Yur'n työpäiväkirja

2010-09-27 07:12:26

Nykyinen opettajani Harri István Mäki ei ole lajissaan ainoa kirjailija, joka on korostanut alituisen kirjoittamisen tärkeyttä kirjoittajalle itselleen. Hän sanoo, että pääasia on: "Että te kirjoitatte". Näin päädyin omien edelleen ontuvanlaisten raapusteluideni ohella kirjaamaan tätä työpäiväkirjaa jälleen kerran, juuri itseni takia - mutta toivottavasti siitä voisi olla huvia ja hyötyä joillekin muillekin.

Oriveden Opisto, 27.9.2010
Yur

326

6025

Äänestä

Vastaukset

Iloinenennen
2010-09-27 09:42:48
Sinäkö olet Oriveden opistolla, hienoa, tosi hienoa!
Yur
2010-09-28 12:13:08
Klo 5.26

Nukkumiseni on jo vuosien ajan ollut vähän kiikunkaakun. Herään lähes aina aamuneljältä, nukuttuani noin kuusi-seitsemän tuntia. Jälleen eilistä nukahtamista haittasivat musiikkilinjalaisen jengin pippalot, joka sattui jälleen tapahtumaan seinäni takaisessa ”Pirtiksi” kutsutussa yhteiskeittiötilassa.

Vielä aamuaurinko ei ole noussut, mutta odottelen tuttuun tapaan sen vaiheita. Ensin tummuus, joka hiljalleen alkaa haalistumaan yhä olemattomammaksi, ja hiljalleen Pirtistä tähytessään voi huomata pienen valonlähteen syttyneen horisonttiin. Aluksi se piirtää horisontin ääriviivat näkyviin, voimistuu, kunnes aurinko tulee taas näkymiin, ja ajallaan sen nousu taivaankannelle saa aikaan valoryöpyn, joka voi olla jo hieman liikaa ihmissilmälle suoraan tuijottaa.

Koska kirjasto ei ole vielä auki, en pääse lukemaan ajankulukseni esim. sellaisia löytämiäni mahtiteoksia, kuten Panu Rajalan ”Unio Mystica”, hänen F.E. Sillanpää –elämäkertansa, Sillanpään teoksia, tai Anne B. Ragden ”Berliininpoppeleita”. ”Berliininpoppelit” ei ole itselleni tuttu teos, mutta kertovan proosan ja lyriikan opettajani Raija Paananen sitä suositteli, koska se kuulemma sisältää jotain, josta voisi olla hyötyä omassa ”teoksessani”. Toinen hänen kauttaan tehty löytö on eilispäivältä, kun hän luetutti meillä Sofi Oksasen paljonpuhuttua ”Puhdistusta”, lukua ”Varkaat kiinnostavat toisia varkaita”, noin sivujen 106-110 tienoilta. Vielä en ole saanut koko teosta käsiini, mutta täytyy tänään yrittää.

Käveleskellessäni kellarikerroksen käytävillä ohitan myös kaapin, joka sisältää jokaperjantaisesti pidettävän Vapaan tekstipajan tekstejä, jotka on jätettävä sinne viimeistään ennen keskiviikkoa, jos haluaa pajassa tekstinsä käsiteltäväksi. Olen osallistunut kyseiseen pajaan joka kerta, enkä aio lopettaa. Myös henkilökohtaisessa ohjastuksessa olen käynyt aina kun mahdollista, ja nämä yhdessä ovat avanneet enemmän lukkoja ja solmuja kuin koskaan ennen. Yleensä pajaa pitää runoilija-kriitikko Olavi Jama, joka on mm. vaikuttanut ryhmässä, joka valitsi edelliset Finlandia-palkintoehdokkaat; tällä kertaa pajaa kuitenkin pitää kirjailija Jyrki Vainonen, jonka hyviin puoliin kuuluu mm. se, että hän tekee saamiinsa teksteihin myös kynämerkintöjä. Hänen ja pajalaisten tekemien merkintöjen avulla olen korjannut mm. sen saman kappaleen, jonka nyt olen lisännyt tälle palstalle.

Aamuruokailuun on tätä kirjoittaessani vielä puolitoista tuntia. Kun muutakaan ei ole, on tapanani kitata loputtomasti pikakahvia, ja ihmetellä vain sopii, ettei vatsani ole hajonnut sen kummemmin. Mutta olenhan jo palstalaisille kertonut, miten monta litraa kahvia Väinö Linnalla saattoi parhaillaan kulua…

Tekemistä näiden tuntien aikana ei ole muuta kuin istuskella tietokoneluokassa. Varmasti kirjoittavalle löytyisi muutakin tekemistä, mutta ikävä kyllä kaikki paperini ja käsikirjoitukseni on pinottu kirjaston kirjoituspöydälle, ja sinne päästään aikaisintaan vasta puolen tunnin kuluttua, so. kuudelta.

Palataan tähän työpäiväkirjaan jahka löytyy enemmän mistä kertoa. Have a nice day…

________________________
Klo 12.03

Kirjoitan tätä nyt tunnin ruokatauolla, käytyäni H.I. Mäen satuopetuksessa viimeiset kolme tuntia. Päivästä tulee pitkä, sillä istumista oppitunneilla kestää draamaoppitunnin kanssa vielä klo 17 asti, ja tämän jälkeen vielä on parin tunnin "tukipiirin" istunto. Joku voisi ihmetellä, milloin ehtisin kirjoittamaan omiani, mutta onneksi sille löytyy aina mahdollisuus vähäisen unentarpeeni ja -saantini takia. Odottelen edelleen, että Paanasen Raija palauttaa Oksasen "Puhdistuksen" opiston kirjastoon, että voin siitä imeä lisää intoa ja vaikutteita, kuten eilisellä oppitunnilla.

Käännän katseeni tietokoneluokan aina kiinni pidettävästä ikkunasta ulos, katselen pihamännyn käpyisten oksien ainaista liikehdintää tuulen huomassa. Pohdin edelleen, kuinka haluaisin tietää pari seikkaa opiston pihamaiden puista: haluaisin tietää, ovatko jotkut puista tosiaan vaahteroita, minulle teokseni sisällön huomioonottaen niin merkityksellisiä, ja mikä mahtaa lajiltaan olla tuo iso lehtipuu, joka seisoo opiston etupihalle johtavan toisen autotien vierustassa, ja jonka suurta ja pitkää vartta tai oksaa on jouduttu varustamaan tukitelineellä.

Pystyisinkö jatkamaan romaanini uudelleenkirjoitusta? En. Se vaatii jotain, ja se vaatii huomattavasti enemmän. Katsotaan huomenna, taas.
- juuuusoooo-
  2010-09-28 13:26:53
  rupeeksää jolppi pitään plokia tässä? kasva ny hei vähä.
- Yur*
  2010-09-28 13:50:34
  juuuusoooo- kirjoitti:
  rupeeksää jolppi pitään plokia tässä? kasva ny hei vähä.
  Taidan lopettaa sitten heti alkuunsa, jos tästä ei sen kummempaa sanaa saa...
- o8o8
  2010-09-28 14:00:18
  Kirjoittajaopinnoista on mielenkiintoista kuulla, mutta tosiaan tämä ei ole paras mahdollinen paikka kertoa siitä blogimaisesti. Vai millainen ajatus tässä on takana?
- Yur*
  2010-09-28 14:40:07
  o8o8 kirjoitti:
  Kirjoittajaopinnoista on mielenkiintoista kuulla, mutta tosiaan tämä ei ole paras mahdollinen paikka kertoa siitä blogimaisesti. Vai millainen ajatus tässä on takana?
  Ajatus on jo aloituksessa: pitää itsensä käynnissä, kirjoittaa silloinkin kun omat varsinaiset työt eivät edisty.
- hei hei hei hei
  2010-09-28 15:24:55
  o8o8 kirjoitti:
  Kirjoittajaopinnoista on mielenkiintoista kuulla, mutta tosiaan tämä ei ole paras mahdollinen paikka kertoa siitä blogimaisesti. Vai millainen ajatus tässä on takana?
  hei hei hei hei... jospa tämä yksi ketju voitaisiin pitää yurin työpäiväkirjana... liittyy aivan varmasti kirjoittamiseen ja kirjoittajan elämään. yhtä omintakeista kirjottajaopintojen ja kirjoittajuuden kuvausta ei tilaamalla palstalle saisi ja nyt yur tahtoo tehdä sen vapaaehtoisesti. mielelläni seurailisin älykkään nuoren miehen elämätä oriveden opistossa. eihän tätä ketjua ole pakko lukea jos ei halua.
- Yur*
  2010-09-28 17:09:17
  hei hei hei hei kirjoitti:
  hei hei hei hei... jospa tämä yksi ketju voitaisiin pitää yurin työpäiväkirjana... liittyy aivan varmasti kirjoittamiseen ja kirjoittajan elämään. yhtä omintakeista kirjottajaopintojen ja kirjoittajuuden kuvausta ei tilaamalla palstalle saisi ja nyt yur tahtoo tehdä sen vapaaehtoisesti. mielelläni seurailisin älykkään nuoren miehen elämätä oriveden opistossa. eihän tätä ketjua ole pakko lukea jos ei halua.
  Kiitos, ottaisin mielelläni tehtävän vastaan, mutta vain jos siitä olisi jollekulle tai peräti joillekin jonkinlaista hyötyä. Sillä voin kyllä harrastaa tätä ihan omaksi huviksenikin, kuten näkyy, mutta jos se saa aikaan vain sellaisia kommentteja kuin tuo juuuusoooo-n:n, niin tuskin koko juttu olisi ainakaan minulle kovin mielekästä. Mutta kuten sanoit, tännehän ei tarvitse välttämättä tulla ollenkaan, jos ei miellytä.
- Yur
  2010-09-28 20:24:59
  Klo 20.18
  
  Ilta on saapunut, ja suuretkin ideat vellovat mielessäni, mutta ne edelleen kaipaavat suunnannäyttäjää, joka tällä hetkellä on edelleen Oksasen "Puhdistus", jota en ole vieläkään saanut käsiini. Ostaisin sen kyllä omakseni, mutta Oriveden ainoan pienen kirjakaupan hyllyistä sitä ei vielä löydy, ja tämä kertoo paljon sen edelleen kiiltävästä maineesta. Mutta miksi juuri tämä teos? Koska Paanasen antaman kopiokappaleen sisältö oli juuri niin hienoa ja elävää kerrontaa, joka sai tilanteen näyttäytymään niin elävänä ja oikeana mielessäni, etten varmasti pystyisi koskaan itse vastaavaan. Hyvä on, en pidä siitä, miten kirjailija tuntuu suhtautuvan suorastaan rasistisesti kotimaahansa ja sen kansalaisiin, tai en pidä hänen saamiaan kunnianosoituksia kunnianosoituksina Suomelle ja sen kansalle niin kauan kun hän kirjoittaa Virosta ja sen kansalaisista, mutta hän selvästi kirjoittaa asioista, jotka ovat yhteisiä meille kaikille ihmisille, ja se juuri on se piirre, johon haluan itsekin pyrkiä.
  
  Pitkän päivän jäljiltä olen väsynyt, mutta tarpeeksi hyvässä kunnossa tajutakseni tämän kaiken myös työtäni koskien. Harmittelen että teoksen puuttumisen takia en pysty jatkamaan omaa työtäni nyt kun siihen olisi mahdollisuus, mutta tämä ei ole ainutlaatuista minulle tai kenellekään muulle vastaavaan joutuneelle. Mutta kestetään ja odotellaan - että se perhanan kirja lopultakin päätyisi käsiini.
- OP
  2010-09-29 00:44:51
  Yur kirjoitti:
  Klo 20.18
  
  Ilta on saapunut, ja suuretkin ideat vellovat mielessäni, mutta ne edelleen kaipaavat suunnannäyttäjää, joka tällä hetkellä on edelleen Oksasen "Puhdistus", jota en ole vieläkään saanut käsiini. Ostaisin sen kyllä omakseni, mutta Oriveden ainoan pienen kirjakaupan hyllyistä sitä ei vielä löydy, ja tämä kertoo paljon sen edelleen kiiltävästä maineesta. Mutta miksi juuri tämä teos? Koska Paanasen antaman kopiokappaleen sisältö oli juuri niin hienoa ja elävää kerrontaa, joka sai tilanteen näyttäytymään niin elävänä ja oikeana mielessäni, etten varmasti pystyisi koskaan itse vastaavaan. Hyvä on, en pidä siitä, miten kirjailija tuntuu suhtautuvan suorastaan rasistisesti kotimaahansa ja sen kansalaisiin, tai en pidä hänen saamiaan kunnianosoituksia kunnianosoituksina Suomelle ja sen kansalle niin kauan kun hän kirjoittaa Virosta ja sen kansalaisista, mutta hän selvästi kirjoittaa asioista, jotka ovat yhteisiä meille kaikille ihmisille, ja se juuri on se piirre, johon haluan itsekin pyrkiä.
  
  Pitkän päivän jäljiltä olen väsynyt, mutta tarpeeksi hyvässä kunnossa tajutakseni tämän kaiken myös työtäni koskien. Harmittelen että teoksen puuttumisen takia en pysty jatkamaan omaa työtäni nyt kun siihen olisi mahdollisuus, mutta tämä ei ole ainutlaatuista minulle tai kenellekään muulle vastaavaan joutuneelle. Mutta kestetään ja odotellaan - että se perhanan kirja lopultakin päätyisi käsiini.
  Kiitos Yur. Toivon että jatkat sekä kirjoittamista että tätä päiväkirjaa.
  
  Ja teille muille: mitä te nyt rutisette kun täällä on kerrankin kiinnostavaa tekstiä kirjoittajuuteen liittyen?
- o8o8
  2010-09-29 06:26:44
  Yur* kirjoitti:
  Ajatus on jo aloituksessa: pitää itsensä käynnissä, kirjoittaa silloinkin kun omat varsinaiset työt eivät edisty.
  anna mennä vaan, katsotaan mitä tästä syntyy.
- Yur
  2010-09-29 06:33:49
  o8o8 kirjoitti:
  anna mennä vaan, katsotaan mitä tästä syntyy.
  Kiitos, yritetään. Mutta käykäähän nyt katsomassa ja arvostelemassa tuo antamani luku Satu Etelälahdesta, että tiedän, olenko ollenkaan oikeilla jäljillä.
  
  http://keskustelu.suomi24.fi/node/9354838
- Hilmak
  2010-09-29 23:02:06
  Yur* kirjoitti:
  Kiitos, ottaisin mielelläni tehtävän vastaan, mutta vain jos siitä olisi jollekulle tai peräti joillekin jonkinlaista hyötyä. Sillä voin kyllä harrastaa tätä ihan omaksi huviksenikin, kuten näkyy, mutta jos se saa aikaan vain sellaisia kommentteja kuin tuo juuuusoooo-n:n, niin tuskin koko juttu olisi ainakaan minulle kovin mielekästä. Mutta kuten sanoit, tännehän ei tarvitse välttämättä tulla ollenkaan, jos ei miellytä.
  Olisi ehkä kivempaa lukea tätä blogista. Miksi siis et kirjoita sellaiseen? Tässä palstalla on vähän lyhytjännitteisempi sisältö minusta ja kirjoitat kuitenkin elämästäsi. Mutta kyllähän on kiva, että olet siellä Orivedellä ja selvästi tekstisi on helppolukuisempaa kuin aiemmin. Luin sen pätkän Satu Etelälahdesta hiukan harppoen tosin, joten en vielä viitsi kommentoida sitä. Ehdotan, että perustat blogin kirjoittajablogeja on kiva lueskella
Yur
2010-09-29 05:39:52
Klo 5.13

Uusi päivä ja tämä on jälleen edessä, ja toivon sen avaavan jälleen jotain. Puheen kääntyessä tähän suuntaan pohdin jälleen kysymystä Oksasen "Puhdistuksesta", yllätys yllätys, mutta jutun luistamisen kannalta pohdin myös muita teoksia, joita olen metsästänyt esikuvikseni ja elämysten antajiksi.

Kirjallisuusopiskelijan ja tässä opistossa siviilipalvelustaan suorittavan nuorenherran pitämässä eilettäisessä tukipiirissä sain viimekertaisessa kokoontumisessa yhden ehdotuksen: Markku Lahtelan "Sirkus", kerrottuani ehdottajalle, kuinka teokseni sisältää erittäin paljon filosofista höpinää/kananpaskaa mm. elämästä ja sen tarkoituksesta, kuolemasta, kommunismista, Jumalan olemassaolemattomuudesta jne. Tavattuani teoksen opiston kirjaston hyllystä koin melkoisen ilonlainahduksen sikäli, että teos sisälsi minun tapaisiani pitkähköjä virkkeitä, lauseiden sisälle oli punottu paljon mm. ajatusviivojen ja sulkumerkkien välisiä selityksiä, jne. Teos myös käsitteli sen päähenkilön tajunnanvirran kautta hänen isäänsä, ja juuri sukututkijan tajunnanvirtaahan omanikin on.

Mutta se siitä.

Nyt nousee mieleen... tai kerrotaan se myöhemmin, ja kerrotaan nyt väliin mitä nousee mieleen mieleen nousemisesta. Sillä se jos mikä on yksi pahimmista helmasynneistäni ja kardinaali- ei vaan kokonaisista paavivirheistäni, että hoen yksiä ja samoja sanontoja ja kielikuvia, kuten kuinka AURINKO ja sen VALO ovat KULTAISIA, jotka VÄRJÄÄVÄT jotain jne., kuinka ASTELEN jonnekin, jne. Tämä kertoo suuresta kehittymättömyydestä, ja sen voi korjata vain kehittymällä esim. juuri lukemisen ja vaikutteiden keinoin, ja tietysti kirjoittamalla omiaan.

Niin. Mutta takaisin lukukokemuksiin. Eli yksi niihin kuuluva jo opistoon tulemiseni ajoista noin kuukausi sitten oli Panu Rajalan Mika Waltari -elämäkerta "Unio Mystica". Luontaiseen tapaansa kirjoittaja ohjastaa mielenkiintoisella tavalla lukijan kohteensa elämään, tuoden sen esille samalla asiantuntevan kirjallisuustutkijan elein mutta myös henkilökohtainen elämä tulee tutuksi. Itseäni ovat kautta elämäni suorastaan kiihottanut lukea sellaisia yksityiskohtia kirjailijoista, ajattelijoista yms. esim. sellaisia pieniä pikkutietoja, kuten paljonko joku Saarikoski on tupakoinut, paljonko Freud kulutti sikareita, paljonko Sillanpää joi olutta, paljonko Linna kulutti kahvia päivässä. Tällaisia yksityiskohtia sitten ovat Waltarin osalla esim. se, että hänen pääteoksekseen laskettu "Sinuhe egyptiläinen" varttui kasaan vähintään 15, korkeintaan 27 liuskan päivätahtia, ja kuinka kirjailija luovutti ajallaan teoksensa lähes tuhatsivuiseksi yltyneen käsikirjoituksen kustantajalleen.

Waltarin tuotanto on laaja, ja sisältää tiettyjä piirteitä, joita minunkin sopii matkia ja sovittaa omaan elämääni. Yksi on mm. historiallisen romaanin luominen. Sillä jos minusta tulisi kirjailija, varmasti kirjoittaisin teoksia myös historiaan kiinnitettyinä, aina viimeisten sotiemme jälkeisistä ja niitä edeltäneistä ajoista, aina vuosien 1808-09 sotaan asti. Mutta tähän liittyy muuan hankaluus: kun Tolstoi halusi kirjoittaa "Sodan ja rauhan" jälkeen psykologisen romaanin Pietari Suuresta, hänen ideansa tukehtuivat ja muistiinpanonsa täyttyivät lähinnä merkinnöistä Pietarin ajan ihmisten pukeutumista yms. koskien - Tolstoin täytyi siis tuolloin, 1870-luvulla tehdä muistiinpanoja Pietarin ajan ihmisten elämästä - minun täytyisi tehdä muistiinpanoja jo pelkästään Tolstoin aikaisesta elämästä, jos sitä pyrkisin kuvaamaan. Mutta jos pyrkisin jopa häntäkin kauemmas, vuosisatansa alussa esiintyvään Suomen Sotaan, niin työ varmasti kaipaisi melkoista paneutumista näihin seikkoihin. Ja juuri siksi epäilen, pystyisinkö siihen sittenkään. Vaikka opettajani H.I. Mäki onkin korostanut, että meidän lohtunamme ääretöntä faktoja vaativaa kirjallista työtä koskien on se, että emme nykyaikana voi tietää millaista esim. on ollut 1700-luvun Tukholmassa, vaan voimme käyttää mielikuvitustamme ja vapaita arvauksia, mutta itse sanoisin, että kuitenkin täytyy pysyä faktoissa aina kuin vain mahdollista, ja niin pitkälle kuin mahdollista.

Hetken kuitti...
- Yur
  2010-09-29 16:24:21
  Klo 16.13
  
  Kello 18.00-19.30 pidetään kirjailijavierailu, vierailevana tähtenä Kristiina Wallin, tänä perjantaina vapaan tekstipajan pitävän Jyrki Vainosen puoliso. H.I. Mäen pitämässä opinto-ohjauksessa sain esittää oman toiveeni kirjailijavieraista, ja kolmesta - Sofi Oksasesta, Mikko Rimmisestä, Riikka Pulkkisesta kuulemma viimeisin olisi mahdollinen. Jään siis odottamaan tämän mahdollisuuden toteutumista.
  
  Kävin juuri suihkussa, vaikka minulle se tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa, koska hajuni tuskin häipyy koskaan, liekö edes haudassa. Koska edes tiettyjä perustarvikkeita ei ole saatavilla kuin kaupasta, joudun pesemään hiukseni tiskiaineella, ja puhdistamaan korvani silmälasieni sangankärjillä.
  
  Olen tänäkin päivänä löytänyt pieniä korjauksia ja muutoksia teokseeni. En vain tiedä, kumpi on parempi, ostamani kynä vaiko tietokone, ja kiikun jatkuvasti näiden kahden välillä. Mietin, kysyisinkö löytyykö opistosta vielä kirjoituskonetta, jolla olisi kiva jyskyttää silloin tällöin.
  
  Jalkaani aristaa. Se on viiden eri kerroksen käytävillä tapahtuvasta jatkuvasta ramppaamisesta turvonnut. Kävin maanantaina terveyskeskuksessa puhumassa siitä, samoin kuin myös sydämeni tienoilla tapahtuvasta jo tutusta aristelusta, samoin kuin lääkityksestäni (Abilify, Zyprexa). Minut tunnetaan opiskelijapiireissämme kirjaimellisesti paljasjalkaisena opiskelijana, koska olen luopunut kenkieni käyttämisestä muualla kuin ulkona käytäessä.
  
  Puolitoista tuntia vielä. Ruokailu alkaa, mutta pohdin, menenkö sinne, sillä tarjolla kebab-ruokaa, jota saatan pitää liian lähellä roskaruokaa, jollaisista olen luopunut jo neljä-viisi vuotta sitten.
  
  Katellaan...
- Skäbädäbädäbä
  2010-09-29 17:58:06
  Yur kirjoitti:
  Klo 16.13
  
  Kello 18.00-19.30 pidetään kirjailijavierailu, vierailevana tähtenä Kristiina Wallin, tänä perjantaina vapaan tekstipajan pitävän Jyrki Vainosen puoliso. H.I. Mäen pitämässä opinto-ohjauksessa sain esittää oman toiveeni kirjailijavieraista, ja kolmesta - Sofi Oksasesta, Mikko Rimmisestä, Riikka Pulkkisesta kuulemma viimeisin olisi mahdollinen. Jään siis odottamaan tämän mahdollisuuden toteutumista.
  
  Kävin juuri suihkussa, vaikka minulle se tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa, koska hajuni tuskin häipyy koskaan, liekö edes haudassa. Koska edes tiettyjä perustarvikkeita ei ole saatavilla kuin kaupasta, joudun pesemään hiukseni tiskiaineella, ja puhdistamaan korvani silmälasieni sangankärjillä.
  
  Olen tänäkin päivänä löytänyt pieniä korjauksia ja muutoksia teokseeni. En vain tiedä, kumpi on parempi, ostamani kynä vaiko tietokone, ja kiikun jatkuvasti näiden kahden välillä. Mietin, kysyisinkö löytyykö opistosta vielä kirjoituskonetta, jolla olisi kiva jyskyttää silloin tällöin.
  
  Jalkaani aristaa. Se on viiden eri kerroksen käytävillä tapahtuvasta jatkuvasta ramppaamisesta turvonnut. Kävin maanantaina terveyskeskuksessa puhumassa siitä, samoin kuin myös sydämeni tienoilla tapahtuvasta jo tutusta aristelusta, samoin kuin lääkityksestäni (Abilify, Zyprexa). Minut tunnetaan opiskelijapiireissämme kirjaimellisesti paljasjalkaisena opiskelijana, koska olen luopunut kenkieni käyttämisestä muualla kuin ulkona käytäessä.
  
  Puolitoista tuntia vielä. Ruokailu alkaa, mutta pohdin, menenkö sinne, sillä tarjolla kebab-ruokaa, jota saatan pitää liian lähellä roskaruokaa, jollaisista olen luopunut jo neljä-viisi vuotta sitten.
  
  Katellaan...
  Eikö sulla ole rahaa käydä ostamassa shampoota ja vanupuikkoja???
  
  Ja et ole huonossa seurassa ilman kenkiä, tiedän nuoren runoilijamiehen joka on kävellyt murrosiästä asti paljain jaloin. Kesällä myös ulkona kaupungilla. Sukunimeltään Harju mutta etunimeä en muista, on julkaissut hienon teoksen vanhainkodin tiimoilta.
- niinipirkko
  2011-02-28 18:18:37
  Otan Puhdistukseen virolaisten kannan. Ei tuollaista ole kiva lukea, varsinkin kun monet todella selvisivät ihan siististi, vaikeuksien ja sitkeyden kautta tosin.
  Freud poltti sikareita, että voisi työskennellä. Hesarin mukaan kaveri joutui lopettamaan tavan sydänongelmien takia. Meikäläinen siitä huolimatta urheasti jatkaa..siis sikarinpolttoa, ei suinkaan työntekoa. Freud eli kuitenkin 84-vuotiaaksi.
  Waltari tasi olla tuskaisan pedantti. Ei halunut akateemikoksi, mutta jotenkin joutui. Kunnioitettava mies tuossa tiedonjanossaan.
  Entä sitten Herra Rajala.. Aina kun nimi mainitaan, näen punaista. Kuka tahansa, joka osaa jonkin verran kirjoittaa voi kasata näitä onnettomia elämänkertoja. Lähdeteoksia löytyy ja niistäkin voi poimia vääriä tietoa totuutta tarkastamatta. Onnettomin kirja oli tuo Waltarin elämänkerta. Ei mitään uutta, ei sitten mitään. Mutta siinä ei Rajala itseään päässyt kehumaan niin paljon kun Meriluodon elämänkerrassa. Koko mies säälittää, Rajala-parka.
Yur
2010-09-30 06:02:49
Klo 5.48

Katselin juuri Youtubesta "Salattuja elämiä", uusimpia jaksoja, ja sääliksi ja harmiksi käy Venlaa, hänen pyöriessään harmittavassa ihastuksessa koskien poikaa, joka ei millään älyä tätä...

Mutta takaisin päiväjärjestykseen. Sain eilen lupauksen Paanaselta, että hän pyrkii palauttamaan "Puhdistuksen" viimeistään tänään. Saa nähdä, riittääkö intoani vielä edellisten päivien takaa. Saa myös nähdä, tuleeko sitä taas huomisesta tekstipajasta.

Tänäänkään ei onneksi ole niin pitkä päivä kuin alunperin oli suunniteltu. Tämä siksi, että Olavi Jaman luovan tietokirjoittamisen kurssi on siirretty ensi viikkoon, mikä monen mielestä on myös sikäli hyvä, ettemme oikein jaksa tukea Jaman liian surrealistista opetustapaa - suomeksi siis: hänen puheestaan ei oikein saa selvää, hänen hyppiessään ja piehtaroidessaan asiasta toiseen. Tulee mieleen "Suden vuoden" Mikko Groman.

Huomenna klo 9.15 on minullakin eilen tapaamani Kristiina Wallinin pitämä henkilökohtainen ohjaus, jonne käsiteltäväksi olen lähettänyt aiemmin tällä palstalla esittämäni tanka-runon. Se on varmasti kaikista kirjoittamistani värssyistä paras, ja saa nähdä mitä hän siitä sanoo.

Käydessäni aamukahvilla Pirtissä sain jälleen huomata joidenkin samassa kerroksessa asuvien musiikkilinjalaisten tyhjennelleen viini- ja viinapullojaan melko kovin ottein. Jääkaapissa on edelleen pohjallisten kanssa se muuan punaviinipullo, josta itsekin olen uteliaisuudesta kokeillut maistaa, mutta koska en pidä sen vaikutuksista, en ole juonut sitä kovin paljoa, ja koska en pidä sen mausta, en ole tehnyt tätä kuin pari pientä kertaa. Fy fan...

Kello on tasan kuusi. Lähden kaiketi kirjastoon.

Pientä viihdettä Konstan Pylkkerön parissa:
- Yur
  2010-09-30 06:03:28
  http://www.youtube.com/watch?v=1Gns__hZSt4
- Yur*
  2010-09-30 18:40:48
  Klo 18.36
  
  Hyvä päivä, vaikka "Puhdistus" edelleen saamatta. Tänä iltana olisi mahdollisuus mennä yhteen tukipiiriin, jossa käsitellään kirjallisuustiedettä, mutten ole niin kiinnostunut.
  
  Tänään pyysin Facebookissa muutamaa opiskelijatoveriani Fb-ystäviksi, ja odottelen vastauksia. Odottelen myös huomista malttamattomana, sillä tällöin on mm. klo 9.15 Wallinin henk. koht. ohjaus tanka-runolleni, ja vapaa tekstipaja. Saa nähdä miten käy, ehdimmekö pajassa käsitellä kaikkia tekstejä, joita on kertynyt niin paljon, koska Vainosta yleisesti tunnutaan pitävän parempana pitäjänä kuin Jamaa.
- Forced Encounter
  2010-10-01 03:18:51
  Yur* kirjoitti:
  Klo 18.36
  
  Hyvä päivä, vaikka "Puhdistus" edelleen saamatta. Tänä iltana olisi mahdollisuus mennä yhteen tukipiiriin, jossa käsitellään kirjallisuustiedettä, mutten ole niin kiinnostunut.
  
  Tänään pyysin Facebookissa muutamaa opiskelijatoveriani Fb-ystäviksi, ja odottelen vastauksia. Odottelen myös huomista malttamattomana, sillä tällöin on mm. klo 9.15 Wallinin henk. koht. ohjaus tanka-runolleni, ja vapaa tekstipaja. Saa nähdä miten käy, ehdimmekö pajassa käsitellä kaikkia tekstejä, joita on kertynyt niin paljon, koska Vainosta yleisesti tunnutaan pitävän parempana pitäjänä kuin Jamaa.
  Lainaus:
  
  "Koska edes tiettyjä perustarvikkeita ei ole saatavilla kuin kaupasta, joudun pesemään hiukseni tiskiaineella, ja puhdistamaan korvani silmälasieni sangankärjillä."
  
