Kerron nyt tästä niin hyvin kuin pystyn, tän "kaiken" alusta tähän päivään saakka.
En oikeestaan osaa sanoa mistä kaikki varsinaisesti alkoi, mutta mielestäni yläasteen alkuvaiheilla. Mulla oli ollut yksi ja sama paras kaveri 3. luokalta 6. luokalle asti, myös muita kavereita oli suht paljon. Yläasteella kaikki kuitenkin alkoi pikkuhiljaa muuttumaan. Mun luokalle tuli parhaan kaverini lisäksi entinen paras ystäväni päiväkotiajoilta, sanotaan häntä vaikka "Lauraksi".
Lauralla oli jo päiväkotiaikoina vaikeeta kotona ja elämässä muutenkin, äiti oli kuollut kun se oli pieni ja isä oli mun mielestä tosi kärttynen aina. Päiväkodissa muistan, kuinka Laura aina kirosi ja kiukutteli, oli aika väkivaltainenkin.
Kerroin ton Lauran "taustoista" nyt pikkusen sen takia, että meistä tuli yläasteella taas kaverit. Aika samanlainen se oli vieläkin, haistatteli opettajille ja oli muutenkin tosi vihainen ja katkeran olonen aina. Toi mielipiteensä julki hyvinkin suoraan.
Mun paras kaveri alkoi siis kaveerata enemmän tän Lauran parhaan kaverin kanssa, meistä tuli sellanen aika tiivis nelikko. Mä ja Laura raahauduttiin noiden kahden muun mukana, siinä me sitten ystävystyttiin lähemmin. Joskus 8. luokalla kuitenkin mun entinen paras ystävä (olkoot "Minna") jätettiin välillä meidän porukan ulkopuolelle, sitten taas Laura. Mä olin kuitenkin aina porukassa mukana. Luulen että se johtu siitä, että oon ollut kuitenkin aika hiljanen ja omissa ajatuksissani oleva, mietin ennenkuin sanon. Toisin kuin Laura ja Minna. Itsetunto mulla oli huono.
Mennään vielä vähän taaksepäin, kun tuntuu että olisi hyvä mainita tääkin juttu tässä.. Kutosella siis tutustuin entisen "poikaystävän" kautta sen toisella paikkakunnalla asuvaan kaveriin, (sanotaan Pasi) joka sitten koitti siinä välillä mua ja välillä Minnaa. Lopulta sitten seiskalla "oltiin yhdessä".
Ekat "kunnon kännit" vedettiin Lauran kanssa niillä, jotain itse tehtyä viinaa ja tuoremehua blandinkina. Sillon se vaan kolahti, se tunne minkä sai juotuaan, oli vaan jotain niin vapauttavaa. Niin mä ainakin luulin. Mä ja Laura ei kumpikaan oikeen viihdytty muiden ihmisten seurassa, mä en tiedä oikein, että mistä mun "ihmispelko" edes alkoi.. Me lintsailtiin yhdessä, juotiin kun muut oli koulussa. Ensin se oli vaan sellaista harmitonta teineilyä, niin mä ainakin luulin. Enhän mä tiennyt paremmasta ja "oikeemmasta". Jossain vaiheessa se viiltelykin sitten tuli mukaan kuvioihin. Laura viilteli, mäkin halusin. Silloin mukana oli sitä murrosiän kokeilunhalua ja muuta semmoista, ainakin luulen niin.
Humalahakuinen juominen mulla tais alkaa siinä seiskan puolivälissä. Ennen sitä se oli vaan tollasta siiderin lipittelyä kaverien kesken. Aloin kuitenkin lintsata yksin, koska Laura pelkäsi sen isää, eikä uskaltanut enää lintsata paljoa. Silloin tajusin, ettei me ollakkaan niin samanlaisia. Aloin "erakoitumaan", vanhempi sisarus osti mulle juotavaa, join lähes joka päivä. Lintsasin muutamia kertoja viikossa. Mä jotenkin vaan aloin miettimään kauheasti, että mitä ihmiset miettii musta ja mitä ne puhuu. En muista tarkalleen milloin se alkoi, se kuitenkin meni pahemmaksi vaan koko ajan.
