koiraani on puraustu kaksi kertaa. Ensiksi belgianpaimenkoira ja sitten hirvikoira. Koirani oli silloinihan pieni.
On siitä asti sitten pelännyt koiria. Eka reagtio on lenkillä että se käy maahan ja lipoo huulia. Kun koira on lähellä tekee ihme hyökkäyksen.Ei se kauheesti murise ainakaa välillä. örisee kummasti ku kuristuu pantaan.
Koirani on nyt yks ja muutama kuukaus. Uros lappari. Selvästi koirat pelottaa.
Miten saisin näytettyä ettei pelättävää ole eikä öristä tarvitse. Muuten tosi kiltti ja nöyrä...antaa tehdä melkein mitä vaan, mutta sitten vain se.
Koirakouluissa ei pahemmin örise.
auttakkaa ja kiitos =)
On siitä asti sitten pelännyt koiria. Eka reagtio on lenkillä että se käy maahan ja lipoo huulia. Kun koira on lähellä tekee ihme hyökkäyksen.Ei se kauheesti murise ainakaa välillä. örisee kummasti ku kuristuu pantaan.
Koirani on nyt yks ja muutama kuukaus. Uros lappari. Selvästi koirat pelottaa.
Miten saisin näytettyä ettei pelättävää ole eikä öristä tarvitse. Muuten tosi kiltti ja nöyrä...antaa tehdä melkein mitä vaan, mutta sitten vain se.
Koirakouluissa ei pahemmin örise.
auttakkaa ja kiitos =)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten sinä itse toimit lenkeillä, kun muita koiria tulee vastaan?
Kannattaa hakeutua jonkun hyväksi suositellun koirankouluttajan juttusille - saat varmasti parhaat neuvot, kun neuvoja näkee tilanteen sekä sinun ja koirasi käytöksen. Netissä voi yrittää auttaa, mutta se ei yleensä ole paras mahdollinen konsti, koska joutuu kuitenkin näkemättä arvioimaan tilannetta ja parasta mahdollista toimintatapaa.
joka tulee mieleen, on tuo koirasi ikä. Luulen että tällä hetkellä et voi osoittaa asiaa mitenkään niin että saisit välittömän vasteen. Mutta kun määrätietoisesti ja rauhallisesti jaksat kouluttaa koiraasi, niin ehkä noin vuoden kuluttua näet ihmeen: kuin Uusi Koira kuoriutuu hänestä.
Kuvailemasi perusteella itse tekisin koiran käydessä maahan, että kehottaisin koiraa jatkamaan. "Mennään!" Äänensävy jolla asian ilmaisee on ratkaiseva. Lisäksi voisi koittaa ihan pikkuisen samassa yhteydessä nyppiä hihnasta. Sellaista lyhyttä pientä nypytystä. Vielä lisäisin koktailiin rauhoittavan puheen siinä ohitustilanteen lähestyessä.
Yritä myöskin tutustua, jos mahdollista niihin muihin useimmiten lenkillä tavattaviin haukkuihin, mieluummin ehkä ensin koiraa itseään pienempiin jotka eivät kovasti hauku ja mellasta tai aristele eikä uhittele. Näin sille tulee enemmän kokemusta toisista ja itseluottamusta.
vastauksista! olen tehnyt melko samalla tavalla kuin olet neuvonut, mutta aina ei tehoa. Eiköhän se sitten joskus opi. Olen harkinnut lähteä koirani ''vihamiehen'' kanssa lenkille joka ei myöskään minun koirastani pidä. Tottuisivat ja oppisivat.
Toimiikohan???
Tuhoat kaiken edistymisen, jos menet kokeilemaan tuollaista. Sinun pitää nyt osoittaa koirallesi, että pystyt huolehtimaan siitä, suojelemaan sitä. Sen vähäinenkin usko sinuun menee, jos päästät lähelle (lenkin ajaksi tai muuten ) vihamiehen. Koiran ei tarvitse sietää kaikkia. Koirallasi on erinomainen syykin, sne kanssa on nyt vain elettävä. Pidä huoli, että sen ei tarvitse pelätä enää.
Jos se menee maahan vastaantulijan edessä, yritä ennakoida ja vie se reilusti tien sivuun. Se on kivempi koirallesi kuin että sen pitää jäädä "suden suuhun" avoimella tiellä, minnekkään ei voi väistää.
Niin koira oppii että sen täytyy vain stressata?
Oletko vähän tyhmä? Vai muuten vain vajaa?
Se ei poista koiran pelkoa. Tuolla tavoin saat koiran pakotettua menemään leijonan kitaankin, mutta se EI poista sitä stressiä, pelkoa ja ahdistusta mitä siitä tulee.
On käsite nimeltä "opittu avuttomuus", jossa eläin oppii avuttomaksi. Se tekee sen vain siksi että se pakotetaan tekemään ja muuta vaihtoehtoa ei ole. Koira ei nauti siitä, koira ei nauti sinun läsnäolostani koska tuotat sille pahaa oloa.
Mielestäni se ei ole tervettä tai terve suhde luoda koiraasi "apua.. Tuolta se taas tulee.. Voi ei, me mennään lenkille.. Apua.. Mutta mitään ei mahda.. Pelottaa"
Mitä PITÄISI tehdä on luoda toisiin koiriin koiran aivoissa todella positiviinen assosiaatio. Nyt koira hermostuu ja pelkää toisia koiria.