  Eikö Orivedellä ole kauppoja, joissa myydään henkilökohtaisia hygieniatarpeita, edes yhden yhtä markettia tai bensa-asemaa? Vai oliko tämä jonkinlaista satiiria?
  
  Uteliaisuuteni kyllä heräsi. Miksi et voi käydä kaupassa ostoksilla, ymmärtääkseni Oriveden Opisto on kansanopisto, jossa ei ole kauppaa. Ja Puhdistuksesta, luulisi että Orivedellä on jonkinlainen kirjakauppa, jonne teoksen voi tilata? Entä mikä on tämä idea ramppaamisesta?
- Yur
  2010-10-01 05:29:28
  Forced Encounter kirjoitti:
  Lainaus:
  
  "Koska edes tiettyjä perustarvikkeita ei ole saatavilla kuin kaupasta, joudun pesemään hiukseni tiskiaineella, ja puhdistamaan korvani silmälasieni sangankärjillä."
  
  Eikö Orivedellä ole kauppoja, joissa myydään henkilökohtaisia hygieniatarpeita, edes yhden yhtä markettia tai bensa-asemaa? Vai oliko tämä jonkinlaista satiiria?
  
  Uteliaisuuteni kyllä heräsi. Miksi et voi käydä kaupassa ostoksilla, ymmärtääkseni Oriveden Opisto on kansanopisto, jossa ei ole kauppaa. Ja Puhdistuksesta, luulisi että Orivedellä on jonkinlainen kirjakauppa, jonne teoksen voi tilata? Entä mikä on tämä idea ramppaamisesta?
  On kyllä molempia, mutta ongelma ei johdu kauppojen (sijaitsee ihan kivenheiton päässä) tai rahan puuttumisesta, vaan siitä, ettei viitsi moisia pikkujuttuja hankkia, kun asiat voi hoitaa näin alkukantaisin robinsoncrusoemaisin konstein. Kirjakauppakin on, mutta "Puhdistus" on edelleen yhtä kuuma kirja, joka ostetaan hitaampien nenän edestä.
- Forced Encounter
  2010-10-01 08:11:35
  Yur kirjoitti:
  On kyllä molempia, mutta ongelma ei johdu kauppojen (sijaitsee ihan kivenheiton päässä) tai rahan puuttumisesta, vaan siitä, ettei viitsi moisia pikkujuttuja hankkia, kun asiat voi hoitaa näin alkukantaisin robinsoncrusoemaisin konstein. Kirjakauppakin on, mutta "Puhdistus" on edelleen yhtä kuuma kirja, joka ostetaan hitaampien nenän edestä.
  kun tilaat sen netitse suoraan opistolle.
  
  http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510339733
Yur*
2010-10-01 14:18:11
Klo 14.10

Varsin mainio päivä, sillä tekstini tuntui kelpaavan Vainoselle, löysi siitä positiivisen säikeen juuri edellisten neuvojensa ohjastaman korjauksen kautta. Ja ostin tässä pientä geeliä jalkakipuihin, eli katsotaan auttaako.

Olen alkanut käymään useasti päivässä Facebook-sivuillani, kun kerran olen nyt saanut opiskelijatovereistani ihan mallikkaita ystäviä (elämässäni harva on saanut tämän nimen alleen). Mutta edelleen puuttuu jotain, sillä olen edelleen melko huono sosiaalisissa tilanteissa. Haluaisin enemmän jotain, kaipaisin paitsi kunnollista keskustelua, myös jotain henkilökohtaisempaa, puhetta, yhteisiä henkäyksiä ja kosketusta, jotain yhteistä, rakkautta... Mutta minulla nuo haaveet kaiketi vain haaveeksi jäävät.

Juuri tämä on osa nöyrtymistäni elämän edessä: voin vain seurata kateellisena sivusta ja tarkkailla, pystymättä koskaan saavuttamaan jotain samanlaista mitä niin monet, mutta kohtaloni on tyytyminen tähän, ja olla onnellinen vain ja ainoastaan toisten puolesta.

Mutta takaisin asiaan. Hankin kirjastokortin Pirkanmaan kirjastoihin, ja tilasin "Puhdistuksen" Oriveden kirjastoon. Saan odottaa ainakin viikon, mutta uumoilen sen olevan odotuksen arvoinen, ainakin sen tekstipätkän perusteella, jonka Paananen antoi.
- rascalov
  2010-10-01 18:33:44
  Sun täytyy tutustua ihmisiin. Opisto on loistopaikka löytää sellainen nainen, jonka kanssa voisit noita syvällisiä keskusteluita ja niiden johdannaisia harjoittaa. Mutta se vaatii sen, että tulet kuoresta ulos edes hetkeksi. Kukaan ei tule ovellesi koputtamaan.
- Yur*
  2010-10-01 19:00:49
  rascalov kirjoitti:
  Sun täytyy tutustua ihmisiin. Opisto on loistopaikka löytää sellainen nainen, jonka kanssa voisit noita syvällisiä keskusteluita ja niiden johdannaisia harjoittaa. Mutta se vaatii sen, että tulet kuoresta ulos edes hetkeksi. Kukaan ei tule ovellesi koputtamaan.
  En ole niin pahasti kuoressa kuin ehkä oletat - sillä mahdollisimman avoimesti, suorastaan ekshibitionistisesti olen valmis avautumaan kaikille mahdollisille, ainakin naisille, mutta ongelma on juuri se ettei kukaan tule tarpeeksi lähelle.
Yur*
2010-10-02 08:23:15
Klo 8.14

Jälleen melko huonosti nukuttu yö, mutta täällä olen saanut huomata kaiken muun ohessa senkin, etten ole ainoa. Siispä hyviä unia aina kuin mahdollista kaikille, jotka vain ovat sitä vailla. Amen.

Tästä kristillisestä lausahduksesta tulee mieleeni Tommy Tabermann-vainajan kuopusteokseksi tarkoitettu runokokoelma, jonka oli tarkoitus kantaa tuollaista nimeä. Harmillista, että nämä runot olivat vasta hänen nyt sammuneessa päässään. Sinällään tuntuu melko kohtalon oikulta, että tämä kokoelma sattuu kantamaan nimeä, joka tuntuisi sanana sopivan koko Tabermannin tuotantoon ja elämään - kokoelma olisi voinut olla "amen" kaikelle hänen katoavassa elämässään. Requiescat in pace, Tommy hyvä...

Toinen assosiaatio minkä tämä sana tuottaa, on juuri ehkä oman mielikuvamaailmani huomattavin antikristus, Friedrich Nietzsche, jonka nimen oikeinkirjoitusasun taitamisesta voin sanoa olevani vähän ylpeänlainen. Olen viimeisen kuukauden aikana käynyt pientä vääntöä siitä, pitäisikö minun esittää teoksessani tietyissä strategisissa kohdissa pieniä sitaatteja "Zarathustrasta", vaiko ei. Opiston kirjastossa olisi yksi uusi kappale ks. teosta, mutta se on suljetussa vitriinissä, jonne en pääse kuin ennestään vasta maanantaina, kun kirjastonhoitaja palaa takaisin töihin.

Ympäristöt ovat jälleen niin sumuisia, etten näe ikkunasta paria sataa metriä kauemmas.
- Yur*
  2010-10-02 14:57:09
  Klo 14.54
  
  Kävin kirjastossa lainaamassa lähes tasan tarkkaan vuosi sitten kuolleen Huovisen "Konsta Pylkkänen etsii kortteeria". Se tuotti suurta esikuvantuntoa ja innostusta, ja teki sen nytkin! Sain heti hoidettua jo monta päivää vaivanneen ja päsmäröimäni kohdan, ja hyvälle mallille, josta sitä voi jatkaa.
  
  (By the way, "teokseni" saa uusia lisäpiirteitä, kun olen juuri nyt tullut siihen tulokseen, että yksi päähenkilöni sukulaisista, Sigrid Lönngreve, onkin nyt edesmenneen skitsofreenikkotyttären äiti...)
Yur*
2010-10-03 17:16:11
Klo 17.10

Työ etenee hitaasti mutta epävarmasti. Olen yrittänyt siihen taas tarttua, ja pysyä edes jonkinlaisessa päivätahdissa, mutta vain parinkymmenen rivin päivätahtia. Suorastaan ihmetyttää se, miten suuri on mahtanut olla se inspiraatio, joka kuljetti Mika Waltarin ja Tatu Vaaskiven saavuttamaan peräti 27 konekirjoitusliuskan päivätahdin. Muistan kaiholla sitä aikaa kolme vuotta sitten, kun suurella tahdilla ryhdyin puhtaaksikirjoittamaan lyijykynäkäsikirjoituksia, parhaimmillani noin 40-45 puhtaaksi kirjoitetun liuskan päivätahtia.

Paikoitellen olen huomannut hyppiväni haastavia kohtia yli, ja pyrin hoitamaan ne vasta äärimmäisessä innossa, että tekstin määrä olisi helppoutensa kautta mahdollisimman suuri. Olen saavuttanut nyt noin kolmanneksen koko teoksesta, mutta tuntuu silti niin kamalalta ajatella sitä kaikkea työtä, joka tässä vielä odottaa. Yli kuukausi on täällä ollessa kulunut, ja se on vasta noin kahdeksannesosa koko lukuvuodesta, mutta silti odotan kauhulla sitä aikaa, kun tuo aika loppuu...
Yur*
2010-10-06 07:40:35
Enpä tiedä tässäkään yhteydessä mitä sanoisi. Kaiketi kaikenlaisen sosiaalisen yms. kontaktin puute asettaa elämän niin harmilliseksi, vaikka elämänpiiristäni varmasti löytyy enemmän ystäviä kuin koskaan ennen koko elämäni aikana. Olisiko tämä jokin pieni "paradoksi"?
- Niles
  2010-10-06 17:54:27
  Joka tapauksessa kiva lukea tätä sun työpäiväkirjaa ja kertomusta kirjoittamisen opiskelusta. Lykkyä tykö että mielesi piristyisi jne.
- Oottaa
  2010-10-06 20:00:39
  Niles kirjoitti:
  Joka tapauksessa kiva lukea tätä sun työpäiväkirjaa ja kertomusta kirjoittamisen opiskelusta. Lykkyä tykö että mielesi piristyisi jne.
  Tätä on kiva lukea. Toivottavasti jatkuu!!!
- Tellervo-hki85
  2010-10-06 22:18:22
  Oottaa kirjoitti:
  Tätä on kiva lukea. Toivottavasti jatkuu!!!
  Samaa toivon minäkin. Tätä blogia on erittäin mielenkiintoista lukea. Käyn tällä palstalla joka päivä katsomassa, onko Yur kirjoittanut jotain uutta.
- Yur*
  2010-10-07 14:14:19
  Tellervo-hki85 kirjoitti:
  Samaa toivon minäkin. Tätä blogia on erittäin mielenkiintoista lukea. Käyn tällä palstalla joka päivä katsomassa, onko Yur kirjoittanut jotain uutta.
  Luin nyt tähän aikaan, torstaina 7.10.2010 klo 14.12 nuo uudet viestit. Nähdessäni päiväkirjani lihoneen peräti kolmella viestillä säikähdin taas jonkun mahdollisia haukkuja, mutta sydämeni ihan pakahtui lukiessani kehut, joita en ainakaan tällä palstalla ole nähnyt pitkään aikaan. Juuri tämä on sitä, mitä tämän työpäiväkirjan kanssa odotin!
  
  Kiitos!
Yur*
2010-10-07 15:13:12
Klo 15.09

Kuten tuossa aiemmassa viestissäni toin esille, olin todella ihastunut noihin saamiini kehuihin, joita ei ainakaan omasta mielestäni koskaan ole liikaa tässä maailmassa. Kaikkiaan tämä on ollut todella ansiokas ja inspiroiva päivä, siitä lisää alempana.

Eli:

Olen tänään ollut peräti kahden eri kirjailijan, Jyrki Vainosen ja Raija Paanasen henkilökohtaisessa ohjauksessa. Heidän huomionsa painopisteet ovat hieman erilaisia, mutta ne täydentävät toisiaan erittäin hyvin, kun pystyn saamaan tekstilleni molemmat. Jyrki painotti ennenkaikkea kieliopillista puolta, Raija taas juonellisia ja sisällöllisiä seikkoja. Näiden kahden kautta alan siis nyt jälleen parantelemaan käsikirjoitukseni kahta ensimmäistä lukua heidän jäljiltään.
- Yur*
  2010-10-07 15:15:46
  Ja vielä yksi juttu: ne jotka saakutti vie mahdollisesti haluavat tämän työpäiväkirjan jatkuvan, tehkää kommentteja! Kaiken ei aina tarvitse olla hyvää ja kehuttavaa, vaan edes jonkinlainen elonmerkki riittää, etten kirjoita tätä vain omana yksityisenä masturbaationani.
- Oottaa joo
  2010-10-07 15:36:01
  Yur* kirjoitti:
  Ja vielä yksi juttu: ne jotka saakutti vie mahdollisesti haluavat tämän työpäiväkirjan jatkuvan, tehkää kommentteja! Kaiken ei aina tarvitse olla hyvää ja kehuttavaa, vaan edes jonkinlainen elonmerkki riittää, etten kirjoita tätä vain omana yksityisenä masturbaationani.
  Ei ole yksityistä... höö.. sitä :D itsehän vältän kommenttien antamista koska minusta tämä toimii parhaiten niin että on täynnä sinun mietteitäsi. Ja tuppaa olemaan palstalla niin että jos mielenkiintoinen aihe tulee ja sitä aletaan kommentoimaan niin tulee kilometrin mittainen riita täynnä kunnianloukkauksia. Koita siitä seasta sitten blogia seurata.
Yur*
2010-10-08 08:02:58
Saa nähdä, päättyykö päivä yhtä onnellisena kuin eilinen, sillä vapaata tekstipajaa ei pidä Vainosen Jyrki.

Eilisessä henkilökohtaisessa ohjauksessa sain Paanasen Raijalta uuden ehdotuksen tutustumiskierrosta varten: Andreï Makine, jonka tuotannosta suurin osa löytyy myös verrattain puutteellisesta opistokirjastostamme. Perusteli ehdotustaan sillä, että ks. herra tohtori on yhdistänyt menneiden päivien klassikot uudenaikaisempaan malliin. Odottaako hän kenties jotain samanlaista minulta? (hyi miten itserakkaalta tämä kuvitelmani kuulostaa...)

Vainosen ja Paanasen, sekä muutama päivä sitten käsiini saamani "Puhdistuksen" avulla ja antamalla innolla saanen asiani järjestymään, mutta näitä asioita ja päiväjärjestystäni auttaisi suunnattomasti se, jos joku oppilastoveri vain tulisi joskus juttelemaan...
- Yur*
  2010-10-08 12:10:30
  Klo 12.07
  
  Noh, ei ihan yhtä hyvä päivä kuin eilinen, sillä vaikka sainkin myös positiivista palautetta tekstistäni, tuntuivat huomiot sen heikkouksista ja huonouksista määrällisesti ja laadullisesti paljon suuremmilta. Kunpa minulla olisi Vainosen kielioppitaju, ja Paanasen juonellisen kaaren taju, omien ideoideni taustatukena, niin voisin varmasti saattaa työni loppuun onnellisesti... Mutta kun minulla ei ole. Ei vielä toistaiseksi edes Oriveden Opiston opissa.
- tuuttot
  2010-10-08 12:20:19
  Yur* kirjoitti:
  Klo 12.07
  
  Noh, ei ihan yhtä hyvä päivä kuin eilinen, sillä vaikka sainkin myös positiivista palautetta tekstistäni, tuntuivat huomiot sen heikkouksista ja huonouksista määrällisesti ja laadullisesti paljon suuremmilta. Kunpa minulla olisi Vainosen kielioppitaju, ja Paanasen juonellisen kaaren taju, omien ideoideni taustatukena, niin voisin varmasti saattaa työni loppuun onnellisesti... Mutta kun minulla ei ole. Ei vielä toistaiseksi edes Oriveden Opiston opissa.
  kärsivällisyys, pitkäjänteisyys, peräänantamattomuus, hyvät istumalihakset, valmius aina aloittaa urakka alusta. sinulla on muutama vuosi takanasi, ehkä 70 edessä. oppiminen on hidasta.
- Yur*
  2010-10-08 14:38:56
  Klo 14.33
  
  Tylsää. Koko kämppä on täytynyt tyhjentää, koska jotkut ympäristöaktivistit ovat valtaamassa sen viikonlopun ajaksi. Väänsin pienen valkoisen valheen, etten itse pystynyt palaamaan omaan "kotiini", koska väitin nykyisin sijaitsevan jossain vielä pahemmassa peräpohjolassa, joten sain jäädä täksi ajaksi tänne. Mutta ilman ketään tuttua on tavanomaistakin viikonloppua tylsempää. Sain kyllä juuri korjattua jotain toisen luvun lopusta, ja liekö se nyt lähempänä Paanasen mieleistä, mutta mitään sen suurempaa virikettä ei juuri nyt ole - seuraava lienee vasta ensi torstaina, kun on taas Vainosen henk. koht. ohjaus.
  
  Katseeni kääntyy tänään tekstipajassa syynäyksen alla olleeseen tekstipätkääni teokseni 13. luvusta:
  
  "Vasta jarrujen ujeltaessa, älähdysten ja huudahdusten kaikuessa nousin jostain takaisin ympäröivään todellisuuteen, ja koetellut hermoni ja omatuntoni saivat uutta painolastia seuraavista kuulemistani:
  
  - Hei - mikä sul on?!
  - Hey! You are fucking idiot!
  
  Tiedän, ajattelin, yrittäen turhaan elein esiintuoda pahoitteluani ja pahaamieltäni."
- Niles
  2010-10-08 20:52:05
  Ihmettelen sitä miksi on niin yleistä, että ei jutella, vaikka ollaan samassa porukassa. Suomalaiset on niin outoja, jos olisit vaikka Ruotsissa tai Venäjällä niin kyllä ihmiset juttelisi kun se ei olisi niin iso juttu. Mutta toivotan onnea tässäkin suhteessa.
Yur*
2010-10-09 05:43:05
Klo 5.37

Eilinen loppui melko pitkäksi venyneenä. Osallistuessani muiden taloon jääneiden ohessa luontoaktivistien opasteluihin tulin löytäneeksi linkin sosiaaliseen vuorovaikutukseenkin, mitä en kaiketi ole näin laajasti päässyt harrastamaan vuosikausiin. Tätä kautta tyhjensin myös elämäni ensimmäisen viskipaukun, ja saa nähdä mitä tänään tapahtuu.

Eilettäin lainasin kirjastosta murrekirjan, selkeyttääkseni vapaan tekstipajan kritiikkien huomioiman murrepiirteen dialogeissani. Harmi ettei löytynyt sen enempää Pertti Virtarannan teoksia aiheesta.

Menisinkö aktivistien pitämään joogaryhmään aamummalla?
Yur*
2010-10-10 08:09:59
Klo 8.07

Tänään siis on suuren kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven päivä. Kaiketi minun kirjailijanalkuna kuuluisi esittää pitkä ja "asiantunteva" kommentti tai juhlakirjoitus myös tällä palstalle tälle suurelle kirjailijalle, mutta kaikessa ytimekkyydessään asiamme hänelle voidaan kaiketi lausua muutamassa sanassa: "KIITOS, ALEKSIS KIVI!"
- Yur*
  2010-10-10 08:16:58
  Klo 8.10
  
  Todella harmaa, valoton ja surkea sunnuntai. Muistan lähes jokaisen sunnuntain ainakin lapsuudessani olleen tällainen. Kaikki oli silloin melko ahdistavaa, lapsuudessa lähinnä mm. siksi, että lastenohjelmiakaan ei tv:stä silloin tullut yhtä paljon tai laadukkaasti kuin esim. lauantaina, mutta kaiketi monet hartaammat sukupolvet ovat enemmän kokeneet sunnuntaissa myös (mahdollisesti jopa enemmän) jonkinlaista hartautta ja haudanvakavaa hiljaisuutta, joka kaiketi saattaa juontua jostakin kristillisestä hengenperinteestä. Who knows. Mutta haudanvakavat, valottomat ja harmaat päivät tuntuvat silti kestettävämmiltä vaikkapa minä tahansa muuna päivänä kuin sunnuntaina.
  
  Omaa harmiani lisää edelleen jatkuva innottomuus työni suhteen - kuinkas muutenkaan. Keksin kyllä juuri uuden tavan löytää uusi, kelvollisempi tapa saada parempaa kynänjälkeä aikaan, mutta innottomuus estää soveltamasta sitä. Tämäkö on se julkaisseitakin kirjailijoita kalvava asia, joka mm. pakotti "Tuntematonta sotilastaan" kirjoittavan Linnankin juomaan päivässä jopa litroittain kahvia?
- Yur*
  2010-10-10 09:15:16
  Yur* kirjoitti:
  Klo 8.10
  
  Todella harmaa, valoton ja surkea sunnuntai. Muistan lähes jokaisen sunnuntain ainakin lapsuudessani olleen tällainen. Kaikki oli silloin melko ahdistavaa, lapsuudessa lähinnä mm. siksi, että lastenohjelmiakaan ei tv:stä silloin tullut yhtä paljon tai laadukkaasti kuin esim. lauantaina, mutta kaiketi monet hartaammat sukupolvet ovat enemmän kokeneet sunnuntaissa myös (mahdollisesti jopa enemmän) jonkinlaista hartautta ja haudanvakavaa hiljaisuutta, joka kaiketi saattaa juontua jostakin kristillisestä hengenperinteestä. Who knows. Mutta haudanvakavat, valottomat ja harmaat päivät tuntuvat silti kestettävämmiltä vaikkapa minä tahansa muuna päivänä kuin sunnuntaina.
  
  Omaa harmiani lisää edelleen jatkuva innottomuus työni suhteen - kuinkas muutenkaan. Keksin kyllä juuri uuden tavan löytää uusi, kelvollisempi tapa saada parempaa kynänjälkeä aikaan, mutta innottomuus estää soveltamasta sitä. Tämäkö on se julkaisseitakin kirjailijoita kalvava asia, joka mm. pakotti "Tuntematonta sotilastaan" kirjoittavan Linnankin juomaan päivässä jopa litroittain kahvia?
  Ai niin, eilettäin tavalliseen tapaani tulin töhrineeksi aulan ilmoitustaulun ensin yhdellä runollani, muinoin tekemälläni rakkaus-tankalla, ja tähän runomaailmaan osuttuani aloin sepittää uusia - ja näin saivat alkunsa pari tankaa ja haikua, joista yksi nyt on arvosteltavana Runot-palstalla:
  
  http://keskustelu.suomi24.fi/node/9383172
  
  Kaikkiaan tämä yhdessä opiston kirjastosta löytyvän Tuomas Anhavan tanka-runokokolman kanssa saivat ajatukset siintämään mahdollisuudessa kirjoittaa ja kasata kokonainen japanilaisen runouden kokoelma, kunhan vain saisin itseni ensin läpi jonkinlaisena prosaistina! Mutta kaikki tämä on vielä kaukaista unelmaa, jonka saavuttamiseen täytyy tehdä töitä!
- Yur*
  2010-10-10 15:17:15
  Yur* kirjoitti:
  Ai niin, eilettäin tavalliseen tapaani tulin töhrineeksi aulan ilmoitustaulun ensin yhdellä runollani, muinoin tekemälläni rakkaus-tankalla, ja tähän runomaailmaan osuttuani aloin sepittää uusia - ja näin saivat alkunsa pari tankaa ja haikua, joista yksi nyt on arvosteltavana Runot-palstalla:
  
  http://keskustelu.suomi24.fi/node/9383172
  
  Kaikkiaan tämä yhdessä opiston kirjastosta löytyvän Tuomas Anhavan tanka-runokokolman kanssa saivat ajatukset siintämään mahdollisuudessa kirjoittaa ja kasata kokonainen japanilaisen runouden kokoelma, kunhan vain saisin itseni ensin läpi jonkinlaisena prosaistina! Mutta kaikki tämä on vielä kaukaista unelmaa, jonka saavuttamiseen täytyy tehdä töitä!
  Klo 15.15
  
  Kahdessa päivässä olen melko onnistuneesti kirjoittanut yhteensä 12 tankaa ja haikua. Ja jos tämä vain jatkuu, saanen aineksia pieneen kokoelmaan asti. Voinen EHKÄ osallistua peräti J.H. Erkon runokilpailuun, jos siltä tuntuu. Mutta mutta, ei saa antaa tämän nousta päähän...
Yur*
2010-10-11 17:10:38
Klo 17.08

Sinällään ihan mukava päivä, että runoilija Outi Kaikkosen vetämä lyriikan kurssi meni hyvin, ja tämän tunnin aikana yksistään sain väännettyä peräti viisi uutta haikua ja tankaa, ja kaiketi uutta saattaa olla vieläkin tulossa. Vielä kun löytäisin lisää alan kirjallisuutta, jota ei tunnu löytyvän ainakaan opiston kirjastosta tuota mainittua Anhavan kokoelmaa enempää.
Yur*
2010-10-12 08:33:17
Klo 8.29

Jälleen tankasta ja haikusta. Joskus muinoin kuvittelin, että sana "haiku" juontuu jotenkin sanasta "haikea", ja kaiketi tämä on säilynyt skeemamaailmassani edelleen. Kaiketi tämä myös liittyy haikuun myös kyseisen runon maailman huomioonottaen jonkinlaisena "sävynä", sillä monestihan haikut saattavat olla lyhyitä haikean kauneuden veistoksia, jne.

Kaikkiaan olen nyt saanut aikaan yhteensä 20 haikua ja tankaa, ja aion ne nyt vakain elein lähettää Erkon runokilpailuun, ja ehkä myös Pirkanmaan kirjoituskilpailuun. Mutta vasta lähempänä joulua, katsotaan kulkeeko tämä tie jopa pidemmälle...
Yur*
2010-10-13 14:49:05
Klo 14.45

Huomenna onneksi taas Jyrki Vainosen henkilökohtainen ohjaus, jonka toivoisin antavan uutta puhtia ja intoa myös proosallisella puolella.

Lyyrisellä puolella taas tuntuu homma jo aivan älyttömältä: runoja syntyy ainakin viiden kappaleen päivävauhtia, mutta sopii myös ajatella sitä puolta, ovatko kaikki aivan päteviä. Parhaimmillaan tai pahimmillaan haikuni ovat vain pieniä, lähes olemattomia aforistisia toteamuksia jostakin pienestä ja suorastaan mitättömästä piirteestä tai asiasta ympäröivässä maailmassa. Siitä esimerkkinä:

"Syksyn puut: minun
silmissäni vain pelkät
tyhjät luurangot."

Tai toinen samanlainen:

"Ihmiselämän
kuvastimeksi pelkkä
rapakko riittää."

Löytääkö joku näistä jotain järkeä, että niitä sen varjolla voisi jonnekin, esim. J.H. Erkon runokilpailuun tai peräti kustantajalle lähettää?
- dslfkjslfkj
  2010-10-13 15:54:14
  anna niiden hautua. runojen kirjoittaminen koostuu kahdesta osasta: ensin inspiraatio, ajatus, sirpale, mikä hyvänsä ja sitten mekaaninen työstäminen, sana sanalta, tavu tavulta. ensimmäisestä pitää ottaa kiinni kun se tulee, toista voi tehdä milloin vain. tämä taitaa olla risto rasalta kuultua.
  
  jos jotain vinkkiä annan niin yritä korvata täytesanat, esim. pelkkä, jollain oikealla ilmaisulla. esim.
  ihmiselämän
  kuvastimeksi samea
  rapakko riittää
  
  tai jopa enemmän ilmaisevaa:
  
  ihmiselämän
  kuvastimeksi samea
  rapakko liikaa
- Yur*
  2010-10-13 16:19:49
  dslfkjslfkj kirjoitti:
  anna niiden hautua. runojen kirjoittaminen koostuu kahdesta osasta: ensin inspiraatio, ajatus, sirpale, mikä hyvänsä ja sitten mekaaninen työstäminen, sana sanalta, tavu tavulta. ensimmäisestä pitää ottaa kiinni kun se tulee, toista voi tehdä milloin vain. tämä taitaa olla risto rasalta kuultua.
  
  jos jotain vinkkiä annan niin yritä korvata täytesanat, esim. pelkkä, jollain oikealla ilmaisulla. esim.
  ihmiselämän
  kuvastimeksi samea
  rapakko riittää
  
  tai jopa enemmän ilmaisevaa:
  
  ihmiselämän
  kuvastimeksi samea
  rapakko liikaa
  Kiitos, olet oikeassa ja hyvä että näytät mitä tarkoitat, mutta älä ihmeessä sittenkään tee tuollaisia esityksiä, siis näytä suoraan, millaiseksi runo kuuluisi muuttaa, sillä juuri sitä kautta katsoenhan ihminen tavalleen uskollisesti ei juuri tee samoja korjauksia kuin ehdottaja, koska tällöin muokkaustyö ei olekaan hänen omaansa, vaan ehdottajan. Joka tapauksessa kiitos ehdotuksesta, ja katastellaan miten täytesanoja voisin korjata...
- Yur*
  2010-10-13 16:35:32
  dslfkjslfkj kirjoitti:
  anna niiden hautua. runojen kirjoittaminen koostuu kahdesta osasta: ensin inspiraatio, ajatus, sirpale, mikä hyvänsä ja sitten mekaaninen työstäminen, sana sanalta, tavu tavulta. ensimmäisestä pitää ottaa kiinni kun se tulee, toista voi tehdä milloin vain. tämä taitaa olla risto rasalta kuultua.
  
  jos jotain vinkkiä annan niin yritä korvata täytesanat, esim. pelkkä, jollain oikealla ilmaisulla. esim.
  ihmiselämän
  kuvastimeksi samea
  rapakko riittää
  
  tai jopa enemmän ilmaisevaa:
  
  ihmiselämän
  kuvastimeksi samea
  rapakko liikaa
  Ja vielä toinen asia: antamasi esimerkissä sana "samea" rikkoo tavutuksen, sillä toisella säkeistöllä kuuluu olla seitsemän tavua, mutta antamasi sana lihottaa sitä yhdellä liikatavulla.
- Niles
  2010-10-14 21:34:20
  Minä tykkään enemmän jälkimmäisestä haikusta. Erittäin hyvä. Siinähän se tuli sanottua. Myös toinen on minusta aika hyvä, en ole kyllä mikään haikun harrastaja itse.
Yur*
2010-10-15 07:42:31
Klo 7.37

Perjantai, taas vapaa tekstipaja, jossa ei ole liiemmälti tekstejä eikä osallistujia niitä arvioimaan, juuri tulevan kirotun syysloman takia. Tämän loman saan kyllä viettää koululla, mutta koska kukaan muu ei vietä, jää se erittäin, erittäin yksinäiseksi ajaksi. Ja harvat suostuvat edes Facebookissa keskustelemaan kanssani.

