Olen siis pienikokoinen nainen 152/45;lyhyt ja hoikka. Kovasti olen kauan halunnut lapsen, mutta pelkään niin vietävästi synnytystä ja sitä onko näin pienikokoisesta siihen. Onko kellään kokemuksia? kannattaako näin pienikokoisen edes yrittää? Yhden kerran olen raskaana ollut mutta se päättyi keskenmenoon rv8. mietin mahtuisiko vauva edes kasvamaan sisälläni.
pienikokoisen synnytys
maikku21
236042
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
se vauva sinne mahaan mahtuu, mahdollisesti kasvaa sitten ulospäin enemmän jos ei korkeussuunnassa ole niin paljoa tilaa kasvaa :) sekin vaan on niin yksilöllistä, ettei voi pelkän koon puolesta yhtään arvailla, millainen maha kenellekin tulee. Synnytykseen tuo pituus ei niinkään vaikuta, kaikki on kiinni lantion koosta. Aasiassa suuri osa väestöstä on samaa kokoluokkaa ja kyllähän he sielläkin lapsia saavat.
Ei kannata yrittää.. lapsen ulostulo sektion kautta pilkkoo hyvin muodostuneet vatsantiet ja alakautta tapahtuva synnytys puolestaan lähes 100 % todennäköisyydelllä aiheuttaa sinulle vakavia ongelmia esim. pidätyskyvyssä, koska laajan ulkoisen tai sisäisen repeytymän todennäköisyys kohdallasi on suuri tai erittäin suuri.
Käytännössä: normaali vauva vaatii normaalikokoiselta äidiltä esim 35 % kasvun esim. synnytyskanavaan. Kaltaiseltasi pikkuäidiltä vastaava prosentti liikkuu välillä 60-80 % ja repeämien riski on melkoinen. Ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu pienikokoisten äitien synnytyskuolleisuudenkin olevan noin nelinkertainen normaalikokoisiin nähden. Pääsyynä on havaitsemattomat sisäiset lataalit repeämät.
Aasiaan on turha verrata, siellä syntyvät lapsetkin ovat suhteessa pienempiä.
itse olen 159/45 ja neljättä lastani olen tammikuussa menossa synnyttämään. Ensimmäisen synnytyksessä tuli vain häpyhuuliin pieni nirhauma ja 3 tikkiä. Kahdessa seuraavassa synnytyksessä ei tullut repeämiä lainkaan. Episiotomioita eli välilihanleikkauksia ei ole tarvinnut kertaakaan tehdä. Lapset ovat olleet ihan normaalikokoisia: 3420g-3820g, kaikki 49cm.
Ensimmäisessä raskaudessa minulle tehtiin jonkinmoinen synnytystapa-arvio ja katsottiin ja kokeiltiin lantion luita että mahtuuko vauva tulemaan alakautta ja hyvin näytti mahtuvan.
Jos sinua mietityttää niin voithan soittaa äitiysneuvolaan ja kysyä asiaa! =) Tsemppiä!
Itse olin/olen jälleen 159cm/48kg, ei ikinä olisi tullut mieleenikään synnyttää "luonnollisesti". Sen voi jo ihan maalaisjärjellä ajatella, että onko sama jos 170/70-kokoinen synnyttää 3-kiloisen kuin minun kokonen lähes nelikiloisen. Eipä siinä hyvin olisi käynyt, se on selvää. Sektion syy oli siis synnytyspelko, ja kaikki meni hienosti.
Ystäväni on vielä pienempi(ainakin lyhyempi) minua, vauva 3,5kg ja sai lääkärin kertoman mukaan pahimmat mahdolliset repeämät, oliko joku 4.asteen. Imukupilla "avustettiin". Aivan saletista äidin koko vaikuttaa sanoivat neuvolassa tai pelkopolilla mitä vaan.
En ikinä ottaisi riskiä tuollaisiin repeämiin, vauvan terveydestä puhumattakaan.
pituudella ja painolla ole juuri mitään merkitystä, lantion koko ratkaisee. Eikä sitä lantion kokoa näe ulospäin, vaan se kannattaa lääkärillä tutkituttaa tai kuvauttaa jos epäilyttää.