Koiran aivot yhdistävät että toiset koirat = vuorossa on jotakin todella kivaa. Tällöin koira alkaa oikein toivomaan että sieltä edestä tulisi joku koira, koska silloin se saisi jotakin mieluisaa. Vähitellen siirrytään myös toisten koirien kanssa vuorovaikutukseen, mutta ensin pelkästään se että koira tulee näköpiiriin on jotakin mukavaa, kuten herkullisia pikku makkaranpaloja, kanaa tms., jotakin superherkkua jota koira saa vain ja ainoastaan toisten koirien läsnäollessa. Ja se annetaan silloin kun koira katsoo toista koiraa, eli palkinto tulee nimenomaan siitä toisesta koirasta, ei esimerkiksi edessäsi istumisesta ja sinun katsomisesta kun toinen koira ohitetaan.
Nimim. kokemusta on melkein samantapaisesta koirasta, mutta reaktio oli päinvastainen. Koira oli todella agressiivinen, ja olisi varmaan hyökännyt jos olisi hihnasta ollut vapaa. Ja tämä käytös oli muuten peräisin tällaisesta ihmisen toimesta, jossa koiraa rangaistiin aina väärästä käytöksestä. Jostakin syystä se oli osannut yhdistää toiset koirat syypäiksi, sillä alussa ongelma oli sen haukkuminen toisen koiran nähdessään. Kun sitä rangaistiin tarpeeksi pitkään, koirasta tuli agressiivinen.
Nyt kolme kuukautta myöhemmin Piru (kasvattajanimeltään oli muuten Man's little Devil - kuinka ironista) voisi olla vapaanakin hihnasta toisia koiria ohitettaessa. Kolme kuukautta sitten se olisi empimättä käynyt toisen koiran kaulaan kiinni.
Eihän tämä koira ole tietenkään TÄYSIN vapaana, vaan flexissä, mutta ilman jarrua. Treenaamme nyt eroon kokonaan hihnoista. Hihnassa se on vielä näennäisesti siksi, että se on potentiaalinen vaara. Mutta vaikka flexi on vapaa, koira ei vilkaisekaan toisiin koiriin, se katsoo minua "saanko herkun? Saanhan? Entä nyt?"
Kotona olemme kokeilleet jo tuoda tuntemattomia koiria nähtäväksi, ja Piru ei kyllä ole enään agressiivinen. Se ei näe mitään syytä olla, toiset koirat eivät ollenkaan suututa sitä enään.
Tärkein sääntö koirien kouluttamisessa on, ETTEI VAIN HOIDA OIRETTA ELI KÄYTÖSTÄ, vaan käytöksen syyn ja juuren. Tässä tapauksessa käytöksen juuri oli pelossa ja assosiaatiossa koiran aivoissa, jossa toiset koirat ovat välitön uhka. Nyt koiraa ei pelota, ei ahdista, ei suututa toiset koirat. Ne ovat mielettömän mukavia, koska niiden vuoksi koira saa aina jotakin hyvää - lelun, kahdenkeskeistä huomiota, kehun, tai namin.
"Yksi asia" -otsikolliselle henkilölle.
Noin erilailla voidaan kirjoitettu asia ymmärtää. Mutta sitä ei oikein pysty ymmärtämään miten tuo sun kirjoituksesi liittyi tuohon mun kirjoittamaani. Hirveä vuodatus. Olen toki onnellinen puolestasi että sinä olet saanut omasi 3 kuukaudessa, kouluttamalla koiraasi. Niin minä kehoitinkin tekemään ja odottamaan vastetta vasta murrosiän mentyä ohi koiran aikuistuessa. Vaikka kuinka moneen kertaan aiemmin kirjoittamani viestin luin, niin en ymmärrä miksi moinen raivokohtaus sinulta ystävä?
Sä voisit kokeilla siedättämistä. Jos satut tuntemaan, jonkun tutun koiran joka on rauhallinen ja kiltti muita koiria kohtaan, niin teette sen kanssa treffit. Etenette koirasi ehdoilla. Ja jos se haluaa sun syliin turvaan, niin sun vastuullasi on pitää sen turvallisuudesta huolta, eli silloin sä otat sen syliin. Mutta vain jos koira niin haluaa! Mielellään tapaamisia mahdollisimman usein. Ajan myötä. Sitä on hyvä nyt näin varhaisessa iässä ruvetakin korjaamaan.
KOSKAAN EI KOIRAA OTETA SYLIIN! Lukekaa nyt hemmetti ihmiset koirakirjoja ja käykää koirakouluja.
Jos haluat, että koirasi alkaa pelätä ja suhtautua epäröiden muihin koiriin, niin joo, nosta se syliin! Samalla se toinen koira kiinnostuu ja yrittää entistä enemmän päästä sylissä olevan koiran luo.
Miettikää mitä kirjoitatte, jotkut uskoo kaiken netistä lukemansa!
AP: Älä nosta syliin koiraasi toisen edessä. Sillä vain kasvatat sen pelkoa. Älä vie isoon laumaan koirapuistoon äläkä vihamietsten luo. Anna sen olla rauhassa, kun koira näyttää että on valmis lähestymään toista niin ok, mutta älä vie väkisin. Teet siitä pahimmillaan pelkopurijan, koska se ongelma = syy on yhä jäljellä.