Oli ihan pakko vähän googlettaa kun täällä esim nimimerkki miesope on niin hiton huolissaan uusperheiden lapsista ja kirjoittaa huostaanotoista samassa yhteydessä.
Heti googlesta löytyi tälläinen stakesin tutkimus Selvitys vuonna 2006 huostaanotetuista ja sijaishuoltoon sijoitetuista lapsista.
Tässä tutkimuksessa selviää että:
" Suurin osa vuonna 2006 huostaanotetuista lapsista asui yhden vanhemman perheessä ennen huostaanottoa (54%). Ydinperheissä eli 27% lapsista ja uusperheissä (eli perheissä joihin oli tullut lapsen vanhemman kumppaniksi uusi sosiaalinen vanhempi) asui 19% lapsista. Yhden lapsen osalta perhemuoto oli ollut joku muu kuin edellä mainittu ja yksi vastaus puuttui."
Että suosittelen kirjoittamaan faktaa enkä omaa totuutta faktana.
Jos on niin tyhmä ettei viitsi ottaa selvää, kannattaa olla hiljaa.
Heti googlesta löytyi tälläinen stakesin tutkimus Selvitys vuonna 2006 huostaanotetuista ja sijaishuoltoon sijoitetuista lapsista.
Tässä tutkimuksessa selviää että:
" Suurin osa vuonna 2006 huostaanotetuista lapsista asui yhden vanhemman perheessä ennen huostaanottoa (54%). Ydinperheissä eli 27% lapsista ja uusperheissä (eli perheissä joihin oli tullut lapsen vanhemman kumppaniksi uusi sosiaalinen vanhempi) asui 19% lapsista. Yhden lapsen osalta perhemuoto oli ollut joku muu kuin edellä mainittu ja yksi vastaus puuttui."
Että suosittelen kirjoittamaan faktaa enkä omaa totuutta faktana.
Jos on niin tyhmä ettei viitsi ottaa selvää, kannattaa olla hiljaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Näissä ihanissa ydinperheissäkin siis enemmän huostaanottoja kun uusperheissä.
Kyllä nyt lissua, miesopea ja muita ketuttaa ;)
...on myös se, että suurin osa näistä yksinhuoltajien luona asuvista huostaanotetuista lapsista asuvat myös siellä uusperheissä osan ajastaan, eli mikäli tilasto perustuu jälleen faktaan, jossa lapset kuuluvat tiettyyn perheeseen osoitetietojensa perusteella, tilasto ei kerro loppujenlopuksi yhtään mitään. Mihin kuuluu vuoroviikkoasujat esim. ???Uusperheissä kun voi olla niin etä- kuin lähilapsiakin...Eli voiko uusperheen lähilapset voida hyvin jos etälapset otetaan huostaan? Kyllä voi, mutta voiko etävanhempi voida hyvin, jos hänen lapsensa huostaanotetaan? Vai olisiko kyse etästä joka on hylännyt omat lapsensa erossa? Miten tällainen hylkäys vaikuttaa lapseen ja tämän oireiluun? Niin tai näin, niin en käsitä miksi te uusperheelliset ilkutte yksinhuoltajille jonkun tilaston perusteella? nämä huostaanotetut lapset kun kuuluvat myös uusperheisiinne. Ihan kun koko perhekäsitys olisi nyt yhdellä sun toisella hukassa. Oletatte että lapset kulkevat ongelmitta kahden kodin väliä, mutta itse erottelette heidät pois perheistänne siinä vaiheessa kun puhutaan huostaanotoista. Tilastohan ei koskenut totaaliyhäreiden jälkikasvua vaan ihan tavallisia etälapsia, for gods sake! Ja huostaanotto on aina se vihonviimeinen oljenkorsi lastensuojelussa, johon ei ihan helposti mennä. Kyllä siinä saa olla jotain pielessä myös siinä etävanhemmassa ja koko perhesysteemissä ja ihmissuhteissa, mikäli huostaanoton syy ei ole lähivanhemmalla päihteet tai mielenterveysongelmat...silloinkin herää kysymys että entäs se etävanhempi?
Eli tavallaan on lapselle lottovoitto olla uusperheen lähilapsi, ja etälapsena on riski joutua huostaanotetuksi, mikäli se oma lähivanhempi ei solminut uutta liittoa. Eli voiko uusperheen onni olla todellakin jakautunut näin epätasaisesti? Eikö tämä tarkoita sitä, että lapset ovat täysin eriarvoisia, ja riippuen siitä, kenen päätä halutaan pölkylle, he kuuluvat uusperheeseen tai sitten ei???