Haiku- ja tanka-runoja on nyt yhteensä 36. Uusimman keksin juuri katsomalla ikkunasta ulos, nähden eilettäin saapuneen ensilumen. Haikuni ei välttämättä anna paljoa ulkopuolisille, mutta minulle itselleni se aiheuttaa assosiaation kautta suunnattoman nostalgian ja haikeuden:

"Kun lumi saapui,
se kietaisi ylleni
haikeuden harson..."
- Yur*
  2010-10-15 13:36:37
  Klo 13.29
  
  Keskinkertainen päivä. Tekstipajassa sain ihan positiivistakin palautetta, jopa itse opettajalta, jolta en ole tähän mennessä saanut tällaista palautetta ainakaan kaikista eniten. Mm. runot "Shokudoo" ja ennenkaikkea "Sekai" saivat ihan hyvän vastaanoton, vaikka opettaja katsoikin epäansioikseni samat puutteet jotka olen itsekin havainnut: saatan käyttää melko kuluneita ja kliseisiä aiheita ja ilmauksia, vailla sen suurempaa omaa sävyä. Sen takia en uskoisi itsekään runojeni päätyvän hyvään saumaan muidenkaan ammattilukijoiden käsissä.
  
  Yksi tärkeä kehitysaskel tässä päivässä kuitenkin oli: muistin lukeneeni Wikipediasta muista erilaisista japanilaisen runouden muodoista, ja nyt pyrinkin parantamaan muutamia runojani muuttamalla niitä bussokusekikoiksi, sedokaiksi ja katautaiksi. Kunpa osaisin vielä muitakin vastaavia lajeja, niin olisi paremmat parannusmahdollisuudet.
- Niles
  2010-10-16 19:00:26
  Tämänkin voin allekirjoittaa, eli tuntea itsekin. Haikeuden.
Yur*
2010-10-16 13:52:09
Klo 13.45

Parina viime päivänä, sen ajan kun olen jälleen lukenut Kalle Päätalon "Hyvästi, Iijoki"-teosta, olen jälleen löytänyt pienen otteensäikeen myös proosalliseen puoleeni, mutta se ei vielä toistaiseksi ole purkautunut varsinaiseksi työjäljeksi. Odotellaan ja katastellaan vähän, kuten tässä kirjoittajan työssä aina kyllästymiseen asti hoetaan.

Olen nyt viime päivinä myös korjaillut runojani, joita viikon sisällä on siis kertynyt kaikkiaan 38. Olen nyt kokeillut kaikkia mahdollisia japanilaisen runouden muotoja, siis kaikkia niitä, joiden kaavoista vain löytyy Wikipediasta tietoa: haikua, tankaa, sedokaa, katautaa, bussokusekikaa. Kunnianhimoisuudessani ojensin lopulta kaikki runoni eräälle opiskelijatoverilleni, joka lupasi lukea nämä kaikki - tätä päätöstä olen jo ehtinyt katua, sillä niin paljon niistä löytyy myös tyhjänpäiväistä ja säälittävää roskaa. Mutta jos niistä jokunen, edes yksikin voi täyttää niille asetettavat vaatimukset, niin olen todella sydämistynyt tästäkin.
Yur
2010-10-18 08:20:10
Klo 8.14

Jos tämä olisi edes tavallinen arkiviikonloppu, voisin tänään lopultakin huokaista helpotuksesta sen päättymisestä, mutta koska mitään ei ole tapahtuva, kuten normaalina maanantaina, jään edelleen samaan sementtiin kuin viime päivinä. Talo on tyhjä ja sellaisena pysyy; tavallisestikaan en ole ollut kovin puheissa kenenkään kanssa, mutta tällöin olen sentään saanut seurata toisia ja heidän välisiään puheita, mutta nyt ei ole sitäkään. Tyhjästä ei syntynyt viimeisin katauta-runoni tästä tunteesta:

"On yksinäistä,
koska ei ole ketään
jonka kanssa puhua."

Mutta itselleni tyypillisestä ylenmääräisestä yksinäisyydentunteesta mässäilystä johonkin muuhunkin siirtyäkseni sanottakoon, että... sanottakoon että... perhana, kun olisi muutakin kuin pelkkää tällaista nurisemista. Palaan asiaan heti kun olen löytänyt jotain muuta.
- Yur
  2010-10-18 09:56:37
  Klo 9.42
  
  No nyt löytyi jotain: sain pienen toimeliaisuuden pistoksen, ja kirjoitin uusiksi noin liuskan romaaniani, mutta siihen se sitten jäikin. Liuska kasassa, 200 enää jäljellä.
  
  Vaikka latkisin kuinka kahvia, on oloni oudon jähmeä ja unelias. Tämä on tuttu tunne, eikä se katoa vaikka joidenkin neuvojen mukaisesti koettaisinkin nukkua pääni selväksi.
  
  Nousee mieleen muutamina päivinä lukemani Pentti Saarikosken päiväkirjat, "Juomarin" ja "Toipilaan päiväkirjat". Onneksi minusta ei nähtävästi saa juoppoa tekemälläkään tai kirveelläkään, kun kohtuukäyttökin on jossain todella kaukana. Saarikoskesta nousee mieleeni kaksi asiaa: ensin (1.) hänen runokokoelmansa, joita, samoin kuin muitakin nykyaikaisen mallisia runokokoelmia selaillessani, olen todennut yhä vain selvemmin iänikuisen kliseeni siitä, etten ymmärrä tätä nykyrunoutta. Viime perjantaina vapaassa tekstipajassa pajan pitäjä Olavi Jama kysyi, tarkoittaako "en ymmärrä" sitä, etten arvosta runoutta; vastasin jo kauan sitten keksimäni selityksen, että tässä suhteessa ymmärsin/arvostin ja arvostan runoutta, siinä missä mitä tahansa muutakin kirjallisuuden ja taiteen muotoa, mutten vain saa avattua runouden moderneja kielikuvia yms. Olen miettinyt, pitäisikö pyytää joltakulta lyriikantaitajaopettajistani jonkinlaista tukiopetusta näissä asioissa, vaikkapa Paanasen Raijaa...
  
  Toinen (2.), mikä tuli mieleeni, oli toinen kirjailija, johon törmäsin koukeroillessani tuolla Kirjailijat-palstalla: Sofi Oksanen. Jo pari viikkoa sitten sain käsiini hänen "Puhdistuksensa", ja olen jo havainnut hänen kirjalliset lahjansa, mutta en silti pidä siitä menosta jota hän pitää. Hän haukkuu kotimaataan lähes "rasistisella" tavalla, vaikka sen nykyaika ja siihen kuuluva vapaus on ostettu mm. kalliilla verellä. Hän haukkuu jopa nyt jo entistä kustantajaansakin kuin jollakin yksinoikeudella, melkeinpä kuin tajuamatta ollenkaan, että moisella lähes piittaamattomalla haukkumisella hän lisää pahuutta ja katkeria tuntoja maailmassa. Olen jo "teoksessani" todennut, että maailma ei välttämättä ole paha, vaan ihminen vain liian heikko vastaamaan sen asettamiin vaatimuksiin. Tietenkään en voi kaataa kaikkea Oksasen niskaan tässä asiassa, kuten hänkään ei voi kaataa sitä kustantajansa niskaan, sillä hän varmasti ainakin osittain haukkuu syystäkin, sillä yleensäkin kaikenlaiset liikkeet ja protestit syntyvät tietystä syystä. Mutta kaikkea ei voida katsoa vain yhdestä näkökulmasta, ja hänenkin pitäisi se tietää. Pahimmillani sanoisin, että hänen kaiketi kannattaisi mennä sitten sinne, missä hän kokee elämän mielekkäämmäksi, kuten hän tuntuu kustannusmaailmassa jo tehneen.
etäoppilas
2010-10-18 13:13:55
Olin tulossa kirjoittajakurssille sinne kesällä, Mäen opastettavaksi, mutta hän joutui perumaan. Minä sitten myös peruin kurssin. Harmitti, olisin tullut kaukaa Suomeen. On mahtavaa, että teillä on hienoja opettajia siellä. Minkähänlaista olisi viettää välivuosi (= antaa oman yrityksen kaatua) ja tulla Orivedelle vaikka vuodeksi? No, voihan sitä haaveilla. Olen kyllä omin päin alkanut taas kirjoittaa. Ehkä jo kurssin ajatteleminen sai aikaan pienen sysäyksen.
scarabaeus
2010-10-18 13:55:18
..... sitä Yur Sinulla tuntuu riittävän, mutta laitoinkin siihen toiseen aiemmin että vähän menee minulla yli nämä henkilöihin kohdistuneet arviointisi..... mietippä sitten kun julkaiset sen romskusi, että mihin seuraan olet menossa ja vääjäämättä päädyt... sitä vaan tulee mieleeni... että kasvattele niitä kulmahampaitasi itseäsi vartenkin.......

ja sitähän minä toivon kyllä, että saat romaanisi julkaistua ja runojakin. Kyllä se siitä suttaantuu kun aika on!
- Yur*
  2010-10-18 15:40:33
  Näin olen tapanani pitänyt aina ennen näitä kommenttejasikin, ja on TODELLA valitettavaa, jos olet saanut toisenlaisen kuvan. Mutta nehän ovat vain minun mielipiteitäni, joilla ei sinällään pitäisi olla sen kummempaa merkitystä.
- Jacob´s ladder
  2010-10-18 15:54:54
  Yur* kirjoitti:
  Näin olen tapanani pitänyt aina ennen näitä kommenttejasikin, ja on TODELLA valitettavaa, jos olet saanut toisenlaisen kuvan. Mutta nehän ovat vain minun mielipiteitäni, joilla ei sinällään pitäisi olla sen kummempaa merkitystä.
  Yuri, jotenkin kuvauksistasi Opiston elämästä antaa mielikuvan, että meininki on siellä jotenkin rauhoittunut sitten niiden vuosien, kun minä opiskelin siellä. Oma vuosikurssini oli hyvin sosiaalinen ja touhusi hyvin paljon yhdessä monelaisissa merkeissä.
  
  Tekstistäsi ja kertomastasi ymmärrän, että siellä on rauhallista ja ei-sosiaalista. Meillä oli jatkuvasti bileitä, pleikkari- ja DVD-iltoja, Sarianna-juhlia, naamiaisia ja ristiin rastiin risteileviä ihmissuhteita ystävyys- ja seksisuhteiden osalta. Sääli. Minä pidin vauhdikkaasta menosta, oppitunneista ja taideprojekteista, mitä meillä oli. En muista, että kukaan olisi ollut vuosikurssistamme yksinäinen, kaikkien kanssa jotakin aina touhuttiin, jauhettiin filosofista paskaa ja luettiin toistemme tekstejä, kirjavinkattiin ja luettiin lopputenttiin, pääsykokeisiin jne. Ja kärsittiin yhdessä tolkuttomia krapuloita.
  
  Ikävää jos nykyään on meininkinä onkin vaikeneminen. Meillä oli ehkä ongelmana se, että puhuimme liikaakin ja oppituntien harkkatyöt olivat aina vaiheessa.
- Yur*
  2010-10-18 16:00:16
  Jacob´s ladder kirjoitti:
  Yuri, jotenkin kuvauksistasi Opiston elämästä antaa mielikuvan, että meininki on siellä jotenkin rauhoittunut sitten niiden vuosien, kun minä opiskelin siellä. Oma vuosikurssini oli hyvin sosiaalinen ja touhusi hyvin paljon yhdessä monelaisissa merkeissä.
  
  Tekstistäsi ja kertomastasi ymmärrän, että siellä on rauhallista ja ei-sosiaalista. Meillä oli jatkuvasti bileitä, pleikkari- ja DVD-iltoja, Sarianna-juhlia, naamiaisia ja ristiin rastiin risteileviä ihmissuhteita ystävyys- ja seksisuhteiden osalta. Sääli. Minä pidin vauhdikkaasta menosta, oppitunneista ja taideprojekteista, mitä meillä oli. En muista, että kukaan olisi ollut vuosikurssistamme yksinäinen, kaikkien kanssa jotakin aina touhuttiin, jauhettiin filosofista paskaa ja luettiin toistemme tekstejä, kirjavinkattiin ja luettiin lopputenttiin, pääsykokeisiin jne. Ja kärsittiin yhdessä tolkuttomia krapuloita.
  
  Ikävää jos nykyään on meininkinä onkin vaikeneminen. Meillä oli ehkä ongelmana se, että puhuimme liikaakin ja oppituntien harkkatyöt olivat aina vaiheessa.
  Ehkä kuvaukseni tämän paikan elämästä on ollut hieman liikaa omasta kuvakulmastani annettu. Tosiasiassa elämä on oman kertomuksesi perusteella erittäin samanlainen kuin Sinun aikanasi, sillä täällä juhlitaan, keskustellaan ja ollaan monen mielestä yllättävänkin sosiaalisia, mutta MINÄ vain satun olemaan melko autistinen ja varmasti monen mielestä sulkeutunutkin, vaikka pyrinkin olemaan jossain mukana, esim. keskusteluissa jne., vaikkakaan en ole esim. mikään bilettäjä.
Yur
2010-10-19 06:37:20
Klo 6.35

Puuduttava ja turhauttava työsessio vääntäessäni parasta mahdollista muotoa kaikista ensimmäisimmälle tanka-runoelmalleni, joka nyt sattuneista syistä muuttui sedokaksi. Ja runo menee nykyisin näin:

"Sateensuojaa tai
muutakaan en tarvitse
sillä vedet valuvat
jo ennestäänkin
kasvoillani Sinua
vain ajatellessani."

Sanokaas näyttääkö paremmalta?
- Yur
  2010-10-19 12:31:09
  Klo 12.28
  
  Monen murheen lapseksi tuo em. runo on päätynyt, eikä vieläkään tunnu olevan valmista:
  
  "Sateensuojaa tai
  muutakaan en tarvitse
  sillä vedet valuvat
  jo ennestäänkin
  kasvoillani Sinua
  vain ajatellessani."
  
  En tiedä, pitäisikö vain suosiolla repiä koko romu palasiksi, vai mitä pitäisi sen kanssa tehdä...
  
  Noh, pyysin joka tapauksessa tänään Paanaselta mahdollisuuksia saada jonkinlaista "tukiopetusta" runon maailmoista, kuvakielestä yms. Toisaalla taas lähetin tiedusteluviestin Minervan päämiehelle jo kevään, kesän ja syksyn ajan viipyilleestä vastauksesta romaanikäsikirjoitustani koskien, vaikka tyhjää kai tuollainen kysymys on, kun vastauksen tietää jo muutenkin...
- Niles
  2010-10-19 23:05:02
  Yur kirjoitti:
  Klo 12.28
  
  Monen murheen lapseksi tuo em. runo on päätynyt, eikä vieläkään tunnu olevan valmista:
  
  "Sateensuojaa tai
  muutakaan en tarvitse
  sillä vedet valuvat
  jo ennestäänkin
  kasvoillani Sinua
  vain ajatellessani."
  
  En tiedä, pitäisikö vain suosiolla repiä koko romu palasiksi, vai mitä pitäisi sen kanssa tehdä...
  
  Noh, pyysin joka tapauksessa tänään Paanaselta mahdollisuuksia saada jonkinlaista "tukiopetusta" runon maailmoista, kuvakielestä yms. Toisaalla taas lähetin tiedusteluviestin Minervan päämiehelle jo kevään, kesän ja syksyn ajan viipyilleestä vastauksesta romaanikäsikirjoitustani koskien, vaikka tyhjää kai tuollainen kysymys on, kun vastauksen tietää jo muutenkin...
  Älä hyvä ihminen hermostu! Minä näkisin lukijana tämän runon heikkouden kolmessa viimeisessä sanassa. En tarkoita että ajatuksessa on mitään vikaa, mutta joku noissa sanoissa on minusta sen heikkous. Alussa ei ole minusta mitään vikaa, sehän on tunteellinen alku. On hyvä että runoissa ei ole pelkkää kyynisyyttä, kuten aika paljon nykyään viljellään.
  Sitäpaitsi tuohon sosiaalisuuteen kommentoisin kyllä, että et sinä varmaan mikään autistinen ole, kirjoittamaanhan tuonne on järkevää mennä, eikä bilettämään, koska tuohan on aikaa, joka ei varmaan toistu elämässä monesti. On aikaa ajatella vain kirjoittamista. Sosiaalisuus on ihan järjettömän yliarvostettua. Toki on kivaa, kun on kavereita ja tulee hyväksytyksi omana itsenään. Sanoin jo aiemmin, että monilla suomalaisilla on tässä kovasti ongelmia. En tiedä mistä se kumpuaa.
- Yur*
  2010-10-20 04:52:55
  Niles kirjoitti:
  Älä hyvä ihminen hermostu! Minä näkisin lukijana tämän runon heikkouden kolmessa viimeisessä sanassa. En tarkoita että ajatuksessa on mitään vikaa, mutta joku noissa sanoissa on minusta sen heikkous. Alussa ei ole minusta mitään vikaa, sehän on tunteellinen alku. On hyvä että runoissa ei ole pelkkää kyynisyyttä, kuten aika paljon nykyään viljellään.
  Sitäpaitsi tuohon sosiaalisuuteen kommentoisin kyllä, että et sinä varmaan mikään autistinen ole, kirjoittamaanhan tuonne on järkevää mennä, eikä bilettämään, koska tuohan on aikaa, joka ei varmaan toistu elämässä monesti. On aikaa ajatella vain kirjoittamista. Sosiaalisuus on ihan järjettömän yliarvostettua. Toki on kivaa, kun on kavereita ja tulee hyväksytyksi omana itsenään. Sanoin jo aiemmin, että monilla suomalaisilla on tässä kovasti ongelmia. En tiedä mistä se kumpuaa.
  Olen samaa mieltä. Nuo kolme viimeistä, tai sanotaan kaksi viimeistä sanaa ovat omastakin mielestäni sen heikkoudet, sillä ne ovat ns. pakkopullaa, täytesanoja täyttämään vaadittavat tavutukset. Olen jo eilisestä pohtinut, pitäisikö sittenkin jossain vaiheessa vain avata nämä tavutussäännöt ja tehdä vapaamittaista, sillä se antaisi paljon paremman jäljen. Esim. tämä runo olisi parempi siinä muodossa, jos vaihtaisin sanajärjestystä ja karsisin täytesanoja:
  
  "Sateensuojaa
  en tarvitse
  sillä vedet valuvat
  jo kasvoillani
  ajatellessani
  Sinua."
  
  Kuulostaisiko paremmalta?
- Jacob´s Ladder
  2010-10-20 08:25:26
  Yur* kirjoitti:
  Olen samaa mieltä. Nuo kolme viimeistä, tai sanotaan kaksi viimeistä sanaa ovat omastakin mielestäni sen heikkoudet, sillä ne ovat ns. pakkopullaa, täytesanoja täyttämään vaadittavat tavutukset. Olen jo eilisestä pohtinut, pitäisikö sittenkin jossain vaiheessa vain avata nämä tavutussäännöt ja tehdä vapaamittaista, sillä se antaisi paljon paremman jäljen. Esim. tämä runo olisi parempi siinä muodossa, jos vaihtaisin sanajärjestystä ja karsisin täytesanoja:
  
  "Sateensuojaa
  en tarvitse
  sillä vedet valuvat
  jo kasvoillani
  ajatellessani
  Sinua."
  
  Kuulostaisiko paremmalta?
  Sanoit, että olet melko autistinen.
  
  Tarkoittaako se, että koet itsesi autistiseksi vai olet diagnosoitu autistiksi? Mielenkiintoista. Miten autisti jaksaa taidekoulun paineista ja vauhdikasta arkea, joka varmaankin on täynnä yllättäviä, odottamattomia ja ei-turvallisia muutoksia. Jossa opettajatkin ovat taiteilijoita, tuskin samankaltaisia kuin yliopiston tuttuun luentokaavaan urautuneet esiintyjät. Jossa paine onnistua ja tehdä kaaoksesta järjestystä lienee rutiinia?
  
  Eikös autisti kaipaa jatkuvuutta, samankaltaisuutta ja aisti-informaation tasaista jakamista? Voin toki olla väärässäkin. Enkä epäile, etteikö autisti voisi taidekoulua käydä, vaan mietin asian ongelmallisuutta. Kiinnostavaa lukea työpäiväkirjaasi.
- Yur
  2010-10-20 08:32:02
  Jacob´s Ladder kirjoitti:
  Sanoit, että olet melko autistinen.
  
  Tarkoittaako se, että koet itsesi autistiseksi vai olet diagnosoitu autistiksi? Mielenkiintoista. Miten autisti jaksaa taidekoulun paineista ja vauhdikasta arkea, joka varmaankin on täynnä yllättäviä, odottamattomia ja ei-turvallisia muutoksia. Jossa opettajatkin ovat taiteilijoita, tuskin samankaltaisia kuin yliopiston tuttuun luentokaavaan urautuneet esiintyjät. Jossa paine onnistua ja tehdä kaaoksesta järjestystä lienee rutiinia?
  
  Eikös autisti kaipaa jatkuvuutta, samankaltaisuutta ja aisti-informaation tasaista jakamista? Voin toki olla väärässäkin. Enkä epäile, etteikö autisti voisi taidekoulua käydä, vaan mietin asian ongelmallisuutta. Kiinnostavaa lukea työpäiväkirjaasi.
  Noh, olen kyllä ollut epäiltynä niin ulkopuolisilta kuin myös omilta tahoiltani (siis myös omasta puolestani) Aspergerin syndroomaiseksi, jota siis pidetään autismia hieman "lievempänä" ilmiönä. Tämä näkyy mm. siinä yksinviihtymisessä, joka ei välttämättä kysy niin paljon seuraa ja sosiaalisia kontakteja kuin normaaleilla ihmisillä yleensä. Mutta luonteeni on ainakin joskus ollut tämä: kun olen yksin, kaipaan ystäviä; kun olen ystävien parissa, kaipaan yksinäisyyttä. Viimeisimmissä vaiheissani olen huomannut tämän tietysti vähän vaihdelleen, sillä vaikka ajoittain kaipaankin yksinäisyyttä ja omaa aikaani omien mielenkiinnonkohteideni parissa, en silti ole niin ahdistunut ystäväpiireissä kuin joskus muinoin, mutta tämä mainittu kaava kyllä kaiketi pätee edelleen. Olen kuitenkin siis normaaliin ihmiseen nähden "autistiSEMPI", vaikken puhtaasti autistinen. Ja kyllä aiempaan TODELLA yksinäiseen elämääni nähden tällainen elämä taidekoulussa sopii erittäin hyvin, tietyistä syistä.
- assinnuttura
  2010-10-20 10:54:01
  Yur kirjoitti:
  Noh, olen kyllä ollut epäiltynä niin ulkopuolisilta kuin myös omilta tahoiltani (siis myös omasta puolestani) Aspergerin syndroomaiseksi, jota siis pidetään autismia hieman "lievempänä" ilmiönä. Tämä näkyy mm. siinä yksinviihtymisessä, joka ei välttämättä kysy niin paljon seuraa ja sosiaalisia kontakteja kuin normaaleilla ihmisillä yleensä. Mutta luonteeni on ainakin joskus ollut tämä: kun olen yksin, kaipaan ystäviä; kun olen ystävien parissa, kaipaan yksinäisyyttä. Viimeisimmissä vaiheissani olen huomannut tämän tietysti vähän vaihdelleen, sillä vaikka ajoittain kaipaankin yksinäisyyttä ja omaa aikaani omien mielenkiinnonkohteideni parissa, en silti ole niin ahdistunut ystäväpiireissä kuin joskus muinoin, mutta tämä mainittu kaava kyllä kaiketi pätee edelleen. Olen kuitenkin siis normaaliin ihmiseen nähden "autistiSEMPI", vaikken puhtaasti autistinen. Ja kyllä aiempaan TODELLA yksinäiseen elämääni nähden tällainen elämä taidekoulussa sopii erittäin hyvin, tietyistä syistä.
  Kirjoittaminen on minulle luontaisempi itseni ilmaisukeino kuin puhuminen. No, saarnaan kyllä ystäville mieliaiheistani, mutta tuntemattomien kanssa keskustelu yllättävistä aiheista lyö minut usein ällikällä, enkä löydä sanoja.
  
  Sinulla on siellä hyvä olla, kun asiantuntevia neuvoja tulee joka taholta ja puitteet ovat jotakuinkin tutut ja turvalliset. Kirjoittamisessa on kuitenkin tärkeämpikin puoli kuin tyyli ja kielioppi. Se on se sisältö. Ja saadakseen aikaan rikasta sisältöä tekstiinsä, on kasvettava ihmisenä niin paljon kuin kukin voi. Näin assina on ehkä hyvässä asemassa. Tarkkailemme elämää, teemme tosi älyttömiä virheitä sosiaalisesti, mikä on hirveää tapahtumahetkellä ja vuosia sen jälkeen, mutta muuttuu lopulta hyödylliseksi materiaaliksi jopa huumoriin. Näin ainakin minusta, oma elämäni.
- Jacob´s Ladder
  2010-10-20 12:06:18
  assinnuttura kirjoitti:
  Kirjoittaminen on minulle luontaisempi itseni ilmaisukeino kuin puhuminen. No, saarnaan kyllä ystäville mieliaiheistani, mutta tuntemattomien kanssa keskustelu yllättävistä aiheista lyö minut usein ällikällä, enkä löydä sanoja.
  
  Sinulla on siellä hyvä olla, kun asiantuntevia neuvoja tulee joka taholta ja puitteet ovat jotakuinkin tutut ja turvalliset. Kirjoittamisessa on kuitenkin tärkeämpikin puoli kuin tyyli ja kielioppi. Se on se sisältö. Ja saadakseen aikaan rikasta sisältöä tekstiinsä, on kasvettava ihmisenä niin paljon kuin kukin voi. Näin assina on ehkä hyvässä asemassa. Tarkkailemme elämää, teemme tosi älyttömiä virheitä sosiaalisesti, mikä on hirveää tapahtumahetkellä ja vuosia sen jälkeen, mutta muuttuu lopulta hyödylliseksi materiaaliksi jopa huumoriin. Näin ainakin minusta, oma elämäni.
  Lainaus:
  
  "Tarkkailemme elämää, teemme tosi älyttömiä virheitä sosiaalisesti, mikä on hirveää tapahtumahetkellä"
  
  Mitä tarkoitat älyttömillä virheillä ja miksi se on hirveää tapahtumahetkellä? Eikö asperger ole syytön tekoihinsa, vähän samaan tapaan kuin ADHD tai Bipo?
- assinnuttura
  2010-10-20 12:46:10
  Jacob´s Ladder kirjoitti:
  Lainaus:
  
  "Tarkkailemme elämää, teemme tosi älyttömiä virheitä sosiaalisesti, mikä on hirveää tapahtumahetkellä"
  
  Mitä tarkoitat älyttömillä virheillä ja miksi se on hirveää tapahtumahetkellä? Eikö asperger ole syytön tekoihinsa, vähän samaan tapaan kuin ADHD tai Bipo?
  mutta nolottaa aina niin sietämättömästi, kun huomaa vaikka paljastaneensa liikaa yksityisasioitaan ihmiselle, joka ei ollutkaan 'minun puolellani' vaan pilkkasi minua muualla. Tai tekee asioita, jotka eivät ole sopivia vallitsevien soveliaisuussääntöjen mukaan. Repertuaarini tällä saralla on virtuaalimainen. Olen jo siinä iässä, että osaan nauraa nuorempana tekemilleni tyhmyyksille. Eiliset töppäykset vielä hävettää. En toki kulje kyltti kaulassa: "Olen assi, joten yrittäkää ymmärtää, älkääkä käyttäkö naiiviuttani hyväksi". Jotkut läheisistä ystävistäni eivät pidä minua autistisena, jotkut pitävät. Mielestäni olen. Olen oppinut olemaan ylpeä siitä. Koska muuta en voi. Pragmaattinen siis.
- Gerald Gerald
  2010-10-20 16:08:37
  assinnuttura kirjoitti:
  mutta nolottaa aina niin sietämättömästi, kun huomaa vaikka paljastaneensa liikaa yksityisasioitaan ihmiselle, joka ei ollutkaan 'minun puolellani' vaan pilkkasi minua muualla. Tai tekee asioita, jotka eivät ole sopivia vallitsevien soveliaisuussääntöjen mukaan. Repertuaarini tällä saralla on virtuaalimainen. Olen jo siinä iässä, että osaan nauraa nuorempana tekemilleni tyhmyyksille. Eiliset töppäykset vielä hävettää. En toki kulje kyltti kaulassa: "Olen assi, joten yrittäkää ymmärtää, älkääkä käyttäkö naiiviuttani hyväksi". Jotkut läheisistä ystävistäni eivät pidä minua autistisena, jotkut pitävät. Mielestäni olen. Olen oppinut olemaan ylpeä siitä. Koska muuta en voi. Pragmaattinen siis.
  hyväksyminen ja välttämättömyydessä pysyminen ovat oleellisia asioita - monessa elämän meiningissä. Miksei myös kirjailijan työssäkin. Nähdä omat rajansa, nähdä omat lahjansa. Kehittää ja sopeutua, hyväksyä ja kyseenalaistaa.
- Niles
  2010-10-20 20:48:01
  Yur* kirjoitti:
  Olen samaa mieltä. Nuo kolme viimeistä, tai sanotaan kaksi viimeistä sanaa ovat omastakin mielestäni sen heikkoudet, sillä ne ovat ns. pakkopullaa, täytesanoja täyttämään vaadittavat tavutukset. Olen jo eilisestä pohtinut, pitäisikö sittenkin jossain vaiheessa vain avata nämä tavutussäännöt ja tehdä vapaamittaista, sillä se antaisi paljon paremman jäljen. Esim. tämä runo olisi parempi siinä muodossa, jos vaihtaisin sanajärjestystä ja karsisin täytesanoja:
  
  "Sateensuojaa
  en tarvitse
  sillä vedet valuvat
  jo kasvoillani
  ajatellessani
  Sinua."
  
  Kuulostaisiko paremmalta?
  Kyllä se minusta näin kuulostaa paremmalta
- Jacob´s Ladder
  2010-10-21 07:36:52
  Yur kirjoitti:
  Noh, olen kyllä ollut epäiltynä niin ulkopuolisilta kuin myös omilta tahoiltani (siis myös omasta puolestani) Aspergerin syndroomaiseksi, jota siis pidetään autismia hieman "lievempänä" ilmiönä. Tämä näkyy mm. siinä yksinviihtymisessä, joka ei välttämättä kysy niin paljon seuraa ja sosiaalisia kontakteja kuin normaaleilla ihmisillä yleensä. Mutta luonteeni on ainakin joskus ollut tämä: kun olen yksin, kaipaan ystäviä; kun olen ystävien parissa, kaipaan yksinäisyyttä. Viimeisimmissä vaiheissani olen huomannut tämän tietysti vähän vaihdelleen, sillä vaikka ajoittain kaipaankin yksinäisyyttä ja omaa aikaani omien mielenkiinnonkohteideni parissa, en silti ole niin ahdistunut ystäväpiireissä kuin joskus muinoin, mutta tämä mainittu kaava kyllä kaiketi pätee edelleen. Olen kuitenkin siis normaaliin ihmiseen nähden "autistiSEMPI", vaikken puhtaasti autistinen. Ja kyllä aiempaan TODELLA yksinäiseen elämääni nähden tällainen elämä taidekoulussa sopii erittäin hyvin, tietyistä syistä.
  Tietyistä syistä? En aivan ymmärrä.
  
  Siis sisäoppilaitosympäristö vai jokin muu?
  
  Luovuus kaipaa aina yksinäisyyttä ympärilleen ja osa taiteilijoista on läpi taidehistorian elänyt erakkomaista elämää omistautuen taiteelleen. Oriveden opisto lienee hyvä paikka toteuttaa sellaista haavetta.
  
