Koulumuistoja

Ikäviä muistoja ylä-asteelta Poltinaholta 1980-luvulta.
Mua kiusas sellainen Leena-niminen tyttö, joka luuli olevansa muita parempi ihminen. Se pelas lentistäkin ja oli sellainen ruma ja kooltaan ladonovi. Aika pelottava. Toivottavasti hänellä menee hyvin nykyään. Mulla menee ainakin: iso talo, rikas mies, ihanat lapset ja rakkautta riittää.
Joskus olen nähnyt hänet kaupungilla ja kylmät väreet menee vieläkin.

Kävin Nummen koulua 80 luvulla ja näin jälkeenpäin ei voi muuta kuin kiittää opettajia kaikesta. En todellakaan ollut kaikkein kilteimpiä oppilaita. Jouduin useamman kerran jälki-istuntoon. En voi sanoa näin jälkikäteen että olisi kohdeltu väärin. Silloin lapsena se harmitti, mutta näin aikuisena ymmärtää että opettaja toimi niin kuin kuuluu.

aikuistunut kirjoitti:

Kävin Nummen koulua 80 luvulla ja näin jälkeenpäin ei voi muuta kuin kiittää opettajia kaikesta. En todellakaan ollut kaikkein kilteimpiä oppilaita. Jouduin useamman kerran jälki-istuntoon. En voi sanoa näin jälkikäteen että olisi kohdeltu väärin. Silloin lapsena se harmitti, mutta näin aikuisena ymmärtää että opettaja toimi niin kuin kuuluu.

Kankaantaustan vanhassa, tunnelmallisessa puukoulussa aloitin minä koulutaipaleeni 60 luvulla.
Muistoissani on luokissa ruokailu, ruokaliinalla peitetyn pulpetin päällä.
Järjestäjien vastuulla oli toimittaa astiat luokkaan ja palauttaa ne ruokailun jälkeen keittolaan.
Voi taivas, miten ne puulaatikot painoivat jolla kaksin kannettiin lautasia ja mukeja.
Tuolloin kouluruokailu ei ollut vielä kovin monipuolista.Lähinnä keittoja ja puuroja tms.

Luokkia lämmitettiin pyöreillä uuneilla, joita oli joka luokan nurkassa.
Vessoissa ei ollut suljettavia ovia ja pyyhintään oli tarjolla terävähköjä silkkipaperinpaloja.
Keskellä pihaa oli punainen mökki, joka toimi puutyöluokkana.

Opettajien huoneesta leijui aina herkullinen kahvintuoksu ja välitunneilta sisälle kutsuttiin,
käsin heilutellavaa kelloa helisyttäen.
Sen muistan myös kouluajaltani kankaantaustan koulussa, ettei opettajat tulleet koskaan kouluun autoilla, vaan jalkaisin tai polkupyörällä.Se oli sitä aikaa, kun auto ei ollut kaikille itsestäänselvyys.
Vaikka muuten koulu oli ihana, kevätjuhlineen ja joulujuhlineen.Sillä oli myös kääntöpuolensa.
Aikojen alusta aina 70 luvulle asti, kankaantaustan koulussa oli aika vanhanaikaista puolueellista toimintaa joidenkin opettajien taholta.
Huomasi kyllä, ellei ollut rikkaasta tai vähintään keskiluokkaisesta perheestä ja ellei ollut sitä koulumenestystä.Olit äkkiä silmätikkuna.Niin opettajien, kuin tiettyjen ilkeimpien oppilaidenkin.

Ensiksi mainittuja ja menestyviä hyvistä perheistä tulevia oppilaita lellittiin, ne muut sai tuntea nahoissaan sen ettei olleet opettajien mieleen.Jopa keittiöhenkilökunta&siivooja pokkuroi näitä pikku prinsessoja ja prinssejä.Eli toivottoman vanhanaikaista.
En tosin epäile, etteikö toiminta olisi ollut samanlaista tuohon aikaan myös muissa maamme kansakouluissa.

Mutta, onneksi maailma muuttuu ja tälläisiä opettajia&henkilökuntaa varmasti hämmästeltäisiin.
Vaikka kai niitä vieläkin jostakin löytyy, perinteiden jatkajia.Epäoikeudenmukaisia kansankynttilöitä.

Lämmöllä muistelen kuitenkin ko. koulun entistä johtajaopettajaa Martti Salmivaaraa.
Hänen ansiostaan minullakin on sentään muutama mukava koulumuisto.
Hän oli kaikintavoin oikeudenmukainen, mukava ja etevä, sekä kannustava opettaja.

Myös Hilja Peltolan pitämät uskontotunnit olivat todella mielenkiintoisia.
Hän osasi kertoa ja opettaa nämä asiat, siten että ne tosiaan kiinnostivat kaikkia.
Vaikka muuten Peltola olikin vanhoollisen jämpti opettaja.
Ellei opetellut, oppinut ja osannut, ei paljoa armoa löytynyt.

Tälläisiä koulumuistoja minulla vuosien takaa.

Luokkakuvatus vm.56 kirjoitti:

Kankaantaustan vanhassa, tunnelmallisessa puukoulussa aloitin minä koulutaipaleeni 60 luvulla.
Muistoissani on luokissa ruokailu, ruokaliinalla peitetyn pulpetin päällä.
Järjestäjien vastuulla oli toimittaa astiat luokkaan ja palauttaa ne ruokailun jälkeen keittolaan.
Voi taivas, miten ne puulaatikot painoivat jolla kaksin kannettiin lautasia ja mukeja.
Tuolloin kouluruokailu ei ollut vielä kovin monipuolista.Lähinnä keittoja ja puuroja tms.