Se "Pasi", oli tässä menossa mukana vuoden -09 syksyyn asti. Ei oltu nähty kuin ehkä 5 kertaa koko meidän kolmen vuoden seurustelun aikana, en puhunut niilläkään kerroilla lähes yhtään. Se oli aika suosittu niiden koulussa, mä en vaan ikinä uskaltanut nähdä sitä, ihmettelin miksei se jätä mua. Se oli meillä yötäkin pari kertaa, jopa rippijuhlissa. Jätin Pasin vähän väliä, silti aina erehdyin ottamaan sen takaisin. Se oli Pasin kannalta huono juttu, olisi pitänyt heti ekan eroamisen jälkeen antaa koko homman vaan olla ohi.. Mä vaan join, poltin, viiltelin ja lintsasin. Se itki mun takia, sanoi rakastavansa mua ja pitävänsä musta huolen. Olin ihan idiootti kun annoin niin hyvän ihmisen kärsiä niin paljon..
Kuitenkin Syksyllä -09 siis erottiin "lopullisesti", sillä eräs toinen tyyppi oli osoittanut olevansa kiinnostunut musta. Silloin tajusin, että olin pitänyt Pasin lähellä vaan siksi, että mulla olisi joku.. Olen vieläkin tän "uuden" tyypin kanssa. Suhteen alkuvaiheilla juotiin ja nähtiin aluksi vaan viikonloppuisin. Sitten kuitenkin tää "kovalta" vaikuttava tyyppi alkoikin osoittaa huolta mua kohtaan. Juominen alkoi kesän jälkeen vähentyä, en polttanut kuin satunnaisesti. Viiltelyn ja itseni polttamisen tupakalla olin lopettanut -09 puolella. Selitän tässä nyt vähän sekavasti ja kaikki "yksityiskohdat" puuttuu, mutta toivottavasti joku saa selvää tästä..
-09 lopulla myös aloin murehtimaan painostani enemmän, nyt olen vuoden vammaillut syömisen kanssa. En kuitenkaan tiedä, voiko ihan syömishäriöksi sanoa..
Tosi rankkaa kirjoittaa koko 3 vuoden tapahtumat niin lyhyesti, että joku ymmärtäisi ja jaksaisi lukeakkin.. Teen nyt tän vuoden fiiliksistä pienen "tiivistelmän" tähän loppuun:
(Teksti oli liian pitkä joten avaan toisen "keskustelun" ja jatkan siihen loppuun..)
En oikeestaan osaa sanoa mistä kaikki varsinaisesti alkoi, mutta mielestäni yläasteen alkuvaiheilla. Mulla oli ollut yksi ja sama paras kaveri 3. luokalta 6. luokalle asti, myös muita kavereita oli suht paljon. Yläasteella kaikki kuitenkin alkoi pikkuhiljaa muuttumaan. Mun luokalle tuli parhaan kaverini lisäksi entinen paras ystäväni päiväkotiajoilta, sanotaan häntä vaikka "Lauraksi".
Lauralla oli jo päiväkotiaikoina vaikeeta kotona ja elämässä muutenkin, äiti oli kuollut kun se oli pieni ja isä oli mun mielestä tosi kärttynen aina. Päiväkodissa muistan, kuinka Laura aina kirosi ja kiukutteli, oli aika väkivaltainenkin.
Kerroin ton Lauran "taustoista" nyt pikkusen sen takia, että meistä tuli yläasteella taas kaverit. Aika samanlainen se oli vieläkin, haistatteli opettajille ja oli muutenkin tosi vihainen ja katkeran olonen aina. Toi mielipiteensä julki hyvinkin suoraan.
Mun paras kaveri alkoi siis kaveerata enemmän tän Lauran parhaan kaverin kanssa, meistä tuli sellanen aika tiivis nelikko. Mä ja Laura raahauduttiin noiden kahden muun mukana, siinä me sitten ystävystyttiin lähemmin. Joskus 8. luokalla kuitenkin mun entinen paras ystävä (olkoot "Minna") jätettiin välillä meidän porukan ulkopuolelle, sitten taas Laura. Mä olin kuitenkin aina porukassa mukana. Luulen että se johtu siitä, että oon ollut kuitenkin aika hiljanen ja omissa ajatuksissani oleva, mietin ennenkuin sanon. Toisin kuin Laura ja Minna. Itsetunto mulla oli huono.
Mennään vielä vähän taaksepäin, kun tuntuu että olisi hyvä mainita tääkin juttu tässä.. Kutosella siis tutustuin entisen "poikaystävän" kautta sen toisella paikkakunnalla asuvaan kaveriin, (sanotaan Pasi) joka sitten koitti siinä välillä mua ja välillä Minnaa. Lopulta sitten seiskalla "oltiin yhdessä".
