Eli meillä on nyt 9vk ikäinen narttu koiranpentu (saksanpaimenkoira-dobermann-bordecollie-nöffi), isoksi kasvava siis, jossa "uhmakkaita" rotuja. Hain pennun viikko sitten, jolloin se oli erittäin ihmisystävällinen ja kiltti. Istui rauhallisesti sylissä ja tykkäsi haleista/pusuista. Nyt on sitten tämän viikon ajan ollut muutto hommia ja muuta härdelliä, joten valitettavasti olen joutunut viemään pentua hoitopaikasta hoitopaikkaan ja joutunut istuttamaan autossa paljon. Uskon ettei pentu siis tiedä vielä mikä on sen koti. En tiedä johtuneeko siis tästä vai jostain muusta, mutta pennusta on tullut ERITTÄIN "agressiivinen". Puree kokoajan, jos ottaa niskasta kiinni ja sanoo kovasti "EI" niin tämä ei auta asiaan, pentu vain yltyy.. Innostuu siitä kun ottaa kiinni vaikkapa suusta tai sitten siitä niskasta. vinkaisee kyllä, mutta ei tunnu tehoavan. Saa lisää puuta pesään.Jos sitä rankaisee niin se näyttää hampaita ja murisee, ja puree viisi kertaa enemmän. suuttuu oikein kunnolla.. Mikä neuvoksi? Onko mitään TOIMIVAA konstia saada pentu lopettamaan pureminen, rankaisu joka tehoaa niin ettei pentu suutu siitä ja ala murisemaan tai innostu lisää?
"mahdoton" tapausko?
Cheer115-
111226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
rauhoita tilanne. jätät kokonaan huomioimatta sen kun se puree. meillä pentu on erittäin kovaluontoinen ja parin kerran jälkeen huomasin että sekin vain innostui jos yritti rankaista pois työntämällä tms. pureminen loppui sen jälkeen kun jätin vain huomioimatta puremisen ja komensin vaikka istumaan tai maahan. helppo kaava = koira puree -> Istu/maahan -> nami
Mieti pennun kannalta asiaa, puhut että härdelliä ja pentu seilaa eri paikkojen väliä. Sehän on sekaisin kaikesta, varsin ymmärrettävää. Tuon ikäinen ei voi ostata ei-sanaa, on aivan turha huutaa ja tuijottaa sitä, sillä vain pelko ja paineet kasvavat, se haluaa puolustautua, erittäin ymmärrettävää eläimeltä. niskaotteet pahentavat asiaa vielä enemmän, pentu menettää pienenkin luottamuksensa sinuun, miksi ihmeessä teet niin?
lue koirakirjallisuutta. olet hyvää vauhtia tuhoamassa suhteesi koiraan täysin ja sen palauttaminen ei noin vain onnistu. et taida ymmärtää koirista tuon taivaallista. mieti olisiko kultakala sinulle parempi, jos palauttaisit koiran ja sille etsittäisiin uusi koti.
Korostan edellisten vastausten lisäksi, että et puhu mitään siitä, mitä positiivista pennun kanssa on tehty. Se on joutunut pois kasvattajalta ja emon luota, mutta sille ei ole voitu esitellä rauhallista ja mukavaa uutta kotia vaan reissaamista muuttolaatikoiden keskellä. Jälkiviisautta toki, mutta miksi ihmeessä pentu otettiin muuttohärdellin keskelle? Älä nyt kuitenkaan pentua syytä, jos se on puolustautuva, koska et ole kyennyt ilmeisesti tarjoamaan sille riittävästi positiivisia kokemuksia.
Pureminen on pentujen normaalia käyttäytymistä, joka loppuu yleensä viimeistään hampaiden vaihtumisen aikaan, noin 4 kk iässä. Siihenkin saakka sitä voi yrittää hillitä, mutta rankaiseminen, jonka mainitset keinona, on ehdottomasti väärin. Syystä, että pentu ei tiedä tekevänsä mitään väärää, joten jos rankaiset sitä puremisesta, se menee entistä enemmän sekaisin. Ja käyttäytyy entistä puolustautuvammin.
