reagoi menetettyään neitsyytensä 1kk tapailemalleen poikakaverille? Oppiiko niistä, miten mies reagoi, ja miten tekee mieli kehuskella kokemuksillaan?

Opiiko, miten seksi vaikuttaa ihastumisen tunteisiin, oppiiko pettymykset ekasta ja vikastakin kerrasta?

Oppiiko pornofilmeistä ehkäisystä?

Lue lisää

Mutta aina unohdetaan, että seksuaalisuus ja muut siitä myöhemmin nousevat tunteet ovat oikeastaan eri lähteistä, mitenkään vähättelemättä tätä tunnepuolta. Se, miltä tuntuu, kun toinen (tekstissäsi neitsyyden menettänyt tyttö, 14 v.), riippuu aivan siitä, miten ympäristö suhtautuu asiaan ja miten henkilö on kasvatettu tuntemaan. Tunne ei liity seksuaalisuuteen itseensä mitenkään.

Eri kulttuureissa eri aikakausina asiaan on suhtauduttu eri tavoin eri yhteyksissä. Toisaalla tyttö saattaisi olla naimisissa vaimona. Itse en toki erityisemmin arvosta moista kulttuuria, varsinkin kun tytöillä ei itsellään ole sanomista asiaan. Toiset toki voivat olla valmiita sielläkin naimisiin menoon, mutta suurin osa pakosta, ympäristön sanelemina. Taas tulee siis tämä sosiaalinen ja kulttuurinen puoli esiin.

Ihminen saavuttaa seksuaalisuutensa siinä missä kylän koirat ja kissatkin, ihan vertaisesti. Eri asia on, miten kulttuurimme asian ottaa ja miten siihen ja sen muotoihin reagoi. Itse kokisin, että niin kauan kun ei tuoteta kenellekään/itsellekään pahaa (mieltä, sairautta, vammoja, traumaa...), homma on ok. Pahaa tuottaa siis erityisesti myös tuomitseva/holtiton ympäristö, joka voi tarkoittaa hyvääkin, mutta reagoi yli. Yksityisen päätäntävallan säilyminen myös siinä, minkä ikäisenä aloittaa, on hyvin tärkeää. Tarkoittaa myös sitä, että aikuiset eivät houkuttele liian nuoria.

Totuus on kuitenkin myös se, että aika nuorikin voi itse kyllä olla hyvinkin kehittynyt myös tietoisuudeltaan ja hankkiutua tieten tahtoen erilaisiin tilanteisiin. Itse olisin kyllä ollut tietoinen jo 13-vuotiaana erilaisista seurauksista, jos olisin päästänyt "haluni" valloilleen. Muotikin on nykyisin aika kaameaa, varhaisteinit saattavat näyttää vanhemmilta ja kokeneemmilta kuin 30-vuotias. Miesparat, tarkka taustojen selvitys ja paperien vaatiminen taitaisi olla nykyisin tarpeen! Miehet kun eivät osaa pitää itseään niin hyvin kurissa kuin useimmat naiset..? =)

Kalut löytää toisensa ajansaatossa.

Narissi kirjoitti:

Kalut löytää toisensa ajansaatossa.

Ootko ikinä kuullut, että sexyasioihin tarvitaan yläpäätä enemmän kuin ala-; siis esittelemiäsi "kaluja". Kantsisko lukea muutamat kirjat ja oppaat.

kun kärpäset olivat tohinoissaan. Mitään tarkempia yksityiskohtia ei tullut nähtyä kun olivat selätysten ja lensivät kuin olisivat olleet juovuksissa, mutta sitten ne yht äkkiä putosivat molemmat maahan pyörtyneinä ja parin kolmen sekunnin kuluttua lensivät kumpainenkin pois...

Niin kyllä tuon ikäisenä pojat jo jallua lukevat takametsässä. Turha sitä poikaa on nolostuttaa kertomalla juttuja joista ne puhuvat kavereiden kanssa joka päivä. Vähän vanhempana sitten ehkäisy valistusta, että muistaa varmasti.

Että täällä osaa olla ihmisiä jotka todellakaan eivät tunnu välittävän muuta kuin itsestään.
Jenni Pääskysaaren kirjoittama kirja "kompassi" on myös oiva kirja murkulle ja hieman nuoremmalle jos omasta mielestä nuori sen jo ymmärtää.
Siinä kerrotaan kaikesta mahdollisesta elämään ja itseen liittyen , jotenkinhan on hyvä vastailla nuorille suoraankin jos kysyvät. Eikä jättää sitä pelkästään koululle tai että keskenään kavereiden kanssa värittelevät juttuja.

Pakko jatkaa vielä vähän. Googlailin noissa saamissani linkeissä ja osuin yhteen hyvään kirjatiivistelmään. Siinä on hyvin kiteytetty mistä tässä kaikessa mielestäni on kyse. Juuri tosta ettei miehen ja naisen välillä ole pelkkää seksiä ja panoa vaan lämpöä, hellyyttä ja toisen kunnioitusta. Haluan, että poikani soipi näitä miettiä kanssani käymiensä keskustelujen lisäksi kirjasta lukien, jotta hänen näkemyksensä asiaan laajenisi. Lainaus:

"Nuoret ovat aina sitä mieltä, että he kyllä tietävät mitä seksi on. Harmikseni on todettava, ettei niin aina ole. Seksivalistuksessa on menty eteenpäin ja ollaan kaukana vanhoista päivistä. Nykyään sentään tiedetään, mistä vauvat tulee ja mistä ne saavat alkunsa, mutta silti seksi rakasteluna ja partnerin kanssa yhteisymmärryksessä toteutettuna kokeiluna on usein vieras käsite nuorelle.

