Minusta tuntuu, että erään ystäväni vaikeat ihmissuhde ongelmat johtuisivat jostain tällaisesta oudosta ja toistuvasta kuviosta. Toistuvasti hän kokee, että vaikeudet johtuvat siitä, että häntä kadehditaan ja hän pelkää tuota ajatusta miltei kuollakseen. Kokemukseni mukaan hän kuitenkin kukaties tiedostamattaan kehittämällä kehittää tilanteita, joilla pyrkii saamaan toisen tai toiset kadehtimaan itseään. Itse olen havainnut hänen pettyneen, jos kanssaihminen ei aivan aidosti ole lainkaan kadehtinutkaan häntä. Seuraavassa hetkessä tuon pettymyksen tuottama tunne sitten purkautuu sairaaloisena kateudenpurkauksena vaikkapa ystävän tyylittömän kynsilakanväriin, vaikka todellisuudessa hän ilmiselvästi kadehtiikin ystävien spontaania huulenheittoa ja aitoa hauskanpitoa täysin jonninjoutavasta asiasta.
Elikkä oletan hänen perimmäinen ongelmansa olevan oma kateutensa, jota hän ei tunnista, eikä rohkene tunnustaa edes itselleen.
Tahatonta varmaankin ja peräisin ehkä vakavista lapsuuden hylkäämis ja syrjäyttämiskokemuksista.
Ikävintä on, että hän itse kärsii siitä eniten ja kun ei tunnista ja tunnusta asiaa; Toipuminenkin on mahdotonta.
Luin jostain, että narsisti kuvittelee toisten kadehtivan itseään, vaikka itseasiassa onkin itse se joka kadehtii muita. Olisikohan näin?
Elikkä oletan hänen perimmäinen ongelmansa olevan oma kateutensa, jota hän ei tunnista, eikä rohkene tunnustaa edes itselleen.
Tahatonta varmaankin ja peräisin ehkä vakavista lapsuuden hylkäämis ja syrjäyttämiskokemuksista.
Ikävintä on, että hän itse kärsii siitä eniten ja kun ei tunnista ja tunnusta asiaa; Toipuminenkin on mahdotonta.
Luin jostain, että narsisti kuvittelee toisten kadehtivan itseään, vaikka itseasiassa onkin itse se joka kadehtii muita. Olisikohan näin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä. Juuri näin. Minusta esittämässäsi tapauksessa perimmäinen ongelma on oma kateus, jota hän ei tunnista, eikä rohkene tunnustaa edes itselleen. Sen huomaa niin helposti toisessa, jos tilanne purkautuu avoimena myrkkyryöppynä.
Omaa kateutta on paljon hankalampi huomata. Harmillista. Olen kateellinen.. mmmm.. olen kateellinen... :) ymm. en halua kertoa.
Juuri näin. Narsistien elämässä on kaksi isoa ja pelottavaa peikkoa: kateus ja häpeä. Kun ei ole itsetuntoa ei voi kestää häpeää ja siten narsisti pyrkii sulkemaan häpeän elämästään pois kaikin keinoin. Näin häpeästä, tai sen pelosta, tulee kuitenkin narsistin elämää eniten ohjaava asia. Kateus on häpeällistä, siis narsisti ei voi olla kade. Kuitenkin, huono itsetunto on paras kasvupaikka kateudelle. Kateus on toinen asia jota pitää yrittää piilottaa jaa peitellä suureen ääneen ja näkyvästi. Ehkä eniten narsisti tosiaan pelkää myöntää itselleen kateuttaan, sehän on sama että myöntäisi pitävänsä itseään jotenkin huonompana. Tuo itsensä huijaaminen näkyy mielestäni parhaiten silloin kun narsisti kehuu. Jos narsisti on vain hiukan kade hän yrittää vaieta asian kuoliaaksi tai mitätöidä sen. Kun narsisti on todella kade, hän kehuu kehumasta päästyään, lähes hampaat irvessä. Silloin tosiaan tuntuu että narsisti yrittää eniten vakuuttaa itseään eikä suinkaan kuulijoita.
Ennen kuin edes ymmärsin olevani narsistin kanssa tekemisissä, ihmettelin miten tämän ihmisen elämässä kateus on niin suuri teema, oman kateuden kieltäminen ja muiden kateuden korostaminen. Ei kateus minulle mikään vieras asia toki ollut mutta en ollut tavannut ennen ketään joka olisi aiheesta noin paljon puhunut. Tämä ihminen korosti moneen kertaan että hänelle on jo kotona painotettu ettei saa kadehtia, se on typerää. Toisaalta tämä sama ihminen käyttäytyi usein kuin kade ihminen käyttäytyy. Narsismiin tutustuminen selitti tämänkin piirteen.
Koska narsisti haluaa ulkoistaa kaiken ikävän itsestään, hän on myös ulkoistanut häpeän ja kateuden muiden ominaisuuksiksi, ei itsensä. Muiden ikävät kommentit on niin kovin yksinkertaista aina selittää kateudella. Narsistin perus repertuaaria on muiden syyllistäminen ja häpeään saattaminen.