  Sinua ei siis ole diagnosoitu autistiksi? Ehkä kannattaisi käydä lääkärissä, koska voi olla, että sinulla on sosiaalisten tilanteiden pelko tai jokin muu ongelma, jota voidaan hoitaa.
- Yur
  2010-10-23 11:57:47
  Jacob´s Ladder kirjoitti:
  Tietyistä syistä? En aivan ymmärrä.
  
  Siis sisäoppilaitosympäristö vai jokin muu?
  
  Luovuus kaipaa aina yksinäisyyttä ympärilleen ja osa taiteilijoista on läpi taidehistorian elänyt erakkomaista elämää omistautuen taiteelleen. Oriveden opisto lienee hyvä paikka toteuttaa sellaista haavetta.
  
  Sinua ei siis ole diagnosoitu autistiksi? Ehkä kannattaisi käydä lääkärissä, koska voi olla, että sinulla on sosiaalisten tilanteiden pelko tai jokin muu ongelma, jota voidaan hoitaa.
  Tietyistä syistä = täällä minulla on enemmän samanhenkisiä ihmisiä ympärilläni, toisin kuin aiemmassa elämässäni tämän paikan ulkopuolella. Ja kyllä, sisäoppilaitosympäristö.
  
  Ei ole diagnosoitu autistiksi, mutta Aspergeria on epäilty. Jossain vaiheessa on tosin sanottu, että Asperger on neuropsykologinen asia, joka ei välttämättä täyty täysin minun kohdallani, mutta on hankala olla uskomatta ettenkö olisi aspergeristi, kun kaikki sen oireet osuvat minun kohdallani niin sopivasti yksiin. Ja olen miettinyt asian lopullista lääkäridiagnosointia, mutten ole ehtinyt viedä asiaa eteenpäin. Ja minulla ei mielestäni ole kovin suuri "sosiaalisten tilanteiden pelko", vaan tällaiselle luonteelle tyypillinen tavanomaista suurempi jännitys, kun olen aiemmassa elämässäni kokenut jotain todella neurotisoivaakin tällaisissa tilanteissa.
Yur
2010-10-20 15:02:17
Klo 14.59

Katsoin juuri sattumalta videota sijoittuen siihen aikaan kun Tommy Tabermann elossa oli. Jälleen tuota kirjavideota (koskien hänen "Naaras"-romaaniaan) katsoessani tunsin, kuinka hienoa varmasti on olla kirjailija. Kuinka saa lausua omaa teostaan tuossa videossa, ja kuinka sen sanat tuntuvat oikeaa äänenkäyttöteknologiaa käyttäen muotoutuvan niin jumalaisiksi kuulla, ja kuinka jumalainen jo itsessään varmasti on tuo tunne, kun saa teoksensa niin ylös kuin julkaistavaksi.

Juuri siksi minusta jo alunperin piti tulla kirjailija, ja sama pätee nykyhetkeenkin. Minusta piti - pitää - tulla kirjailija.
Yur
2010-10-21 06:24:37
Klo 6.19

Tilasin eilen paikalliseen kirpputoriin kirjoituskoneen, mutta saa nähdä, säilyykö into sen suhteen niin kovasti, että menisinkin sen lunastamaan. Voi olla, että saan sitä hakata tavallisina arkiaikoina vain viikonloppuisin, ellen onnistu vaimentamaan sen pitämää meteliä jollain keinolla.

Olen nyt päätynyt jotensakin jonkinlaiseen päätökseen siitä, että ehkä japanilaiset runoni kannattaisi niiden itsensä takia päästää mitoista vapaalle. Aion kyllä edelleen noudattaa niiden luomisvaiheessa näitä sääntöjä ja mittoja, sillä olen havainnut sen tuottamisen kannalta erittäin tuottavaksi tekniikaksi, mutta jos osun johonkin jonka sanominen vaatii vapautta, niin sitten...
- Yur
  2010-10-21 07:15:38
  Klo 7.14
  
  En tiedä, teinkö juuri elämäni virheen, sillä katsoessani jälleen Youtubesta kirjavideota Tabermannin "Naaraasta" sain jälleen sellaisen innon, jonka seurauksena halusin välittömästi lähettää runokokoelmani jonnekin - Gummerukselle. Ja niin tein.
- Jacob´s Ladder
  2010-10-21 07:31:56
  Yur kirjoitti:
  Klo 7.14
  
  En tiedä, teinkö juuri elämäni virheen, sillä katsoessani jälleen Youtubesta kirjavideota Tabermannin "Naaraasta" sain jälleen sellaisen innon, jonka seurauksena halusin välittömästi lähettää runokokoelmani jonnekin - Gummerukselle. Ja niin tein.
  Eikös runokokoelman hiominen ole kaikkein vaativinta kaunokirjallisuudessa? Voi olla, että olen väärässä, mutta etkös kirjoittanut runot nyt syksyllä? Luulisi, että niiden kehitteleminen, kypsyttäminen, hiominen ja korjaaminen tarvitsee runsaan tarkasteluajan. En ole koskaan mieltänyt Gummerusta runokustantamona, mutta nähtävästi Tabermann -fanittamisesi sai sinut valitsemaan Gummeruksen...
  
  Onnea matkaan. Ehkä runot olivat jo valmiita, mutta silti tulee olo, että hätäilit.
  
  Montako runoa sinulla oli kokoelmassa? Jaoitko sen osastoihin, sikermiin? Oliko niissä kantava johtoteema, joka yhdisti runot toisiinsa?
- Yur
  2010-10-21 07:44:41
  Jacob´s Ladder kirjoitti:
  Eikös runokokoelman hiominen ole kaikkein vaativinta kaunokirjallisuudessa? Voi olla, että olen väärässä, mutta etkös kirjoittanut runot nyt syksyllä? Luulisi, että niiden kehitteleminen, kypsyttäminen, hiominen ja korjaaminen tarvitsee runsaan tarkasteluajan. En ole koskaan mieltänyt Gummerusta runokustantamona, mutta nähtävästi Tabermann -fanittamisesi sai sinut valitsemaan Gummeruksen...
  
  Onnea matkaan. Ehkä runot olivat jo valmiita, mutta silti tulee olo, että hätäilit.
  
  Montako runoa sinulla oli kokoelmassa? Jaoitko sen osastoihin, sikermiin? Oliko niissä kantava johtoteema, joka yhdisti runot toisiinsa?
  Olet aivan oikeassa, monessakin suhteessa. Se oli hätäilyä, todella pahaa sellaista, joka aiheutui tästä innonpuuskasta, joka kaiketi olisi pitänyt kuluttaa kokoelman hiomiseen, eikä tähän tekemääni virheliikkeeseen. Runojani oli nyt kaikkiaan 50, kahden viime viikon sisällä luotuja, enkä ole niitä ollenkaan ajatellut niin pitkälle, että niissä olisi ollut julkaisukelpoisen kokoelman aineksia noissa mainitsemissasi asioissa, kuten osastoihin, sikermiin jakamisisissa, tai siinä, että niissä olisi ollut jokin yhdistävä johtoteema. Olen pääasiassa ajatellut runoa kerrallaan, en niitä yhdistävää kokoelmaa. Ja Gummeruksen valitsin sen tähden, että sinne voi lähettää tästä koneelta käsin s-postissa, ja tämän perusteella innostuin heittämään saman paketin Teoksellekin.
- Yur
  2010-10-21 08:11:21
  Klo 8.07
  
  Vielä nelisen tuntia aikaa ennen kuin kirpputori avataan, eli siihen asti keksittävä vielä jotain tekemistä. Yhtenä touhuna alkoi tämä: kun lopulta tuskastuin tuon em. runoni vääntelemiseen, päätin siirtää sen vapaiden runojen kansioon. Mutten aio kaikkia näitä runojani siirtää noin vain vapaaseen malliin, vaan jaan runoni kahteen eri kansioon, eli japanilaisiin ja vapaisiin. Tämä em. runoni on nyt toistaiseksi ainoa vapaa runo, mutta aion nyt pysyä avoimempana niiden suhteen, jos jälleen löytyy jokin uusi värssy, joka näyttäisi saavan enemmän aikaan vapaana.
- Yur
  2010-10-21 15:01:20
  Yur kirjoitti:
  Klo 8.07
  
  Vielä nelisen tuntia aikaa ennen kuin kirpputori avataan, eli siihen asti keksittävä vielä jotain tekemistä. Yhtenä touhuna alkoi tämä: kun lopulta tuskastuin tuon em. runoni vääntelemiseen, päätin siirtää sen vapaiden runojen kansioon. Mutten aio kaikkia näitä runojani siirtää noin vain vapaaseen malliin, vaan jaan runoni kahteen eri kansioon, eli japanilaisiin ja vapaisiin. Tämä em. runoni on nyt toistaiseksi ainoa vapaa runo, mutta aion nyt pysyä avoimempana niiden suhteen, jos jälleen löytyy jokin uusi värssy, joka näyttäisi saavan enemmän aikaan vapaana.
  Klo 14.56
  
  Huumorini on ehkä kieroutunut, mutta Youtuben suomalaiset Sinätuubapaska-videot tuottavat ainakin minulle sanomattoman kovia naurunpärskähdyksiä...
  
  Kävin jokin aika sitten terveyskeskuksessa, sillä sain yhtäkkiä kaupungilla kaahkastessani kamalan sydänpuristuksen. Kävin tutkituttamassa, mutta sydänfilmistä ei edelleenkään löytynyt kummempaa. Olen näitä samoja oireita kokenut aiemminkin, ja sekös nyt pistääkin pienen paineen alleni.
  
  Sain nyt kaipaamani kirjoituskoneen, vaikken niinkään sähköistä, kuten olin toivonut. Täytyy opetella taas tuonkin koneen hakkaamisen taito, joka on päässyt parissa vuodessa katoamaan. Tein alkuun monia kirjoitusvirheitä, joten en tiedä, tulenko sittenkään käyttämään mokomaa kovinkaan.
  
  Onneksi tämä kirottu loma on kohta ohi... Sitä odotellessa...
- Jacob´s Ladder
  2010-10-22 02:07:37
  Yur kirjoitti:
  Olet aivan oikeassa, monessakin suhteessa. Se oli hätäilyä, todella pahaa sellaista, joka aiheutui tästä innonpuuskasta, joka kaiketi olisi pitänyt kuluttaa kokoelman hiomiseen, eikä tähän tekemääni virheliikkeeseen. Runojani oli nyt kaikkiaan 50, kahden viime viikon sisällä luotuja, enkä ole niitä ollenkaan ajatellut niin pitkälle, että niissä olisi ollut julkaisukelpoisen kokoelman aineksia noissa mainitsemissasi asioissa, kuten osastoihin, sikermiin jakamisisissa, tai siinä, että niissä olisi ollut jokin yhdistävä johtoteema. Olen pääasiassa ajatellut runoa kerrallaan, en niitä yhdistävää kokoelmaa. Ja Gummeruksen valitsin sen tähden, että sinne voi lähettää tästä koneelta käsin s-postissa, ja tämän perusteella innostuin heittämään saman paketin Teoksellekin.
  Tämä linkki saattaa sinua kiinnostaa:
  
  http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=224&a=2954
  
  http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=726&a=6974
  
  Niin, tuo nettilähettäminen kustantajalle on varmaan madaltanut ihmisten käsikirjoittamisen lähettämisen rimaa. Mikä ei liene ihan hyvä asia, vaikka luonnon kannalta asia on myönteistä. Toisaalta kustantajan on myös hyvin helppo antaa kielteinen palaute nopeasti s-postitse. Muutaman liuskan pikavilkaisu ja kielteinen palaute on helppo antaa yliolkaisesti...
  
  Haavikon ajatukset ovat teräviä. Hänen tuotantonsa on monumentaalinen modernismin mallipatsas. Antikirjailijan rooli vaikuttaa myös mielenkiintoiselta, hän siis koki olevansa kirjallisen instituutin ulkopuolella, koska ei saanut apurahoja.
  
  Lienee tämän ajan perspektiiviharha pitää kiirettä yllä. Taidetyö vaatii aikamoista hiontaa. Mutta ehkä kustantaja kiinnostuu käsikirjoituksestasi ja antaa neuvoja hiomiseen.
- Yur
  2010-10-22 04:55:38
  Jacob´s Ladder kirjoitti:
  Tämä linkki saattaa sinua kiinnostaa:
  
  http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=224&a=2954
  
  http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=726&a=6974
  
  Niin, tuo nettilähettäminen kustantajalle on varmaan madaltanut ihmisten käsikirjoittamisen lähettämisen rimaa. Mikä ei liene ihan hyvä asia, vaikka luonnon kannalta asia on myönteistä. Toisaalta kustantajan on myös hyvin helppo antaa kielteinen palaute nopeasti s-postitse. Muutaman liuskan pikavilkaisu ja kielteinen palaute on helppo antaa yliolkaisesti...
  
  Haavikon ajatukset ovat teräviä. Hänen tuotantonsa on monumentaalinen modernismin mallipatsas. Antikirjailijan rooli vaikuttaa myös mielenkiintoiselta, hän siis koki olevansa kirjallisen instituutin ulkopuolella, koska ei saanut apurahoja.
  
  Lienee tämän ajan perspektiiviharha pitää kiirettä yllä. Taidetyö vaatii aikamoista hiontaa. Mutta ehkä kustantaja kiinnostuu käsikirjoituksestasi ja antaa neuvoja hiomiseen.
  Kiitos, olivat tosiaan mielenkiintoisia.
  
  Ja samaa kaiketi toivoin itsekin lähettäessäni, että joku näistä ihan kehutuistakin runoista osuisi jonkun silmään ja kenties... No niin.
Yur
2010-10-22 05:03:28
Klo 4.56

Muuten ihan mallikkaasti alkanut perjantai, kun vain olisi arkipäivä, niin olisi vapaa tekstipajakin. Tulevana perjantaina ei jälleenkään ole tiedossa kovin suurta yleisömenestystä, sillä suurin osa porukkaa lähtee Helsingin kirjamessuille. Itse en pidä pitkistä istuskeluista junissa tai busseissa, joten jätän reissun väliin, vaikka kieltämättä tarjous houkuttaakin. Tätä seuraavalla viikolla pajaa pitääkin sitten poikkeuksellisesti Päivi Alasalmi, jonka eteen ajattelin pudottaa runoistani ainakin omasta mielestäni parhaimmat.

Katsoin juuri Youtubesta videon, jossa kuulemma Tuomas Anhava lukee Bo Carpelanin tohtorinväitöskirjan aiheen, Gunnar Björlingin kesäisen runon. Tämän modernistisen vapaarunon esi-isän runon kuvakielen kautta tajusin jälleen yhden piirteen tällaisessa modernissa nykyrunossa, sen kuvakielessä jne., ja tämä lienee jälleen yksi kehitysaskel minullekin. Mutta silti minun täytyy vielä oppia tajuamaan, miten voisin itse luoda omiin runoihini moista kuvakieltä, pitää osata löytää nuo kuvat, jne.

Kiitos, Tuomas Anhava. Olet kirjallisuuden harrastukselle hyödyksi vielä haudassasikin, ja siitä varmasti olisit mielissäsi, jos vain eläisit. Kiitos Sinulle, Requiescat in Pace, ja Amen.

____________
Pitäisikö ruveta lukemaan Bo Carpelanin runoja oikein kovin ottein, sillä olen pitänyt hänen runoistaan aikalailla, vaikken niistä melkeinpä mitään ymmärräkään...
- Yur
  2010-10-22 07:25:15
  Klo 7.14
  
  Katsoin nyt vuorostaan Youtube-videon Bo Carpelanista, mutta ymmärtämistä hämärsi se seikka, että ohjelma oli ruotsinkielinen, ja ruotsi oli juuri se akilleenkantapää, joka esti minua tulemasta ylioppilaaksi. Eikä hänen runokokoelmiaan löydy opiston kirjastosta, mutta netistä löytämäni kappaleet tuntuivat aika mukavalta. Satuin kirjastossa silmäilemään hänen väitöskirjansa aiheen, Gunnar Björlingin kokoomarunoteosta, ja sen pari runoa avasivat jälleen yhä uudempia ovia tällä saralla. Mutta vielä on eteenpäinmentävää.
  
  Aloin pohtimaan omaa runoani, jota ei siis vielä ole olemassa, mutta aloin suunnitella sitä, ja yrittäen soveltaa siihen näitä uusimpia saamiani oppeja. Päätin sen varmasti koskevan jollain tavoin tätä aamua, aamuauringon nousua taivaanrannalle ja aamun alkamista. Heti teen selvän paavimaisenmittaisen kardinaalivirheen aloittamalla suoraan silmiäni ympäröivää maailmaa peittävästä pimeydestä ja valon tulosta sen keskuuteen, sillä ainakin modernissa runossa tämä kuvaus tapahtuu proosallekin tyypillisesti "sivuteitä", kuvaillaan maailmaa ja ainakin ilmeisesti annetaan jonkinlaisia pieniä sivukuvia ja assosiaatiokanavia erilaisista subjekteista. Muistan Raija Paanasen pitämällä lyriikantunnilla annetun esimerkin, muistaakseni Jaan Kaplinskin runon, ja nyt tänä aamuna lukemani Carpelanin runo:
  
  "Pöytä alkaa olla vanha, seisoo epävakaasti
  haristuneilla jaloillaan. Saranat löystyvät,
  lakatut pinnat halkeilevat, natina kuuluu
  kun joku sattuu töytäisemään.
  Iltakin on vanha, haisee vanhoilta lehdiltä,
  lepiltä, vattupensailta. Vihreys
  on alkanut kangistua ja siitä on vaikea löytää
  kukan kukkaa, edes hiukkasen hohtavaa,
  unohtuneelta tuoksuvaa kuin kuolleitten sukupolvien kesähuoneet -
  niissä tuoksuivat vanhat vaatteet, muskotti tai puupurut
  kosteuden turmelemien tapettien alta rapatuissa puutaloissa.
  Jotain juuttunutta, sokkoa työntyy ajatuksia pitkin mieleen:
  milloin elokuinen hämärtyvä tyven,
  milloin levoton kuvien päällekarkaus, kuin joku vento vieras
  vaatisi kiireesti lehteilemään albumia,
  ryhmäkuvia ihmisistä - harvoin maisemia,
  rehottavia kuin tämä tässä, kun
  ruovikko on pitempää kuin koskaan, vedessä kelmu siitepölyä
  ja pöydällä lamppu ja sen valokehässä
  lasi, aikakauskirja, lehtiä. Vanhaa kaikki.
  Siitä missä istun näen ruohottuneen polun,
  vuosia jotka kasvavat umpeen, hiljaisuutta joka kasvaa umpeen.
  Joku sanoo radiossa: »Neuvostoliittoja USA eivät ole valtioita
  sanan varsinaisessa merkityksessä, ne ovat valtaryhmittymiä
  jotka pitävät selviönä että ne omistavat maailman.»
  ja vähän myöhemmin: »Suomi ei ole mikään huono museo.»
  Hämärä tulee nopeasti, kierrän lampunsydäntä alemmas,
  istun hetken ja totuttelen silmiä yöhön.
  Vanhat miehet tarrautuvat valtansa kahvoihin väsymyksen
  ja tottumuksen voimalla, ja yöperho törmäilee lampunvarjostimen
  avutonta vanhaa karttaa vasten.
  Minä en istu missään ihan huonossa museossa.
  Puhallan lampun sammuksiin. Tulee pimeä, sitten harmenee.
  Joku soutaa äänettömin aironvedoin, laskee
  lahoon laituriin joka kelluu taivaan ja maan
  valtojen rajassa. Tuttu, rakas ääni:
  »Minä menen suoraan maate, älä istu liian kauan ylhäällä,
  sinulle tulee vilu.» Otan pyyheliinan,
  menen alas rantaan, laiturille polvilleni,
  huuhtelen kasvot. Hiljaista heikkoa tuulta,
  lepoa kuulolla."
- Yur
  2010-10-22 07:28:09
  Yur kirjoitti:
  Klo 7.14
  
  Katsoin nyt vuorostaan Youtube-videon Bo Carpelanista, mutta ymmärtämistä hämärsi se seikka, että ohjelma oli ruotsinkielinen, ja ruotsi oli juuri se akilleenkantapää, joka esti minua tulemasta ylioppilaaksi. Eikä hänen runokokoelmiaan löydy opiston kirjastosta, mutta netistä löytämäni kappaleet tuntuivat aika mukavalta. Satuin kirjastossa silmäilemään hänen väitöskirjansa aiheen, Gunnar Björlingin kokoomarunoteosta, ja sen pari runoa avasivat jälleen yhä uudempia ovia tällä saralla. Mutta vielä on eteenpäinmentävää.
  
  Aloin pohtimaan omaa runoani, jota ei siis vielä ole olemassa, mutta aloin suunnitella sitä, ja yrittäen soveltaa siihen näitä uusimpia saamiani oppeja. Päätin sen varmasti koskevan jollain tavoin tätä aamua, aamuauringon nousua taivaanrannalle ja aamun alkamista. Heti teen selvän paavimaisenmittaisen kardinaalivirheen aloittamalla suoraan silmiäni ympäröivää maailmaa peittävästä pimeydestä ja valon tulosta sen keskuuteen, sillä ainakin modernissa runossa tämä kuvaus tapahtuu proosallekin tyypillisesti "sivuteitä", kuvaillaan maailmaa ja ainakin ilmeisesti annetaan jonkinlaisia pieniä sivukuvia ja assosiaatiokanavia erilaisista subjekteista. Muistan Raija Paanasen pitämällä lyriikantunnilla annetun esimerkin, muistaakseni Jaan Kaplinskin runon, ja nyt tänä aamuna lukemani Carpelanin runo:
  
  "Pöytä alkaa olla vanha, seisoo epävakaasti
  haristuneilla jaloillaan. Saranat löystyvät,
  lakatut pinnat halkeilevat, natina kuuluu
  kun joku sattuu töytäisemään.
  Iltakin on vanha, haisee vanhoilta lehdiltä,
  lepiltä, vattupensailta. Vihreys
  on alkanut kangistua ja siitä on vaikea löytää
  kukan kukkaa, edes hiukkasen hohtavaa,
  unohtuneelta tuoksuvaa kuin kuolleitten sukupolvien kesähuoneet -
  niissä tuoksuivat vanhat vaatteet, muskotti tai puupurut
  kosteuden turmelemien tapettien alta rapatuissa puutaloissa.
  Jotain juuttunutta, sokkoa työntyy ajatuksia pitkin mieleen:
  milloin elokuinen hämärtyvä tyven,
  milloin levoton kuvien päällekarkaus, kuin joku vento vieras
  vaatisi kiireesti lehteilemään albumia,
  ryhmäkuvia ihmisistä - harvoin maisemia,
  rehottavia kuin tämä tässä, kun
  ruovikko on pitempää kuin koskaan, vedessä kelmu siitepölyä
  ja pöydällä lamppu ja sen valokehässä
  lasi, aikakauskirja, lehtiä. Vanhaa kaikki.
  Siitä missä istun näen ruohottuneen polun,
  vuosia jotka kasvavat umpeen, hiljaisuutta joka kasvaa umpeen.
  Joku sanoo radiossa: »Neuvostoliittoja USA eivät ole valtioita
  sanan varsinaisessa merkityksessä, ne ovat valtaryhmittymiä
  jotka pitävät selviönä että ne omistavat maailman.»
  ja vähän myöhemmin: »Suomi ei ole mikään huono museo.»
  Hämärä tulee nopeasti, kierrän lampunsydäntä alemmas,
  istun hetken ja totuttelen silmiä yöhön.
  Vanhat miehet tarrautuvat valtansa kahvoihin väsymyksen
  ja tottumuksen voimalla, ja yöperho törmäilee lampunvarjostimen
  avutonta vanhaa karttaa vasten.
  Minä en istu missään ihan huonossa museossa.
  Puhallan lampun sammuksiin. Tulee pimeä, sitten harmenee.
  Joku soutaa äänettömin aironvedoin, laskee
  lahoon laituriin joka kelluu taivaan ja maan
  valtojen rajassa. Tuttu, rakas ääni:
  »Minä menen suoraan maate, älä istu liian kauan ylhäällä,
  sinulle tulee vilu.» Otan pyyheliinan,
  menen alas rantaan, laiturille polvilleni,
  huuhtelen kasvot. Hiljaista heikkoa tuulta,
  lepoa kuulolla."
  Alan jo tuntea ymmärryksen Carpelanin ja muiden runojen kuvakieleen, esim. tässä hänen runossaan:
  
  "Ja kaikki kirkkaus mikä elämällä pitäisi olla
  on täällä kätketty,
  kuin lapsuuden tiet olivat pimeyden sulkemat."
- Vissirianovitsh
  2010-10-22 08:17:30
  Yur kirjoitti:
  Klo 7.14
  
  Katsoin nyt vuorostaan Youtube-videon Bo Carpelanista, mutta ymmärtämistä hämärsi se seikka, että ohjelma oli ruotsinkielinen, ja ruotsi oli juuri se akilleenkantapää, joka esti minua tulemasta ylioppilaaksi. Eikä hänen runokokoelmiaan löydy opiston kirjastosta, mutta netistä löytämäni kappaleet tuntuivat aika mukavalta. Satuin kirjastossa silmäilemään hänen väitöskirjansa aiheen, Gunnar Björlingin kokoomarunoteosta, ja sen pari runoa avasivat jälleen yhä uudempia ovia tällä saralla. Mutta vielä on eteenpäinmentävää.
  
  Aloin pohtimaan omaa runoani, jota ei siis vielä ole olemassa, mutta aloin suunnitella sitä, ja yrittäen soveltaa siihen näitä uusimpia saamiani oppeja. Päätin sen varmasti koskevan jollain tavoin tätä aamua, aamuauringon nousua taivaanrannalle ja aamun alkamista. Heti teen selvän paavimaisenmittaisen kardinaalivirheen aloittamalla suoraan silmiäni ympäröivää maailmaa peittävästä pimeydestä ja valon tulosta sen keskuuteen, sillä ainakin modernissa runossa tämä kuvaus tapahtuu proosallekin tyypillisesti "sivuteitä", kuvaillaan maailmaa ja ainakin ilmeisesti annetaan jonkinlaisia pieniä sivukuvia ja assosiaatiokanavia erilaisista subjekteista. Muistan Raija Paanasen pitämällä lyriikantunnilla annetun esimerkin, muistaakseni Jaan Kaplinskin runon, ja nyt tänä aamuna lukemani Carpelanin runo:
  
  "Pöytä alkaa olla vanha, seisoo epävakaasti
  haristuneilla jaloillaan. Saranat löystyvät,
  lakatut pinnat halkeilevat, natina kuuluu
  kun joku sattuu töytäisemään.
  Iltakin on vanha, haisee vanhoilta lehdiltä,
  lepiltä, vattupensailta. Vihreys
  on alkanut kangistua ja siitä on vaikea löytää
  kukan kukkaa, edes hiukkasen hohtavaa,
  unohtuneelta tuoksuvaa kuin kuolleitten sukupolvien kesähuoneet -
  niissä tuoksuivat vanhat vaatteet, muskotti tai puupurut
  kosteuden turmelemien tapettien alta rapatuissa puutaloissa.
  Jotain juuttunutta, sokkoa työntyy ajatuksia pitkin mieleen:
  milloin elokuinen hämärtyvä tyven,
  milloin levoton kuvien päällekarkaus, kuin joku vento vieras
  vaatisi kiireesti lehteilemään albumia,
  ryhmäkuvia ihmisistä - harvoin maisemia,
  rehottavia kuin tämä tässä, kun
  ruovikko on pitempää kuin koskaan, vedessä kelmu siitepölyä
  ja pöydällä lamppu ja sen valokehässä
  lasi, aikakauskirja, lehtiä. Vanhaa kaikki.
  Siitä missä istun näen ruohottuneen polun,
  vuosia jotka kasvavat umpeen, hiljaisuutta joka kasvaa umpeen.
  Joku sanoo radiossa: »Neuvostoliittoja USA eivät ole valtioita
  sanan varsinaisessa merkityksessä, ne ovat valtaryhmittymiä
  jotka pitävät selviönä että ne omistavat maailman.»
  ja vähän myöhemmin: »Suomi ei ole mikään huono museo.»
  Hämärä tulee nopeasti, kierrän lampunsydäntä alemmas,
  istun hetken ja totuttelen silmiä yöhön.
  Vanhat miehet tarrautuvat valtansa kahvoihin väsymyksen
  ja tottumuksen voimalla, ja yöperho törmäilee lampunvarjostimen
  avutonta vanhaa karttaa vasten.
  Minä en istu missään ihan huonossa museossa.
  Puhallan lampun sammuksiin. Tulee pimeä, sitten harmenee.
  Joku soutaa äänettömin aironvedoin, laskee
  lahoon laituriin joka kelluu taivaan ja maan
  valtojen rajassa. Tuttu, rakas ääni:
  »Minä menen suoraan maate, älä istu liian kauan ylhäällä,
  sinulle tulee vilu.» Otan pyyheliinan,
  menen alas rantaan, laiturille polvilleni,
  huuhtelen kasvot. Hiljaista heikkoa tuulta,
  lepoa kuulolla."
  Bo Carpelan lienee tuottanut kaikki teoksensa vain ruotsiksi ja kääntäjät ovat joitakuita muita. Tämä on syytä pitää mielessä.
- Yur
  2010-10-22 08:53:32
  Vissirianovitsh kirjoitti:
  Bo Carpelan lienee tuottanut kaikki teoksensa vain ruotsiksi ja kääntäjät ovat joitakuita muita. Tämä on syytä pitää mielessä.
  Tiedän, mutta miten tarkoitat "Tämä on syytä pitää mielessä"?
- o8o8
  2010-10-25 06:34:40
  Yur kirjoitti:
  Klo 7.14
  
  Katsoin nyt vuorostaan Youtube-videon Bo Carpelanista, mutta ymmärtämistä hämärsi se seikka, että ohjelma oli ruotsinkielinen, ja ruotsi oli juuri se akilleenkantapää, joka esti minua tulemasta ylioppilaaksi. Eikä hänen runokokoelmiaan löydy opiston kirjastosta, mutta netistä löytämäni kappaleet tuntuivat aika mukavalta. Satuin kirjastossa silmäilemään hänen väitöskirjansa aiheen, Gunnar Björlingin kokoomarunoteosta, ja sen pari runoa avasivat jälleen yhä uudempia ovia tällä saralla. Mutta vielä on eteenpäinmentävää.
  