Joko seksi on siis hienoja asentoja ja lopuksi tulee hyvä olo tai sitten lapsen tekoa. Ei ole ihme jos menee sekaisin. Eikä nuori poika uskalla kysyä keltään vanhemmalta, ei äidiltä tai isältä, ei koulun terveydenhoitajalta. Kirjasta arkaa asiaa voi kuitenkin tutkia rauhassa ilman häpeää. "

http://www.bookplus.fi/kirjat/liikka,_jyrki/sexpack-4333294

Aikoinaan (joskus 14 vuotiaana) sain tuollasen kouraani ja sitä pläräilin. Kattavaa asiaa pienessä koossa, eikä sivujakaan oo liikaa.

Kirja on siis

Sexpack ja kirjoittaja Jyrki Liikka. Voipi tuo kirja muuten olla vieläkin jossain kaapinpohjalla :DD

vanhempieni kanssa en koskaan luonut sellaista suhdetta, että mitään henkilökohtaisia asioita,
tai seksistä oltaisiin juteltu. kuten täällä on moneen otteeseen jo mainittu, nuoret hankkivat
sen tiedon muista paikoista, ja mua olisi lapsena hirvittänyt ainakin jos äiti (/isä) olisi tullut tuputtamaan
minulle jotain seksistä/läheisyydestä.
vastuuntuntoinen nuori minusta on siitä huolimatta kasvanut, joten, jos lapsi/nuori ei halua
kuulla asiasta, olisi ihan hyvä antaa asian olla.
järki nykynuorisolla on yhtälailla kuin vanhemmillakin - ainakin suurimmaksi osaksi.

sain itsekin joskus esiteininä ,jonkun todella naivisti kerrotun masturbointi kirjan. koin sen kyllä jotenkin alentavana luettavana, jaksoin ehkä pari sivua vilasta. en ole nettiajalta lähtösin ,jotenka sain aikanaan kähvellettyä ja äänitettyä kunnioitettavan määrän aikuisviihdettä ,koska siihen aikaan ne oli kiven takana verrattuna nettiaikaan!

Kyl se seksuaalisuus on ollut kova tabu juteltavaksi juuri vanhempien kesken ,varsinkin nuorena. silti asia on ollut jokapäiväistä kauraa.. mutta vanhemmat juuri kokenut aina "viimeisinä " henkilöinä joiden kanssa asiasta keskustelis..

Idea on tietty herttainen ,mutta en yhtään ihmettelis jos opus olis sullottu roskakoriin.

ihmettelyä v. 1983 kirjoitti:

sain itsekin joskus esiteininä ,jonkun todella naivisti kerrotun masturbointi kirjan. koin sen kyllä jotenkin alentavana luettavana, jaksoin ehkä pari sivua vilasta. en ole nettiajalta lähtösin ,jotenka sain aikanaan kähvellettyä ja äänitettyä kunnioitettavan määrän aikuisviihdettä ,koska siihen aikaan ne oli kiven takana verrattuna nettiaikaan!

Kyl se seksuaalisuus on ollut kova tabu juteltavaksi juuri vanhempien kesken ,varsinkin nuorena. silti asia on ollut jokapäiväistä kauraa.. mutta vanhemmat juuri kokenut aina "viimeisinä " henkilöinä joiden kanssa asiasta keskustelis..

Idea on tietty herttainen ,mutta en yhtään ihmettelis jos opus olis sullottu roskakoriin.

Lue lisää

Vanhemmilta ei monesti kysytä käytännön asioista vaan nuori etsii tiedot netistä. Ikäväkyllä yleensä valistus jää käytännön toiminnan tasolle ns. ja unohdetaan kertoa että fyysinen kypsyys ja henkinen kypsyys ovat eriasia ja se ei aina ole nuorten tiedossa mitä henkisellä puolella tapahtuu.

Itse viisastuneena 16v äippänä kantapään kautta oppineena. Nuoren itsetuonto on tärkein pointti ja muu selviää kyllä ajastaan ja koulussa, itse etsien jne. En pitäisi tuossa asiassa kiirettä.

Mutta partempi kertoa liikaa kuin liian vähän.

Ihan totta ? Minkä ikäisenä ? Lapselle kerrotaan tästä(kin) asiasta kuitenkin lapsen omalla kielellä, lapsen ymmärrystasolle ja iälle sopivassa muodossa. Liian vaikeat jutut tekevät asian vain joksikin selittämättömäksi soovaksi ja se ei olle tarkoitus, jos haluaa, että lapsi saa oikeina aikoina oikeaa ja sopivaa tietoa. Sellaista, jonka pystyy itse käsittelemään ja 'pureskelemaan'.