Luokkia lämmitettiin pyöreillä uuneilla, joita oli joka luokan nurkassa.
Vessoissa ei ollut suljettavia ovia ja pyyhintään oli tarjolla terävähköjä silkkipaperinpaloja.
Keskellä pihaa oli punainen mökki, joka toimi puutyöluokkana.

Opettajien huoneesta leijui aina herkullinen kahvintuoksu ja välitunneilta sisälle kutsuttiin,
käsin heilutellavaa kelloa helisyttäen.
Sen muistan myös kouluajaltani kankaantaustan koulussa, ettei opettajat tulleet koskaan kouluun autoilla, vaan jalkaisin tai polkupyörällä.Se oli sitä aikaa, kun auto ei ollut kaikille itsestäänselvyys.
Vaikka muuten koulu oli ihana, kevätjuhlineen ja joulujuhlineen.Sillä oli myös kääntöpuolensa.
Aikojen alusta aina 70 luvulle asti, kankaantaustan koulussa oli aika vanhanaikaista puolueellista toimintaa joidenkin opettajien taholta.
Huomasi kyllä, ellei ollut rikkaasta tai vähintään keskiluokkaisesta perheestä ja ellei ollut sitä koulumenestystä.Olit äkkiä silmätikkuna.Niin opettajien, kuin tiettyjen ilkeimpien oppilaidenkin.

Ensiksi mainittuja ja menestyviä hyvistä perheistä tulevia oppilaita lellittiin, ne muut sai tuntea nahoissaan sen ettei olleet opettajien mieleen.Jopa keittiöhenkilökunta&siivooja pokkuroi näitä pikku prinsessoja ja prinssejä.Eli toivottoman vanhanaikaista.
En tosin epäile, etteikö toiminta olisi ollut samanlaista tuohon aikaan myös muissa maamme kansakouluissa.

Mutta, onneksi maailma muuttuu ja tälläisiä opettajia&henkilökuntaa varmasti hämmästeltäisiin.
Vaikka kai niitä vieläkin jostakin löytyy, perinteiden jatkajia.Epäoikeudenmukaisia kansankynttilöitä.

Lämmöllä muistelen kuitenkin ko. koulun entistä johtajaopettajaa Martti Salmivaaraa.
Hänen ansiostaan minullakin on sentään muutama mukava koulumuisto.
Hän oli kaikintavoin oikeudenmukainen, mukava ja etevä, sekä kannustava opettaja.

Myös Hilja Peltolan pitämät uskontotunnit olivat todella mielenkiintoisia.
Hän osasi kertoa ja opettaa nämä asiat, siten että ne tosiaan kiinnostivat kaikkia.
Vaikka muuten Peltola olikin vanhoollisen jämpti opettaja.
Ellei opetellut, oppinut ja osannut, ei paljoa armoa löytynyt.

Tälläisiä koulumuistoja minulla vuosien takaa.

Minä olen käynyt 6:tta eri koulua Hämeenlinnan alueella. Koulut olivat kankaantaka, vuorela, myllymäki, keskuskoulu, tuomela ja kauriala. Ei siihenaikaan (60luvulla) välitetty lapsen elämästä, ainakaan meillä. Nyt olen itse äitinä pitänyt huolen ettei lapseni tarvi kouluja vaihdella. Ankeeta oli, luokkia lämmitettiin puilla ja ruoka syötiin tosiaankin kankaantakana ja vuorelassa pulpetinpäällä ja muistan vieläkin ruokaliinani tuoksun, sitäkun ei niin usein pesty. Myllymäessä, keskuskoululla, tuomelassa ja kaurialassa oli ruokalat. Ikimuistoinen on myös kaurialan hammaslääkäri, nimeä en muista mutta tumma nainen joka ontui ja sillä oli musta villakoira siellä hammaslääkäritiloissa mukana. Kiukkuinen nainen jota pelättiin. Opettajilla oli silloin enemmän auktoriteettiä kun nykyään, karttakeppi viuhui ja luokasta lensi ulos jo pienestäkin rikkeestä. Alakoulussa aamuisin tarkastettiin kynnet ja kädet piti olla aina pulpetin päällää ja jalat myös pulpetti alueen sisäpuolella. Jälki-istunossa olen ollut kun jalat olivat "käytävällä". Vuorelassa ollessa olin 2-3 luokalla eli yhden vuoden ja siellä oli vaan 2 luokkahuonetta ja 1-2 samassa ja 3-4 luokka samassa tilassa, se on myös koulu jossa minua jonkinverran kiusattiin, muualla ei. Olin aika arka ja aina tuli itku kun jouduin uuteen kouluun. Mutta sitten kansalaiskoulussa 7-8 tunsin lähes kaikki oppilaat jotka olivat HML kouluista. Olin huono oppilas joten en ole koulua kaivannut, tosin kai sitä jo häiriintyi kun joutui usein koulua vaihtamaan. Ei ne kotiolotkaan ollut hyvät, perhe "ulkoili" kun isäpuoli halusi "tappaa kaikki" juopotellessaan. Ei silloin otettu lapsia huostaan niinkuin nykyään, vaikka tarvetta olisi ollut. Kaikki kun johtuu kaikesta niin varmaankin osa surkeesta koulumenestyksestä johtui kotioloista. Noloja tilanteita oli myös koulussa köyhyyden vuoksi. Kerrankin piti tuoda joulunalla kouluun kynttilänjalka ja kynttilänpätkä. Meillä ei ollut sitä jalkaa ja äiti otti perunan ja koversi siihen reijän ja laittoi siihen kynttilän ja tinapaperia päälle. Kyllä sille naurettiin koulussa ja kyllä myös hävetti. Mutta onhan noita myös hyviäkin muistoja, onneksi.