Tahtoisin terapiaan tms, mutta tuntuu, että ongelmani eivät ole niin suuria että ansaitsisin sen. Toisilla on suuremmat ongelmat ja resurssit mielenterveyden hoitoon ovat rajalliset. Jos menisin juttelemaan jollekin veisin jonkun toisen paikan, joka tarvitsisi sen enemmän.
Välillä pää on melko sekaisin ja ahdistaa, mutta en anna sen näkyä ulospäin. Pelkään, että romahdan täysin jossakin välissä. Mitään itsemurhaa en kuitenkaan haudo.
Vanhempani ovat alkoholisteja, mutta lapsuuteni oli silti suht normaali. Suhtautumiseni ruokaan ei todellakaan ole terve, vaikka tiedänkin olevani normaalivartaloinen. Sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita, mutta selviydyn niistä kyllä. Seurustellut en ole ikinä, koska en kykene päästämään toista ihmistä tarpeeksi lähelle. Lisäksi olen lievästi perfektionisti ja pienikin epäonnistuminen hävettää pitkään.
En tiedä, ehkä pitäisi mennä juttelemaan kuraattorille? Pääseekö mihinkään terapiaan, tai mikä oikea termi ikinä onkaan, ennen kuin se lopullinen romahdus tulee? Paljonko käynnit maksavat?
Välillä pää on melko sekaisin ja ahdistaa, mutta en anna sen näkyä ulospäin. Pelkään, että romahdan täysin jossakin välissä. Mitään itsemurhaa en kuitenkaan haudo.
Vanhempani ovat alkoholisteja, mutta lapsuuteni oli silti suht normaali. Suhtautumiseni ruokaan ei todellakaan ole terve, vaikka tiedänkin olevani normaalivartaloinen. Sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita, mutta selviydyn niistä kyllä. Seurustellut en ole ikinä, koska en kykene päästämään toista ihmistä tarpeeksi lähelle. Lisäksi olen lievästi perfektionisti ja pienikin epäonnistuminen hävettää pitkään.
En tiedä, ehkä pitäisi mennä juttelemaan kuraattorille? Pääseekö mihinkään terapiaan, tai mikä oikea termi ikinä onkaan, ennen kuin se lopullinen romahdus tulee? Paljonko käynnit maksavat?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei omia tunteitaan pidä aliarvioida. Jos sinusta tuntuu siltä, että ongelmasi ovat sellaisia, että et niistä yksin selviä niin silloin ammattiapu voi olla paikallaan. Jos haluat julkiselle sektorille terapiaan ja jos et ole ennestään mielenterveystoimiston tms. asiakas. Niin ensin varaat ajan terveyskeskuslääkärille, joka tarvittaessa kirjoittaa sinulle lähetteen mielenterveystoimistoon josta voit saada hoitajakontaktin tai terapeutin. Ainakin turussa on myös terveyskeskuksella psykologi jonka vastaanotolle päästäkseen ei tarvi olla erikoissairaanhoidon asiakas. Yksi vaihtoehto on myös kelan kustantama psykoterapia, mutta se vaatii aina erikoislääkärin eli tässä tapauksessa psykiatrin lausunnon, sekä sitten oman hakemuksesi, eikä niitä valitettavasti myönnetä kovin paljon. Kelan terapiassa on jonkinlainen omavastuuosuus, mikä ei ole kovin suuri. Julkisen puolen palvelut ovat ilmaisia.
Kolmas vaihtoehto on, että menet omakustanteisesti terapiaan. Yksityisiä psykoterapeutteja on paljon. Käyntitaksat vaihtelevat. Täällä turun suunnalla hinnat ovat noin 50-70 euroa kerta.
Mutta rohkeasti vain apua hakemaan. Mitä aikaisemmin saat apua niin sitä parempi.
"Kelan terapiassa on jonkinlainen omavastuuosuus, mikä ei ole kovin suuri"
Tuo omavastuuosuuden "suuruus" on kovin liukuva käsite, se kun riippuu täysin terapoitavan tulotasosta. Mikä on yhdelle pikkurahaa, on toiselle viikon ruokabudjetti. Jos omavastuuosuus on 15-20 euroa kerralta, viikossa kaksi terapiakäyntiä tekee jo 30-40 euroa, kuukaudessa 120-160 euroa. Monellako kuntoutustuella tai toimeentulotuella sinnittelevällä mahtaa todellisuudessa olla mahdollisuus repäistä tuollainen summa rahaa kuukausittain? Työssä käyvälle/työkykyiselle se kai ei ole mikään mahdoton ongelma, mutta harvempi sitä terapiaa ymmärtää hakea vielä silloin kun pystyy tekemään töitä.