Ei täällä kukaan ilku yksinhuoltajia, tämä ketju osoittaa vain sen ettei uusperheessä eläminen ole niin kamalaa kun mitä jotkut täällä haluaa todistaa, huom sellaiset joilla EI ole uusperhettä.
En ole käsittääkseni ottanut juuri millään lailla kantaa huostaanottoihin muuta kuin vain lähinnä sivulauseissa.
Jokainen huostaanotto on surullinen asia. En iloitse yhdestäkään huostaanotosta ja suren jokaisen sen kokeneen lapsen kohtaloa.
Siinä ei ole mitään uutta, että yhden huoltajan perheet ovat suurimmissa ongelmissa.
En tiedä sitä, miten mainitsemasi tutkimus on toteutettu. Jos on tutkittu vain huostaanotettujen absoluuttista määrää, tulos on ymmärrettävä: enemmistö Suomen lapsista asunee joko ydinperheissä tai yh-perheissä. Yksinhuoltajien osuus on järkyttävän suuri.
Olen JATKUVASTI tuonut esille sen, että mielipiteessäni on kysymys siitä, että kerron omista havainnoistani.
Et sitten ole huolissasi yksinhuoltajien lapsista vaan yksinomaan uusperheiden lapsista.
Minusta sohaisit pahasti muurahaispesää tehdessäsi selväksi että esität mielipiteesi opettajana.
Kirjoitat kyllä suunnilleen koko koulumaailman suulla. Jos jo ensimmäisessä kirjoituksessasi on lause; "Käytännön havainto koulumaailmasta on se, että ERITYISESTI äidit ovat eron tullessa hukassa poikiensa kanssa. Uusi mahdollinen isäpuoli ei useimmiten joko ole kiinnostunut tai sitten hänellä vain ei ole auktoriteettia pojan silmissä ja poika oireilee kaikin mahdollisin tavoin. Äiti ei saa pojalleen kuria pidettyä ja nostaa kätensä pystyyn."
Joten todellakin, sinulla on peiliin katsomisen paikka.
Miksi kirjoitat valheita ?
Yksinhuoltajia on suunnilleen sama määrä kuin uusperheitä.
Tämänkään tiedon etsimiseen ei tarvinnut olla ruudinkeksijä.
Kummallista että akateeminen ihminen syyllistyy tuollaiseen valheiden kirjoittamiseen.
Ei pidä esittää totuutena, ja sinun havaintosi on hyvin suppea määrä koko suomen perheistä. Ehkä vain oma luokkasi, tahi se koulu missä toimit opettajana.
Tutkimuksia on joka lähtöön ja oikein kun etsii ja pyörittää numeroita, löytää varmasti omaa mielipidettään tukevan tutkimuksen.
Kuten aikaisemminkin olen jo todennut, täällä TOTISESTI on useita äärimmäisen tiukkapipoisia ihmisiä, jotka eivät siedä edes teoreettisella tasolla ajatusta, että uusperhe olisi muutakin kuin pelkkää onnea ja autuutta. Onnea valitsemallanne tiellä.
En tiedä, miten yksinkertaiseksi väittämäni typistäisin, jotta se menisi perille teille ja vieläpä niin, ettei kenenkään tarvitsisi itseään jumalalliseen raivoon kiihottaa. Yritän kuitenkin.
1. Jos avauksen tutkimus vuodelta 2006 on se, mitä arvelen - kun nettiä tutkin - se koskeeTampereen lähialueita.
Lieko ollut tämä?
http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/tyopaperit/T21-2008-VERKKO.pdf, Pdf
Asialliseltahan tuo vaikuttaa, mutta mielenkiintoni aiheeseen EI ole niin suuri, että aikaani tarkempaan tutkimiseen käyttäisin. Kyseessä ei ensinkään ole koko Suomi ja jos tutkitaan vain huostaanotettujen kokonaismäärää, se ei tämän kiistelyn kannalta lopullista totuutta kerro. Olisi pitänyt ehkä tutkia sitä, miten suuri osuus minkäkin perhetyypin lapsista huostaanotetaan. Jos olen väärässä, korjatkaa väittämäni.