Olen lyhyt nainen:160cm ja painan nyt 62kg. Olen synnyttänyt kaksi lasta, joista esikoinen painoi syntyessään(39 5 raskausviikoja mulla) 3900g ja pituutta 54cm ja kuopus painoi syntyessään (raskauviikkoja minulla oli tuolloin 39 2) 4200g ja pituutta 53cm. Synnytykset olivat helppoja alatiesynnytyksiä ja ainoastaan esikoisesta tuli pieni repeämä mulle mutta ei muuta ja kuopuksen synnyttyä ei laitettu mulle tikkejä ollenkaan! Tilava on lantioni kun tutkittiin ennen esikoisen syntymää ja ei näyttäisi olevan verrattavissa suoraan äidin pituuteen tuo lantiotilavuus. Äitini on pituudeltaan 153cm ja painoi nuorena 49kg ja hän synnytti myös yli 4kg lapsen (veljeni) ongelmitta 1970-luvulla.
että noilla mitoillahan ne japanilaisetkin yms. synnyttää! Enemmän on kiinni lantion sisäisestä koosta tuo lapsen ulostulo! Itse olen 160/50 ja kyllä tuo hyvin tuli ulos ja kätilö sanoi että on lantiossa hyvin tilaa.
Kaverini 155/47 on synnyttänyt kaksi normaalikokoista (3,5 kg), tervettä lasta alakautta. Ennen ekaa synnytystä hälle tehtiin synnytystapa-arvio, jossa mitattiin paikat ja tarpeeksi leveiksi todettiin. Ite oon tasan yhtä pieni kuin kaverini ja odotan ekaa lasta. Synnytys ei pelota yhtään ja alakautta haluan synnyttää.
Toisaalta yks toinen samankokoinen tuttu omasi niin pienen lantion, että päädyttiin suunniteltuun sektioon. Mutta hänestä näkee jo päälle päin, että lantiota ei ole yhtään.
Geenit siirtyy tiedätkös, koska äiti on pieni, ei vauvastakaan tule isoa. Se, mahtuuko vauva ulos on kiinni äidin luustosta eikä koosta (isot ihmiset voivat joutua sektioon ko luut on ahtaasti ja toisinpäin). Itse oon kahden lapsen äiti, vähä vain sua suurempi ja molemmat synnytykset normaaleita ja hyvin menneet.
kiitos paljon vastauksista! Taidan ensimmäisenä varata ajan lääkärille tai ainakin soittaa äitiysneuvolaan. Lohduttavaa kuulla että on muitakin pienikokoisia jotka ovat synnytyksessä hyvin selvinneet!
No mites sit, jos äiti on 145cm ja isä 200cm? Ei se ihan niin mene, että jos äiti on pieni niin vauvakin on pieni
Itse olen 162 cm ja 55 kg. Olen itse painanut syntyessäni 2600g. Minulla on kaksi täysiaikaisena syntynyttä lasta, jotka painoivat 2800 g. Lasten isä on 200 cm ja yli 100 kg. Tosin hänkin on ollut syntyessään alle 3 kg.
Lapset ovat syntyneet pieninä hyvin helposti ja olen selvinnyt pienillä nirhaumilla. Kasvu alkaa vasta syntymän jälkeen. Lapseni ovat pituuden puolesta yläkäyrillä, mutta hentoja edelleen.
Kannattaa selvittaa omat ja isän syntymämitat. Jos olet pienenä syntynyt, todennäköisesti saat pieniä vauvoja. Tietysti toisinkin voi käydä esim. raskausdiabeteksen takia.
Vaimoni on 155 pitkä, kaksi normaali synnytystä.Muhkeita poikia,ei mitään ongelmia.Eikä etes namu huonontunut!!