Pentu ei voi osata "ei"-käskyä, jos sitä ei ole sille opetettu. Oletko kerinnyt sen jo opettamaan niin hyvin, että voit olla varma, että pentu tajuaa, mitä "ei" tarkoittaa? Sori vaan, mutta suuresti epäilen (meillä viimeisimmän, nyt puolivuotiaan vilpertiinan kanssa "ein" sisäistämiseen meni itsepäiseltä pennulta useampi viikko). Muistathan, että pentu ei osaa eikä aikuinenkaan koira koskaan tule osaamaan mitään ihmisen komentoa, jota sille ei ole opetettu. Eikä pentu tai koira ymmärrä sanojen merkitystä. Voit sanoa yhtä hyvin "ei" tai "juusto" halutessasi kieltää pennulta jotain, koska sanan "ei" sisältö on pennulle täysin yhdentekevä.
"Onko mitään TOIMIVAA konstia saada pentu lopettamaan pureminen, rankaisu joka tehoaa ..."
Ei ole. Nimittäin kun kysyt rankaisumenetelmää. Jos et osaa ajatella pennun opettamista muuta kuin rankaisujen sarjana, et tule onnistumaan ja erityisesti vielä noin järeiden rotujen sekoituksen kanssa. Miksi muuten olet ottanut koiran, jossa on mm. sakemannia ja dobberia, joita pidetään potentiaalisen vaikeina rotuina, ja borderia, joka taas on erityisen toimelias ja aktiivista elämää kaipaava rotu?
Jos olet valmis tekemään todella paljon töitä (sitä se koiranpentujen ja ihmislasten kasvattaminen aina on, eikä alkuvaiheessa eroa suurestikaan toisistaan, koska ihmislapsikaan ei mitään valmiiksi osaa), voit onnistua, jos luet kiireesti ja hyvin keskittyen muutaman koiraoppaan ja opettelet ymmärtämään, miksi et voi nykyisillä periaatteillasi onnistua koskaan. Opettelet, että pentu tarvitsee opetusta ja virikkeitä, ja tietysti nyt kaikkein pikaisemmin, lopetat sen käyttämisen heittopussina. Opettele myös perusasiat niistä roduista, joita pennussa on, rotuoppaita löytyy kyllä. Ei ole sama asia omistaa dobberisekoitus kuin sylikoiramix. Jos et ole valmis näihin koiranomistamisen perus-perusasioihin, ota yhteyttä koiran kasvattajaan (ethän ostanut koiraa pentutehtailijalta, vaikka melkoisen mixin olet hankkinut?) ja selvitä, voisiko sitä kautta pennulle löytyä kiireimmän kaupalla uusi koti.
Ota vastuu ja ole aikuinen, joka ilmeisesti kuitenkin olet?
ei opeteta vain hokemalla ei:tä. suosittelen lämpimästi, että luet aiheesta, et ole tainnut perhetyä koiran kasvatukseen?
ihmettelen myös kovasti, miksi olette juuri nyt pennun hankkineet, jos sille ei ole aikaa. entä eikö se voi olla yhdessä hoitopaikassa pidempään? kasvattaja varmasti mieluummin ottaisi sen luokseen hoitoon kuin että sitä riepotellaan sinne tänne. Pentuparka on aiva sekaisin ja te vain meietitte lisää rankaisutapoja!?
Koiran kasvatus lähtee siitä, että luodaan suhde kuntoon. Osoitetaan pennulle, että siitä välitetään, siitä huolehditaan. Rankaisuja rankaisujen perään, huutoa ja alistamista, fyysistä väkivaltaa, pennulla ei mitään rauhallista tyyssijaa, se ei tiedä mihin se kuuluu, missä se uskaltaisi levätä ja rauhoittua.
MIETI!
