Jotenkin olen aika vittuuntunut itseeni. Olen läjä paskaa!
Olen erittäin kateellinen kavereilleni. Katson kavereiden facebook frendejä ja kaikilla on heistä välittäviä ihmisiä siellä, puhun nyt lähinnä tytöistä. Mä olen ruma läjä paskaa, mä oon vittu täysi-ikäinen ja tytöt jota tunnen on laskettavissa yhden käden sormilla! Mutta ne jotka tunnen ovat entisiä opiskelutovereita, joiden kanssa on joskus juteltu pari sanaa opiskeluasioissa, mutta tässähän se, enää ei ole yhteyttä ollut keneenkään tyttöön.
Jos kavereiden kanssa kaljaa ottaa ja siellä on tyttöjä, niin viimeisin esimerkki tapaus on mun tilannetta kuvaava. Eli olimme eräässä paikassa ja istuin penkillä, sitten siihen istui pari tyttöä ja kaksi tuttavaani, tuttavani sanoi toisille, että "istutaanko tähän", muut myötäili siihen. Sitten tytökin istuivat siihen ja tuli ahdasta. Sitten kuului toisesta reunasta: "Tuo yks jätkä vois lähtä käveleen tosta ihan jonnekkin muualle". Tuttavieni kanssa jutellessa, jos tyttöjä tulee, niin kaikki menevät ihan mielissään juttelemaan tuttavilleni ja on kovin ystävällistä, mutta mä saan niin jäätävän katseen, että meinaa ihan oikeasti rehellisesti sanottuna itku tulla!
Ennen oli toisin! Viimeisin tapahtuma syksy 2009. Tossa viime syksyllä oli pientä "senssiä" yhden tytön kanssa, mutta sekin jäi. Sitten pitkästä aikaa satuimme samalle kurssille, mutta eipä mua enään edes tervehditty!
Surettaa ajatella, että jos mulle sattuis jotain ja olisin sairaalassa kuolemassa ja yhtään minusta välittävää tyttöä ei tulisi käymään, koska niitä ei ole!
Oikeasti minusta olisi mahtavaa tuntea, että olisin jollekkin tytölle niin ainutlaatuinen, koska minulle sellainen tyttö olisi kaikkeni, saisi rakastaa ja olla rakastettuna!
Miten vastakkainen sukupuoli voi vaikeuttaa henkistä hyvinvointia näin paljon?
Ptikä ja sekava viesti, mutta huomatkaa kello ja että mua väsyttää. Tämäkin oli sitten tunteideni purkaus, koska muuten räjähtäisin tunteideni kanssa. Enkä sitten ole sääliä hakemassa!
Olen erittäin kateellinen kavereilleni. Katson kavereiden facebook frendejä ja kaikilla on heistä välittäviä ihmisiä siellä, puhun nyt lähinnä tytöistä. Mä olen ruma läjä paskaa, mä oon vittu täysi-ikäinen ja tytöt jota tunnen on laskettavissa yhden käden sormilla! Mutta ne jotka tunnen ovat entisiä opiskelutovereita, joiden kanssa on joskus juteltu pari sanaa opiskeluasioissa, mutta tässähän se, enää ei ole yhteyttä ollut keneenkään tyttöön.
Jos kavereiden kanssa kaljaa ottaa ja siellä on tyttöjä, niin viimeisin esimerkki tapaus on mun tilannetta kuvaava. Eli olimme eräässä paikassa ja istuin penkillä, sitten siihen istui pari tyttöä ja kaksi tuttavaani, tuttavani sanoi toisille, että "istutaanko tähän", muut myötäili siihen. Sitten tytökin istuivat siihen ja tuli ahdasta. Sitten kuului toisesta reunasta: "Tuo yks jätkä vois lähtä käveleen tosta ihan jonnekkin muualle". Tuttavieni kanssa jutellessa, jos tyttöjä tulee, niin kaikki menevät ihan mielissään juttelemaan tuttavilleni ja on kovin ystävällistä, mutta mä saan niin jäätävän katseen, että meinaa ihan oikeasti rehellisesti sanottuna itku tulla!
Ennen oli toisin! Viimeisin tapahtuma syksy 2009. Tossa viime syksyllä oli pientä "senssiä" yhden tytön kanssa, mutta sekin jäi. Sitten pitkästä aikaa satuimme samalle kurssille, mutta eipä mua enään edes tervehditty!