No mä olen 156cm ja 44kg (ennen raskautta) ja ihan hyvin pystyi vauva kasvamaan siellä mahassa, älä siitä huolehdi! Mulle kyllä tuli ihan valtava maha vaikka vauva olikin aika pieni syntyessään (muutamaa grammaa vaille 3kg). Synnyttämäänkin pystyin ihan alakautta, vaikka vaikee imukuppisynnytys olikin, mutta eipä se siitä mun pienikokoisuudesta johtunut:)
Lantio- ja häpyluut myös levenee raskauden edetessä, kuten muukin kroppa - sisä- ja sukupuolielimet- mukautuu raskauteen ja valmistautuu synnytykseen. Eihän isokokoisimmillakaan ole "normaalitilassa" edellytyksiä synnyttää, vaan se vaatii samat raskauden ja synnytyksen alkamisen tuomat muutokset kaikilla naisilla kokoon katsomatta. Edes vauvan paino ei ole kaikista ratkaisevin tekijä, vaan hartiat ja päänympärys ( vaikkakin paino tietysti jotain viitettä niihin antaa ) . Ja mikäli niin käykin että paikat todettaisiin liian ahtaiksi, tehdään sektio. Vauva kyllä mahtuu kasvamaan, eikä keskenmenosi ole varmasti johtunut pienikokoisuudestasi! Perhesuunnitteluneuvolassa voit jutella asiasta tarkemmin ( ja ammattilaisen kanssa ) mikäli vielä mietityttää.
että pieni äiti saa yleensä (suht) pienen vauvan isän koosta riippumatta.. jos sitten isän puolelta tulee niitä pituusgeenejä niin vauva kasvaa syntymän jälkeen hurjasti ensimmäisenä elinvuonna. Itse olen 153/48 ja raskaana ihan loppusuoralla.. rv 36 oli pikkuneitin (?) painoarvio 2,4kg.. Tosin meillä ei isäkään ole kuin 170cm (sukulaisetkin meillä molemmilla pieniä).
Eli itsekkin olen pieni nainen. Pituutta kengät jalassa 155 cm. Kaksi synnytystä takana, Synnytystapa-arviossa tarkistettiin lähinnä lantion kokoa ja joustavuutta. Lantion kuvaustajaan ei tehty, koska lääkärin mielestä lantioni tuntui erittäin joustavalta. Meinasi vain, että todellinen synnyttäjän lantio. Sinun oma ulkomitta ei kerro kaikkea.
Ja oikeassahän olikin. Eipä minulla mitään ongelmia ollut. Eka synnytys nyt tietysti sattui, mutta hyvin onnistui. Toinen olikin jo sitten syöksysynnytys. Yli nelikiloinen poitsu syntyi yllättäen yliaikaiskontrollissa äitipolin tutkimuspöydälle. Jälkikäteen tilanne huvitti. Juuri oli lääkäri sanonut, että paikat vielä aika kiinni, mutta kun edellinen synnytys oli nopea (ekasta supistuksesta syntymään alle 2 h) niin homma voi edetä nopeaakin. Olin lähdössä huoneesta pois ja tuli jänniä tuntemuksia. Sanoin lääkärille, ett' kuulostaa typerältä, mutta voisikohan katsoa tilanteen uudestaan koska minulle tuli niin kova painontunne alapäähän.
Ja ei kun takasi pöydälle. Lääkäri naurahti kätilölle, että pikkuiset naiset ovat nopeita, että otahan tavarat esiin. Paikat auki ja vauvatilaus saapa. Parin minuutin päästä poika olikin syntynyt. Kysyinkin, että ku homma nyt näin meni, niin onko polikliininen synnytys mahdollinen. Siinä kaikki sitten naurettiin ja lääkäri totesi, että olette 2 tuntia sairaalassa tarkkailussa ja lastenlääkkäri tutkii vauvan nyt ja tulette kahden päivän päästä lastenlääkärille (jotkut sydänäänet ei kuulu vastasyntyneeltä vielä kunnolla -siksi uusi tarkastus)
Lääkäri ei halunnut minun kotiutuvan yksin, mies oli töissä ja ajattelin järjestää hänelle jymy-yllätyksen. Sairaala järjesti minun raskautta seuranneen terveydenhoitajan hakemaan minut taksilla kotiin ja olemaan minun kanssa siellä kunnes mies tuli töistä.
