olisin kysellyt teiltä vanhemmilta joilla ollut pieni lapsi (taapero) erotessa, miten olette ratkaisseet tapaamiset? Siis minkälaisia sopimuksia olette tehneet?
Erityisesti kiinnostunut olen sellaisista tapauksista joissa isä ei ole suhteen aikana laittanut rikkaa ristiin lapsen eteen vaan äiti on ollut ns. yksinhuoltaja parisuhteessa eli lapselle isä on "vieras".
Silloinhan ei ole lapsen edun mukaista laittaa pientä lasta isin kämpille viikonlopuksi ja pienokainen potee mieletöntä eroahdistusta äidistään ja samalla jännittää isin kanssa oloa, mites tuo lastenvalvojalla käsitellään? Vai oletteko joutuneet sitten lähtemään käräjille asian suhteen?
Erityisesti kiinnostunut olen sellaisista tapauksista joissa isä ei ole suhteen aikana laittanut rikkaa ristiin lapsen eteen vaan äiti on ollut ns. yksinhuoltaja parisuhteessa eli lapselle isä on "vieras".
Silloinhan ei ole lapsen edun mukaista laittaa pientä lasta isin kämpille viikonlopuksi ja pienokainen potee mieletöntä eroahdistusta äidistään ja samalla jännittää isin kanssa oloa, mites tuo lastenvalvojalla käsitellään? Vai oletteko joutuneet sitten lähtemään käräjille asian suhteen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Viethän sinä lasta hoitoon vieraammallekin kuin isä, kun hoidat asioita, joita ei voi tehdä lapsen kanssa. Tai ainakin sinun pitäisi viedä, ellet ole sairaalloisen ripustautunut lapseen. Lapsi tottuu, kunhan aloitatte vähitellen esim. keskiviikko-ilta lauantaipäivä. Kun olette jatkaneet kokeilua hetken, lauantai-päivää voi venyyttää sunnuntaille ensin kerran kuussa, sitten joka toinen lauantai. Riippuu paljon siitä, millaiset teidän työaikanne ovat. Jos lapsi on päivähoidossa, isä voi hakea lapsen suoraan sieltä ja palauttaa ennen yöunia äidille. Monet vievät lapsensa päivähoitoon jo vuoden ikäisinä, joskus jopa 9kk:na.
Lapsi tottuu, mutta äidit ovat vaikeampia tapauksia. Lapsi ei mene rikki, vaikkei häntä hoidakaan äiti.
Itse en antanut miehelle tilaisuutta opetella lapsen kanssa olemista. Ajattelin, ettei isä osaa ja ole tarpeeksi varovainen ja kun hän yritti toimia oikein vahtivien silmieni alla, tokaisin usein, anna minä, ei tuosta näy tulevan mitään. Lopulta hän ei enää osallistunut lapsen hoitoon ja sitten minä marmatin "kun joudun tekemään kaiken itse".
Kirjoitat selvät ohjeet vihkoon kellonaikoineen, ruokailut, vaipanvaihdot, kaikki mahdollinen; millä tavalla saa nukahtamaan jne. ja sanot isälle että soittaa ja kysyy sinulta jos tulee ongelmia. Pakkaat lapselle riittävästi vaatteita mukaan, laitat lapsen turvaistuimen autoon ja taputat miestä olalle ja sanot että kyllä sinä pärjäät, fiksu mies, en muuten olisi kanssasi lasta tehnytkään. Ja vilkutat lapselle.
Sen jälkeen menet kotiin ja syöt kynnet ja kynsinauhat ja kävelet hermostuneena ympyrää, mutta ET soita isälle ja kysele miten menee.
Voin vannoa, että tästä seuraa vain hyvää. Isän ja lapsen välit kasvavat tiiviiksi, sinä saat vapaasi tulevaisuudessa säännöllisesti, sinulla on hyvä suhde lapsen isään ja ennen kaikkea vielä kerran: Lapsen ja isän suhde kehittyy hyväksi. Mietipä mitä tapahtuisi jos sairastut vakavasti tai kuolet? Minne lapsi silloin sijotetaan? Mielummin ventovieraiden, vaihtuvien laitostätien hoidettavaksi vai verisukulaiselle, isälle, joka on tottunut olemaan lapsen kanssa ja oikeasti rakastaa lasta? Ei luulisi olevan vaikeaa päättää.
Ehdota määräaikaista tapaamissopimusta esim. vuodeksi, Vetoat siihen ettei isä ole viettänyt aikaa lapsen kanssa ja lapsi on vielä pieni, joten usein tapahtuvat lyhyet tapaamiset toimisivat nyt alussa parhaimmin. Jos lähdet käräjöimään, isälle myönnetään ainakin ne joka toinen viikonloppu perjaitai-illasta sunnuntai-iltaan päivä viikolla tapaamiset. Riippuu hiukan minkä ikäinen taapero on. 1:n ja 3:n vuoden välillä on paljon eroa.
Kyllä meillä taaperot tapasivat äitiään jo vaippaikäisinä. Olivat tämän luona joka toisena viikonloppuna perjantai-illasta sunnuntai-iltaan.
t. yh-isä
ei ole tavattu..mutta oikeussalissa on ravattu....MUTTA ei ole köyttäkään rasvattu jotan odotellaan,,,hiljaa kaikki hurjaksi tulkoon ja yhteiskunta maksaa bensat...