Taulu

Takana ikkunaruudun, katseeni vangitsee,
taulu niin rauhoittava,
sivellin kädessä tekee liikkeen,
keltaista väriä vihreälle lehdelle hivelee.

Taulu elää

Sitä on riisuttu, sitä on puettu,
ollu tumman pilven alla,
satanu kaatamalla.

Tuuli
keinutellu vastasyntynyttä lasta,
tuuli tunteitten tulkitsija
irroittelee viimeisnekin lehden.

Näkikö sitä kukaan,
alas lehden lento,
muistaako kukaa.

Taulussa

Värit vaihtuu, sen jo tiedän,
elää silloinki
kun putoaa viimeineki lehti.

Sillä

Vain alaston ja sen yllä
kirkkaimmin kimaltaa tähtien vyö,
eroittuu hennoinki oksa.

Luonossa

Luojani puhuu
on läsnä olen kämmenellä,
sivellin taululla elää,
katseeni lumoos jää.