Haimme koiran siksi, koska olemme sen jo valinneet/varanneet jo kun pentu oli vasta 1vk vanha. Silloin ei ollut tiedossa että muutto tulisi eteen. Ja pentu oli haettava viimeistään viimeviikon perjantaina, jolloin sen myös haimme. Muuttoa ei ole kestänyt kuin tämän ensimmäisen viikon, ja tänään muutto saadaan luojankiitos päätökseen. Rottweiler minulla on ollut useamman vuoden, mutta sen jouduin sen hetkisen miesystäväni allergian vuoksi antamaan pois. Nyt on uusi mies, ja uusi perhe.
Koiramme on saanut tämän viikonaikana meiltä todella paljon myös hellyyttä, on käyty puistoissa juoksemassa sen kanssa, ja palkittu koiran nameilla. Silitelty ja rapsuteltu. Halittu ja pusittu. Eikä koira koko viikkoa ole hoidossa ollut, mutta valitettavasti on jouduttu sitä muuton vuoksi kuljettamaan mukana, ja pari yötä on tuttavan luona viettänyt. Ja minä itse olen sitä mieltä, että koiranpennun on todellakin annettava ymmärtää, jos se tekee jotain väärin, tai jotain sellaista mitä ei saa tehdä. Jos annan koiranpennulle namin, ja rapsutan sitä sen jälkeen kun tämä on purrut naapurin tyttöä nilkkaan, niin sehän lulee tehneensä oikein ja varmasti puree toisenkin kerran. Mutta sen sijaan jos otan sitä vaikkapa suusta kiinni (ei kuitenkaan väkivaltaisesti tai liian lujasti) ja sanon kieltävällä äänen sävyllä "ei", niin se tietää tehneensä väärin.
Näin meillä edellisen koiran kanssa toimittiin, ja tuli hyvä koira! Enää koiraa ei siis kuljeteta hoitoon tai muutakaan, kun tänään saadaan viimeiset muuttolaatikot vietyä.. Mutta enää kysymys kuuluu, miten saada pureminen loppumaan? Eläinlääkärillä neuvoivat esim. suihkauttamaan suihkupullolla kuonoon, jos tekee jotain kiellettyä. Ja jostain taas luin että ottaa suusta kiinni niin että pennun omat huulet jäävät sen omien hampaiden väliin. Tuo kuullosti aika rajulta, että en ole kokeillut. Joka tapauksessa sen verran tiedän että pennun "kehuminen" ja namin antaminen ei sitä opeta pois pahoilta tavoiltaan..
Jahas, sitä kysellään neuvoja, mutta kun niihin ei olla tyytyväisiä, niin aletaan muka-ironisiksi. Kukaan ei ole väittänyt, että pennulle pitäisi antaa nami, jos se tekee jotain väärin. Mutta kuten itsekin olet huomannut, koska pentusi ei vielä osaa "ei"-komentoa, se ei voi sitä totella, vaikka kuinka rankaisisit. Sanot, että sinulla on uusi perhe. Olisiko mielestäsi pätevä konsti opettaa mahdolliselle lapsellesi, mitä hän ei saa tehdä, siten että aina rankaiset väärästä toiminnasta? Mitäs luulet, kuinka nopeasti hän oppisi? Vai oppisiko nopeammin, jos yrittäisit opettamalla ohjata tekemään sallittuja puuhia ja kiellettyjenkin varalta opettaisit ensin, mitä "ei" tarkoittaa?
En usko, että mikään kunnollinen kasvattaja olisi kieltäytynyt pitämästä pentua ylimääräisen viikon, jotta pentu olisi säästynyt mokomalta muuttorumbalta. Joko pentu on tullut jostain asiattomasta paikasta, tai et ole edes kysynyt, voisiko pentu olla tutuissa oloissa, kunnes muuttonne on ohi. Mutta oli miten oli, te nyt vaan ette ole onnistuneet luomaan pennulle mitään turvallista sen jo kokeman kauhean muutoksen eli pentukodista lähtemisen vastineeksi. Turha siis käännellä asiaa, ryhdy nyt toimimaan sen eteen, että pentu huomaa, että teidän luonanne asumisessa on edes jotain vitsiä. Ja ala opettaa sille positiivisia asioita, jotta sillä on puuhaa aivoilleen. Opeta kärsivällisesti ei-käskyä, mutta älä rankaise. Pieneksi vinkiksi uudestaan, lue ihan tosissaan niitä pentuoppaita, älä yritä päästä "kuin koira veräjästä". Pikatietä onneen koiranpentujen kanssa ei ole eikä todellakaan silloin, kun puhutaan tuommoisista roduista, joita koirassasi on.
