Minulla on ollut elämässäni pari suhdetta, joissa minua on kohdeltu todella huonosti, ja tämä viimeisin oli juuri päättynyt, kun tapasin tämän miehen ensimmäisen kerran. Hän oli tuolloin kiinnostunut minusta, mutta keksin jonkin tekosyyn sille, miksen voinut aloittaa suhdetta häneen, vaikka syy oli itse asiassa se, että olin vielä ihan palasina edellisestä suhteestani ja niin monen epäonnisen rakastumisen jälkeen vannoin, etten enää koskaan päästäisi ketään lähelleni. Jostain syystä aloimme silti jutella enemmänkin. Avauduin hänelle kaikesta, mikä vain on mennyt pieleen elämässäni, ja hän vuorostaan omista asioistaan. Huomasimme, että meillä oli ollut samanlaisia epäonnistumisia rakkaudessa ja että muistutimme muutenkin toisiamme. Meistä tuli sitten ystävät, juttelimme joka päivä ja hän vihjasi vielä pari kertaa, että olisi kiinnostunut minusta syvemmässäkin mielessä, mutta ohitin ne vihjaukset joka kerta hermostuneesti hymyillen.
Olemme olleet ystäviä jo muutaman kuukauden ja viikko sitten havahduin siihen, miten valtavan ihastunut olen häneen. Hän on juuri sitä kaikkea, mitä olen mieheltäni aina toivonut! Aluksi pelästyin kamalasti voimakkaita tunteitani, jotka lähentelevät oikeastaan jo rakastumista. En voi olla ajattelematta häntä hetkeäkään ja olo on kuin pahaisella koulutytöllä. Tänään päätin sitten kertoa hänelle tunteistani. Kuitenkin ensimmäinen asia, jonka huomasin oli miten hyvällä tuulella hän oli. Kysyin mitä on tapahtunut ja hän kertoi, että eräs nainen hänen työpaikallaan, josta hän pitää ja josta olemme puhuneet pari kertaa, on suostunut lähtemään hänen kanssaan ulos. En voinut siinä muuta tehdä kuin hymyillä, kuunnella ja esittää miten iloinen muka olen hänen puolestaan. Tultuani kotiin aloin heti itkeä ja sen parissa onkin mennyt koko iltapäivä.
Nyt olen ihan hukassa tämän asian suhteen. Olen kamalassa tunnehumalassa, ruoka ei maita, keskittymiskyky on tiessään, enkä pysty pysymään paikallani hetkeäkään. Tiedän joutuvani vielä kuulemaan hänen uudesta naisestaan ja tiedän räjähtäväni, jos joudun vielä teeskentelemään, ettei se satu minuun yhtään. Tunteista kertominenkin tuntuu ihan yhtä huonolta vaihtoehdolta, koska en voi kieltää, etteikö sekään sattuisi minuun todella paljon, kun hän nyt varmaankin torjuisi minut. Välillä mietin, että jos vain lakkaisin ottamasta häneen yhteyttä ja teeskentelisin, ettei häntä ole koskaan ollutkaan. En kuitenkaan haluaisi menettää ystävyyssuhdetta, josta on ollut minulle tähän asti niin paljon lohtua.
Inhottaa miten alitajuisesti koko ajan toivon, että tämä nainen vielä hylkäisi hänet, jotta hän palaisi takaisin luokseni lohdutettavaksi, vaikka hän jos kuka ei enää ansaitsisi yhtään lisää huonoa kohtelua. Kuitenkin tunne, joka eniten kalvaa on se, miten vihainen olen itselleni siitä, etten tarttunut tilaisuuteeni hänen kanssaan silloin, kun hän vielä lähestyi minua. Joten jos voin jotain sanoa, niin älkää ikinä päästäkö menemään ihmistä, jonka kanssa löydätte syvemmän yhteyden, vaikka sitä ennen olisi tapahtunut mitä. Minä sen sijaan niin tein ja nyt olen ties monennen kerran onnettomasti rakastanut, mutta tällä kertaa se on ihan omaa syytäni.
