olen raskauden alkutaipaleella, ja mietin välillä sektion mahdollisuutta kovien pelkojen takia. olen yrittänyt vain olla miettimättä niin pitkälle.. olisiko minun jo tiedettävä jos haluan sektion, vai voinko vielä miettiä ja päättää vaikka vasta viimesinäkin kuukausina? onko se aina puudutus, eikä nukutus? pelkään paniikkihäiriötä jos olisin puudutuksessa. kuinka pitkä tämä siitä jäävä arpi on?
sektio?
odottaja
5506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei! ja onnittelut raskautesi johdosta. Onko kyseessä ensimmäisesi? Nuo pelot kuuluvat asiaan. itselläni nämä kauheat synnytyspelot tulivat jo onneksi ennenkuin aloin odottamaan vauvaa ja ehtivät mennä ohi ennen odotusta. Sinun kannattaisi varmaan jutella jo nyt neuvolassa ( ja pyytää aika synnytyslääkärille) peloistasi; mikä pelottaa, miksi jne. Usein auttaa jo tieto siitä että on mahdollista saada leikkaus jos pelko käy ylivoimaiseksi. Yleensä käsittääkseni jos kyse ei ole hätäsektiosta
(tehdään silloin jos synnytyksen aikana ilmenee jotain komplikaatioita ja vauva on saatava äkkiä ulos) niin sektio tehdään puudutuksessa, jolloin olet itse tietoinen koko ajan mitä tapahtuu, toki kannattaa jutella lääkärin kanssa jos mahdollinen paniikkihäiriö mietityttää. Jos sektio on ennalta suunniteltu tehdään poikkiviilto jolloin hirveän suurta arpea ei jää. Hätäsektiossa taas usein tehdään pitkittäisviilto sen takia että on kiire. Toivottavasti tästä oli jotain apua. Pelkoa ei tarvitse hävetä vaan yritä ajatella että se kuuluu tähän elämään.
niin itselläni on muuten kaksi lasta jotka molemmat ovat syntyneet alakautta. ja mitään pelkoja ei kammoja ole jäänyt. molemmat olivat helppoja synnytyksiä.
minulle tehtiin sektio esikoisen kohdalla 1998, koska kohdun suu ei auennut kokonaan ja lapsivesi oli vihreää(ei kovin vaarallista). Sektio haava on n.12-15 cm ja ei näy juuri ollenkaan. Sektion huono puoli on se että luonnollisestikin kohtuun jää arpi leikkauksesta ja mikäli kovin pian haluaa toisen keskenmeno riski vähän kasvaa. Minulla oli 1999 keskenmeno, josta lääkäri esitti tämän teorian että mahdollisesti kohtu ei ollut vielä täysin parantunut (raskauksien välissä 7 kuukautta. Nyt olemme kovasti toista tekemässä ja uskon varmasti kaiken menevän oikein hyvin.Mutta jos sinulla on kovasti pelkoja kannattaa asiasta puhua, puhua ja vielä puhua.Monille puhuminen on tuonut lopulta sen varmuuden että alatie synnytys onkin hyvä vaihtoehto kokeilla.Sektion saa vielä silloinkin jos lääkäri katsoo tilanteen sitä vaativan. Minut leikattiin paikallispuudutuksessa ja oli ihana olla hereillä kun pieni kaunis kantamani aarre nostettiin rinnalleni. Onnea matkaan
Sektiota ei "saa" automaattisesti, siihen pitää aina olla vahva syy. Synnytyspelko sinänsä ei kelpaa useimmissa synnytyssairaaloissa syyksi jos odotus on muuten mennyt hyvin ja äiti on nk.normaaliodottaja. Ota puheeksi pelkosi hyvissä ajoin neuvolassa ja lääkärikäynnillä. Asiaa on hyvä käsitellä synnytyspelko"polilla" joka on suurimmissa sairaaloissa ja pienissäkin asiaan yleensä suhtaudutaan hyvin. Monet äidit pääsevät eroon pelostaan ja synnyttävät normaalisti vauvan. Normaalia synnytystä tukee juuri se, että se on luonnollisin, helpoin ja riskittömin tapa normaaliäidillä synnyttää ja keskivertovauvan syntyä.
Itselleni tehtiin suunniteltu sektio. Olen pienikokoinen ja vauvan painoarvio oli rv 36 2500g. Lantioni kuvattiin varmuuden vuoksi ja mitat olivat niin kriittiset, että lääkäri suositteli sektiota (2500 g vauva olisi mahtunut mutta suurempi ei). Vauvani oli 3000g eli ongelmia olisi saattanut tulla, joten olen sektiopäätökseen tyytyväinen. Olisin itse halunnut synnyttää normaalisti, mutta riskit olivat liian suuret.
Haavani on ihan bikinirajassa n. 13cm pitkä ja todella siisti. Sitä ei juuri enää huomaa (2v. aikaa). Nyt odotan toista ja tod.näk. edessä on uusi sektio.
Mutta puhu pelostasi neuvolassa heti seuraavalla käynnillä niin saat asiaan apua ja neuvoja. Tosin meidän synnytyssairaalassa ei ilmeisesti pakoteta synnyttämään alateitse mikäli äiti on todella pelokas mutta pelkoa yritetään poistaa ja hallita mahdollisimman paljon. Tsemppiä! Kyllä kaikki menee hyvin!
Nyt kannattaa puhua pelot pois ja mennä sitten synnyttämään. Kyllä luonto on tarkoittanut naisen snnyttävän alakautta. Vaikka onneksi on lääketiede apuna ongelmatilanteita varten!Ymmärrän että pelko voi olla ylivoimaista, mutta kannattaa yrittää hakea apua.
Itselläni on kolme kokemusta synnyttämisestä ja neljäs kerta on jo toiveissa. Edellinen synnytykseni oli jopa mukava.Ajattelin jokaisen supistuksen aikana aukeavaa kohdunsuuta ja miten lapsi on tulossa. Positiivinen ajattelu auttoi todella.
Synnyttäminen on kokemus jota ei kannata jättää väliin pelon takia. Keisarinleikkaus puoltaa paikkaansa kyllä monessa tilanteessa.Mutta jos vain pääset pelkosi yli, synnytys voi olla ihana kokemus!
Itse olen menossa sektioon voimakkaan synnytyspelon vuoksi, joka ei väistynyt edes asiasta puhumalla. Useimmat pelokkaat kuulemma voittavat pelkonsa näissä keskusteluissa, mutta eivät ihan kaikki. Pelko siis on hyvin selkeä syy sektioon, ja ihan yhtä hyvä syy kuin ahdas lantio ja monet muutkin fyysiset syyt - älä siis tunne olevasi huonompi tjtn, jos sektio tuntuu ainoalta mahdollisuudelta. Aina on joku ymmärtämätön valittamassa, että huono olet kun et edes 'viitsi' synnyttää, mutta niiden juttujen kannattaa antaa valua kuin vesi hanhen selästä.
Toivottavasti saat joka tapauksessa käsiteltyä pelkoasi, johti se sitten kumpaan synnytystapaan tahansa. Pelosta keskusteleminen on kuitenkin aina hyödyksi sinulle ja vauvallesi. Mikä tahansa synnytystapa kalpenee ja kokonaan unohtuu sen upean tunteen tieltä, kun saa lopulta olla oman lapsensa äiti - leikkaushaavoilla, repeämillä tai ilman!