2. Jos joku haluaa tulkita niin, että puhun mystisesti "koko koulumaailman suulla", siitä vain. En ole ainakaan itse niin väittänyt. Väittämäni perustuvat omiin kokemuksiini, mutta en usko kovin monen lasten kanssa työskentelevän ihmisen väittävän, ettei eroprosessi jälkiä lapseen jättäisi. Ainakin taannoin pitämissäni vanhempaintuokioissa eräs äiti suoraan myönsi, että eron ollessa realisoitumassa lapset oireilivat rajusti. Mikä siinäkään nyt on niin vaikeaa myöntää? Jos pulmia ei ole, se ei tarkoita sitä, ettei muilla olisi.
3. Suurimmat murheet ovat yh-perheillä Suomessa. Se ei kuitenkaan ole tämän keskustelun aiheena. Tosin vaikuttaa siltä, että osa ihmisistä suhtautuu yksinhuoltajuuteenkin todella kevyesti. Niin minä kuin monet muutkin Suomen opettajat takuuvarmasti kannamme huolta lapsista. Yh-perheissä riskit ovat suuret monin eri tavoin.
4. Se, mitä olen yrittänyt selittää, on tämä: uusperheitäkin on varmasti monenlaisia. Perheet voivat myös olla suurissa ongelmissa kuvionsa pyörittämisessä varsinkin alkuvaiheessa. Tämän näkee täälläkin monissa keskusteluissa. Sitä vain ei ilmeisesti saisi kukaan ulkopuolinen sanoa? Varmasti lukuisat uusperheet toimivat. En ole missään sanonut, ettei niin olisi.
Oman kokemukseni mukaan kaikki eivät kuitenkaan uusperhe-kuvioissaan onnistu. Lapset oireilevat ja se näkyy kaikille, jotka asian haluavat myöntää. Täällä minkäänlaista kritiikkiä ei tietenkään saisi tulla. Tekstin pitäisi olla kuin Neuvostoliiton propagandajulkaisuissa: kaikki hyvin aina ja ikuisesti. No problems!
Lähes kaikki kirjoittajat täällä ovat varmasti naisia. Sen huomaa monista asioista. Kielenkäyttö on julmaa ja niin "exät" kuin "nyxätkin" saavat huutia toisiltaan. Omat ratkaisut ovat aina oikeita ja jos ongelmia on, ne ovat takuuvarmasti jonkun muun aiheuttamia.
5. En ymmärrä, mistä kenkä puristaa. Jos kokemukseni osoittavat, että äidit ovat vaikeuksissa poikiensa kanssa, kyseessä ovat minun kokemukseni. Kaikkien kohdalla tilanne epäilemättä ei sama ole ja hyvä niin. Jos teidän uusperheissänne tilanne on hyvä, olkaa tyytyväisiä! Teillä ei ole aihetta huoleen!
Ilmeisesti on niin, että muutamilla täällä on pinna jostakin syystä kireällä. Jos sivullinen ihminen uskaltaa edes sivulauseessa epäillä uusperheen ikuista onnea ja autuutta, hän syyllistyy lähes jumalanpilkan tasoiseen rikokseen.
Jokainen aikuinen ihminen ymmärtää, että jo ydinperheen pyörittäminen on riittävän työlästä. Uusperheessä kuvio voi olla paljon monimutkaisempi ihmissuhdekiemuroineen. Aikuinen ihminen voi kai suoraan myöntää fiksun wilma60:n lailla, että pulmiakin voi olla. Joillekin tiikeriemoille moinen lause näyttää olevan mahdoton!
En hetkeäkään odottanut, ettei kuraa silmille alkaisi tulla. Se on näille "keskusteluille" tyypillistä.
Liittämäni linkki taisi tulla väärin. No, innnokkaat etsivät, jos kiinnostaa...
Mulla on kokemus yhdestä opesta joka on täysin leipääntynyt hommaansa, sitä ei kiinnosta opettaa eikä neuvoa oppilaita, tällä kokemuspohjalla väitän että kaikki Suomen opettajat on epäpäteviä ja kykenemättömiä hoitamaan työnsä, niillä ei ole motivaatiota eikä kykyä käsitellä lapsia.
Ihan roskasakki koko joukko.
Yleistä vain aivan vapaasti. Ei kukaan sinua kiellä.
Näköjään rautalankamallini ei toiminut. No, sellaista se on JOIDENKIN oppilaidenkin kanssakin. Kun aikansa selittää, asian voi saada ainakin tilapäisesti sujumaan, mutta pitemmällä tähtäimellä tilanne ei muutu...
Onpas tämä rattoisaa puuhaa sunnuntaille...
että sinulla olisi parempaakin tekemistä kun kirjoittaa asiasta josta et mitään tiedä.