  Aloin pohtimaan omaa runoani, jota ei siis vielä ole olemassa, mutta aloin suunnitella sitä, ja yrittäen soveltaa siihen näitä uusimpia saamiani oppeja. Päätin sen varmasti koskevan jollain tavoin tätä aamua, aamuauringon nousua taivaanrannalle ja aamun alkamista. Heti teen selvän paavimaisenmittaisen kardinaalivirheen aloittamalla suoraan silmiäni ympäröivää maailmaa peittävästä pimeydestä ja valon tulosta sen keskuuteen, sillä ainakin modernissa runossa tämä kuvaus tapahtuu proosallekin tyypillisesti "sivuteitä", kuvaillaan maailmaa ja ainakin ilmeisesti annetaan jonkinlaisia pieniä sivukuvia ja assosiaatiokanavia erilaisista subjekteista. Muistan Raija Paanasen pitämällä lyriikantunnilla annetun esimerkin, muistaakseni Jaan Kaplinskin runon, ja nyt tänä aamuna lukemani Carpelanin runo:
  
  "Pöytä alkaa olla vanha, seisoo epävakaasti
  haristuneilla jaloillaan. Saranat löystyvät,
  lakatut pinnat halkeilevat, natina kuuluu
  kun joku sattuu töytäisemään.
  Iltakin on vanha, haisee vanhoilta lehdiltä,
  lepiltä, vattupensailta. Vihreys
  on alkanut kangistua ja siitä on vaikea löytää
  kukan kukkaa, edes hiukkasen hohtavaa,
  unohtuneelta tuoksuvaa kuin kuolleitten sukupolvien kesähuoneet -
  niissä tuoksuivat vanhat vaatteet, muskotti tai puupurut
  kosteuden turmelemien tapettien alta rapatuissa puutaloissa.
  Jotain juuttunutta, sokkoa työntyy ajatuksia pitkin mieleen:
  milloin elokuinen hämärtyvä tyven,
  milloin levoton kuvien päällekarkaus, kuin joku vento vieras
  vaatisi kiireesti lehteilemään albumia,
  ryhmäkuvia ihmisistä - harvoin maisemia,
  rehottavia kuin tämä tässä, kun
  ruovikko on pitempää kuin koskaan, vedessä kelmu siitepölyä
  ja pöydällä lamppu ja sen valokehässä
  lasi, aikakauskirja, lehtiä. Vanhaa kaikki.
  Siitä missä istun näen ruohottuneen polun,
  vuosia jotka kasvavat umpeen, hiljaisuutta joka kasvaa umpeen.
  Joku sanoo radiossa: »Neuvostoliittoja USA eivät ole valtioita
  sanan varsinaisessa merkityksessä, ne ovat valtaryhmittymiä
  jotka pitävät selviönä että ne omistavat maailman.»
  ja vähän myöhemmin: »Suomi ei ole mikään huono museo.»
  Hämärä tulee nopeasti, kierrän lampunsydäntä alemmas,
  istun hetken ja totuttelen silmiä yöhön.
  Vanhat miehet tarrautuvat valtansa kahvoihin väsymyksen
  ja tottumuksen voimalla, ja yöperho törmäilee lampunvarjostimen
  avutonta vanhaa karttaa vasten.
  Minä en istu missään ihan huonossa museossa.
  Puhallan lampun sammuksiin. Tulee pimeä, sitten harmenee.
  Joku soutaa äänettömin aironvedoin, laskee
  lahoon laituriin joka kelluu taivaan ja maan
  valtojen rajassa. Tuttu, rakas ääni:
  »Minä menen suoraan maate, älä istu liian kauan ylhäällä,
  sinulle tulee vilu.» Otan pyyheliinan,
  menen alas rantaan, laiturille polvilleni,
  huuhtelen kasvot. Hiljaista heikkoa tuulta,
  lepoa kuulolla."
  Koska joku palstan lukijoista haluaa tämän viestin pois sillä perusteella, että "Toisen runoa ei saa julkaista ilman lupaa." on hyvä kerrata sitaattioikeuden periaate. Tekijänoikeuslain mukaan teosta on lupa lainata hyvän tavan mukaisesti tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Hyvä tapa tarkoittaa sitä, että kerrotaan kenen tekstistä on kyse. Tarkoituksen edellytämä laajuus on taas lainaajan itsensä harkittava.
  
  Mielestäni tämän viestin poistamiseksi ei ole perusteita.
- on lainvastaista
  2010-10-27 12:35:53
  Yur kirjoitti:
  Klo 7.14
  
  Katsoin nyt vuorostaan Youtube-videon Bo Carpelanista, mutta ymmärtämistä hämärsi se seikka, että ohjelma oli ruotsinkielinen, ja ruotsi oli juuri se akilleenkantapää, joka esti minua tulemasta ylioppilaaksi. Eikä hänen runokokoelmiaan löydy opiston kirjastosta, mutta netistä löytämäni kappaleet tuntuivat aika mukavalta. Satuin kirjastossa silmäilemään hänen väitöskirjansa aiheen, Gunnar Björlingin kokoomarunoteosta, ja sen pari runoa avasivat jälleen yhä uudempia ovia tällä saralla. Mutta vielä on eteenpäinmentävää.
  
  Aloin pohtimaan omaa runoani, jota ei siis vielä ole olemassa, mutta aloin suunnitella sitä, ja yrittäen soveltaa siihen näitä uusimpia saamiani oppeja. Päätin sen varmasti koskevan jollain tavoin tätä aamua, aamuauringon nousua taivaanrannalle ja aamun alkamista. Heti teen selvän paavimaisenmittaisen kardinaalivirheen aloittamalla suoraan silmiäni ympäröivää maailmaa peittävästä pimeydestä ja valon tulosta sen keskuuteen, sillä ainakin modernissa runossa tämä kuvaus tapahtuu proosallekin tyypillisesti "sivuteitä", kuvaillaan maailmaa ja ainakin ilmeisesti annetaan jonkinlaisia pieniä sivukuvia ja assosiaatiokanavia erilaisista subjekteista. Muistan Raija Paanasen pitämällä lyriikantunnilla annetun esimerkin, muistaakseni Jaan Kaplinskin runon, ja nyt tänä aamuna lukemani Carpelanin runo:
  
  "Pöytä alkaa olla vanha, seisoo epävakaasti
  haristuneilla jaloillaan. Saranat löystyvät,
  lakatut pinnat halkeilevat, natina kuuluu
  kun joku sattuu töytäisemään.
  Iltakin on vanha, haisee vanhoilta lehdiltä,
  lepiltä, vattupensailta. Vihreys
  on alkanut kangistua ja siitä on vaikea löytää
  kukan kukkaa, edes hiukkasen hohtavaa,
  unohtuneelta tuoksuvaa kuin kuolleitten sukupolvien kesähuoneet -
  niissä tuoksuivat vanhat vaatteet, muskotti tai puupurut
  kosteuden turmelemien tapettien alta rapatuissa puutaloissa.
  Jotain juuttunutta, sokkoa työntyy ajatuksia pitkin mieleen:
  milloin elokuinen hämärtyvä tyven,
  milloin levoton kuvien päällekarkaus, kuin joku vento vieras
  vaatisi kiireesti lehteilemään albumia,
  ryhmäkuvia ihmisistä - harvoin maisemia,
  rehottavia kuin tämä tässä, kun
  ruovikko on pitempää kuin koskaan, vedessä kelmu siitepölyä
  ja pöydällä lamppu ja sen valokehässä
  lasi, aikakauskirja, lehtiä. Vanhaa kaikki.
  Siitä missä istun näen ruohottuneen polun,
  vuosia jotka kasvavat umpeen, hiljaisuutta joka kasvaa umpeen.
  Joku sanoo radiossa: »Neuvostoliittoja USA eivät ole valtioita
  sanan varsinaisessa merkityksessä, ne ovat valtaryhmittymiä
  jotka pitävät selviönä että ne omistavat maailman.»
  ja vähän myöhemmin: »Suomi ei ole mikään huono museo.»
  Hämärä tulee nopeasti, kierrän lampunsydäntä alemmas,
  istun hetken ja totuttelen silmiä yöhön.
  Vanhat miehet tarrautuvat valtansa kahvoihin väsymyksen
  ja tottumuksen voimalla, ja yöperho törmäilee lampunvarjostimen
  avutonta vanhaa karttaa vasten.
  Minä en istu missään ihan huonossa museossa.
  Puhallan lampun sammuksiin. Tulee pimeä, sitten harmenee.
  Joku soutaa äänettömin aironvedoin, laskee
  lahoon laituriin joka kelluu taivaan ja maan
  valtojen rajassa. Tuttu, rakas ääni:
  »Minä menen suoraan maate, älä istu liian kauan ylhäällä,
  sinulle tulee vilu.» Otan pyyheliinan,
  menen alas rantaan, laiturille polvilleni,
  huuhtelen kasvot. Hiljaista heikkoa tuulta,
  lepoa kuulolla."
  Ylläpidolle on ilmoitettu.
- lainoppinut-
  2010-11-01 13:06:43
  on lainvastaista kirjoitti:
  Ylläpidolle on ilmoitettu.
  oikeassa. Nyt on kerrottu kenen tekstistä on kyse, eikä sitä ole esitetty omana tekstinä.
- Yur*
  2010-11-01 17:22:36
  lainoppinut- kirjoitti:
  oikeassa. Nyt on kerrottu kenen tekstistä on kyse, eikä sitä ole esitetty omana tekstinä.
  Valitettavasti tämä teksti oli internetistä hankittu, ei painetusta teoksesta. Niinpä katsoin sen olevan yhtälailla yleisesti käytettävissä, mutt kaiketi erehdyin.
- mävaan-
  2010-11-02 07:28:55
  Yur* kirjoitti:
  Valitettavasti tämä teksti oli internetistä hankittu, ei painetusta teoksesta. Niinpä katsoin sen olevan yhtälailla yleisesti käytettävissä, mutt kaiketi erehdyin.
  ei oo merkitystä. teksti kuin teksti, ja homma menee niikun o8o8 sanoi.
- Yur*
  2010-11-02 08:23:17
  mävaan- kirjoitti:
  ei oo merkitystä. teksti kuin teksti, ja homma menee niikun o8o8 sanoi.
  Eipä niin, ja totta on. Poistettakoon jos halutaan, ei sillä niin suurta väliä.
Yur*
2010-10-23 08:48:10
Klo 8.46

Eilettäin oli kirpputorilla näytillä hieno Olympia-matkakirjoituskone, joka vaikutti paremmalta kuin se hieman romumpi kappale, jonka ostin toiselta kirpputorilta. Mietin vain ostaisiko, sillä kohta kaappini opiston huoneessa voi kuitenkin olla täynnä käyttämättömiä kirjoitusmoottoreita... Sormet silti halajoivat hakkaamaan sanoja papereille... Mutta aina kun löydän jotain uutta intoa tai idean, se hautautuu jonnekin, enkä pääse sitä hyödyntämään. Edes eilisestä runollisuudesta ei ole enää tietoakaan.
- Yur
  2010-10-23 09:03:25
  Klo 9.00
  
  Käydessäni Pirtissä kahvilla huomasin melko sumeana ja harmaana alkaneen aamun saaneen uutta väriä, kun aurinko vihdoin löytyi pilvien takaa. Tyypilliseen tapaani pohdin jälleen sitä, miten sitä on kuvattu ja miten sitä voisi - VOISIN - kuvata. Mutta ainoa mikä mieleeni jälleen tuli, oli sana "kultainen". Mutta ei sillä, etteivät tämän kuvauksen mahdolliset kritisoijat näkisi tämän ilmaisun saaman kuluneen kliseepeitteen takaa sen todellista sisällystä, vaan asia oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: olin epäonnistunut kuvaamaan tätä näkyä. Ja juuri tällaisten seikkojen takia pelkään, ettei minusta tule koskaan kirjailijaa.
  
  Ellen sitten löydä luovuuteni sateenkaaren päätä kultaruukkuineen...
- Jacob´s Ladder
  2010-10-23 11:06:45
  Yur kirjoitti:
  Klo 9.00
  
  Käydessäni Pirtissä kahvilla huomasin melko sumeana ja harmaana alkaneen aamun saaneen uutta väriä, kun aurinko vihdoin löytyi pilvien takaa. Tyypilliseen tapaani pohdin jälleen sitä, miten sitä on kuvattu ja miten sitä voisi - VOISIN - kuvata. Mutta ainoa mikä mieleeni jälleen tuli, oli sana "kultainen". Mutta ei sillä, etteivät tämän kuvauksen mahdolliset kritisoijat näkisi tämän ilmaisun saaman kuluneen kliseepeitteen takaa sen todellista sisällystä, vaan asia oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: olin epäonnistunut kuvaamaan tätä näkyä. Ja juuri tällaisten seikkojen takia pelkään, ettei minusta tule koskaan kirjailijaa.
  
  Ellen sitten löydä luovuuteni sateenkaaren päätä kultaruukkuineen...
  Kieli on toki yksi asia kirjailijan työssä, mutta hahmot, teeman kehittely ja juoni tärkeitä myös.
- Yur
  2010-10-23 13:39:58
  Yur kirjoitti:
  Klo 9.00
  
  Käydessäni Pirtissä kahvilla huomasin melko sumeana ja harmaana alkaneen aamun saaneen uutta väriä, kun aurinko vihdoin löytyi pilvien takaa. Tyypilliseen tapaani pohdin jälleen sitä, miten sitä on kuvattu ja miten sitä voisi - VOISIN - kuvata. Mutta ainoa mikä mieleeni jälleen tuli, oli sana "kultainen". Mutta ei sillä, etteivät tämän kuvauksen mahdolliset kritisoijat näkisi tämän ilmaisun saaman kuluneen kliseepeitteen takaa sen todellista sisällystä, vaan asia oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: olin epäonnistunut kuvaamaan tätä näkyä. Ja juuri tällaisten seikkojen takia pelkään, ettei minusta tule koskaan kirjailijaa.
  
  Ellen sitten löydä luovuuteni sateenkaaren päätä kultaruukkuineen...
  Klo 13.39
  
  Olen nyt ostanut sen uuden Olympia-kirjoituskoneen Orikirppiksestä, ja hakannut sillä uusia parannusliuskoja romaaniini. Tarkoitus olisi aloittaa matka romaanini henkilön, Sigrid Lönngreve-Purolan edesmenneen tyttären, Suvi Lönngreve-Purolan menneisyyteen, jonka takaa paljastuvat skitsofreenikon elämän raskaudet, suoranainen helvetti. Vaatii toisaalta paljon eläytymistä, toisaalta ei niinkään paljon, sillä minulla on aineistonani paitsi oma sukulaiseni, myös omat kokemukset.
- Henriikka Henna
  2010-10-23 14:03:29
  Yur kirjoitti:
  Klo 13.39
  
  Olen nyt ostanut sen uuden Olympia-kirjoituskoneen Orikirppiksestä, ja hakannut sillä uusia parannusliuskoja romaaniini. Tarkoitus olisi aloittaa matka romaanini henkilön, Sigrid Lönngreve-Purolan edesmenneen tyttären, Suvi Lönngreve-Purolan menneisyyteen, jonka takaa paljastuvat skitsofreenikon elämän raskaudet, suoranainen helvetti. Vaatii toisaalta paljon eläytymistä, toisaalta ei niinkään paljon, sillä minulla on aineistonani paitsi oma sukulaiseni, myös omat kokemukset.
  Öööh? Matkakirjoituskoneen vai sähkö? Miten aiot siirtää tekstiaineksen tietokoneella kirjoittamaasi romaanikäsikirjoitukseen vai oletko kirjoittanut senkin kirjoituskoneella? Uusi kirjoituskone? Vieläkö sellaisia tehdään?
- Yur
  2010-10-23 14:38:45
  Henriikka Henna kirjoitti:
  Öööh? Matkakirjoituskoneen vai sähkö? Miten aiot siirtää tekstiaineksen tietokoneella kirjoittamaasi romaanikäsikirjoitukseen vai oletko kirjoittanut senkin kirjoituskoneella? Uusi kirjoituskone? Vieläkö sellaisia tehdään?
  Matka, matka. Ei tehdä, vanha mutta itselleni uusi. Aion huvin vuoksi kirjoittaa kirjoituskoneella, jonka kanssa tehdyn tekstin kirjoitan vielä puhtaaksi tietokoneella.
Yur
2010-10-24 05:24:03
Klo 5.17

Lopultakin loma vetelee viimeisiään. Talo on alkanut hitaasti mutta varmasti vähän vilkastua, ja odotettavissa taas paluumuuttoa viimeistään huomenna.

Eilinen kului mukavasti uuden kirjoituskoneen kanssa. Jollain maagisella tavalla ks. kone sai tekstini taas hankalassa paikassa kulkemaan, ja vaikka siitä tulikin taas hieman tavanomaista löyhempää, köyhempää ja ohuempaa, selvisivät ainakin tapahtumakulut mukavasti, ja nyt ainakin tiedän, mitä noissa kohtauksissa tapahtuu, ja siitä on hyvä lähteä kirjoittamaan uusiksi.

Olen parin päivän aikana pohtinut näitä entisiä ja edelleen voimassaoleviakin nykyrunuden kärkinimiä, kuten Saarikoskea, Haavikkoa, Carpelania ja Tabermannia. Oman teoriani mukaan - suunnitelmana olisi tuoda tämä mahdollisessa tulevassa tuotannossani esseen kautta esille - Suomessakin runous on kietoutunut jonkun yhden suuren runoilijan ympärille, ja tähän mennessä näitä hahmoja ovat olleet vuorollaan Runeberg, Leino, Saarikoski ja Tabermann. Mutta juuri tällä hetkellä eniten mieltäni kiehtoo Haavikko niin monialaisena osaajana. Milloin tähän opistoon saataisiin tuore Tabermann-elämäkerta? Onko kukaan tämän lukijoista lukenut sitä?
- Yur
  2010-10-24 07:42:22
  Klo 7.39
  
  Kävin opiston kirjastossa, jossa tarkastelin Carpelanin kolmea romaania, "Lapsuutta", "Axelia" ja "Myöhäisiä ääniä". Varsinkin "Lapsuus" tuntui sellaiselta teokselta, jonka tapaiseen tuotokseen on itsekin hyvä pyrkiä, vaikka tällainen aie tietysti joidenkin mielestä tuntuu lähinnä toisen matkimiselta eikä oman tien kulkemiselta. Ajattelin silti pyrkiä joskus johonkin samanlaiseen.
  
  Uskon tässä maassa olevan juuri nyt kaksi vahvaa Nobel-kandidaattia: Carpelan ja Oksanen.
- Yur
  2010-10-24 12:36:54
  Klo 12.33
  
  Rikotaan nyt tämä 100. kommentin raja...
  
  Olen huomannut kirjoituskoneen hankkimisen erittäin suotuisaksi. Tämä siksi, että nykyaikaisilla nopeasti kirjoitettavilla tietokoneilla ei ole sitä ominaisuutta, jonka olen eräällä tapaa huomannut erittäin ratkaisevaksi omassa tekstintuottamisessani: hienoinen hitaus. Sillä melkolailla tietokonetta hitaammalla kirjoituskoneella hakatessa saa tekstiä suoltaessaan väkisinkin pientä lisäaikaa varsinaisen tekstin viimeiseen hienosäätöön ennen kuin se lopulta sattuu kohdalle. Juuri tämän uskon olevan syy, että tulevaisuudessakin aion käyttää myös kirjoituskonetta työssäni.
- Jacob´s Ladder
  2010-10-24 14:48:44
  Yur kirjoitti:
  Klo 12.33
  
  Rikotaan nyt tämä 100. kommentin raja...
  
  Olen huomannut kirjoituskoneen hankkimisen erittäin suotuisaksi. Tämä siksi, että nykyaikaisilla nopeasti kirjoitettavilla tietokoneilla ei ole sitä ominaisuutta, jonka olen eräällä tapaa huomannut erittäin ratkaisevaksi omassa tekstintuottamisessani: hienoinen hitaus. Sillä melkolailla tietokonetta hitaammalla kirjoituskoneella hakatessa saa tekstiä suoltaessaan väkisinkin pientä lisäaikaa varsinaisen tekstin viimeiseen hienosäätöön ennen kuin se lopulta sattuu kohdalle. Juuri tämän uskon olevan syy, että tulevaisuudessakin aion käyttää myös kirjoituskonetta työssäni.
  siinä, jos naapurien hermot kestävät, koneen nakutusta nimittäin. Itse olen tyytyväinen, että kirjoja voi kirjoittaa 24/7 ilman äänihäiriötä, kiitos läppäreiden hiljaisuuden.
- Yur
  2010-10-24 15:26:42
  Jacob´s Ladder kirjoitti:
  siinä, jos naapurien hermot kestävät, koneen nakutusta nimittäin. Itse olen tyytyväinen, että kirjoja voi kirjoittaa 24/7 ilman äänihäiriötä, kiitos läppäreiden hiljaisuuden.
  Totta, siksi siis aionkin kirjoittaa sillä pyhäpäivät, niin ei ole ylimääräisiä korvia häiriintymässä.
- yksassivain
  2010-10-25 00:22:37
  Yur kirjoitti:
  Totta, siksi siis aionkin kirjoittaa sillä pyhäpäivät, niin ei ole ylimääräisiä korvia häiriintymässä.
  Millaisia reaktioita ja takana tirskumisia olet saanut osaksesi, sinä itsediagnosoitu assi, joka paljain jaloin hiiviskelet koulun käytäviä etsien seksisuhdetta, kun kirjoituskoneen rämpytykseltäsi ehdit? Tunnetko joskus avautuvasi liikaa? Minä pilasin koko elämäni hölösuisuudella. Tai oikeastaan, vasta nyt olen alkanut havaita, että siinä voisi olla hyvän tarinan ainekset, jos kävisin saman loan läpi, ja tällä kertaa omilla ehdoillani.
- Yur*
  2010-10-25 03:24:11
  yksassivain kirjoitti:
  Millaisia reaktioita ja takana tirskumisia olet saanut osaksesi, sinä itsediagnosoitu assi, joka paljain jaloin hiiviskelet koulun käytäviä etsien seksisuhdetta, kun kirjoituskoneen rämpytykseltäsi ehdit? Tunnetko joskus avautuvasi liikaa? Minä pilasin koko elämäni hölösuisuudella. Tai oikeastaan, vasta nyt olen alkanut havaita, että siinä voisi olla hyvän tarinan ainekset, jos kävisin saman loan läpi, ja tällä kertaa omilla ehdoillani.
  Ei oikeastaan, sillä ainakin itse olen kokenut ihmiset paljon suvaitsevammiksi, jotka kyllä tirskuvat joistain asioista selän takana, mutta eivät niin abstrakteista asioista kuin avojalkaisuudestani. Ja KUKA on sanonut, että etsisin "SEKSISUHDETTA"? Ei, etsin kuules ihan tavallista platonista ystävyyttä, sosiaalisia kontakteja, jopa rakkautta, usko tai älä. Ja tunnen joskus avautuvani liikaakin, mutta sillä ei todellakaan ole sikäli ollut mitään haittavaikutuksia, kuin ehkä Sinulle.
Yur*
2010-10-25 06:30:03
Klo 6.27

Lopultakin ohi.

Lueskelin nyt netistä jälleen Carpelanista ja hänen runoistaan, keksin yhden uuden haikun, ja muistin nähneeni unta, jossa sijoituin edelleen voimassaolevassa J.H. Erkon runokilpailussa kolmanneksi. Mutta todellisuudessa en usko saavani edes mainintaa, mutta selvästi jälleen näkyy, kuinka haaveet nousevat päähän mm. unien muodossa.
Yur*
2010-10-26 07:05:58
Klo 7.00

Eilen oli taas koulua, onneksi, mutta tämä sisälsi myös varjoisat puolensa.

Nimittäin näinä kahtena päivänä, eilen ja tänään, on poikkeuksellisesti erikoiskursseja, joista itse olen osallisena kirjallisuushistorian valmennuskurssilla. Tämän kurssin tiimellyksessä sain huomata kirjallisuushistorian ja -tieteen hienoudet, ja vaikka ne ovatkin ainakin minulle todella mielenkiintoisia, sain havaita, kuinka vähän kuitenkin tiedän tästä kaikesta tietoudesta joka maailmaa jo täyttää. Tunsin, etten se ainakaan minä ole, joka sopisi parhaiten tuottamaan lisää vastaavaa tietoisuutta ja sen hienoutta tähän maailmaan. Vetoan nyt melko narsistisella tavalla siihen, kuinka minua on tälläkin palstalla kehuttu melko älykkääksi, mutta nyt olen saanut jälleen kerran huomata, kuinka paikkaansapitämätön väite se on - tuollaiset puheet eivät juuri nyt tunnu todistavan muusta kuin valehtelemisesta, ainakaan nykyisessä valossani. Mutta minullakin on mahdollisuus kehittyä, ja kehitykseni suunnan esikuvina ovat muutamat suorastaan nerokkaat opiskelijatoverini, joiden kautta aion jalostaa itseäni.
- Barthes ja muut
  2010-10-26 08:44:55
  Kirjallisuus kommunikoi historiansa kautta, sitä kyseenalaistaen, modifioiden ja myötäillen, ihaillen ja hylkien. Tietenkin on vaikea luoda kestävää taidetta, ellei tunne sen historiallisen kehityksen linjausta. Luulen, että Oriveden opiston tarkoituksena on herättää oppilaistaan osan havaitsemaan sen suuren työn, jota kirjailijan työn tai taiteilijan työn taustalla piilee. Se ei ehkä ole ihan huono asia.
- noh noh
  2010-10-27 11:07:28
  ei se tyhmyyttä tarkoita että tiedot ovat vielä rajaliset. orivedellä olet oppimassa.
Yur*
2010-10-27 06:19:44
Klo 6.15

Eilen luin joutoajallani jälleen kerran Päätalon "Hyvästi, Iijoki"- sekä Pulkkisen "Raja"-teoksia, ja varsinkin jälkimmäisen kautta tajusin lopultakin jotain todella suurta, jonka kaikkia detaljeja en kuitenkaan enää muista. Mutta se taisi kaikkiaan koskea sitä ymmärrystä, kun ymmärsin millaista tekstini kuuluisi olla, jos haluaisin tehdä siitä enemmän nykyaikaista lakonisempaa mallia. On vain melkoinen homma itse kirjoittaessa muistaa se kaikki, ettei juuri suorituksessa tukehdu omaan vanhaan jälkeensä.

Tulevana iltapäivänä henk. koht. ohjaus Paanasen Raijan kanssa. Huomenna peräti kaksi, hänen ja Vainosen kanssa. Samaten huomenna kuulen Raijan mielipiteet japanilaisista runoistani.
- Yur*
  2010-10-27 07:09:38
  Klo 7.05
  
  Odotellessani aamiaiselle pääsyä käveleskelin jälleen pitkin ala-aulan käytäviä, ja tällöin huomasin pohdiskellessani tyrmistyttävän tosiasian: pohdin jälleen sitä, kuinka haluaisin olla suoranainen kirjallinen nero toisten samanlaisten rinnalla, kuten ihannoima Tolstoi, joka korotettiin kultatuoleille ja julistettiin "elämän salaisuuksien selvittäjäksi" ja "selvittäneeksi". Halajoin sitä päivää, jolloin voisin rauhassa kirjoittaa yhtä hyviä ja suuria teoksia kuin hän. Mutta tällöin huomasin, että elänkö ja kirjoitanko vain tämän takia? Elänkö vain suurmieshaaveissa, halussa elää näiden suurmiesten elämä? Elänkö näin ollen omaa elämääni, omaa tuotostani laisinkaan? Osittain kyllä, mutta vasta näiden miesten ja naisten jälkeen! Tämä on muutettava!, tajusin.
  
  Ja niinpä on aika yrittää jälleen muutokseen tässäkin asiassa...
- noh noh
  2010-10-27 11:12:21
  Yur* kirjoitti:
  Klo 7.05
  
  Odotellessani aamiaiselle pääsyä käveleskelin jälleen pitkin ala-aulan käytäviä, ja tällöin huomasin pohdiskellessani tyrmistyttävän tosiasian: pohdin jälleen sitä, kuinka haluaisin olla suoranainen kirjallinen nero toisten samanlaisten rinnalla, kuten ihannoima Tolstoi, joka korotettiin kultatuoleille ja julistettiin "elämän salaisuuksien selvittäjäksi" ja "selvittäneeksi". Halajoin sitä päivää, jolloin voisin rauhassa kirjoittaa yhtä hyviä ja suuria teoksia kuin hän. Mutta tällöin huomasin, että elänkö ja kirjoitanko vain tämän takia? Elänkö vain suurmieshaaveissa, halussa elää näiden suurmiesten elämä? Elänkö näin ollen omaa elämääni, omaa tuotostani laisinkaan? Osittain kyllä, mutta vasta näiden miesten ja naisten jälkeen! Tämä on muutettava!, tajusin.
  
  Ja niinpä on aika yrittää jälleen muutokseen tässäkin asiassa...
  todella hieno oivallus! ja tylsä oppi elämän varrelta: tieteellistä tutkimusta ei voi tehdä sillä päämäärällä, että päättää keksiä uuden teorian tai muuten mullistaa tiedemaailman. pitää tehdä oma tutkimus ja katsoa mihin se riittää. suurta syntyy jos on syntyäkseen, mutta voi syntyä myös vähemmän suurta joka tekee tekijänsä onnelliseksi, ja monet muut. tämä saattaapi päteä myös luovaan kirjoittamiseen.
- Yur
  2010-10-27 13:54:41
  noh noh kirjoitti:
  todella hieno oivallus! ja tylsä oppi elämän varrelta: tieteellistä tutkimusta ei voi tehdä sillä päämäärällä, että päättää keksiä uuden teorian tai muuten mullistaa tiedemaailman. pitää tehdä oma tutkimus ja katsoa mihin se riittää. suurta syntyy jos on syntyäkseen, mutta voi syntyä myös vähemmän suurta joka tekee tekijänsä onnelliseksi, ja monet muut. tämä saattaapi päteä myös luovaan kirjoittamiseen.
  Olet oikeassa. Ehkä tämä oivallus oli toisaalta hyödyksi minulle itselleni, mutta toisaalta sen sisältö pisti melko lailla.
- Yur*
  2010-10-27 17:24:59
  Yur* kirjoitti:
  Klo 7.05
  
  Odotellessani aamiaiselle pääsyä käveleskelin jälleen pitkin ala-aulan käytäviä, ja tällöin huomasin pohdiskellessani tyrmistyttävän tosiasian: pohdin jälleen sitä, kuinka haluaisin olla suoranainen kirjallinen nero toisten samanlaisten rinnalla, kuten ihannoima Tolstoi, joka korotettiin kultatuoleille ja julistettiin "elämän salaisuuksien selvittäjäksi" ja "selvittäneeksi". Halajoin sitä päivää, jolloin voisin rauhassa kirjoittaa yhtä hyviä ja suuria teoksia kuin hän. Mutta tällöin huomasin, että elänkö ja kirjoitanko vain tämän takia? Elänkö vain suurmieshaaveissa, halussa elää näiden suurmiesten elämä? Elänkö näin ollen omaa elämääni, omaa tuotostani laisinkaan? Osittain kyllä, mutta vasta näiden miesten ja naisten jälkeen! Tämä on muutettava!, tajusin.
  
  Ja niinpä on aika yrittää jälleen muutokseen tässäkin asiassa...
  Klo 17.22
  
  Tänään sain sopimuksen opiskelijatoverini kanssa sähkökirjoituskoneen myynnistä ja ostamisesta. Kuulemma Canon AP 100 -merkkinen.
  
  Olin tänään siis Paanasen ohjauksessa, jonka tuloksena aloin hakata huoneessani kirjoituskoneellani 2. lukua uusiksi. Kuitenkaan en tätä varmaan jatka kovin kauaa, sillä neuvojen mukaan luku vaatii huomattavasti suurempaa paneutumista hoituakseen yhden illan tai päivän, tai kokonaisen viikonlopunkaan aikana.
  