Ekat "kunnon kännit" vedettiin Lauran kanssa niillä, jotain itse tehtyä viinaa ja tuoremehua blandinkina. Sillon se vaan kolahti, se tunne minkä sai juotuaan, oli vaan jotain niin vapauttavaa. Niin mä ainakin luulin. Mä ja Laura ei kumpikaan oikeen viihdytty muiden ihmisten seurassa, mä en tiedä oikein, että mistä mun "ihmispelko" edes alkoi.. Me lintsailtiin yhdessä, juotiin kun muut oli koulussa. Ensin se oli vaan sellaista harmitonta teineilyä, niin mä ainakin luulin. Enhän mä tiennyt paremmasta ja "oikeemmasta". Jossain vaiheessa se viiltelykin sitten tuli mukaan kuvioihin. Laura viilteli, mäkin halusin. Silloin mukana oli sitä murrosiän kokeilunhalua ja muuta semmoista, ainakin luulen niin.
Humalahakuinen juominen mulla tais alkaa siinä seiskan puolivälissä. Ennen sitä se oli vaan tollasta siiderin lipittelyä kaverien kesken. Aloin kuitenkin lintsata yksin, koska Laura pelkäsi sen isää, eikä uskaltanut enää lintsata paljoa. Silloin tajusin, ettei me ollakkaan niin samanlaisia. Aloin "erakoitumaan", vanhempi sisarus osti mulle juotavaa, join lähes joka päivä. Lintsasin muutamia kertoja viikossa. Mä jotenkin vaan aloin miettimään kauheasti, että mitä ihmiset miettii musta ja mitä ne puhuu. En muista tarkalleen milloin se alkoi, se kuitenkin meni pahemmaksi vaan koko ajan.
Se "Pasi", oli tässä menossa mukana vuoden -09 syksyyn asti. Ei oltu nähty kuin ehkä 5 kertaa koko meidän kolmen vuoden seurustelun aikana, en puhunut niilläkään kerroilla lähes yhtään. Se oli aika suosittu niiden koulussa, mä en vaan ikinä uskaltanut nähdä sitä, ihmettelin miksei se jätä mua. Se oli meillä yötäkin pari kertaa, jopa rippijuhlissa. Jätin Pasin vähän väliä, silti aina erehdyin ottamaan sen takaisin. Se oli Pasin kannalta huono juttu, olisi pitänyt heti ekan eroamisen jälkeen antaa koko homman vaan olla ohi.. Mä vaan join, poltin, viiltelin ja lintsasin. Se itki mun takia, sanoi rakastavansa mua ja pitävänsä musta huolen. Olin ihan idiootti kun annoin niin hyvän ihmisen kärsiä niin paljon..
Kuitenkin Syksyllä -09 siis erottiin "lopullisesti", sillä eräs toinen tyyppi oli osoittanut olevansa kiinnostunut musta. Silloin tajusin, että olin pitänyt Pasin lähellä vaan siksi, että mulla olisi joku.. Olen vieläkin tän "uuden" tyypin kanssa. Suhteen alkuvaiheilla juotiin ja nähtiin aluksi vaan viikonloppuisin. Sitten kuitenkin tää "kovalta" vaikuttava tyyppi alkoikin osoittaa huolta mua kohtaan. Juominen alkoi kesän jälkeen vähentyä, en polttanut kuin satunnaisesti. Viiltelyn ja itseni polttamisen tupakalla olin lopettanut -09 puolella. Selitän tässä nyt vähän sekavasti ja kaikki "yksityiskohdat" puuttuu, mutta toivottavasti joku saa selvää tästä..
-09 lopulla myös aloin murehtimaan painostani enemmän, nyt olen vuoden vammaillut syömisen kanssa. En kuitenkaan tiedä, voiko ihan syömishäriöksi sanoa..
Tosi rankkaa kirjoittaa koko 3 vuoden tapahtumat niin lyhyesti, että joku ymmärtäisi ja jaksaisi lukeakkin.. Teen nyt tän vuoden fiiliksistä pienen "tiivistelmän" tähän loppuun:
(Teksti oli liian pitkä joten avaan toisen "keskustelun" ja jatkan siihen loppuun..)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.