Joka kerta,
kun näen jäljet,
näen arvet, mä muistan.
Muistan kaiken sen
tuskan, kivun, epätoivon.
Vihan, surun, pettymyksen.
Ja mä pelkään.
Pelkään pimeitä iltoja,
yksinäisyyttä.
Vaativia katseita,
katkeruutta.
Pelkään sitä hetkeä
kun taas veitsi välähtää
ja veri värjää kyyneleet.
Odotan.
Odotan sitä hetkeä
kun joku löytää mut pimeästä,
auttaa pystyyn,
kuivaa kyyneleet.
Saa mut jälleen nauramaan...
kun näen jäljet,
näen arvet, mä muistan.
Muistan kaiken sen
tuskan, kivun, epätoivon.
Vihan, surun, pettymyksen.
Ja mä pelkään.
Pelkään pimeitä iltoja,
yksinäisyyttä.
Vaativia katseita,
katkeruutta.
Pelkään sitä hetkeä
kun taas veitsi välähtää
ja veri värjää kyyneleet.
Odotan.
Odotan sitä hetkeä
kun joku löytää mut pimeästä,
auttaa pystyyn,
kuivaa kyyneleet.
Saa mut jälleen nauramaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
tälllä oli tärkeä merkitys mulle, monessakin mielessä.. En normaalisti suoraan sanottuna perusta runoista, jotka liittyvät viiltelyyn, mutta tässä oli jotain "pintaa syvempää" mikä pisti ajattelemaan omaa tilannetta
Kiitos sinulle vastauksestani.
Ihanaa, jos joku muukin tuosta jotain sai.
Pintaa syvemmällehän viiltelyssä mennään.
Kirjoitat itsekin ajatuksia herättäviä, mielenkiintosia runoja.
Et perusta viiltelyä käsittelevistä runoista,
mutta tämä sai sinut ajattelemaan omaa tilannettasi?
Saanko kysyä, millainen tilanne sinulla sitten on? :)
Niin siis korjaus tuohon edelliseen.
Elikä siis: Kiitos vastauksestasi,
eikä 'vastauksestani',
kuten tuossa äskeisessä oli...
Mä sekoilen taas *wirn*
Anteeksi...
Kun kirjoitin nuo aikaisemmat en tiennyt mitä puhun.
Tai siis...
En tiennyt mihin olisin tämän laittanut, tämä tuskin on oikea paikka, mutta tänne se kuitenkin kirjoitan.
"Kirjoitat itsekin ajatuksia herättäviä, mielenkiintosia runoja."
Nyt kun olen lukenut kaikki runosi tämän vuoden puolelta (ja 'rakastunut' niihin), tuo on naurettavasti/latteasti sanottu.
Ja ehkä nyt ymmärrän 'tilannettasikin' paremmin.
Huomasin runoissasi paljon samoja ajatuksia, kuin mitä itse mietin.
Oikeastaan niitä oli pelottavaa lukea, kun tuntui siltä, että joku olisi nähnyt sisääni ja kirjoittanut näkemästään.
Sanattomaksi menee, kun tekstejäsi lukee, eikä voi muuta kuin lukea lisää.
En voi kuin toivoa pääseväni itse joskus edes lähelle tuota...
Joten kiitos sinulle...
Äläkä nyt vastaa tähän vain että 'kiitoskiitos' x)