Pohjimmiltaan narsisti on kuitenkin peolkas, arka ja hyvin epävarma itsestään. Riittävän vakuuttavan vastuksen kohdattuaan narsistin usko itseensä horjuu. Jos "vastustaja" ei suotu ottamaan syyllisyyttä, häpeää tai kateutta kantaakseen vaan itse asiassa palauttaa ne takaisin narsistille, narsisti saattaa säikähtää ja paeta. Tässä on tietysti se riski että jotkut narsistit ovat valmiita ottamaan väkivallan käyttöön kun eivät enää henkisen alistamisen keinoin pärjää.
Minua ainakin vain ärsyttää ihmisten kateus...Hommaisivat oman elämän.
Enkä usko, että vain kuvittelen. Minä vain nyt olen niin hyvä kaikessa. :D
Usein kuulee jonkun sanovan, miten tätä vituttaa jäädä mun varjoon...Minusta tämä kertoo vain itsetunnon puutteesta ja kateudesta, mikä on heikkoutta.
Pystyn kyllä aidosti kehumaan muita.
Itseasiassa on mukavaa huomata, että on olemassa muitakin lahjakkaita ihmisiä, joiden ei tarvitse olla mulle kateellisia, vaan voidaan keskustella asiasta, ilman että täytyy varoa jatkuvasti sanojaan...Sen kateuden kyllä näkee silmistä, ja se paistaa yleensä sellaisista ihmisistä, joilla ei itsellään ole mitään "lahjoja". Onko se minun vikani, jos ovat aikoinaan olleet niin laiskoja, etteivät ole nähneet vaivaa itsensä kehittämiseen. Ei mielestäni...Tästä syystä kateus on turhaa.
Olet täysi idiootti.
:D
Kunnianhimoisen (ahneen?) ihmisen ei tarvitse kadehtia.
Kun keskittyy omaan tavoitteeseensa, ja jättää muut huomioimatta, miten tällöin voi olla kateellinen kenellekään...Siinä tilassa kun ei edes kykene huomioimaan muita.
Näin mielestäni.
Narsisti kyllä kadehtii, mutta kyllä häntäkin kadehditaan ja narsisti huomaa sen erittäin hyvin jos kuka. Narsisti aiheuttaa pahennusta pätemisellään ja pyrkimykselläänkin olla muita parempi, hän tahtoo aina kilpailla ja olla paras, eikä anna toisille tilaisuutta nauttia parmmuudestaan vaan löytää toisen hyvästäkin saavutuksesta aina moitteen sanan. Jos hän itse ei yllä olemaan paras hän kuittaa sen toisen virheellä tyyliin "niin, mutta ellei hän olisi, niin minä kyllä olisin voinut",....tyyliin jotain vastaavaa riippuen tilanteesta. Narsisti on kamala kadehtia ja se kateus on narsistille sietämätöntä, sillä hänen onnellisuutensa riippuu siitä kuinka onnettomia toiset ovat, hän voi sitä paremmin, mitä surkeimmin toisilla menee.
"...sillä hänen onnellisuutensa riippuu siitä kuinka onnettomia toiset ovat, hän voi sitä paremmin, mitä surkeimmin toisilla menee."
Itse kyllä määrittelisin olevani onnellinen tälläkin hetkellä, enkä tiedä yhtään lähipiiristäni jolla menisi huonosti.
Silloin kun mulla menee hyvin, yritän päinvastoin nostaa muut sieltä suosta, ja kun taas huonommin, niin...No, kai se vaikuttaa vähän muidenkin mielialaan...
Ei siinä, että mulla ois sen asian kanssa mitään tekemistä. Vitutus tarttuu, ei sille mitään voi... :)
Täällä annetaan narsisteista monesti kuva, että he ovat jotain kauheita säätäjiä...Aina soittelemassa kaikille, ja aukomassa päätään joka paikassa. Juonimassa ja puhumassa paskaa seläntakana.
Itse en ainakaan ole sellainen. Mua ei edes kiinnosta muiden elämä...
Jos jollain menee hyvin tai huonosti, se ei kosketa tai vaikuta minuun millään tavalla...Enkä tunne myöskään tarvetta pilata muiden iloa, niin köyhä elämä mulla ei ole. :)
Toki narsistia kadehditaan, ainakin niin kauan kun tämän esitys uppoaa. Ja kun ei enää uppoa, vaihdetaan yleisö.
Eipä tuo narsistin pullistelu sinällään vaarallista ole mutta kun narsisti alkaa kadehtia jopa omia pieniä lapsiaan niin se saa jo tuhoisia piirteitä. On surullista seurattavaa kun narsisti kadehtii lastensa ja näiden toisen vanhemman keskenään viettämää aikaa ja alkaa rajoittaa sitä. Jos toinen vanhempi on edelleen myös puoliso, narsisti ei siedä että tämä jakaa huomiotaan muille kuin narsistille. Jos puolisosta on jo erottu, narsisti pitää lapsen lieassa ja omana kainalosauvanaan. Tai narsisti ei kestä sitä että hänen lapsensa viihtyy tuttavaperheen hoidossa ja käykin sitten järjestämssä draaman jonka lopputuloksena itkevä lapsi paiskataan autoon ja viedään pois. Tylyä toimintaa.