Hieman mies oli ihmeissään kun näki terveydenhoitajan ja vauvan. Ei heti tajunnut, että olen synnyttänyt kun kyseli, että mikäs pikkulaina vauva täällä on...
Pienikokoinenkin voi synnyttää joskus ihan helposti ja ylipäänsä synnytyskin voi olla ihan helppo.
raskausaikana, niin vauva olisi kooltaan pienempi ulos tullessaan?
Mun mitat ennen raskautta: 157 cm ja 49 kg. Ekassa raskaudessa tehtiin synnytystapa-arvio ja lääkäri totesi lantion "naftiksi". Synnytin kuitenkin 2,9 kg vauvan helposti, ei leikelty eikä laitettu yhtään tikkiä. Toinen lapseni painoi 3,5 kiloa ja tuli syöksynä, synnytyksen kokonaiskesto 2 ½ tuntia josta ponnistus 1 min. Ei tälläkään kertaa yhtään tikkiä.
Eli kaikki meni paremmin kuin hyvin vaikka lantion sanottiin olevan tiukahko. Liitoskivut oli molemmista ihan helvetilliset raskauden loppuaikoina, ehkä siksi että lantio joutui löystymään enemmän kuin ns. normaalikokoisilla. Kuopuksen raskausaikana olin melkein onnellinen liitoskivuista, arvasin että vauva tulee todella helposti ulos kun liitokset oli niin löysät ja niinhän se tulikin. Liukkaasti kuin saippua. Toivon että kolmannen kanssa ehdin edes sairaalaan...
itse olen 145cm ja painoin 48kg, kun esikoista odotin ja synnytys oli helppo.
lapsi oli syntyessään normaali kokoinen. lapsen isä on yli 170cm.
mä jouduin käymään synnytystapaarviossa just sen takia että olen pienikokoinen rv 37.
synnytyksessä kaikki meni hyvin ja palautuminen omiin mittoihin kesti kuukauden.
nyt odotan toista lasta.
ei se pienikokoisuus mikään este ole raskaudelle ja normaalille alatiesynnytykselle.
yhtä paljon isokokoisilla ja normaalikokoisilla on ongelmia synnytyksessä kuin lyhyillä.
lantion koko ratkaisee synnytystavan.
joskus kun joku synnyttäjä on 170cm niin ei pakolti pysty synnyttämään alateitse koska lantiossa ei ole tilaa, vaikka ihmiset luulee että ei isolla ihmisellä ole mitään ongelmaa lapsen synnytyksessä.
Ite olen 155cm ja 50kg, hoikka ja pieni. Ekan lapsen syntymäpaino 3160g, alakautta tuli vaikeimman kautta. Toinen lapsi syntyessään 4660g ja 56cm, alakautta tuli ilman leikkelyitä tai muitakaan välineitä. Vanha eppari kohta repesi vain vähän, 3 tikkiä tuli siihen. Ponnistusvaihe kylläkin kesti huimat 2 tuntia, mutta ihan itte sain pojan puskettua maailmaan, ilman ongelmia! Kolmas lapsi oli 4210g painoinen, ja ponnistusvaihe kesti vain 2 minuuttia, ei repeemiä ollenkaan ;)
Itse olen 149 cm pitkä ja kaksi lasta kantanut. Molemmat hieman päälle 3 kg, eikä vauvamassu ollut mitenkään jätti-iso, vaikka ulospäin tietenkin joutui enempi tulemaan, entä kuin paljon pitemmillä odottajilla. Sf-mitta oli koko ajan normikäyrillä. Ja päälle päin ei tosiaankaan voi huomata, mahtuuko lapsi syntymään alakautta vai ei, mullakin on ulospäin lantiota, mutta synnytystapa-arviossa huomattiin, että lantion yläsisämitta oli liika ahdas ja lapset syntyivät sektiolla. Niin ja lasten isä 180 cm.
täällä 153cm ja 43kg,kaksi lasta tullut ulos helposti ja nopeasti..toinen oli 50cm ja 3110g ja toinen 3810g 53cm,pää 37.5cm=O ilokaasun voimin synytin,eka kesti yht.2h 53min ja toka 1h35min..ponnistus on kestänyt kummassakin melkein tunnin