  Opistolla olisi halloween-naamiaiset, mutten ole sopivaa tyyppiä moisiin.
Yur*
2010-10-28 05:42:48
Klo 5.37

Eilinen Anneli Kannon kirjailijavierailu antoi ainakin yhden suuren opetuksen: ei pidä arastella isoistakaan aiheista tekemistä. Tällöin ajatuksissani viipyilivät kuvat suunnittelemistani laajoista historiallisista romaaneistani, ehkäpä huomattavimpana Väinämö Lönngreven osuus Suomen Sodassa 1808-09. Mutta jää kustantajan varaan, tulenko koskaan aikaansaamaan näitä.

Eilen yhden opiskelijatoverini kanssa pidin palautekeskustelun, eli hän antoi aina tervetullutta palautetta luettavakseen antamistani japanilaisista runoista. Onneksi annoin runot hänelle, sillä tämä keskustelu avasi monia tukoksia, joiden olemassaoloa en olisi itse välttämättä huomannutkaan. Tänään onneksi vielä Paanasen kanssa toinen henkilökohtainen ohjaus, jossa tällä kertaa muutamat näistä runoista aiheena.

Yhä useampi runoistani ilmeisesti on aika siirtää vapaaseen muotoon.
- Yur*
  2010-10-28 06:47:00
  Klo 6.41
  
  Olen nyt jakanut runoni kolmeen eri kokoelmaan, joiden työnimet ovat: "Japanilaisia runoja", Runoja yksinäisyydestä ja tunteista", sekä "Runoja". Japanilaiset runot ovat siis yleispäteviä, maailman arkea ja elämää pohtivia japanilaisin tavutusmitoin sävellettyjä tekeleitä. Toisaalla taas on kokoelma runoja yksinäisyyden ja sen rikkovan rakkauden ja ystävyyden tunteista; nämä runot ovat suurimmilta osin syntyneet japanilaisten sääntöjen kautta, joten osa muistuttaa edelleen milloin haikua, tankaa tms., mutta olen niitä aikonut korjata nyttemmin vapaalla kädellä. Loput taas ovat muita vapaamittaisia runoja, milloin mistäkin, ja tämän kokoelman sisältö on ehkä sekalaisinta, sillä osa on rakkaudesta ja tunteista, osa on maailmaa ja esim. luonnonnäkyjä pohtivia; nämä, tai ainakin rakkausrunot tulevat kaiketi löytämään paikkansa em. rakkausrunoista.
  
  Että tällaista tänään sitä touhutaan...
- Yur*
  2010-10-28 15:40:05
  Yur* kirjoitti:
  Klo 6.41
  
  Olen nyt jakanut runoni kolmeen eri kokoelmaan, joiden työnimet ovat: "Japanilaisia runoja", Runoja yksinäisyydestä ja tunteista", sekä "Runoja". Japanilaiset runot ovat siis yleispäteviä, maailman arkea ja elämää pohtivia japanilaisin tavutusmitoin sävellettyjä tekeleitä. Toisaalla taas on kokoelma runoja yksinäisyyden ja sen rikkovan rakkauden ja ystävyyden tunteista; nämä runot ovat suurimmilta osin syntyneet japanilaisten sääntöjen kautta, joten osa muistuttaa edelleen milloin haikua, tankaa tms., mutta olen niitä aikonut korjata nyttemmin vapaalla kädellä. Loput taas ovat muita vapaamittaisia runoja, milloin mistäkin, ja tämän kokoelman sisältö on ehkä sekalaisinta, sillä osa on rakkaudesta ja tunteista, osa on maailmaa ja esim. luonnonnäkyjä pohtivia; nämä, tai ainakin rakkausrunot tulevat kaiketi löytämään paikkansa em. rakkausrunoista.
  
  Että tällaista tänään sitä touhutaan...
  Jos en jo eilen, niin viimeistään tänään tajusin erään seikan lyriikan ja proosan nykyaikaisesta suhteesta: saadakseen aikaan nykyaikaista proosaa tarvitaan jonkin verran nykyaikaista lyriikkaa. Ja tajusin lopultakin miten tämä voisi toteutua myös omassa työssäni.
  
  Esim. jos haluan kuvata hiljaisuutta, en tarvitse ikivanhoja ja kliseisiä ilmaisuja, kuten "Huoneen täytti riipivä hiljaisuus", vaan voi sanoa joko "Hiljaisuus", tai ei oikeastaan ihan näin, vaan jotenkin paljon lyyrisemmin, tavalla jonka pyrin nyt löytämään...
Yur
2010-10-29 05:48:24
Klo 5.41

Tänään lähtevät kaikki porukat kirjamessuille, mutta minä en, joten vapaassa tekstipajassa tulee olemaan entistäkin yksinäisempää; menee melkeinpä kokonaan henkilökohtaiseksi ohjaukseksi.

Henk. koht. ohjauksesta nouseekin mieleeni eilinen ohjaus Paanasen kanssa. Sain lopultakin selville pari seikkaa, kuten sen, miksi joissakin moderneissa runoissa teksti huljuu sinnetänne edestakaisin pitkin sivua kuin huojuva torni. Sain myös hyvät ohjeet siitä, millaisten itselleni niin omituisten ja mitäänsanomattomien kielikuvien kautta voisin kuvastella runojeni sanomaa ja sisältöä. Mutta edelleen ollaan sen verran syvällä metsässä tällaisten kanssa, etten vielä osaa sellaisia hienouksia.

Toissapäivänä tuli täyteen VASTA kuukausi siitä kun aloitin tämän työpäiväkirjan. Liekö se sentään antanut jotain huvia tai hyötyä muillekin kuin minulle...
- Yur
  2010-10-29 06:40:20
  Klo 6.36
  
  Käveleskellessäni tänne päin kirjaston suunnalta pohdin runouttani. Sikäli, että japanilainen runous tuntuu myös Paanasen eilisen lausunnon mukaan opettaneen minulle paljon, ja kaiketi tämän ohjastama jälki on myös kaikista omintani jälkeä. Toisaalla taas tunnen vapaammassa runossani matkivani liikaa (yllätys yllätys) Tommy Tabermannia, vaikka puhtaasti pyrinkin vain samanlaiseen suuntaumukseen ja tyyliin hänen kanssaan. Kuitenkin pelkkä viaton mallin ottaminen tuntuu aiheuttavan liian suuren vaikutuksen omaan jälkeeni, ja sen takia uskonkin, etten tule tällä saralla menestymään, jos sitten millään saralla...
  
  Mutta yritetään ja katsotaan. Tyhjän saa tekemättäkin, mutta kannattaa aina mieluummin katsoa, saisiko tekemälläkin aikaan jotain myönteistäkin.
- Yur*
  2010-10-29 10:52:05
  Yur kirjoitti:
  Klo 6.36
  
  Käveleskellessäni tänne päin kirjaston suunnalta pohdin runouttani. Sikäli, että japanilainen runous tuntuu myös Paanasen eilisen lausunnon mukaan opettaneen minulle paljon, ja kaiketi tämän ohjastama jälki on myös kaikista omintani jälkeä. Toisaalla taas tunnen vapaammassa runossani matkivani liikaa (yllätys yllätys) Tommy Tabermannia, vaikka puhtaasti pyrinkin vain samanlaiseen suuntaumukseen ja tyyliin hänen kanssaan. Kuitenkin pelkkä viaton mallin ottaminen tuntuu aiheuttavan liian suuren vaikutuksen omaan jälkeeni, ja sen takia uskonkin, etten tule tällä saralla menestymään, jos sitten millään saralla...
  
  Mutta yritetään ja katsotaan. Tyhjän saa tekemättäkin, mutta kannattaa aina mieluummin katsoa, saisiko tekemälläkin aikaan jotain myönteistäkin.
  Klo 10.47
  
  Kävin jo tekstipajassa ja heti perään kaupunginkirjastossa. Sain edellisessä kehotuksen lukea mm. Risto Rasaa, koska hänkin on kirjoittanut melko miniatyyristä runoa, ja muita olivat mm. Jarkko Laine, Pentti Saarikoski, ja vielä pajan pitäjän oma veli, Matti Jama. Jälkimmäisessä käydessäni selailin ja lueskelin jälleen Bo Carpelania ja Rasaa, mutten lainannut mitään. Kunpa minulla olisi täällä esiintyvien normaalien ihmisten kyky nähdä runojen ja niiden kielikuvien taakse, kuten niin monta kertaa päivässä itsekseni mouruan.
  
  Kirjallisiin töihin ei intoni riitä, joten täytyy odotella parempaa päivää. Seuraavan intopurskahduksen voin ehkä saada seuraavaksi kun saan käsiini sovitun sähkökirjoituskoneen. Tai ehkä taas huomisaamun hiljaisina tunteina, kuka tietää - en ainakaan minä.
- Yur*
  2010-10-29 12:21:18
  Yur* kirjoitti:
  Klo 10.47
  
  Kävin jo tekstipajassa ja heti perään kaupunginkirjastossa. Sain edellisessä kehotuksen lukea mm. Risto Rasaa, koska hänkin on kirjoittanut melko miniatyyristä runoa, ja muita olivat mm. Jarkko Laine, Pentti Saarikoski, ja vielä pajan pitäjän oma veli, Matti Jama. Jälkimmäisessä käydessäni selailin ja lueskelin jälleen Bo Carpelania ja Rasaa, mutten lainannut mitään. Kunpa minulla olisi täällä esiintyvien normaalien ihmisten kyky nähdä runojen ja niiden kielikuvien taakse, kuten niin monta kertaa päivässä itsekseni mouruan.
  
  Kirjallisiin töihin ei intoni riitä, joten täytyy odotella parempaa päivää. Seuraavan intopurskahduksen voin ehkä saada seuraavaksi kun saan käsiini sovitun sähkökirjoituskoneen. Tai ehkä taas huomisaamun hiljaisina tunteina, kuka tietää - en ainakaan minä.
  Olisi ehkä pitänytkin lähteä kirjamessuille. Olisi ainakin jotain tähdellisempää tekemistä. Onneksi tai toivottavasti nämä tunnot helpottavat, kun tai jos porukka palaa vielä illalla takaisin. Kirottu viikonloppukin vie kaiken väen talosta. Opettajani Harri István Mäen melko usein käyttämää lausahdusta siteeratakseni: "Damn...!"
- Yur*
  2010-10-29 13:21:00
  Yur* kirjoitti:
  Olisi ehkä pitänytkin lähteä kirjamessuille. Olisi ainakin jotain tähdellisempää tekemistä. Onneksi tai toivottavasti nämä tunnot helpottavat, kun tai jos porukka palaa vielä illalla takaisin. Kirottu viikonloppukin vie kaiken väen talosta. Opettajani Harri István Mäen melko usein käyttämää lausahdusta siteeratakseni: "Damn...!"
  Klo 13.18
  
  Kävin pitkähköllä kävelyllä, jonka tuloksena satuin laatimaan uuden vapaamittaisen runon, jota en kuitenkaan arvosta kovin korkeatasoiseksi:
  
  "Maailma kulkee vain
  yhtä tietä, jonka suunta on
  eteenpäin. Kaikki
  ajanmääreet ovat kyllä
  samanlaisia, mutta
  tapahtumiltaan eivät."
Yur*
2010-10-30 07:00:42
Klo 6.54

Mistä johtuu, että vaikka inhoan jopa hienostuneiden viinien makua ja vaikutuksia, näen silti niistä unta? Kaiketi mielessäni värjyy jonkinlainen mielenkiinto tätäkin kohtaan, sillä onhan niillä pitkä ja hienostunut historia ja paljon terveellisiäkin vaikutuksia. Erityisesti olen nähnyt unta siitä mahdollisesta päivästä, kun marssisin Alkoon ja ostaisin konjakkipullon, ja kokeilisin, olisiko kyseinen aine todella niin hyvää kuin jotkut sanovat. Mikä mahtaisi olla todella aidosti makeaa, lähes kuin mehu? Likööri? Hedelmä-/marjaviini, esim. Makkee mansikka?

Vaikka kokemukseni ovat melko vähäisiä, olen joskus pari pakotettua lasillista toisten jääkaapissa venyneistä pulloista pöllittyäni huomannut niiden vaikutuksiin kuuluvan mm. keskittymiskyvyn hienoisen parannuksen ainakin omassa tapauksessani. Mutta tämä ei vielä edelleenkään tee minusta edes kohtuukäyttäjää, enkä usko alkoholilla olen minunlaiseeni kovin suurta vaikutusta.
- Yur
  2010-10-30 09:26:10
  Klo 9.21
  
  Sain kummallisen näyn: hetken tällä palstalla keikuttuani katsahdin yhteen sivun reunassa seisovaan mainokseen, ja sen kantamat värit saivat aikaan virhekuvitelman, että siellä olisi mainostuksessa Jari Tervon "Troikka". Tämän kautta päätin yrittää löytää jotain virikettä ja yksinkertaisesti tekemistä itselleni katsahtamalla mitä Tervosta nykyisin löytyy. Ja löytyi heti, kun katsoin. Homokeskustelua, kritiikkiä kristillisdemokraatteja ja suvaitsemattomia uskovaisia kohtaan. Mikäs sen parempaa ajankulua verenhimoiselle naturalistiselle ateistille, siis MINULLE!
  
  Sopii ihmetellä sitä suvaitsemattomuutta muita ihmisiä kohtaan, joiden ihmisyyttä ei kyseenalaista tai vähennä sellaiset seikat kuin seksuaalinen identiteetti. Se on jokaisen oma asia siinä missä kristittyjenkin, esim. juuri Päivi Räsäsen heterous. Joissakin asioissa tällaiset ihmiset ja kristityt eivät vain tunnu oppivan, mitä näistä asioista sanotaan.
- Yur
  2010-10-30 12:19:23
  Yur kirjoitti:
  Klo 9.21
  
  Sain kummallisen näyn: hetken tällä palstalla keikuttuani katsahdin yhteen sivun reunassa seisovaan mainokseen, ja sen kantamat värit saivat aikaan virhekuvitelman, että siellä olisi mainostuksessa Jari Tervon "Troikka". Tämän kautta päätin yrittää löytää jotain virikettä ja yksinkertaisesti tekemistä itselleni katsahtamalla mitä Tervosta nykyisin löytyy. Ja löytyi heti, kun katsoin. Homokeskustelua, kritiikkiä kristillisdemokraatteja ja suvaitsemattomia uskovaisia kohtaan. Mikäs sen parempaa ajankulua verenhimoiselle naturalistiselle ateistille, siis MINULLE!
  
  Sopii ihmetellä sitä suvaitsemattomuutta muita ihmisiä kohtaan, joiden ihmisyyttä ei kyseenalaista tai vähennä sellaiset seikat kuin seksuaalinen identiteetti. Se on jokaisen oma asia siinä missä kristittyjenkin, esim. juuri Päivi Räsäsen heterous. Joissakin asioissa tällaiset ihmiset ja kristityt eivät vain tunnu oppivan, mitä näistä asioista sanotaan.
  Klo 12.18
  
  Luettuani netistä suoranaisiksi mestareiksi ylisteltyjä runoja, mm. Jarno Lindemarkilta, ja katsahdettuani omiani tunsin välissämme ammottavan railon yhä suuremmaksi. Tunsin olevani kykenemätön saavuttamaan yhtäkään, mitättömintäkään runoilijaa tässä maailmassa, ellen kykenisi tuottamaan mitään nykyaikaista ja kunnollista näiden aiempien säälittävien raapustelujeni sijasta. Ja nykyisyydessäni olen tähän tehtävään kykenemätön. Olen liian surkea tapaus suorittamaan minkäänlaista tehtävää.
- köh, köh
  2010-10-30 13:52:01
  Yur kirjoitti:
  Klo 12.18
  
  Luettuani netistä suoranaisiksi mestareiksi ylisteltyjä runoja, mm. Jarno Lindemarkilta, ja katsahdettuani omiani tunsin välissämme ammottavan railon yhä suuremmaksi. Tunsin olevani kykenemätön saavuttamaan yhtäkään, mitättömintäkään runoilijaa tässä maailmassa, ellen kykenisi tuottamaan mitään nykyaikaista ja kunnollista näiden aiempien säälittävien raapustelujeni sijasta. Ja nykyisyydessäni olen tähän tehtävään kykenemätön. Olen liian surkea tapaus suorittamaan minkäänlaista tehtävää.
  höpölöpöhöpölöp. oppimassa olet.
- Yur
  2010-10-30 14:16:03
  köh, köh kirjoitti:
  höpölöpöhöpölöp. oppimassa olet.
  Ehkä edes jotain, mutta tällä hetkellä suurin oppimisaste on se oivallus, jonka koin juuri muutama hetki sitten. "Suutari pysyköön lestissään", ja koska pystyn runoa enemmän tuomaan asiaa proosan puolella, ainakin runoa helpommin, päätin pysyä sen piirissä, ja unohtaa muun. Tietenkään en voi vain pakottaa itseäni luopumaan lyriikasta, sillä se edelleen kiehtoo minua, enkä varsinkaan aio luopua japanilaisesta lyriikasta, mutta siirrän pääpainon ennemmin proosaan, samoin kuin Sibeliusta kehotettiin esiintymishermostuksensa takia keskittymään viulun sijasta pianoon.
- Yur*
  2010-10-30 23:32:52
  Yur kirjoitti:
  Ehkä edes jotain, mutta tällä hetkellä suurin oppimisaste on se oivallus, jonka koin juuri muutama hetki sitten. "Suutari pysyköön lestissään", ja koska pystyn runoa enemmän tuomaan asiaa proosan puolella, ainakin runoa helpommin, päätin pysyä sen piirissä, ja unohtaa muun. Tietenkään en voi vain pakottaa itseäni luopumaan lyriikasta, sillä se edelleen kiehtoo minua, enkä varsinkaan aio luopua japanilaisesta lyriikasta, mutta siirrän pääpainon ennemmin proosaan, samoin kuin Sibeliusta kehotettiin esiintymishermostuksensa takia keskittymään viulun sijasta pianoon.
  Klo 23.31
  
  Tänä iltana muiden opiskelijoiden kanssa tuli ryypittyä miestä väkevämpää, lähinnä seuran toivossa. Olen nyt siis kokenut humalankin, ja itsehäpeässäni tulin tehneeksi päätökseni, että tämä kokemus saa nyt jäädä uutena elämänkokemuksena ainokaiseksi. Eli tämä jääköön tähän. Varmasti.
Yur
2010-10-31 06:52:07
Klo 6.46

Onneksi loma on kohta taas ohi, ja opiskelu romaanin alalla alkaa Harri Istvánin johdolla. Maltan tuskin odottaa seuraavaa perjantaita, vapaata tekstipajaa, jonne olen toimittanut omasta mielestäni runoistani parhaimmat.

Ihmeekseni eilinen ei ole tuntunut vaikuttaneen tämänhetkiseen olooni mitenkään. Ei pahoinvointia, oksentelua, ruokahaluttomuutta, ei mitään. Saa nähdä miten toisilla.
- Yur
  2010-10-31 08:26:24
  Klo 8.24
  
  Lueskelin pari vuotta vanhoja runojani, ja osan niistä päätin siirtää suoraan uusien kokoelmieni joukkoon, ja kaiketi korjailen niitä tässä ajan myötä. Yksi parhaimmista (jos niistä voi niin sanoa), "Puu ja lehti" on nyt korjattu, vaikka se edelleen hieman ontuukin, mutta asiantuntijat sanokoot painavammat sanansa ensin.
- Yur
  2010-10-31 15:55:09
  Yur kirjoitti:
  Klo 8.24
  
  Lueskelin pari vuotta vanhoja runojani, ja osan niistä päätin siirtää suoraan uusien kokoelmieni joukkoon, ja kaiketi korjailen niitä tässä ajan myötä. Yksi parhaimmista (jos niistä voi niin sanoa), "Puu ja lehti" on nyt korjattu, vaikka se edelleen hieman ontuukin, mutta asiantuntijat sanokoot painavammat sanansa ensin.
  Klo 15.52
  
  Monen julkaisseenkin kirjailijan teos on jo ollut lukemattomien murheiden lapsi, mutta kaikkien näiden oheen tuntuu jatkineeksi syntyneen myös oma esikoiseni. Olen nimittäin jälleen takertunut yhteen paikkaan, kohtaan, jossa päähenkilöni saa kirjeensä, jossa kerrotaan totuus hänen kasvattajistaan ja oikeista vanhemmistaan. Oikean tien löytäminen tiettyjen psykologisten lainalaisuuksien teillä vaatii veronsa, enkä vielä oikein osaa sanoa, mikä olisi oikea. Jonkinlaisen polun olen kyllä löytänyt ulos tästä, mutta se vaatii vielä pahasti työtä, jonka suorittamiseen en kuitenkaan vielä katso olevani kykenevä.
- Yur*
  2010-11-01 06:11:06
  Yur kirjoitti:
  Klo 15.52
  
  Monen julkaisseenkin kirjailijan teos on jo ollut lukemattomien murheiden lapsi, mutta kaikkien näiden oheen tuntuu jatkineeksi syntyneen myös oma esikoiseni. Olen nimittäin jälleen takertunut yhteen paikkaan, kohtaan, jossa päähenkilöni saa kirjeensä, jossa kerrotaan totuus hänen kasvattajistaan ja oikeista vanhemmistaan. Oikean tien löytäminen tiettyjen psykologisten lainalaisuuksien teillä vaatii veronsa, enkä vielä oikein osaa sanoa, mikä olisi oikea. Jonkinlaisen polun olen kyllä löytänyt ulos tästä, mutta se vaatii vielä pahasti työtä, jonka suorittamiseen en kuitenkaan vielä katso olevani kykenevä.
  Nyt olen laatinut luvun sisällön suhteen jonkinlaisen suunnitelman, joka vain täytyy saada purettua sanalliseksi sisällöksi. Toivon todella, että mm. tulevat päivät Harri Istvánin romaanikurssilla ja ehkä myös mahdollisesti saamani sähkökirjoituskone auttavat antamaan intoa tämän luvun jatkamiseen. Festina lente, kuten Harri István kerran minulle totesi.
Yur
2010-11-02 14:42:27
Klo 14.38

Tänään lopultakin sain sähkökirjoituskoneen, mutta se näyttää olevan huomattavasti hitaampi työskentelytapa kuin mekaanisella. Tämä johtuu siitä, miten tarkkaan joutuu sormensa näppäimillä asettelemaan, sillä pienikin virheliike väärällä näppäimellä saa aikaan virheellisen jäljen myös paperille. Mutta törsätään nyt nuo kaksi värinauhaa loppuun asti, kun niistä itsensä kipeäksi joutui maksamaan.

Koulutyöt kasautuvat jo liiaksi asti. Pitäisi kirjoittaa satu halveksimisesta, elokuvakohtaus mytomaanikosta, romaanikurssille kuvaus romaanini päähenkilöstä, samoin tänään saadussa tehtävässä huonosta matkakokemuksesta, ja mitä vielä... Niin, ja Tolstoi-kirjailijaesitelmä, jonka pitäisi vielä esitettäessä kestää noin kolme varttia. APUA!
Yur*
2010-11-03 05:56:52
Huomenna onneksi jälleen henkilökohtainen ohjaus, ja vieläpä Vainosen kanssa, ja vieläpä aiheenamme luvut, jotka ovat nyt uudelleenkirjoituksessa tulleet työn alle. Harmi vain, että Paananen on seuraavat pari viikkoa sairaslomalla, mutta ihmisiä hekin vain ovat (moni ei tätä aina muista).

Olen jo monen viikon ajan päätellyt jääväni pienelle paastolle, mutta epästoalainen ahneus ja tottumus pieneen pöhöttyneisyyteen eivät oikein salli tätä. Eilen myös kuuntelin opiskelijatovereideni mielenkiintoista keskustelua kasvissyönnistä ruokalassa, ja kävin jälleen läpi ne syyt, miksi joskus muinoin yritin ruveta "äväreenpopsijaksi", näin Veikko Huovisen Konsta Pylkkäsen sanoin ilmaistakseni.
- Yur*
  2010-11-03 06:59:59
  Klo 6.52
  
  Jälleen oivallus. Laahustellessani jälleen käytävillä tajusin yhtäkkiä runon rakentamisen prosessin. Yleensä kuvittelin, että tuo prosessi kulkee siten, että sekä runon sisällön sanomisen tavoite ja itse ilmaisumuoto kulkevat käsikädessä alusta loppuun, ja kaiketi se joillakin runon rakentajilla meneekin niin, mutta minun kannaltani otollisempi voi olla tällainen järjestys: eli katsotaan runoa kuin vuodetta. Vuoteessa on peitto, jota voidaan verrata runoon. Lyhyesti, ilman peittovertauksia: minun täytyy miettiä ensin se, mitä haluan sanoa, ja vasta sen jälkeen yrittää löytää sille sanallinen, lyyrinen tapa ilmaista se kiertotein.
  
  Tässä se kaiketi on, yksi tie löytää runon rakentamisen ytimeen. Mutta vaatii silti paljon työtä ja opettelua, ennen kuin opin edelleen hukassa olevan runon kuvakielen, ilmaistakseni ajatuksiani. Mutta erään opiskelijatoverini todella terävät huomiot ja selostukset eräistä runoista ovat jo jokseenkin auttaneet havaitsemaan mistä tässä on kyse. Tämä on jälleen yksi kehitysaskel, josta olen iloinen.
- Yur*
  2010-11-03 15:48:37
  Yur* kirjoitti:
  Klo 6.52
  
  Jälleen oivallus. Laahustellessani jälleen käytävillä tajusin yhtäkkiä runon rakentamisen prosessin. Yleensä kuvittelin, että tuo prosessi kulkee siten, että sekä runon sisällön sanomisen tavoite ja itse ilmaisumuoto kulkevat käsikädessä alusta loppuun, ja kaiketi se joillakin runon rakentajilla meneekin niin, mutta minun kannaltani otollisempi voi olla tällainen järjestys: eli katsotaan runoa kuin vuodetta. Vuoteessa on peitto, jota voidaan verrata runoon. Lyhyesti, ilman peittovertauksia: minun täytyy miettiä ensin se, mitä haluan sanoa, ja vasta sen jälkeen yrittää löytää sille sanallinen, lyyrinen tapa ilmaista se kiertotein.
  
  Tässä se kaiketi on, yksi tie löytää runon rakentamisen ytimeen. Mutta vaatii silti paljon työtä ja opettelua, ennen kuin opin edelleen hukassa olevan runon kuvakielen, ilmaistakseni ajatuksiani. Mutta erään opiskelijatoverini todella terävät huomiot ja selostukset eräistä runoista ovat jo jokseenkin auttaneet havaitsemaan mistä tässä on kyse. Tämä on jälleen yksi kehitysaskel, josta olen iloinen.
  Klo 13.47
  
  Tänään sain Bo Carpelanin "Uudet runot"-kokoelman kautta uudenlaisen pienen runosuonen puhkeamisen, jonka seurauksena sain aikaan muutaman verrattain aika hyvänkin runon. Saa nähdä kuka niistä vain pitää.
- Yur*
  2010-11-03 21:51:46
  Yur* kirjoitti:
  Klo 13.47
  
  Tänään sain Bo Carpelanin "Uudet runot"-kokoelman kautta uudenlaisen pienen runosuonen puhkeamisen, jonka seurauksena sain aikaan muutaman verrattain aika hyvänkin runon. Saa nähdä kuka niistä vain pitää.
  Kirjoitan tätä jälleen pienessä pöhnässä, jonka hankin lähinnä hakeutuessani toisten seuraan. Tämäkin kokemus kuitenkin aiheuttaa lähinnä jo aiemman raittiusaatteeni syventymistä.
- täällä joo
  2010-11-03 22:14:54
  Yur* kirjoitti:
  Kirjoitan tätä jälleen pienessä pöhnässä, jonka hankin lähinnä hakeutuessani toisten seuraan. Tämäkin kokemus kuitenkin aiheuttaa lähinnä jo aiemman raittiusaatteeni syventymistä.
  oleppas poikaseni varovainen sen alkomahoolin kanssa kuitenkin. vaikutat kiinnostuneelta mutta epäilevältä, mutta se paskanlitku on sellaista että vie helposti taiteilijanalun mukanansa ja sitten kädet tärräävät niin ettei pysty kirjoittamaan. muutama nyrkkisääntö: ei koskaan yksin, ei koskaan kahtena päivänä peräkkäin, ei koskaan päivällä.
- Yur*
  2010-11-04 05:41:52
  täällä joo kirjoitti:
  oleppas poikaseni varovainen sen alkomahoolin kanssa kuitenkin. vaikutat kiinnostuneelta mutta epäilevältä, mutta se paskanlitku on sellaista että vie helposti taiteilijanalun mukanansa ja sitten kädet tärräävät niin ettei pysty kirjoittamaan. muutama nyrkkisääntö: ei koskaan yksin, ei koskaan kahtena päivänä peräkkäin, ei koskaan päivällä.
  Olen täysin samaa mieltä, ja juuri tällaisten tunnontuskien vaivaamana kieriskelin osan yötäni. Mutta tämä kaiketi juuri vahvisti raittiusvalaani, mutta vaikka en tätä osaisikaan lähiaikoina noudattaa, tulee selkäranka vastaan viimeistään kun tällaiset pippalot täällä "lopullisesti" loppuvat - viimeistään keväällä, lukukauden lopussa. Mutta olen huomannut, ettei humala ole niin häävi, että siihen VÄLTTÄMÄTTÄ koukkuun jäisin. Ja minullahan ei ole muita syitä kuin seuran toivo.
- seura, jota
  2010-11-04 10:34:15
  Yur* kirjoitti:
  Olen täysin samaa mieltä, ja juuri tällaisten tunnontuskien vaivaamana kieriskelin osan yötäni. Mutta tämä kaiketi juuri vahvisti raittiusvalaani, mutta vaikka en tätä osaisikaan lähiaikoina noudattaa, tulee selkäranka vastaan viimeistään kun tällaiset pippalot täällä "lopullisesti" loppuvat - viimeistään keväällä, lukukauden lopussa. Mutta olen huomannut, ettei humala ole niin häävi, että siihen VÄLTTÄMÄTTÄ koukkuun jäisin. Ja minullahan ei ole muita syitä kuin seuran toivo.
  saa vain juomalla, ei ole paljonkaan arvoinen. Yksin on onnellisempi kuin jonkun räkäläjengin jatkona.
- Yur*
  2010-11-04 11:48:59
  seura, jota kirjoitti:
  saa vain juomalla, ei ole paljonkaan arvoinen. Yksin on onnellisempi kuin jonkun räkäläjengin jatkona.
  No eiväthän nämä porukat ole aivan sitä luokkaa, vaikka siinä tapauksessa jos olisivat, allekirjoittaisin sanasi ehdottomasti, sillä ne vastaavat täysin omaa käsitystäni. Mutta nämä ovat paljon muutakin, ehtoja ystäviä, joiden seuraa saa nimenomaan muutenkin kuin vain juomalla.
- Niles
  2010-11-04 13:31:08
  Yur* kirjoitti:
  No eiväthän nämä porukat ole aivan sitä luokkaa, vaikka siinä tapauksessa jos olisivat, allekirjoittaisin sanasi ehdottomasti, sillä ne vastaavat täysin omaa käsitystäni. Mutta nämä ovat paljon muutakin, ehtoja ystäviä, joiden seuraa saa nimenomaan muutenkin kuin vain juomalla.
  Varmaan siellä muutkin aika paljon seuran vuoksi ottaa alkoholia. Et ole varmaan ainoa. Seurustelujuomahan se on. Kokemus karttuu ja tylsäähän se aina on yksin istuskella.
- Yur*
  2010-11-04 14:07:41
  Niles kirjoitti:
  Varmaan siellä muutkin aika paljon seuran vuoksi ottaa alkoholia. Et ole varmaan ainoa. Seurustelujuomahan se on. Kokemus karttuu ja tylsäähän se aina on yksin istuskella.
  Totta. Kiitos.
Yur*
2010-11-04 18:59:39
Vainosen henkilökohtaisessa ohjauksessa tekstini sai kyseisen herran huoahtamaan: "Hoa-a-ah... Raskasta...!"

