Olen tässä pohdiskellut..
Olen yksi niistä (lukuisista), jotka ovat joutuneet vuosiksi helvetilliseen pyöritykseen terveydenhuollon puolella. Kun lääkärit toisensa jälkeen sulkevat oven nenän edestä, eikä lopulta edes suostuta kuuntelemaan, mikä on ajanut lääkärin vastaanotolle. On haukuttu, nöyryytetty, kaikenlaista ja kun kerran tulee papereihin merkintä siitä, että päässä se vain on, niin siinäpä sitten ollaan. Ei auttanut kuin leikkiä lääkäriä itse, diagnoosi tuli selvitettyä itse ja minkäs muunkaan kuin internetin avulla. Se oli kaiken kaikkiaan helpohko homma, mutta vasta puolet työstä. Pitihän sitä vielä löytää se yksi valkotakki, joka kuuntelee ja hyväksyy sen että sairas voi itsekin tietää jotakin, osata laskea yhteen 1 1 ja saada tulokseksi kaksi eikä miinus sataviisikymmentä. Nuoren ihmisen loppuelämä on pilalla. Olemassa sentään ollaan, kiitos internetin ja oman sitkeän työn, mutta millä eväillä.
Niinpä olen siis pohdiskellut omien kokemuksieni valossa, kuin myös monien muiden. Entäpä jos lääkäreille maksettaisiinkin provisiopalkkaa? Palkan saisi vain onnistuneesta työstä, siitä että potilaan tila on selvitetty. Ehkä se toimisi porkkana lääkäreille toimia paremmin, pitäytyä siinä, mikä lääkärin työssä on se olennaisin asia eli ihmisten hyvinvointi ja terveys. Ehkä se lääkärinvalakin pysyisi paremmin mielessä. Toisaalta tilanne saattaisi johtaa siihen, että maine ja mammona menee edelleen ykköseksi ja kohta jokainen potilas laitetaan kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin ja kokeisiin. Ja sitten on valtio vararikossa alta aikayksikön tai terveydenhuollosta tulee vain rikkaiden etuoikeus.
Ehkäpä jos seulottaisiin sittenkin valkotakkien joukosta pois ne, jotka eivät ammattiin kuulu. Jospa vaikka pudotettaisiin lääkärin palkkaa sen verran alemmaksi, että siitä todellakin tulisi kutsumusammatti, halu auttaa olisi päälimmäinen syy opiskella lääkäriksi. Siihen sitten päälle vaikka sitä provisiota erityisesti niille kaikkein parhaimmille lääkäreille, jotka välittävät potilaistaan. Onneksi heitäkin on! Kuten nykyiselle omalle lääkärilleni, jonka satuin ikävä kyllä kohtaamaan liian myöhään.
Olen yksi niistä (lukuisista), jotka ovat joutuneet vuosiksi helvetilliseen pyöritykseen terveydenhuollon puolella. Kun lääkärit toisensa jälkeen sulkevat oven nenän edestä, eikä lopulta edes suostuta kuuntelemaan, mikä on ajanut lääkärin vastaanotolle. On haukuttu, nöyryytetty, kaikenlaista ja kun kerran tulee papereihin merkintä siitä, että päässä se vain on, niin siinäpä sitten ollaan. Ei auttanut kuin leikkiä lääkäriä itse, diagnoosi tuli selvitettyä itse ja minkäs muunkaan kuin internetin avulla. Se oli kaiken kaikkiaan helpohko homma, mutta vasta puolet työstä. Pitihän sitä vielä löytää se yksi valkotakki, joka kuuntelee ja hyväksyy sen että sairas voi itsekin tietää jotakin, osata laskea yhteen 1 1 ja saada tulokseksi kaksi eikä miinus sataviisikymmentä. Nuoren ihmisen loppuelämä on pilalla. Olemassa sentään ollaan, kiitos internetin ja oman sitkeän työn, mutta millä eväillä.
Niinpä olen siis pohdiskellut omien kokemuksieni valossa, kuin myös monien muiden. Entäpä jos lääkäreille maksettaisiinkin provisiopalkkaa? Palkan saisi vain onnistuneesta työstä, siitä että potilaan tila on selvitetty. Ehkä se toimisi porkkana lääkäreille toimia paremmin, pitäytyä siinä, mikä lääkärin työssä on se olennaisin asia eli ihmisten hyvinvointi ja terveys. Ehkä se lääkärinvalakin pysyisi paremmin mielessä. Toisaalta tilanne saattaisi johtaa siihen, että maine ja mammona menee edelleen ykköseksi ja kohta jokainen potilas laitetaan kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin ja kokeisiin. Ja sitten on valtio vararikossa alta aikayksikön tai terveydenhuollosta tulee vain rikkaiden etuoikeus.
Ehkäpä jos seulottaisiin sittenkin valkotakkien joukosta pois ne, jotka eivät ammattiin kuulu. Jospa vaikka pudotettaisiin lääkärin palkkaa sen verran alemmaksi, että siitä todellakin tulisi kutsumusammatti, halu auttaa olisi päälimmäinen syy opiskella lääkäriksi. Siihen sitten päälle vaikka sitä provisiota erityisesti niille kaikkein parhaimmille lääkäreille, jotka välittävät potilaistaan. Onneksi heitäkin on! Kuten nykyiselle omalle lääkärilleni, jonka satuin ikävä kyllä kohtaamaan liian myöhään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan mielenkiinnosta kuulisin mikä oli tämä mystinen tauti?