Vaikka oletko joskus kuulunut uusperheeseen.
Muuten minä olen myös kohdannut miehen joka oli väkivaltainen ja joi paljon siis kaikki miehet ovat alkkiksia ja hakkaavat vaimojaan.
Säkään et näköjään tajua vaikka rautalangasta vääntää....lueppa palstan otsikko ja se mitä palstalla kuuluisi kirjoittaa ja mieti sitten kuulutko tälle palstalle vai et.
On se perkele että täällä ei ole muuta kirjoittelua kun uusperheiden haukkumista ja uusperheelliset sitten yrittää puolustella sitä miten elää.
Olettaisin, että lasten kasvatuskin on osa uusperheiden elämää.
entäs sitten....silläkö tää asia ratkeaa että asiasta tietämättömät ARVOSTELEE ja asiasta tietävät joutuu puolustelemaan HÄH.
Mitäs jos menisit häiriköimään välillä vaikka yh-palstaa.
Kiitos sanoistasi mutta en minä fiksu ole. Elämä on vain opettanut kovalla kädellä ja toivottavasti olen kokemuksista oppia ottanut.
Minulla ei ole kokemusta koulumaailmasta muuten kuin lasten kautta ja muutenkin voin kertoa vain omista kokemuksistani. Olen aina kirjoittanut että ero satuttaa kaikkia osapuolia ja lapset varmaan kärsii erosta eniten. Eikä uusperheen perustaminenkaan suju ongelmitta vaan kyllä siinä on aina omat hankaluutensa siitäkin huolimatta että asiasta on puhuttu ja kuviot suunniteltu ja sovittu yhdessä lasten kanssa.
Näistä ongelmista joista eron jälkeen eriintyy on omakohtaisia kokemuksia ja nimenomaan pojan suhteen. Esikoinen oli kolmannella luokalla eron aikaan ja sitten kun alkoi neljäsluokka niin rupesi tapahtumaan. Luokassa oli tietty häriöporukka joka häiritsi oppitunteja ja teki kaikkea muutakin kiusaa. Ja tietenkin oma kullannuppuni oli porukassa mukana. Eräänkin kerran istuttiin molemmat rehtorin puhuttelussa ja lopulta istui koko joukko vanhempineen samassa tilassa pohtimassa ratkaisua ongelmaan. Siellä oli 5 poikaa; kaksi yh-äidin poikaa, yksi yh-isän poika ja 2 ydinperheen poikaa. Jostain kumman syystä me yh:t oltiin noin hyvin edustettuna vaikka koulun oppilaiden vanhemmista suurin osa oli ja on edelleen ydinperheitä. Eli voin kyllä ihan omakohtaisesti sanoa että ero ei sujunut ongelmitta ja olen tehnyt valtavan työn jotta pojan koulu lähti sujumaan ja elämä muutenkin. Omat asiat oli todella unohdettava ja keskityttävä täysin lapsiin ja ennenkaikkea tähän esikoiseen. Keskittyminen kannatti; esikoinen aloitti syksyllä yläasteen ja kutosen todistuksessa oli hyvät numerot. Eikä rehtorin puhuttelussakaan ole istuttu tuon vaikean ajan jälkeen yhtään kertaan.
huostaanotto sentään ole surullinen asia? Ota huomioon, että huostaanotto on pelastanut monta lasta/nuorta huonoista oloista!
Se on toki surullista, että vanhemmat päästävät asiat siihen pisteeseen, että huostaanotto on ainoa vaihto-ehto.
Olipa fiksu kannanotto!
"Suurin osa vuonna 2006 huostaanotetuista lapsista asui yhden vanhemman perheessä ennen huostaanottoa.."
sitä että kun joku rikkoo perheen ja toinen vanhemmista, yleensä isä jättää perheensä, lapset reagoivat ja jotkut pahoin.
Sitä ennen perheen ollessa koossa ja onnellinen ei niitä tapahdu.
Tuosta voi päätellä että syy on väliintulijan joka rikkooo perheen.
Muttaa kas kas... tässä päästään taas syyttelemään äitiä, jonka luona lapsi asuu, eikä huomioida että isä on perheensä jättänyt ja kolmas osapuoli on myös syyssä.
Ihan syyllinen se on isä ja nainen kuin olisi äiti, mutta äitiä on aina niin helppo syyllistää kaikkien ihmisten ongelmista.
Lissultakin on taidettu lapset ottaa huostaan ja sit meni pönttö lopullisesti sekaisin.
Sä olet paska äiti ja ihminen