Olemme olleet ystäviä jo muutaman kuukauden ja viikko sitten havahduin siihen, miten valtavan ihastunut olen häneen. Hän on juuri sitä kaikkea, mitä olen mieheltäni aina toivonut! Aluksi pelästyin kamalasti voimakkaita tunteitani, jotka lähentelevät oikeastaan jo rakastumista. En voi olla ajattelematta häntä hetkeäkään ja olo on kuin pahaisella koulutytöllä. Tänään päätin sitten kertoa hänelle tunteistani. Kuitenkin ensimmäinen asia, jonka huomasin oli miten hyvällä tuulella hän oli. Kysyin mitä on tapahtunut ja hän kertoi, että eräs nainen hänen työpaikallaan, josta hän pitää ja josta olemme puhuneet pari kertaa, on suostunut lähtemään hänen kanssaan ulos. En voinut siinä muuta tehdä kuin hymyillä, kuunnella ja esittää miten iloinen muka olen hänen puolestaan. Tultuani kotiin aloin heti itkeä ja sen parissa onkin mennyt koko iltapäivä.
Nyt olen ihan hukassa tämän asian suhteen. Olen kamalassa tunnehumalassa, ruoka ei maita, keskittymiskyky on tiessään, enkä pysty pysymään paikallani hetkeäkään. Tiedän joutuvani vielä kuulemaan hänen uudesta naisestaan ja tiedän räjähtäväni, jos joudun vielä teeskentelemään, ettei se satu minuun yhtään. Tunteista kertominenkin tuntuu ihan yhtä huonolta vaihtoehdolta, koska en voi kieltää, etteikö sekään sattuisi minuun todella paljon, kun hän nyt varmaankin torjuisi minut. Välillä mietin, että jos vain lakkaisin ottamasta häneen yhteyttä ja teeskentelisin, ettei häntä ole koskaan ollutkaan. En kuitenkaan haluaisi menettää ystävyyssuhdetta, josta on ollut minulle tähän asti niin paljon lohtua.
Inhottaa miten alitajuisesti koko ajan toivon, että tämä nainen vielä hylkäisi hänet, jotta hän palaisi takaisin luokseni lohdutettavaksi, vaikka hän jos kuka ei enää ansaitsisi yhtään lisää huonoa kohtelua. Kuitenkin tunne, joka eniten kalvaa on se, miten vihainen olen itselleni siitä, etten tarttunut tilaisuuteeni hänen kanssaan silloin, kun hän vielä lähestyi minua. Joten jos voin jotain sanoa, niin älkää ikinä päästäkö menemään ihmistä, jonka kanssa löydätte syvemmän yhteyden, vaikka sitä ennen olisi tapahtunut mitä. Minä sen sijaan niin tein ja nyt olen ties monennen kerran onnettomasti rakastanut, mutta tällä kertaa se on ihan omaa syytäni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Melkein samanlaisen tarinan voisin kertoa omalta kohdaltani. Luulen että niitä unelmien miehiä on sinulle kuitenkin vielä jäljellä joten älä heitä toivoasi.
juna meni jo..........
mutta mistäs niin päättelet että ei uusia tulisi?
Ja sitä paitsi tuo mies vaan on epätietoinen ap tunteista .
niin hyvää junaa ei mene ohi, etteikö parempia olisi vielä tulossa.
menetä toivoasi, pelimies panee vain pari kertaa samaa naista ja sitten on seuraavan vuoro. se lämmittelee sinua ja asetut vaan jonon jatkoksi niin pääset sitten kyllä vuorollasi sen patjaksi. se sitten loppuukin lyhyeen, mutta jos sinusta on hänelle jotakin muutakin hyötyä, se voi armeliaasti ottaa sinut "ystäväkseen". onhan sinulla facebook niin voit sitä kautta kätevästi pitää yhteyttä? sillä voi olla myös vaimo mutta eihän se sinua tietenkään haittaa eikä estä kun olet niin rakastunut.
No enpä tiedä, ei minun mielestäni ole vielä liian myöhäistä. Eihän hän seurustele kenenkään kanssa, on vain saanut jonkun naikkosen lähtemään kanssaan ensitreffeille. Ja suurin osa treffeistä ei johda sen kummempaan. Sinusta hän on ensin ollut kiinnostunut, jo pidemmän aikaa. Ties vaikka tämä olisi vain "mustasukkaisuuskuuri", hän yrittää tehdä sinut mustasukkaiseksi ja huomaamaan tunteesi häntä kohtaan.
Minun mielestäni voit varsin hyvin yrittää kaikkesi ja kertoa hänelle tunteistasi. Hänhän luulee nyt ettet ole hänestä kiinnostunut, niin olet viestittänyt hänelle hänen vihjatessaan enemmästä ja nyt vielä teeskennellyt iloista treffien takia.
Taistele ja tee kaikki voitavasi jos hän on sinulle tärkeä! Vielä ei ole liian myöhäistä! Go girl!