"Mutta sen sijaan jos otan sitä vaikkapa suusta kiinni (ei kuitenkaan väkivaltaisesti tai liian lujasti) ja sanon kieltävällä äänen sävyllä "ei", niin se tietää tehneensä väärin."
Vain jos pystyt ajoittamaan suusta kiinniottamisen ja kieltosi juuri sillä hetkellä, kun pentu puree. Jos aikailet vähänkään, pentu käsittää kieltosi johtuvan siitä, että otat sitä suusta kiinni. Usko pois, koiranpennuilla ei ole sellaisia asioita kuin "viisi sekuntia sitten". Niillä on vain tämä hetki. Jos kiellät jotain, sen pitää tapahtua silloin, kun kiellettyä asiaa puuhataan, ei myöhemmin, tai tulet vain opettaneeksi pennulle, että äiskä motkottaa mielivaltaisesti milloin mistäkin.
"Jos annan koiranpennulle namin ... sen jälkeen kun tämä on purrut naapurin tyttöä nilkkaan"
Kai osaat huolehtia, ettei naapurintyttö joudu tekemisiin pennun kanssa, ellei ole jo niin iso, että tajuaa, että pennut nyt vain purevat. Nuori ja aikuinen tajuavat jo tämän eron (sinunkin pitäisi pikkuhiljaa), lapsi ei osaa tajuta. Älä siis päästä naapurintyttöä tekemisiin pennun kanssa, jos pentu on varsin mahdoton (eli sellainen kuin vilkkaiden, opettamattomien pentujen voi olettaa olevan).
hyvänen aika. namit pois ja näytä koiralle kuka määrää. ison koira kansa ei kannata piipertää.
selätys on hyvä konsti, samalla kielto. pidä niin kauan selällään että lakkaa rimpuilemasta. sitten on namin paikka. toimii, kokemuksella.
selätys on aika rankka rankaisu jota varten pitää olla kovaluontoinen koirakin. vanhempani käyttivät selätystä opettaessaan omalle koiralleen ettei saa purra. Kyseessä oli silloin todellakin pieni pystykorvan pentu joka ei osannut ei käskyä. Mukava rohkea rodunomainen koiran alku. Nyt, vuotta myöhemmin, koira on mateleva toukka, menee kyllä tutustumaan kaikkiin jotka heille menevät mutta maha maata viistäen ja erittäin pentumaisesti madellen ja mielistellen. Ja mitään muuta fyysistä rankaisua ei ole käytetty kuin se pentuna selättäminen. Olkaa tarkkoja siinä millaisen koiran selätätte. Itse olen saanut kolme koiraa (mastiffi, pystykorva ja nyt seisoja) oppimaan ettei purra eikä ole käytetty selätystä vaan ohjattu koira tekemään jotain muuta kuin puremaan ihmistä. Puruluu tai lelu tilalle niin se huomaa nopeasti mikä on sallittua puremista. Luovutus ikäinen pentu on ihan vauva, se ei tiedä mikä on sallittua ja mikä ei. Emo opettaa ettei purra vasta 9-10vk iässä. Ette te opeta hampaita tekevälle vauvallekaan ettei purra sillä että tukistatte tai läpsitte tai selätätte. Koirat saa ihan yhtä helpolla traumoja kuin lapsetkin ja niistä tulee ihan yhtälailla ongelmia tulevaisuudessa..
Hei!
Kun pentu alkaa purra, nosta se välittömästi toiseen huoneeseen, siis ihan heti, tai vaihtoehtoisesti, katoa itse heti paikalta. Anna olla siellä yksinään puolisen minuuttia ja palaa sen luokse. Mieti, miksi se puri, jos esim. leikkiäkseen, varaa leikkiin teidän välillenne suuri pehmolelu, jota saa purra. Jos pentu puri hakeakseen huomiota, pidä huolta, että seuraavalla kerralla se saa huomiota juuri silloin kun käyttäytyy rauhallisesti.