Onneksi tätä seurasi naurahdus.

*

Tänä iltana, hetki sitten, lukiessani jälleen Carpelanin "Uudet runot"-teosta osuin runon "Ilta" kohdalle, ja sen välittämistä mielikuvista tajusin mikä minulta elävän, kunnollisen runon luomisessa puuttuu: vapaasti kulkeva mielikuvitus.

Jos kertoisin, miten se minulta osittain puuttuu, saisin jälleen huolestuneita kommentteja liiasta avautumisestani.
Yur
2010-11-05 06:00:15
Klo 5.57

Katselin Facebookissa vanhaa viestiäni siitä, kuinka noin kuukausi sitten ilmoitin tehneeni 41 japanilaista runoa yhdessä viikossa. Nyt laskin omani yhteen, ja kaikkiaan noin kuukauden aikana olen kirjoittanut 120 runoa. Ihan hyvä sato. Mutta kyllähän Pentti Saarikoskikin totesi kirjoittaneensa noin toistatuhatta runoa, joista noin 50 oli hyviä, ja sama kaava menee minunkin omieni kanssa. Mutta jokainen on tärkeä minulle itselleni, sillä vaikkei minulla lapsia olekaan, ja vaikken usko niitä koskaan saavanikaan, on minulla silti nämä.
- Yur*
  2010-11-05 14:01:24
  Klo 14.00
  
  Tajusin juuri yhden seikan: mikäli nykyiset runoni eivät kelpaa kustantajallekaan, enkä opi nykymodernia kuvakieltä, ei minusta ole runoilijaksi.
Yur*
2010-11-06 04:48:31
Klo 4.46

Jostain syystä - uteliaisuudesta - astuin eilen ensi kertaa elämässäni Alkoon, ja ostin yhdenlaista mansikkaviiniä, ja join lähes koko pullollisen kautta itseni niin suureen humminkiin, ettei ole aiemmin nähty. Tämä kuitenkin jälleen asetti tietynlaiset ajatukset tästä järjestykseen: tämä kokeilu oli kokeiltava, että uteliaisuus tulisi täytettyä, ja nyt kun olen päässyt siitä täten eroon, voin päästä sen kynsistä. Olen nyt kokeillut kaikkia eri alkoholilajeja, joten tiedän, miltä kaikki maistuvat. Nyt voin unohtaa ne kaikki. Elää jälleen tavanomaista, raitista elämääni.

Ja tietysti toivoa sydämestäni, etten koe humalaa parempana tilana kuin selväpäisyyttä. Tätä varmasti toivovat jotkut mahdollisesti huolestuneina sivusta seuraavat, mutta etupäässä minä itse.
- Yur*
  2010-11-06 09:02:23
  Klo 8.00
  
  Käydessäni kävelyllä kävelin jälleen tyhjän kaupungin läpi aina hautausmaata ja kirkkoa sivuavan tien varteen, ja jälleen tällä kalmistolla oli suuri vaikutus luovuuteeni: päätin kokeilla yhdistää proosan ja runouden, yrittämällä proosarunoutta. Olen moisia tehnyt jo kolme kappaletta, vaikkakin lyhyitä.
  
  Tässä uusi hieno ilmaisukeino.
Yur*
2010-11-07 04:54:01
Klo 4.50

Koin pientä itsetyytyväisyyttä pystyessäni eilen ilman sen kummempia ponnisteluita kieltäytymään tarjotusta oluesta.

Ehdin jo eilen lähettää uudet runoni Päivi Alasalmelle tulevaan vapaaseen tekstipajaan, mutta pohdin yhä kuumeisemmin, pitäisikö sittenkin korjata ne ja lähettää uusiksi. Lähetin ne siksi näin aikaisin, koska hän käsittelee tekstit pajassa siinä järjestyksessä, kun ne ovat tulleet hänelle.
- Yur*
  2010-11-07 09:55:12
  Lueskelin muutamia Edith Södergranin runoja, ja vaikuttivat jälleen suuresti omaan lyriikkaani. Olen tänään kokenut myös muutamia muita tärkeitä huomioita runontekoa koskien, mutten nyt enää muista, kuinka niitä tässä voisi kuvailla.
  
  Ryhtyessäni aamummalla kirjoittamaan jälleen yhtä runoa yksinäisyydestä, tajusin, mitä siitä puuttui: minun pitäisi jotenkin sanallisesti tuoda lukija lähelle sitä mielentilaa, jonka yksinäinenkin on joutunut joskus tai aika useinkin tai suorastaan jatkuvasti kokemaan. Mutta on niin hankala kulkea tällaista valaisematonta tietä, kun ei ole ketään, joka osaisi opastaa. Esim. rakkausrunojen maailmoissa Tabermann on hyvä esimerkki siitä kuinka joku voi ohjastaa, mutta yksinäisyyttä ei nykyrunoudessa oikein esiinny. Hankala paikka...
- scarabaeus
  2010-11-07 11:06:03
  Yur* kirjoitti:
  Lueskelin muutamia Edith Södergranin runoja, ja vaikuttivat jälleen suuresti omaan lyriikkaani. Olen tänään kokenut myös muutamia muita tärkeitä huomioita runontekoa koskien, mutten nyt enää muista, kuinka niitä tässä voisi kuvailla.
  
  Ryhtyessäni aamummalla kirjoittamaan jälleen yhtä runoa yksinäisyydestä, tajusin, mitä siitä puuttui: minun pitäisi jotenkin sanallisesti tuoda lukija lähelle sitä mielentilaa, jonka yksinäinenkin on joutunut joskus tai aika useinkin tai suorastaan jatkuvasti kokemaan. Mutta on niin hankala kulkea tällaista valaisematonta tietä, kun ei ole ketään, joka osaisi opastaa. Esim. rakkausrunojen maailmoissa Tabermann on hyvä esimerkki siitä kuinka joku voi ohjastaa, mutta yksinäisyyttä ei nykyrunoudessa oikein esiinny. Hankala paikka...
  … no oletkos tähän
  Kaarlo Kramsun (1855-1895)
  runouteen perehtynyt ?
  
  Niin musta, niin synkkä yö syksyinen lie;
  Mut synkempi vielä on eloni tie.
  Voi yölläki tuikata tähtönen vielä,
  Mut tähteä yhtään ei eloni tiellä.
  
  (Onneton, 1878)
- Sellobatisti
  2010-11-07 11:36:16
  Yur* kirjoitti:
  Lueskelin muutamia Edith Södergranin runoja, ja vaikuttivat jälleen suuresti omaan lyriikkaani. Olen tänään kokenut myös muutamia muita tärkeitä huomioita runontekoa koskien, mutten nyt enää muista, kuinka niitä tässä voisi kuvailla.
  
  Ryhtyessäni aamummalla kirjoittamaan jälleen yhtä runoa yksinäisyydestä, tajusin, mitä siitä puuttui: minun pitäisi jotenkin sanallisesti tuoda lukija lähelle sitä mielentilaa, jonka yksinäinenkin on joutunut joskus tai aika useinkin tai suorastaan jatkuvasti kokemaan. Mutta on niin hankala kulkea tällaista valaisematonta tietä, kun ei ole ketään, joka osaisi opastaa. Esim. rakkausrunojen maailmoissa Tabermann on hyvä esimerkki siitä kuinka joku voi ohjastaa, mutta yksinäisyyttä ei nykyrunoudessa oikein esiinny. Hankala paikka...
  Pidä muistkirja aina mukana, olen aikaisemminkin honannu että kerrot unohtaneesi jonkun oivalluksen. Eihän niitä tosiaan hetken päästä enään muista.
- Yur*
  2010-11-07 12:21:50
  Sellobatisti kirjoitti:
  Pidä muistkirja aina mukana, olen aikaisemminkin honannu että kerrot unohtaneesi jonkun oivalluksen. Eihän niitä tosiaan hetken päästä enään muista.
  Tai ne ovat kyllä päässä siinä missä tahansa muutkin opit, mutta en vain enää välttämättä osaa ilmaista niitä tässä yhteydessä sanoina. Palapeli kuitenkin kasaantuu.
- Yur*
  2010-11-07 12:24:03
  scarabaeus kirjoitti:
  … no oletkos tähän
  Kaarlo Kramsun (1855-1895)
  runouteen perehtynyt ?
  
  Niin musta, niin synkkä yö syksyinen lie;
  Mut synkempi vielä on eloni tie.
  Voi yölläki tuikata tähtönen vielä,
  Mut tähteä yhtään ei eloni tiellä.
  
  (Onneton, 1878)
  Hyvä että löytyy ja joku vielä antaa, mutta kaipaisin jotain modernimpaa. Kiitos kuitenkin.
- Yur
  2010-11-07 12:41:30
  Yur* kirjoitti:
  Tai ne ovat kyllä päässä siinä missä tahansa muutkin opit, mutta en vain enää välttämättä osaa ilmaista niitä tässä yhteydessä sanoina. Palapeli kuitenkin kasaantuu.
  http://keskustelu.suomi24.fi/node/9447673
Yur
2010-11-08 07:08:48
Esiintyi pieni ongelma oheisen runoni kanssa:

Kaunista ja koskettavaa
halajoin, kuin eilisen
lumi. Paitsi
kestävämpää.

Sanokaahan joku asiantuntevampi, menevätkö tässä runossa viittaussuhteet päin karjalanmäntyä? Eli, viittaako tässä nyt tuo "kuin eilisen lumi" tuohon siten, että halajoin jotain kaunista ja koskettavaa ikään kuin samaan tapaan kuin eilisen lumi, eli näyttääkö nyt siltä, että eilisen lumi halajoi jotain kaunista ja koskettavaa? Ongelma hoituisi ehkä laittamalla "sellaista kuin eilisen lumi", mutten vielä tiedä.
- Niles
  2010-11-09 23:25:23
  En ole kielioppituntija, mutta minusta tuon voi käsittää, että halajoit eilisen lumen tavoin, mutta ensimmäisellä lukukerralla ymmärsin kyllä mitä ajetaan takaa, eli ei tullut mieleen toi toinen tulkinta. Tuohan on kielikuvana aika yllättävän kiintoisa tuli mieleen kaikenlaistai lumesta, kosketuksesta.
  En ole varma onko tuossa haittaa jos tulkitsee väärin. Jotain muokkausta kyllä kaipaa.
- Yur
  2010-11-10 03:29:13
  Niles kirjoitti:
  En ole kielioppituntija, mutta minusta tuon voi käsittää, että halajoit eilisen lumen tavoin, mutta ensimmäisellä lukukerralla ymmärsin kyllä mitä ajetaan takaa, eli ei tullut mieleen toi toinen tulkinta. Tuohan on kielikuvana aika yllättävän kiintoisa tuli mieleen kaikenlaistai lumesta, kosketuksesta.
  En ole varma onko tuossa haittaa jos tulkitsee väärin. Jotain muokkausta kyllä kaipaa.
  Niin, tuolla runopuolella kysyessäni joku jo antoikin ihan hyvän ehdotuksen siitä, millaiseksi runo kannattaisi korjata, mutta totesin tässä ehdotuksessa vain olevan sen varjopuolen, ettei se ollut sitten enää oikein minun käsialaani. Siksi onkin hyvä, etteivät jotkut tee tällaisia ehdotuksia. Mutta olen nyt päätynyt tuohon "sellaista kuin"-muotoon. Mutta näetkö runossa mitään muuta korjailun aihetta?
- Niles
  2010-11-10 21:18:11
  Yur kirjoitti:
  Niin, tuolla runopuolella kysyessäni joku jo antoikin ihan hyvän ehdotuksen siitä, millaiseksi runo kannattaisi korjata, mutta totesin tässä ehdotuksessa vain olevan sen varjopuolen, ettei se ollut sitten enää oikein minun käsialaani. Siksi onkin hyvä, etteivät jotkut tee tällaisia ehdotuksia. Mutta olen nyt päätynyt tuohon "sellaista kuin"-muotoon. Mutta näetkö runossa mitään muuta korjailun aihetta?
  En, tämähän on japanilaistyyppinen tämmöinen lyhyt runo. Minulle henkilökohtaisesti tulee tästä hyviä mielikuvia, en ole varma pitäisikö sitä korjata mutta voisikohan sitä jatkaa? Ei se sinänsä kaipaa jatkamista, koska ajatus on selkeä, mutta itse en keksisi mitään muuta kuin jos se olisi oma niin ehkä kirjoittaisin toisen säkeistön, en ole mikään kummoinen runon kirjoittaja tosin.
- Yur*
  2010-11-11 04:18:56
  Niles kirjoitti:
  En, tämähän on japanilaistyyppinen tämmöinen lyhyt runo. Minulle henkilökohtaisesti tulee tästä hyviä mielikuvia, en ole varma pitäisikö sitä korjata mutta voisikohan sitä jatkaa? Ei se sinänsä kaipaa jatkamista, koska ajatus on selkeä, mutta itse en keksisi mitään muuta kuin jos se olisi oma niin ehkä kirjoittaisin toisen säkeistön, en ole mikään kummoinen runon kirjoittaja tosin.
  No hyvä, vaikka (edelleen) varmasti joku taidokkaampi löytäisi tästä vasta jonkinlaisen torson, jota voisi kyllä kehitellä pidemmällekin, mutta minun mielikuvitukseni ja muu taitoni eivät siihen riitä.
Yur*
2010-11-09 05:40:21
Klo 5.34

Eilen kirjallisuushistorian kurssi, jossa opettajana toimivalta hungarologian professori Tuomo Lahdelmalta kysyin häneen lähtemättömän vaikutuksen tehneitä runoilijoita, joista minulle uusi oli T.S. Eliot, jota yritän löytää heti kun opiston kirjasto aukeaa. Kysyin myös unkarilaisia runoilijoita, ja hänhän halusi mielellään kuulla mielipiteeni heistä. Harmi vain, etteivät eilen kirjastossa käydessä ks. runoilijat ainakaan tähän asti kolahtaneet päähäni, osittain, koska niiden konteksti tuntui olevan liikaa kiinni kotimaassaan. Mutta katellaan...

Tänään ks. kurssilla täytyy pitää kirjailijaesitelmä Tolstoista. Jännittää, vaikka muinoin aikuislukion esiintymistä harjoittalla kurssilla opettaja kehuikin minua kylmäveriseksi ja varmaksi (taas kuulostaa itsekehulta...).

Tulostin kaikki runoni ja tarkastelin niitä. Noin kuukaudessa ainakin 120 kappaletta, mutta keksin heti korjattavaa, eli ei noita pinkkoja ainakaan nyt sovi mihinkään lähettää. Harmi vain, että lähetin yhden jo aikaa sitten Gummerukselle... Noh, tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kuten opettajani Harri István neuvoi: "Festina lente!"
Yur*
2010-11-10 05:58:53
Klo 5.48

Kovasti ehdin koillismaalaisten ilmaisua käyttääkseni "pelata entiijaa" siitä, kannattaisiko käydä kävelyllä, ja lopulta niin tein, ja se täydellä ehdottomuudella kannatti. Tällä matkallani kävin jälleen läpi runojani, joiden teemat tuntuvat repivän niitä kahteen suuntaan, eri kokoelmiin. Sillä voin kuvitella vain sen, että nykyaikana joku kirjoittaisi kyllä käyttämistäni teemoista, yksinäisyydestä ja rakkaudentunteista, mutta tuskin samassa kokoelmassa. Tätä kahteen kokoelmaan repimistä en pidä hyvänä ratkaisuna ensinnäkään sen takia, koska runoni eivät tällä hetkellä riitä sellaiseen, mutta toisaalla vaikuttaa se, että oman kokoelman nimikoiminen esim. pelkälle yksinäisyydelle tuntuisi antavan sille tietynlaisen leiman, oli negatiivinen tai ei, mutta se tuntuisi samalla hieman keskeneräiseltä, tai tyngältä. Mutta tietysti tällaista kokoelmaa voisi elostuttaa sillä, että teen kokoelmasta eräänlaisen Danten "Jumalaisen näytelmän", jossa kuljettaisiin yksinäisyyden Helvetistä sen puhkaisevaan ystävyyden Kiirastuleen ja rakkauden Taivaaseen, mutta tällöin ehkä pitäisi ennenkaikkea kirjoittaa rakkaudesta ja sen tunteista entinen yksinäisyys pohjanaan. Toisaalla taas mietityttää se, pitäisikö tällainen retki tehdä samanlaiseksi kuin esim. Pentti Saarikosken viimeinen runoteos, joka käsittääkseni ainakin tuntuu olevan pelkkä yksi pitkä runo. Yhtäällä kokoelman hajottamiseen vaikuttaa sekin, että olen käsitellyt rakkausrunoissani ks. aihetta yleiseltä, en niinkään yksinäisen kannalta.

Hankala paikka...
- Yur*
  2010-11-10 07:50:39
  Klo 7.45
  
  No menin sen nyt tekemään: jaoin nämä ks. runoni kahteen kokoelmaan tai osastoon, yksinäisyyttä koskeviin ja rakkausrunoihin. Vielä jää vain epäselväksi - kaiketi mahdollisen kustantajan päätettäväksi - menisivätkö nämä samoissa vai kaksissa eri kansissa. Mutta siirrellessäni yksinäisyysrunojani tiettyyn järjestykseen aloin pohtia niille yhteistä logiikkaa, ja havaitessani, että kaiketi pyrin luomaan niiden järjestyksen kautta jonkinlaisen yhtenäisen "tarinan", ja tajutessani niiden lyhyyden aiheuttaman sirpaleisuuden, pohdin, että pitäisikö ne sittenkin juottaa ja sidostaa jotenkin yhteen; hyvänä esimerkkinä olisi esim. Pentti Saarikosken viimeinen runoteos "Hämärän tanssit", joka ainakin minun epäammattilaisesta mielestäni vaikuttaa yhdeltä pitkältä runolta; toisaalla taas oli jo esitelty Dante-vertaus.
- Yur*
  2010-11-10 08:35:28
  Yur* kirjoitti:
  Klo 7.45
  
  No menin sen nyt tekemään: jaoin nämä ks. runoni kahteen kokoelmaan tai osastoon, yksinäisyyttä koskeviin ja rakkausrunoihin. Vielä jää vain epäselväksi - kaiketi mahdollisen kustantajan päätettäväksi - menisivätkö nämä samoissa vai kaksissa eri kansissa. Mutta siirrellessäni yksinäisyysrunojani tiettyyn järjestykseen aloin pohtia niille yhteistä logiikkaa, ja havaitessani, että kaiketi pyrin luomaan niiden järjestyksen kautta jonkinlaisen yhtenäisen "tarinan", ja tajutessani niiden lyhyyden aiheuttaman sirpaleisuuden, pohdin, että pitäisikö ne sittenkin juottaa ja sidostaa jotenkin yhteen; hyvänä esimerkkinä olisi esim. Pentti Saarikosken viimeinen runoteos "Hämärän tanssit", joka ainakin minun epäammattilaisesta mielestäni vaikuttaa yhdeltä pitkältä runolta; toisaalla taas oli jo esitelty Dante-vertaus.
  Klo 8.32
  
  Mietin juuri tässä opistossa asuvaa ihastustani, ja muistelin ja kuvittelin hänen hymyään, ja tästähän syntyi heti materiaa runoa varten.
  
  Ehkä joku parempi ja ansioituneempi olisi osannut ja osaisi luoda jotain pitkää ja monidetaljistista tästäkin näystä, mutta minun evääni eivät niin pitkään matkaan riitä, ja pohdin tosissani, mitä tällaisessa runossa sitten niin kovasti kuvailisi - sillä jos kovin yksityiskohtaista se olisi, niin keskittyisikö se tuon tyrmäävän hymyn kannalta abstrakteihin seikkoihin, joten kertoisiko tässäkin tapauksessa lyhyempi muoto paremmin:
  
  "Hymy Sinulta -
  se riittää."
Yur*
2010-11-11 14:58:17
Klo 14.55

Tänä aamuna huomasin kertoa keittäjälle, että tänään on Kalle Päätalon 91. syntymäpäivä. Harmi ettei hän itse enää tiedä sitä.

Lainasin Oriveden kaupunginkirjastosta Arno Kotron "Sanovat sitä rakkaudeksi". En tiedä oliko se enemmän hulluutta vai mitä, mutta katsotaan nyt ja yritetään senkin ohjastamana rämpiä omien runojeni kahdessa suuressa ja läheisessä teemassa: yksinäisyys ja sen tuhoava rakkaus.

Ilmeisesti yksinäisyyttä/yksinäisyyttä&rakkautta koskeva mahdollinen runokokoelmani tulisi olemaan tällainen suuri yhtämittainen runo.

Nyt muistuu mieleen, että tänään korjailin ja karsin ks. runojani kovemmalla kädellä kuin aiemmin. Sinällään sen pitäisi olla hyvä juttu, mutta silti kauhistuttaa se, että työ ei ole vielä ollenkaan ohi.
Yur*
2010-11-12 06:41:41
Klo 6.39

Näin jälleen unta Siitä Mahdollisesta Oikeasta. Mutta jälleenkään siitä ei ole muuta hyötyä kuin materiaaliksi runokokoelmaan. Huokaus...

Astellessani eilen Arno Kotron rakkausteemainen esikoisrunoteos "Sanovat sitä rakkaudeksi" käsissäni takaisin Opistolle tulin miettineeksi juuri teoksen sisältämien asioiden maailmoja. Yksi mietiskelyni aihe koski jälleen sitä niin tuttua piirrettä nykyaikana ja myös sen runoudessa: kliseisyys. Monissa suunnittelemissani runoissa ja niiden maailmoissa olen havainnut kliseisyyden väistelyn ehkä yhdeksi keskeisimmistä lajeista ja taidoista joita nykyään tällä alalla tarvitaan. Mutta tämä on ongelma ennen kaikkea silloin, kun haluaisin vilpittömästi sanoa asiat siten kuin ne ilmenevät, eli esim. kuinka muutenkaan voin sanoa suoraan rakastavani jotakuta, kuin sanomalla sen ääneen. Mutta yhtälailla runoudessa kuin oikeassakin elämässä on nähtävissä, kuinka ihmiset näyttävät tämän tosiasian miljoonilla muilla eri keinoilla kuin noilla sanoilla, ja sen tulisi ohjata tietäni myös tässä taiteenlajissa, mutta kaikkia tällaisia tapauksia ei niin vain väistelläkään. Juuri siksi se onkin niin hankalaa.
- Deeidre
  2010-11-12 20:41:01
  Minusta rakkaus on ennen kaikkea tekoja, ei vain sanoja.
  
  Tartu tilanteeseen ja tee jotakin, joka saa rakastettusi huomaamaan itsensä sinulle tärkeäksi.
Yur*
2010-11-14 11:50:34
Klo 11.48

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9463762
Yur*
2010-11-15 07:28:42
Klo 7.24

Eilen aamulla olin onneni kukkuloilla auttaessani erästä krapulaista opiskelijatoverityttöä yhteiskeittiönsä siivoamisessa, ja maksaessani hänelle puolestaan kunnon aterian ruokalassa. Tunsin, että elämälläni on jälleen jokin tarkoitus, voidessani auttaa toista. Yritin samassa hengessä auttaa illemmallakin tiskaamalla, mutta nyt vuorostani loukkasinkin verisesti muita, koska nämä kokivat ahdistavaksi sen, että joku toinen siivoaa heidän jälkensä. Ja tämä oli niin suuri järkytys minulle, joka vain tahdoin hyvää auttamalla, ettei se häipynyt edes yöunien aikana. Huokailen ja ryven tässä tunteessa yhä.

Lauantainako se oli kun leikkasin parran ja viikset pois. Kasvatellaan nyt taas siihen asti, jos nykyisellään jaksetaan.
- Yur*
  2010-11-15 18:42:50
  Klo 18.40
  
  Alan saada taas pientä mielenkiinnon tynkää proosalliseen puoleen, vaikka siihen tuntuukin olevan vähän välimatkaa. Mutta koetellaan...
Yur*
2010-11-19 06:52:23
Klo 6.49

Olen jotenkuten päässyt yli menneiden päivien tapahtumista, vaikka yksi on edelleen voimassa, ja se sattuu olemaan juuri se onnellinen muisto. Ystäväni, mm. Toho, ovat patistelleet kirjoittamisen pariin takaisin, ja kirjoittanut jonkin verran olenkin, mutta todella laiskasti.

Saa nähdä onnistuisiko vapaa tekstipaja innostamaan...
- Vinkkivaan
  2010-11-20 00:56:39
  Hei! Kun luen sieltä täältä merkintöjäsi huomaan erään seikan, joka - ainakin minun mitättömästä mielestäni - jarruttaa sinua kirjailijana. Ja tuo seikka on ajattelu. Tunnut pyörittelevän sanamuotoja, aihealueita, tekstin pituutta ja kaikkea sitä, mikä rajoittaa luonnollista luovuuttasi, päässäsi kuin suurta hyrrää, etkä saa vauhtia hiljentymään. En voi siis antaa muuta neuvoa kuin että lopeta turha ajattelu ja keskity olennaiseen, eli taiteesi ja luovuutesi kehittämiseen. Ja tuo kehitys ei tapahdu jossittelemalla sanavalinnoilla tai muilla, vaan sillä, että opit kertomaan asiat sydämestäsi ja luonnostasi. Tällöin löydät kyllä oman tyylisi ja erotut joukosta. Aitouden tunnistaa aina.
- Yur*
  2010-11-20 05:54:25
  Vinkkivaan kirjoitti:
  Hei! Kun luen sieltä täältä merkintöjäsi huomaan erään seikan, joka - ainakin minun mitättömästä mielestäni - jarruttaa sinua kirjailijana. Ja tuo seikka on ajattelu. Tunnut pyörittelevän sanamuotoja, aihealueita, tekstin pituutta ja kaikkea sitä, mikä rajoittaa luonnollista luovuuttasi, päässäsi kuin suurta hyrrää, etkä saa vauhtia hiljentymään. En voi siis antaa muuta neuvoa kuin että lopeta turha ajattelu ja keskity olennaiseen, eli taiteesi ja luovuutesi kehittämiseen. Ja tuo kehitys ei tapahdu jossittelemalla sanavalinnoilla tai muilla, vaan sillä, että opit kertomaan asiat sydämestäsi ja luonnostasi. Tällöin löydät kyllä oman tyylisi ja erotut joukosta. Aitouden tunnistaa aina.
  Uskon että olet oikeassa, mutta kuten opistossamme kirjailijavieraana ollut Anneli Kanto totesi, ainakin hänestä (ja nyt myös minusta) on paljon parempi suunnitella talo ensin, ettei joudu jo katonharjaan asti päästyään repimään koko taloa uusiksi suunnitelmien puuttumisen takia. Siksi kannattaa myös suunnitella, ettei tee turhaa työtä.
- dlkmsadsr
  2010-11-20 11:07:33
  Yur* kirjoitti:
  Uskon että olet oikeassa, mutta kuten opistossamme kirjailijavieraana ollut Anneli Kanto totesi, ainakin hänestä (ja nyt myös minusta) on paljon parempi suunnitella talo ensin, ettei joudu jo katonharjaan asti päästyään repimään koko taloa uusiksi suunnitelmien puuttumisen takia. Siksi kannattaa myös suunnitella, ettei tee turhaa työtä.
  Tottakai täytyy suunnitella, se lienee sanomattakin selvää. Pakkohan sinun on tietää mitä aiot kirjoittaa ennen kuin sen teet, onhan näin jo yhden sanankin kohdalla, puhumattakaan romaanista taikka runosta. Mutta ehkäpä käsitit nyt väärin sanomani. Tarkoitin sitä, että esimerkiksi runojen jaotteleminen 'yksinäisyys' ja 'rakkaus' -runoihin on mielestäni kamala virhe tässä vaiheessa. Helposti alat ajattelemaan että 'tarvitsen vielä yhden rakkausrunon' tai jotakin muuta yhtä tuhoisaa. Se ei edistä Sinua taiteilijana millään lailla, päin vastoin se ainoastaan erkaanuttaa sinua taiteen 'puhtaudesta'. Jos haluaisit kehittyä taiteilijana on sinulla siihen mielestäni tällä hetkellä väärä kaava. Johonkin rajaan saakka pääset tuollakin kaavalla muttet kuitenkaan järin pitkälle. Anna tunteen viedä enemmän, ja huomaat, että jälki on aivan erilaista kuin tällä hetkellä. Suunnitella voi ja täytyy, mutta tee se mielummin sydämellä kuin järjellä. Taide ei tunne rajoja, älä sinäkään ala rajoittaa tai laatikoimaan itseäsi tai teoksiasi mihinkään tiettyyn muottiin, se tapahtuu itsestään jos luotat itseesi ja kykykihisi. En tiedä ymmärrätkö punaista lankaa vai puhunko kivelle...
- inspirations
  2010-11-20 11:40:31
  dlkmsadsr kirjoitti:
  Tottakai täytyy suunnitella, se lienee sanomattakin selvää. Pakkohan sinun on tietää mitä aiot kirjoittaa ennen kuin sen teet, onhan näin jo yhden sanankin kohdalla, puhumattakaan romaanista taikka runosta. Mutta ehkäpä käsitit nyt väärin sanomani. Tarkoitin sitä, että esimerkiksi runojen jaotteleminen 'yksinäisyys' ja 'rakkaus' -runoihin on mielestäni kamala virhe tässä vaiheessa. Helposti alat ajattelemaan että 'tarvitsen vielä yhden rakkausrunon' tai jotakin muuta yhtä tuhoisaa. Se ei edistä Sinua taiteilijana millään lailla, päin vastoin se ainoastaan erkaanuttaa sinua taiteen 'puhtaudesta'. Jos haluaisit kehittyä taiteilijana on sinulla siihen mielestäni tällä hetkellä väärä kaava. Johonkin rajaan saakka pääset tuollakin kaavalla muttet kuitenkaan järin pitkälle. Anna tunteen viedä enemmän, ja huomaat, että jälki on aivan erilaista kuin tällä hetkellä. Suunnitella voi ja täytyy, mutta tee se mielummin sydämellä kuin järjellä. Taide ei tunne rajoja, älä sinäkään ala rajoittaa tai laatikoimaan itseäsi tai teoksiasi mihinkään tiettyyn muottiin, se tapahtuu itsestään jos luotat itseesi ja kykykihisi. En tiedä ymmärrätkö punaista lankaa vai puhunko kivelle...
  Olen samaa mieltä. Kun alat kirjoittamaan niin sinulla on mielessä yksinäisyys tai rakkaus runo, sinun täytyy tehdä niitä runoja, koska palavasti haluat kirjoittaa niistä. Ehkä sinulla on mielessä tietty kaava ja ajattelet minkälainen rakkaus tai yksinäisyys runon kuuluisi olla, missä muodossa ja mitä siinä tulisi olla. Kannattaa jättää nämä sivuun, ettei kirjoita runoa siten, kuinka sen kuuluisi mennä omasta mielestään ja mitä on muiden teksteistä huomannut.Vaikea selittää..Kirjoita tunteen kautta, ei sen mitä olet kuullut tai nähnyt tai minkälainen pitäisi olla..Kirjoita minkälainen on joku hetki oikeasti, ei sitä mitä lukija haluaa kuulla.
  Sitten mitä nyt tämän keskustelun kautta huomasin, käytät sanoja kaunis, koskettava, yksinäisyys jne. sanoja runoissa. Mieti kuinka voisit kertoa kaunis sanan, sanomatta sitä runossa. Kirjoita se tapahtumalla, tunnelmalla joka välittyy kauniina. Yksinäisyyttä ei tarvitse mainita yksinäisyys runossa, se voi tapahtua muutoin, jolloin lukijalle huokuu yksinäisyys runosta. Sitten kannattaa karsia täytesanoja, miettiä onko tuon sanan pakko olla runossa..Tarvitseeko yksinäisyyteen aina kyyneleitä, yksinoloa tai rakkaus runoon suudelmia, palavaa rakkautta..Voiko ne kertoa pienillä asioilla, jotka kuitenkin huokuvat yksinäisyyttä ja rakkautta..
- Yur*
  2010-11-20 11:53:57
  dlkmsadsr kirjoitti:
  Tottakai täytyy suunnitella, se lienee sanomattakin selvää. Pakkohan sinun on tietää mitä aiot kirjoittaa ennen kuin sen teet, onhan näin jo yhden sanankin kohdalla, puhumattakaan romaanista taikka runosta. Mutta ehkäpä käsitit nyt väärin sanomani. Tarkoitin sitä, että esimerkiksi runojen jaotteleminen 'yksinäisyys' ja 'rakkaus' -runoihin on mielestäni kamala virhe tässä vaiheessa. Helposti alat ajattelemaan että 'tarvitsen vielä yhden rakkausrunon' tai jotakin muuta yhtä tuhoisaa. Se ei edistä Sinua taiteilijana millään lailla, päin vastoin se ainoastaan erkaanuttaa sinua taiteen 'puhtaudesta'. Jos haluaisit kehittyä taiteilijana on sinulla siihen mielestäni tällä hetkellä väärä kaava. Johonkin rajaan saakka pääset tuollakin kaavalla muttet kuitenkaan järin pitkälle. Anna tunteen viedä enemmän, ja huomaat, että jälki on aivan erilaista kuin tällä hetkellä. Suunnitella voi ja täytyy, mutta tee se mielummin sydämellä kuin järjellä. Taide ei tunne rajoja, älä sinäkään ala rajoittaa tai laatikoimaan itseäsi tai teoksiasi mihinkään tiettyyn muottiin, se tapahtuu itsestään jos luotat itseesi ja kykykihisi. En tiedä ymmärrätkö punaista lankaa vai puhunko kivelle...
  dlkmsadsr: Totta, tavallaan tuokin on tieto, jonka sisällön tavallaan kyllä tiedostan. Sillä tähän asti olen juuri toiminut tuolla tavalla ainakin runojeni suhteen, tekemättä jaotteluja mihinkään suuntaan, mutta nyt kun on tullut aika ajatella sitä, mihin ne kuuluvat, olen alkanut syvemmin suunnitella tätä asiaa. Mutta tämä suunnittelu ei kahlehdi minua tällä hetkellä lainkaan, vaikka joskus tuntuisikin, että teen seuraavat pari uutta yksinäisyys- tai rakkausrunoa lisäkkeeksi ja täytteeksi tulevaan "kokoelmaan". Enkä muutenkaan anna vaikuttimieni vaikuttaa siihen, mitä itse teen.
- Yur*
  2010-11-20 11:57:09
  inspirations kirjoitti:
  Olen samaa mieltä. Kun alat kirjoittamaan niin sinulla on mielessä yksinäisyys tai rakkaus runo, sinun täytyy tehdä niitä runoja, koska palavasti haluat kirjoittaa niistä. Ehkä sinulla on mielessä tietty kaava ja ajattelet minkälainen rakkaus tai yksinäisyys runon kuuluisi olla, missä muodossa ja mitä siinä tulisi olla. Kannattaa jättää nämä sivuun, ettei kirjoita runoa siten, kuinka sen kuuluisi mennä omasta mielestään ja mitä on muiden teksteistä huomannut.Vaikea selittää..Kirjoita tunteen kautta, ei sen mitä olet kuullut tai nähnyt tai minkälainen pitäisi olla..Kirjoita minkälainen on joku hetki oikeasti, ei sitä mitä lukija haluaa kuulla.
  Sitten mitä nyt tämän keskustelun kautta huomasin, käytät sanoja kaunis, koskettava, yksinäisyys jne. sanoja runoissa. Mieti kuinka voisit kertoa kaunis sanan, sanomatta sitä runossa. Kirjoita se tapahtumalla, tunnelmalla joka välittyy kauniina. Yksinäisyyttä ei tarvitse mainita yksinäisyys runossa, se voi tapahtua muutoin, jolloin lukijalle huokuu yksinäisyys runosta. Sitten kannattaa karsia täytesanoja, miettiä onko tuon sanan pakko olla runossa..Tarvitseeko yksinäisyyteen aina kyyneleitä, yksinoloa tai rakkaus runoon suudelmia, palavaa rakkautta..Voiko ne kertoa pienillä asioilla, jotka kuitenkin huokuvat yksinäisyyttä ja rakkautta..
  inspirations: Tämäkin täyttä totta, ja ymmärrän hyvin mitä Sinäkin ajat takaa. En rupea sen kummemmin sanojasi erittelemään, mutta muutaman sanan voisin sanoa:
  