Surettaa ajatella, että jos mulle sattuis jotain ja olisin sairaalassa kuolemassa ja yhtään minusta välittävää tyttöä ei tulisi käymään, koska niitä ei ole!
Oikeasti minusta olisi mahtavaa tuntea, että olisin jollekkin tytölle niin ainutlaatuinen, koska minulle sellainen tyttö olisi kaikkeni, saisi rakastaa ja olla rakastettuna!
Miten vastakkainen sukupuoli voi vaikeuttaa henkistä hyvinvointia näin paljon?
Ptikä ja sekava viesti, mutta huomatkaa kello ja että mua väsyttää. Tämäkin oli sitten tunteideni purkaus, koska muuten räjähtäisin tunteideni kanssa. Enkä sitten ole sääliä hakemassa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oo ilonen että omistat persreiän. Ilman sitä et tulis toimeen
osaan jotenkin samastua suhun koska mä tunnen aika usein samalla tavalla. mäkin olen jo täysikänen mutta koskaan ei ole ollut mitään kunnon juttua kenenkään jätkän kanssa, ja mä olen niin ujo että oon torjunutkin yhen tyypin tutustumisyritykset vaikka oikeastaan mä olin myös kiinnostunut siitä. mutta mulla ei vaan ollut kertakaikkiaan uskallusta edetä sen suhteen.
mulle alkoholi on tällä hetkellä ainoo keino miten mä pystyn edes jotenkin ottamaan kontaktia miehiin, mut usein käy niin et baarissa mun kavereista ollaan paljon enemmän kiinnostuneita kun musta. se tosiaanki saa mut tuntemaan itteni paskaksi ja helvetin rumannäköseksi, vaikka viel vähän aikaa sitten kuvittelin et oon ihan kivannäköinen ja hyvällä tavalla erilainen kun muut. mut enää musta ei todellakaan tunnu siltä ja koska mun luonteessanikaan ei oo mitään hyvää niin eipä ole oikein mitään millä mä voisin hurmata jonkun. oon tosi kateellinen sellaisille ihmisille jotka pystyy spontaanisesti ja ystävällisesti juttelemaan ihan vieraillekin ihmisille ja saa ne tykkäämään itsestään. mun itseni pitää ensinnäkin olla suhteellisen kännissä ennenkun uskallan suuni avata jossain suuremmassa porukassa (jos ollaan siis iltaa viettämässä) ja toiseksi mä usein alan jostain syystä vittuilemaan ja oon tosi sarkastinen, enkä siis osaa antaa kovin mukavaa vaikutelmaa itestäni. kaikki jotka ei tunne mua (suurin osa siis) pitää mua hirveän kylmänä ihmisenä joten ei varmaan ihmekään kun ei jätkätkään tai ihmiset ylipäätään uskalla ottaa kontaktia. enkä uskalla mä itsekään, joten tässä sitä ollaan. ilman nettiä mä en kyllä varmaan ikinä olis käyny yli 5 min kestävää ei-kännistä keskustelua kenenkään jätkän kanssa.
siistiä, että on joku kohtalotoveri, en vain tiedä, mitä ottaa sarkastisena ja mitä totena.
Musta tuntuu aika samalta, kun sustakin, mutta mä oon tyttö. Mutta mun koko kaveripiiri on laskettavissa yhden käden sormilla ja poikakavereita mulla ei oo yhtään. On vaan muutama poika kenelle oon ees puhunut kahden vuoden sisällä. Mä oon miettinyt kans tota sairaalajuttua. Mua tulis sinne kattomaan ehkä perheen lisäks vaan mun kaks parasta kaveria. Pojat ei oikeestaan yhtään hauku mua, mutta tyttöjen haukkuessa esim teuraaks, niin pojat naureskelevat ja toistelevat "toi oli hyvä" tms. Oon kuullut ex-luokkalaisteni poikien puhuvan että oon v*tun ruma ja vähä-älyinen. Se on ihan sairaan masentavaa. Kukaan poika ei ikinä varmaan kiinnostunut musta paitsi joskus ala-asteella tyyliin ykkösluokalla. Mä oon mun kaveripiiristä ainut, jolle kukaan poika ei oo ruvennut edes ihan muuten vaan puhumaan yläasteelle tultua. Yleensä pojat ei tunneilla kiinnitä muhun mitään huomiota, oon ihan näkymätön. Jos oon pois koulusta, kaverit on sanonut että kukaan ei oo ees tajunnut sitä.