Vaani oikein niitä hetkiä kun se tekee oikein ja palkitse läsnäolollasi, leikillä ja yhteisillä pikku harjoituksilla. Ja jos alkaa käyttää hampaita, jätä heti yksin. Voit rauhallisessa tilanteessa totuttaa pennun olemaan purematta käsiäsi sivelemällä käsiisi jotain ainetta, josta pentu ei tykkää esim. tabasco saattaa auttaa pentu oivaltamaan, että käsiä ei kannata purra.
Lasten ei kannata ollenkaan antaa leikkiä samassa tilassa pikkupennun kanssa. Siitä aiheutuu pakostakin puremia. Lasten kannattaa antaa harjoitella makupalojen kanssa rauhallisia istumisharjoituksia pennun kanssa.
Itse opetan pennut olemaan purematta käsiä keskittymällä siihen hyvään, mitä pentu tekee ja näyttämällä että käden pureskelusta seuraa oksettava olo. Mitään kieltoa tai huutoa tähän ei liity. Jos pentu alkaa purra kättä, luiskahtaa sormeni heti syvälle sen kurkkuun, mikä saa aikaiseksi välittömän oksennusrefleksin. Koira ei edes tajua, että nimenomaan minä saan tämän inhan olon aikaiseksi, mutta oppii muutamasta kerrasta, että käden pureskelua seuraa öklö olo. Eikä tämä vaikuta mitenkään kielteisesti suhteeseemme. Tilanne on sama kuin jos sivelisin pennun kaluamiin tuolinjalkoihin öklön makuista ainetta (vrt. tabasco).
Koska sormen työntö kurkkuun vaatii jonkin verran taitoa ei tätä menetelmää saa missään tapauksessa tehdä vihaisena, vaan sormi vain rauhallisesti mutta päättäväisesti lipsahtaa syvälle suuhun kun sitä puree. Toisella kädellä ei pidetä kiinni pennusta tai mitään muutakaan kummallista tilanteessa ei tapahdu.
Voitte itse testata menetelmää esim. harjaamalla kielenne pinnan hammasharjalla. Hyvin nopeasti opitte olemaan harjaamatta liian syvältä, välttääksenne tuon oksennusrefleksin. Sen kummallisemmasta asiasta ei siis saa olla kyse silloin, jos pennulle aiheutetaan vastaava. Tätä ei saa missään tapauksessa käyttää rangaistuksena, jos koira on esim. tarttunut puremaan lahkeesta ei sille saa mennä työntämään sormia kurkkuun! Vaan tämä opetetaan rauhallisessa tilanteessa. Noita rauhattomia tilanteita varten on sitten tuo jäähylle laittaminen.
minun mielestä sinun kannattaisi kokeilla pentujen-koirien omaa kieltä ja käyttäytymistä.
etenkin pennut, nehän voivat aika kova kourasesti leikkiä, mutta niiden pitää ymmärtää missä menee raja. Eli jos se alkaa puremaan sinua, ja jos se pikkusenkin on liikaa, liikaa voimaa.. vingahdat terävästi (ei mitään pikku vinkunaa) ja käännyt pois, eli teet selväksi että leikki loppu. ja et huomioi sillä hetkellä pentua. niinhän ne pennut tekevät keskenäänkin.
tottakai tuo muutto ja ympäriinsä juokseminen stressaa pentua. olisi todella tärkeää kun pentu tulee uuteen kotiin, että siellä olisi rauhallista ja pentu oppisi uuden kodin, sen ihmiset.
edellinen viesti jo kehoitti vinkumaan. Myös kunnon murahdus, kuin aikuinen koira komentaisi, tehoaa hyvin. Sitten voi murinaan liittää sanan ei. Hyvin on koirat oppineet, miten kovaa hampaita saa käyttää eli jättäneet hampidenteroituksen leluihin muutamassa viikossa.