Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Keltainen leppäkerttu

    Pilvet matalalla mataa,
    kesää jäljellä vain vähän.
    Loppusyksy samaa rataa,
    katson merta, tyydyn tähän.

    Samaa luontoemon kulku,
    kevät kirkas, syksy harmaa.
    Mistä siihen muutos, sulku,
    mikä ennalta on varmaa?

    Samoin kulkee askel ihmisen,
    vaikkei aina sitä huomaa.
    Se kohtalo on yhteinen
    ja koskee joka luojanluomaa.

    ***

    Kaislikossa jotain loisti
    Surulliset mietteet haihtui,
    mielen mustat mujut poisti.
    Ilo syntyi, mieli vaihtui.

    Keltainen kuin pieni tähti
    - tuskin auringoksi moinen.
    Silti syksyn synkkyys lähti,
    mieli oli iloinen ja toinen.

    Mikä kaikkeen siihen oli syy?
    Pikkuruinen herranterttu,
    pieni kuin se lopun pyy:
    Keltakirjottuna leppäkerttu!
    2604
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Osaat runon keinoin kertoa luonnon pienistä tapahtumista! Jaat iloa meille muillekin.
    Pienikin ilo voi muuttaa synkän mielen sopukat. Elämän syksyssä osataan ehkä jo nauttia arkisista pienistä asioista, kun suuret hetket ovat takanapäin. Luonto tarjoaa elämyksiä joka vuodenaikana, jos meillä on vain näkevät silmät. Nyt luonto on pukeutunut ruskan kauniisiin väreihin, joita aurinko vielä komistaa.
    Kaunis kiitos !

    Äänestä

    • Ja kiitos mietteistäsi, vastauksestasi. Ilon löytäminen ja jos se välittäminen vielä onnistuu, on palkinto, en tiedä mistä - ehkä löytöpalkkio. Totta on, itsekin olen kokenut ilon niin, että, se on löydettävä pienistä asioista. Suuret ilonaiheet ovat harvinaisia, eivätkä silti pysyviä. Pieniä ilonaiheita on aina ympärillä, pitää vain avata silmät ja nähdä ne. Syksyssä on paljon kaunista.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    tee. kirjoitti:

    Pilvet matalalla mataa,
    kesää jäljellä vain vähän.
    Loppusyksy samaa rataa,
    katson merta, tyydyn tähän.

    Samaa luontoemon kulku,
    kevät kirkas, syksy harmaa.
    Mistä siihen muutos, sulku,
    mikä ennalta on varmaa?

    Samoin kulkee askel ihmisen,
    vaikkei aina sitä huomaa.
    Se kohtalo on yhteinen
    ja koskee joka luojanluomaa.

    ***

    Kaislikossa jotain loisti
    Surulliset mietteet haihtui,
    mielen mustat mujut poisti.
    Ilo syntyi, mieli vaihtui.

    Keltainen kuin pieni tähti
    - tuskin auringoksi moinen.
    Silti syksyn synkkyys lähti,
    mieli oli iloinen ja toinen.

    Mikä kaikkeen siihen oli syy?
    Pikkuruinen herranterttu,
    pieni kuin se lopun pyy:
    Keltakirjottuna leppäkerttu!

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu