On alkanut riipiä tietyt asiat suhteessa, mutta kun en tiedä, mikä johtuu sairaudesta ja mikä on sitten taas jotain muuta (tavallista mielialan vaihtelua, jotain muuta psyykkistä ongelmaa tms).
Olen seurustellut joitain vuosia miehen kanssa, jolla on kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi, tosin se tehtiin, kun hänen elämä oli aika sekaisin (ihmissuhdesotkuja, ylentöntä päihteitten käyttöä yms). Hänellä on lääkitys, joka tuntuu toimivan.
No, niihin juttuihin, jotka mua mietityttää... Hän saattaa itse säädellä lääkitystään. Sanoo saavansa "luovemman vireen ja lisää virtaa", kun jättää tasaavan lääkityksen vähemmälle -> mutta eikös tässä ole manian vaara? Samon hän saattaa ennen psykiatrille menoa sanoa, että kyllä hän osaa pyöritellä sieltä ulos just ne diagnoosit ja napit, jotka itse haluaa . Hän on siis juurikin menossa psykiatrille uusimaan reseptejä, ja haluaisi, ettei papereissa enää lukisi kakisuuntaista dg:tä, hällä kun ei ole moneen vuoteen ollut selvästi maanisen ja masentuneen kauden vaihtelua. Hänestä itsestään pelkkä hypomania olisi "parempi" diagnoosi - tätä en ymmärrä itse ollenkaan.
Kaikissa kaksisuuntaisen jutuissa on korostettu sitä, että selkeä vuorokausirytmi ja säännöllisyys olisi tarpeen... Noh, mies jollain lailla nauttii siitä, että voi olla kolmeen asti yöllä hereilla ja nousta aamulla töihin. Hän nukkuu sitten töitten jälkeen monta tuntia pois väsymystään, että jaksaisi taas valvoa yötä. Ruokailusta piittaa tosi vähän, kahvia juo aivan älyttömästi. Päihteisiin ei onneksi enää koske, on siis raittiina.
Hänellä on välillä juttuja, joissa suunnilleen kaikki työpaikan naiset ovat häneen ihastuneita ja hän pyörittää heitä ihan miten haluaa. En tiedä, miten paljon mies suurentelee puheitaan, mutta joka tapauksessa tuntuu pahalta kuunnella hänen juttujaan noista ihastumisista. Samalla tiedän, et miehen aikaisemmissa suhteissa on miehellä aina ollut jotakin muutakin säätöä toisien ja kolmansienkin naisten kanssa. Mulle hän on luvannut olla uskollinen ja sanoo, ettei enää kaipaa sellaista... Mutta kumminkin on nuo puheet.
Aina kun hän saa vähän säästettyä tilistä, niin raha menee saman tein nippelitekniikkaan. Hällä on aina visalasku vetämässä, siis joka kuukaudelta. Minusta tämä on aikas rasittavaa, kyse on kumminkin ihan aikuisesta ihmisestä. Maksaa kyllä osuutensa vuokrasta, mutta mä maksan käytännössä ruuat ja meidän yhteiset menot - siis jos lähdetään vaikka lomareissulle tms.
Hän saattaa upota päiviksi ja viikoiksi johonkin omaan harrastusjuttuun ja tehdä sitä ihan hulluna. Tämä on pelottavinta. Olen aika yksin noina aikoina, vaikka asutaankin saman katon alla.
Olen seurustellut joitain vuosia miehen kanssa, jolla on kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi, tosin se tehtiin, kun hänen elämä oli aika sekaisin (ihmissuhdesotkuja, ylentöntä päihteitten käyttöä yms). Hänellä on lääkitys, joka tuntuu toimivan.
No, niihin juttuihin, jotka mua mietityttää... Hän saattaa itse säädellä lääkitystään. Sanoo saavansa "luovemman vireen ja lisää virtaa", kun jättää tasaavan lääkityksen vähemmälle -> mutta eikös tässä ole manian vaara? Samon hän saattaa ennen psykiatrille menoa sanoa, että kyllä hän osaa pyöritellä sieltä ulos just ne diagnoosit ja napit, jotka itse haluaa . Hän on siis juurikin menossa psykiatrille uusimaan reseptejä, ja haluaisi, ettei papereissa enää lukisi kakisuuntaista dg:tä, hällä kun ei ole moneen vuoteen ollut selvästi maanisen ja masentuneen kauden vaihtelua. Hänestä itsestään pelkkä hypomania olisi "parempi" diagnoosi - tätä en ymmärrä itse ollenkaan.
Kaikissa kaksisuuntaisen jutuissa on korostettu sitä, että selkeä vuorokausirytmi ja säännöllisyys olisi tarpeen... Noh, mies jollain lailla nauttii siitä, että voi olla kolmeen asti yöllä hereilla ja nousta aamulla töihin. Hän nukkuu sitten töitten jälkeen monta tuntia pois väsymystään, että jaksaisi taas valvoa yötä. Ruokailusta piittaa tosi vähän, kahvia juo aivan älyttömästi. Päihteisiin ei onneksi enää koske, on siis raittiina.
Hänellä on välillä juttuja, joissa suunnilleen kaikki työpaikan naiset ovat häneen ihastuneita ja hän pyörittää heitä ihan miten haluaa. En tiedä, miten paljon mies suurentelee puheitaan, mutta joka tapauksessa tuntuu pahalta kuunnella hänen juttujaan noista ihastumisista. Samalla tiedän, et miehen aikaisemmissa suhteissa on miehellä aina ollut jotakin muutakin säätöä toisien ja kolmansienkin naisten kanssa. Mulle hän on luvannut olla uskollinen ja sanoo, ettei enää kaipaa sellaista... Mutta kumminkin on nuo puheet.
Aina kun hän saa vähän säästettyä tilistä, niin raha menee saman tein nippelitekniikkaan. Hällä on aina visalasku vetämässä, siis joka kuukaudelta. Minusta tämä on aikas rasittavaa, kyse on kumminkin ihan aikuisesta ihmisestä. Maksaa kyllä osuutensa vuokrasta, mutta mä maksan käytännössä ruuat ja meidän yhteiset menot - siis jos lähdetään vaikka lomareissulle tms.
Hän saattaa upota päiviksi ja viikoiksi johonkin omaan harrastusjuttuun ja tehdä sitä ihan hulluna. Tämä on pelottavinta. Olen aika yksin noina aikoina, vaikka asutaankin saman katon alla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vai ei muka käytä päihteitä. Kahvi aiheuttaa maniaa ylettömästi käytettynä.
>>"en tiedä, mikä johtuu sairaudesta ja mikä on sitten taas jotain muuta"
Minun mielestä kertomasi kuulostaa juuri hypomanialta, senhän miehesi itsekin myöntää ja jopa haluaa (?) tällaista. (heh, kukapa ei.. no vitsi vitsinä)
Virtaa riittää, tuntuu että kaikki rullaa hienosti, ja olen niin pirun fiksu ja filmaattinen.
Minäkin olen lääkkeillä ylläpitänyt illluusiota superminästä, olihan se koolia niin kauan kuin toimi.
Pudotus tulee kyllä jossain vaiheessa. Tuskinpa avopuolisolle silti koittaa helpommat ajat.
Ymmärrän, että parisuhdepartnerina tuommoinen tyyppi alkaa ärsyttämään.
Joko siedät hänen temppujaan tai lopetat suhteen. Eipä juuri muita vaihtoehtoja.
jos sun mies todella rakasta sua sitten teita on pako tehda compromisseja ja niita pita tarkista aina nayte vastaan. Luulen etta parasta on kysya meista mika on juttuja jonka pita olla varovainen bibon kanssa, koska aika usein mita teemme perustu aina johönkin pelkoon
meillä melko samanlaista,kopioin tähän viestin meiden tarinastamme(meinasin aloittaa uuden keskustelun mut ei onnistunut),joka on kaunis versio kaikesta siitä mitä viime vuosina niin muiden naisten kuin kaiken muunkin kohdalla on ollut..
Miten muilla toiminut parisuhde kaksisuuntaista sairastavan kanssa?miehelläni todettiin joku aika sitten,tuntuu etten tunne ihmistä jonka kanssa viimeiset kymmenen vuotta olen viettänyt.Mieheni mielialat vaihtelevatkuin vuoristorataa,ennen lääkitystä käyttäytyi jopa todella agressiivisesti.olin valmis eroaman,mutta onnekseni alitajunta puuttui peliin ja vaistoni sanoi ettei kaikki ole kunnossa ja tämä ihminen tarvitsee apua.Hoitojakson ja lääkkeiden aloittamisen myötä muuttui ihanaksi,huomaavaiseksi mieheksi,kunnes tilanne kääntyi päälaelleen lääkkeiden syömättä jättämisen vuoksi.Nyt taas sama rumba jatkuu,hetken saanut taas nauttia siitä ihanasta,rauhallisesta miehestä.MUTTA jälleen huomaan että ihminen muuttuu hetkessä täysin,ei välitäkään mistään,puhuu että lopettaa lääkkeiden syönnin,valehtelee muille naisille olevansa vapaa ja etsii selkäni takana seuraa netistä,varmasti muualtakin..olen täysin hukassa,tottakai rakastan kaikesta huolimatta miestäni ja haluan auttaa,mutta en enää tiedä riittävätkö omat voimani tähän kaikkeen?Onko loppuelämäni tälläistä oravanpyörää,jollen itse hyppää kyydistä?olen ajatellut olevani kova kuin kivi,järkkymätön kuin kallio,tässä elämässä on tullut niin paljon vastoinkäymisiä koettua että ajattelin ettei minua kaada enää mikään,mutta tällä hetkellä tuntuu kuin taivas tippusi niskaan ja se kova kallio romahtaisi pieneksi sora kasaksi hetkessä.Olen niin väsynyt tähän kaikkeen,enkä enää tiedä mitä tehdä,toivottavsti täältä löytyisi ihmisiä,jotka voisivat kertoa omista kokemuksistaan.Miten kykenen tukemaan ja auttamaan puolisoani,menettämättä itse järkeäni kokonaan?
Syyksi sanoi sairauteni. Sairaudenkuvaani kuuluu sekoilut etenkin loppukesästä ja alkusyksystä. Toisaalta olen välillä melko apaattinen ja haluton.
Toki uskon että juuri taloudelliset syyt saivat hänet tekemään päätöksen. Itse kun olen parisuhteen aikana joutunut eläkkeelle pomon hommista ja hänellä on ura juuri nyt nousukiidossa.
Kerroin hänelle sairaudestani heti kun tapasimme.