  "Sitten mitä nyt tämän keskustelun kautta huomasin, käytät sanoja kaunis, koskettava, yksinäisyys jne. sanoja runoissa. Mieti kuinka voisit kertoa kaunis sanan, sanomatta sitä runossa. Kirjoita se tapahtumalla, tunnelmalla joka välittyy kauniina. Yksinäisyyttä ei tarvitse mainita yksinäisyys runossa, se voi tapahtua muutoin, jolloin lukijalle huokuu yksinäisyys runosta. Sitten kannattaa karsia täytesanoja, miettiä onko tuon sanan pakko olla runossa..Tarvitseeko yksinäisyyteen aina kyyneleitä, yksinoloa tai rakkaus runoon suudelmia, palavaa rakkautta..Voiko ne kertoa pienillä asioilla, jotka kuitenkin huokuvat yksinäisyyttä ja rakkautta.."
  
  Olet oikeassa, ja tämä kaiketi - tai nimenomaan - on yksi kehittymättömyyteni osa, joka täytyisi hoitaa pois. Mutta joskus ei voi muuta tietä löytää, kuin sanoa ääneen se niin suurten kliseisyyksien painostama sana: rakkaus - yksinäisyys.
- dlkmsadsr
  2010-11-20 13:35:17
  Yur* kirjoitti:
  dlkmsadsr: Totta, tavallaan tuokin on tieto, jonka sisällön tavallaan kyllä tiedostan. Sillä tähän asti olen juuri toiminut tuolla tavalla ainakin runojeni suhteen, tekemättä jaotteluja mihinkään suuntaan, mutta nyt kun on tullut aika ajatella sitä, mihin ne kuuluvat, olen alkanut syvemmin suunnitella tätä asiaa. Mutta tämä suunnittelu ei kahlehdi minua tällä hetkellä lainkaan, vaikka joskus tuntuisikin, että teen seuraavat pari uutta yksinäisyys- tai rakkausrunoa lisäkkeeksi ja täytteeksi tulevaan "kokoelmaan". Enkä muutenkaan anna vaikuttimieni vaikuttaa siihen, mitä itse teen.
  Sehän on oikein hienoa, jos asia on niin kuin sanot.
  Olen silti edelleen huomaavinani teksteistäsi tiettyä aitouden ja eheyden puutetta, jota ei saavuteta oikeilla sanavalinnoilla. Tunne välittyy tunteella, ei järjellä. Lainatakseni Pikku Prinssiä:
  
  "Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
Yur*
2010-11-20 19:10:34
Klo 19.10

"Mitä minun kannattaisi
enää sanoa, kun olet jo
päätöksesi tehnyt.
En voi muuttaa sitä
pakottamalla, ja muilla
konsteilla olen jo yrittänyt
vaikka kuinka.
Se on vain tunnustettava -
ei ole "meitä"."
- inspirations
  2010-11-20 21:29:50
  Mielestäni tätä runoa voisi tiivistää, jättää turhia sanoja pois, kenties vaihtaa sanojen paikkaa..en kehdannut laittaa omaa ehdotusta, koska varmasti haluat itse sen tehdä, jos katsot sen tarpeelliseksi. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, enkä ole asiantuntija tms. :) Tuntuisi vain, että jotain voisi ottaa pois..hmm...
- Yur*
  2010-11-21 06:46:16
  inspirations kirjoitti:
  Mielestäni tätä runoa voisi tiivistää, jättää turhia sanoja pois, kenties vaihtaa sanojen paikkaa..en kehdannut laittaa omaa ehdotusta, koska varmasti haluat itse sen tehdä, jos katsot sen tarpeelliseksi. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, enkä ole asiantuntija tms. :) Tuntuisi vain, että jotain voisi ottaa pois..hmm...
  Jälleen kohtaan mielessäni kysymysmerkin, sillä tämä runo on hyvä esimerkki siitä, kuinka sen merkitys tuntuisi muuttuvan kovastikin, jos siitä poistaisi liikaa tiettyjä sanoja. Tietysti saatat tarkoittaa strategisten sanojen korvaamista paremmilla, mutta minun päässäni ei juuri nyt oikein kilahda oikeaan malliin.
- inspirations
  2010-11-21 11:25:54
  Yur* kirjoitti:
  Jälleen kohtaan mielessäni kysymysmerkin, sillä tämä runo on hyvä esimerkki siitä, kuinka sen merkitys tuntuisi muuttuvan kovastikin, jos siitä poistaisi liikaa tiettyjä sanoja. Tietysti saatat tarkoittaa strategisten sanojen korvaamista paremmilla, mutta minun päässäni ei juuri nyt oikein kilahda oikeaan malliin.
  Välttämättä merkityksen ei tarvitsisi muuttua, tai tärkeitä sanoja ottaa pois, tarkoitin näitä minun, se, jo ym. :) pikku sanoja Esim. Mitä kannattaisi sanoa
  Olet päätöksesi tehnyt
  
  Sitten siitä ihastuksesi torjunnasta,tuossa tuli luettua..Pidä pää pystyssä, aina tulee uusia ihastuksia, odottamattomissa paikoissa, odottamattomaan aikaan. Vaikka nyt tuntuu että lyyhistyisit, mutta anna ajan kulua, kyllä se siitä. Itsellä ollut myös erilaisia pettymyksiä elämässä, olen kehittänyt suojamuurin, tosin sekään ei ole kovin hyvä, kun kerää sisälleen kaiken.
Yur*
2010-11-21 07:44:23
Klo 7.44

Kirjoittelen jälleen raskain mielin. Tällä kertaa se johtuu toissapäiväisestä, jolloin ihastukseni kohde tuli puhumaan suoraan, että oli saanut selville tunteeni, ja sen, ettei voi valitettavasti vastata niihin, koska ei tunne vetoa minua kohtaan.

Nyt olen märehtinyt tätä lakkaamatta, eikä loppua näy tulevan.
- Särön yö
  2010-11-21 07:59:46
  satuttavat ja ilahduttavat, mutta menevät ohi kuin nousuvesi. Pää ylpeänä ylöspäin, Yuri. Maailma on mielenkiintoisia naisia tulvillaan ja nyt kun tiedät hänen tunteensa, on tilanne selkeä ja voit kivun haihduttua, löytää muuta. Nuoruuden riemu on löytämisen, keksimisen ja jakamisen tuoreudessa. Ei kannata jäädä pitkäksi aikaa suremaan jotakin, mitä ei voi saavuttaa. Siitä voi tulla ikävästi opittu tapa myöhemmällä iällä. Kaipuu on kaipuuta, tuuli joka puhaltaa yli kaiken.
- Yur*
  2010-11-21 08:14:13
  Särön yö kirjoitti:
  satuttavat ja ilahduttavat, mutta menevät ohi kuin nousuvesi. Pää ylpeänä ylöspäin, Yuri. Maailma on mielenkiintoisia naisia tulvillaan ja nyt kun tiedät hänen tunteensa, on tilanne selkeä ja voit kivun haihduttua, löytää muuta. Nuoruuden riemu on löytämisen, keksimisen ja jakamisen tuoreudessa. Ei kannata jäädä pitkäksi aikaa suremaan jotakin, mitä ei voi saavuttaa. Siitä voi tulla ikävästi opittu tapa myöhemmällä iällä. Kaipuu on kaipuuta, tuuli joka puhaltaa yli kaiken.
  Kunpa asia olisi noin yksinkertainen, sillä helpommin sanottu kuin tehty. Sillä aina kun näen hänet, unohdan kaiken tämän ja itsekseni kehittelemäni ajatukset eroonpääsystä, ja ajaudun takaisin samaan, joka nyt minua niin kovasti viilleksii. Ainoa keino selvitä olisi kadota kokonaan maisemista, mutta siihenkään en pysty, joten en tiedä mitä loppujen lopuksi oikein tehdä. Unohtaminen ja irtipääsy ei ole helppo homma.
- Särön yö
  2010-11-21 08:54:13
  Yur* kirjoitti:
  Kunpa asia olisi noin yksinkertainen, sillä helpommin sanottu kuin tehty. Sillä aina kun näen hänet, unohdan kaiken tämän ja itsekseni kehittelemäni ajatukset eroonpääsystä, ja ajaudun takaisin samaan, joka nyt minua niin kovasti viilleksii. Ainoa keino selvitä olisi kadota kokonaan maisemista, mutta siihenkään en pysty, joten en tiedä mitä loppujen lopuksi oikein tehdä. Unohtaminen ja irtipääsy ei ole helppo homma.
  Ja se kai lieneekin asian ydin: merkittävästä asiasta luopuminen ei ole - eikä sen pidäkään olla helppoa. Mutta ehkä opit jotakin. Toisinaan asioiden kauneus on siinä, ettei niitä voi omistaa. Vain nähdä. Vaikka se sattuisi. Ja nimenomaan sattuisi.
- ljhhkghjg
  2010-11-21 16:27:55
  Yur* kirjoitti:
  Kunpa asia olisi noin yksinkertainen, sillä helpommin sanottu kuin tehty. Sillä aina kun näen hänet, unohdan kaiken tämän ja itsekseni kehittelemäni ajatukset eroonpääsystä, ja ajaudun takaisin samaan, joka nyt minua niin kovasti viilleksii. Ainoa keino selvitä olisi kadota kokonaan maisemista, mutta siihenkään en pysty, joten en tiedä mitä loppujen lopuksi oikein tehdä. Unohtaminen ja irtipääsy ei ole helppo homma.
  Eipäs nyt märehditä turhaan, sydänsuruja sattuu kaikille ja käyttämäsi sana "ihastus" kertoo jo sen, ettei tautisi ole tappava.
  Se ensimmäinen kolahdus on otettava, oletpahan nyt lähempänä "sitä oikeaa", jos niitä nyt ylimalkaan on.
Yur*
2010-11-23 16:15:26
Klo 16.15

Yritän kaiken aikaa olla ajattelematta samaa, joka on nyt päiväkausia vellonut mielessäni. Pyrkiessäni eteenpäin olen alkanut rustata treffi-ilmoitusta Kirjeystävät-palstalle tällä sivustolla. Jonkin ajan päästä alkaa jälleen myös tukipiirimme pitkän muodon kirjoittajille.
Yur
2010-11-25 06:26:34
Eilen 60-luvun teemaiset Woodstock-pippalot, joissa minäkin jälleen rikoin raittiusvalaani hieman juodessani seurauksi. Hyvin se näin menee, kun ei vie liiallisuuksiin. Luonteelleni tyypillisesti tosin tein jälleen pienen katoamistempun, todetessani lopulta itsekseni nähtyäni tarpeeksi tätäkin, ja hipsin nukkumaan.

Pieni jännitys päällä, sillä Alasalmen Päivin ja Olavi Jaman kanssa henkilökohtaiset ohjaukset tänään. Tämän tuntuu tekevän merkittävämmäksi vain tämä: alunperin lähetin yksinäisyysrunoteokseni Päiville valmiiksi tulevaa vapaata tekstipajaa varten, mutta hän lukikin sen jo nyt, ja vaikka henk. koht. ohjaukseen oli varattu jo toinen proosateksti romaanistani, päätti Päivi että käsittelemme tämän runoteoksen aluksi nyt ja jatkamme sitä sitten tekstipajassa - hän haluaisi kuulemma jutella myös yleisesti kirjailijalaadustani.
- Yur*
  2010-11-25 15:07:58
  Klo 15.08
  
  Ihan rakentavaa, hyvää ja ohjastavaa palautetta sain, mutta tajusin nyt (JÄLLEEN) "lopultakin" ettei runous taida olla ihan minun juttuni. Lyhyitä ja yksinkertaisia runoja osaan kyllä joskus luoda pakoventtiiliksi, mutta proosa taitaa loppujen lopuksi olla se "helpompi". Siispä päätin nytkin tästä lähteä romaanin pariin...
- Eräs kirjoittaja
  2010-11-25 15:49:17
  Yur,
  
  olet hyvä kirjoittamaan, mutta sinulla on paljon kehittymisen varaa. Pidän kirjoitustesi suurimpana heikkoutena ylimääräisiä täytesanoja. Ne eivät rikasta lauseiden kieltä, vaan pikemminkin hankaloittavat tekstin ymmärtämistä. Tarkastelen alla erään viestisi kappaletta:
  
  "Tänäänkään ei onneksi ole niin pitkä päivä kuin alunperin oli suunniteltu. Tämä siksi, että Olavi Jaman luovan tietokirjoittamisen kurssi on siirretty ensi viikkoon, mikä monen mielestä on myös sikäli hyvä, ettemme oikein jaksa tukea Jaman liian surrealistista opetustapaa - suomeksi siis: hänen puheestaan ei oikein saa selvää, hänen hyppiessään ja piehtaroidessaan asiasta toiseen. Tulee mieleen "Suden vuoden" Mikko Groman."
  
  Ylemmessä kappaleessa on paljon turhia sanoja, jotka hämärtävät kappaleen ydinajatuksen. Kirjoitin tekstisi uudestaan, selkeämmin. Kiinnitä huomiota, kuinka rakenteiden yksinkertaistaminen parantaa ymmärrettävyyttä. Ajatukset eivät enää ”piehtaroi asiasta toiseen”, vaan ydinajatus pysyy selkeänä ja johdonmukaisena.
  
  Tänään ei ollut pitkä päivä, koska Olavi Jaman järjestämä luovan tietokirjoittamisen kurssi siirrettiin ensi viikkoon. Onneksi niin, sillä emme pidä hänen opetustavastaan: hänen puheestaan ei saa selvää hänen hyppiessään ja piehtaroidessaan asiasta toiseen. Olavi Jamasta tulee mieleen ”Suden vuoden” Mikko Groman.
- Yur*
  2010-11-25 16:09:41
  Eräs kirjoittaja kirjoitti:
  Yur,
  
  olet hyvä kirjoittamaan, mutta sinulla on paljon kehittymisen varaa. Pidän kirjoitustesi suurimpana heikkoutena ylimääräisiä täytesanoja. Ne eivät rikasta lauseiden kieltä, vaan pikemminkin hankaloittavat tekstin ymmärtämistä. Tarkastelen alla erään viestisi kappaletta:
  
  "Tänäänkään ei onneksi ole niin pitkä päivä kuin alunperin oli suunniteltu. Tämä siksi, että Olavi Jaman luovan tietokirjoittamisen kurssi on siirretty ensi viikkoon, mikä monen mielestä on myös sikäli hyvä, ettemme oikein jaksa tukea Jaman liian surrealistista opetustapaa - suomeksi siis: hänen puheestaan ei oikein saa selvää, hänen hyppiessään ja piehtaroidessaan asiasta toiseen. Tulee mieleen "Suden vuoden" Mikko Groman."
  
  Ylemmessä kappaleessa on paljon turhia sanoja, jotka hämärtävät kappaleen ydinajatuksen. Kirjoitin tekstisi uudestaan, selkeämmin. Kiinnitä huomiota, kuinka rakenteiden yksinkertaistaminen parantaa ymmärrettävyyttä. Ajatukset eivät enää ”piehtaroi asiasta toiseen”, vaan ydinajatus pysyy selkeänä ja johdonmukaisena.
  
  Tänään ei ollut pitkä päivä, koska Olavi Jaman järjestämä luovan tietokirjoittamisen kurssi siirrettiin ensi viikkoon. Onneksi niin, sillä emme pidä hänen opetustavastaan: hänen puheestaan ei saa selvää hänen hyppiessään ja piehtaroidessaan asiasta toiseen. Olavi Jamasta tulee mieleen ”Suden vuoden” Mikko Groman.
  Olen huomannut saman, siis täytesanojen suhteen, ja samaa ovat muutkin sanoneet. Mutta saanko kysyä miksi esitit esimerkkinä juuri tuon pätkän?
- Yur*
  2010-11-25 16:12:43
  Yur* kirjoitti:
  Klo 15.08
  
  Ihan rakentavaa, hyvää ja ohjastavaa palautetta sain, mutta tajusin nyt (JÄLLEEN) "lopultakin" ettei runous taida olla ihan minun juttuni. Lyhyitä ja yksinkertaisia runoja osaan kyllä joskus luoda pakoventtiiliksi, mutta proosa taitaa loppujen lopuksi olla se "helpompi". Siispä päätin nytkin tästä lähteä romaanin pariin...
  Klo 16.12
  
  Pohtiessani juuri sitä, kuinka jälleen olen runoudenkin saralla saanut havaita, että vaikka jotkut sanovatkin minulla olevan edes jonkinlaista taitoa sillä saralla, eivät nuo taidot kuitenkaan täysin riitä johonkin suurempaan, TARPEEKSI suureen loikkaan, ja näin joudun vetäytymään tältäkin alalta - kuten olen joutunut tekemään monissa muissakin asioissa ja lajeissa. Pelkään, että joutuisin sen ehkä vielä tekemään jopa proosassakin, ehkä kirjoittamisessa yleensäkin. Mutta se olisi minulle itselleni liian suuri menetys, ja siksi ei auta kuin yrittää jatkaa vaivalloista tietä eteenpäin, kuten tähänkin asti.
- Eräs kirjoittaja
  2010-11-25 17:01:03
  Yur,
  
  otan toisenkin viestisi tarkasteluun. Huomioi, kuinka täytesanojen poistaminen selkeyttää tekstiä. (Suluissa oleva lause on kappaleen sisällön kannalta ylimääräinen huomio.)
  
  ”Eilen 60-luvun teemaiset Woodstock-pippalot, joissa minäkin jälleen rikoin raittiusvalaani hieman juodessani seurauksi. Hyvin se näin menee, kun ei vie liiallisuuksiin. Luonteelleni tyypillisesti tosin tein jälleen pienen katoamistempun, todetessani lopulta itsekseni nähtyäni tarpeeksi tätäkin, ja hipsin nukkumaan.
  
  Pieni jännitys päällä, sillä Alasalmen Päivin ja Olavi Jaman kanssa henkilökohtaiset ohjaukset tänään. Tämän tuntuu tekevän merkittävämmäksi vain tämä: alunperin lähetin yksinäisyysrunoteokseni Päiville valmiiksi tulevaa vapaata tekstipajaa varten, mutta hän lukikin sen jo nyt, ja vaikka henk. koht. ohjaukseen oli varattu jo toinen proosateksti romaanistani, päätti Päivi että käsittelemme tämän runoteoksen aluksi nyt ja jatkamme sitä sitten tekstipajassa - hän haluaisi kuulemma jutella myös yleisesti kirjailijalaadustani.”
  
  ----------------------------------
  
  Olin eilen 60-luvun Woodstock -teemaisessa pippaloissa, jossa rikoin jälleen raittiusvalaani juodessani seuraksi. En pistä rikkomustani pahakseni, kunhan en mene liiallisuuksiin. Saatuani pippaloista tarpeekseni tein katoamistemppuni, ja hipsin nukkumaan.
  
  Minua jännittää, sillä tänään on henkilökohtaiset ohjaukset sekä Alasalmen Päivin että Olavi Jaman kanssa. Tämänpäiväinen tapaaminen tuntuu entistä merkittävämmältä, koska Päivi on saanut luettua Yksinäisyys-runoteokseni, ja hän haluaa että käsittelemme sitä toisen proosatekstini sijasta. (Olen kirjoittanut runoteokseni tulevaa, vapaata tekstipajaa varten.) Päivi haluaa myös keskustella yleisesti kirjailijalaadustani.
- Eräs kirjoittaja
  2010-11-25 17:18:21
  Yur* kirjoitti:
  Olen huomannut saman, siis täytesanojen suhteen, ja samaa ovat muutkin sanoneet. Mutta saanko kysyä miksi esitit esimerkkinä juuri tuon pätkän?
  ”Olen huomannut saman, siis täytesanojen suhteen, ja samaa ovat muutkin sanoneet. Mutta saanko kysyä miksi esitit esimerkkinä juuri tuon pätkän?”
  
  Valitsin kyseisen pätkän koska se särähti pahasti korvaani.
  
  Lukijat bongaavat yleensä tekstien parhaimmat ja heikoimmat kohdat. Omia vahvuuksia voi toki viilata eteenpäin, mutta heikkouksien eliminointi parantaa koko tekstin yleistasoa eikä pelkkiä nyanssieroja. Siispä keskittyisin heikkouksiin.
Yur*
2010-11-26 06:41:12
Klo 6.36

Treffi-ilmoitus alkaa olla valmis, vaikka tuntuukin melko ontuvalta. Kunpa saisin siitä vähintään samanlaisen kuin se, jonka muinoin vuosia sitten tein, mutta jonka tietyistä syistä menin poistamaan. Siinä saatoin ainakin itse tuntea, kuinka todella halusin löytää jotain syvällisempää elämääni, eikä se vain sisältänyt pelkkiä pinnallisia raapaisuja luonteestani kuten tämä uusi.
Yur*
2010-11-27 06:59:20
Klo 6.56

Tänään tuli täyteen tasan kaksi kuukautta siitä kun aloitin tämän työpäiväkirjan. 23. tuli täyteen kolme kuukautta kun saavuin tähän opistoon.

Tänä aamuna lueskelin jälleen Pentti Saarikosken koottuja runoja, ja eritoten hänen viimeistä kokoelmaansa "Hämärän tanssit", ja jälleen tajusin lopultakin, mitä Alasalmen Päivi tarkoitti puhuessaan henk. kohtaisissa siitä, miten pitäisi tuoda enemmän esille juuri kuvakielen kautta. Mutta JÄLLEEN KERRAN: se vain on MINULLE melko HANKALAA. Mutta puolitiellä ollaan, jos kuitenkin tiedän sen, mitä pitää tehdä.
- Yur*
  2010-11-27 11:40:09
  Klo 11.36
  
  Olen nyt tainnut jättää lyriikan välipysäkin, ja noussut takaisin proosan junaan. Aloin huvikseni naputtaa kirjoituskoneellani erästä uusittavaksi tarkoitettua pätkää, ja niin nautinnolliselta tuo naputtelu tuntui, että taidan jatkaa sitä menestyksekkäänlaisesti yhä edelleen. Hyvä!
- Urpo2
  2010-11-27 13:12:43
  Yur* kirjoitti:
  Klo 11.36
  
  Olen nyt tainnut jättää lyriikan välipysäkin, ja noussut takaisin proosan junaan. Aloin huvikseni naputtaa kirjoituskoneellani erästä uusittavaksi tarkoitettua pätkää, ja niin nautinnolliselta tuo naputtelu tuntui, että taidan jatkaa sitä menestyksekkäänlaisesti yhä edelleen. Hyvä!
  Yur, oletko lukenut Antti Hyryä? Minusta tuntuu että siinä saattaisi olla sinulle jonkinlainen hengenheimolainen ja tyylillinen esikuva.
- Yur*
  2010-11-27 14:18:46
  Urpo2 kirjoitti:
  Yur, oletko lukenut Antti Hyryä? Minusta tuntuu että siinä saattaisi olla sinulle jonkinlainen hengenheimolainen ja tyylillinen esikuva.
  Olen lukenut vain pieniä pätkiä, johtuen juuri siitä, ettei hänen tyylinsä oikein herätä minussa vastakaikua. Ehkä sellainen lyhytvirkkeinen, naputtava tyyli voi vastata omaa tyyliäni LYRIIKASSA, muttei proosassa. Pitkine, PITKINE virkkeineni olen oikeastaan täysi vastakohta hänelle, ja Proust, Volter Kilpi ja Mikko Rimminen tuntuvat olevan enemmän minun heiniäni.
- Yur*
  2010-11-27 14:21:42
  Urpo2 kirjoitti:
  Yur, oletko lukenut Antti Hyryä? Minusta tuntuu että siinä saattaisi olla sinulle jonkinlainen hengenheimolainen ja tyylillinen esikuva.
  Tietysti pitäisi antaa tilaa kehitykselle ja hakea sitä myös vastakkaisista suuntauksista, mutta se on juuri vähän hankalaa, jos ei kunnolla syty tällaisille tapauksille, vaikka kirjailijan työn yleisesti pitäisikin olla haastavaa ja itseään säästämätöntä piiskurointia eteenpäin myös näissä asioissa. Mutta olen kyllä huomannut, että omat tekstini kaipaisivat myös tietynlaisia lakonisiakin lausahduksia, jotka ovat kuin kuva, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eli laitetaan harkintaan.
- Yur*
  2010-11-27 16:12:00
  Yur* kirjoitti:
  Klo 11.36
  
  Olen nyt tainnut jättää lyriikan välipysäkin, ja noussut takaisin proosan junaan. Aloin huvikseni naputtaa kirjoituskoneellani erästä uusittavaksi tarkoitettua pätkää, ja niin nautinnolliselta tuo naputtelu tuntui, että taidan jatkaa sitä menestyksekkäänlaisesti yhä edelleen. Hyvä!
  Klo 16.08
  
  Varsin onnekas ja hyvin mennyt päivä! Olen nyt hakannut viitisen liuskaa uusiksi, ja loppua ei vielä ole näkynyt. Kävin myös sattumalta opiston kirjastossa lukemassa Sillanpään muistelmia "Poika eli elämäänsä" ja hänen elämäkertansa 1. osaa, ja olen tainnut saada uuden kipinän hänen maailmoihinsa ja tyyliinsä. Tästä on jälleen ja edelleen hyvä jatkaa.
- Paskalinko
  2010-11-27 16:27:05
  Yur* kirjoitti:
  Tietysti pitäisi antaa tilaa kehitykselle ja hakea sitä myös vastakkaisista suuntauksista, mutta se on juuri vähän hankalaa, jos ei kunnolla syty tällaisille tapauksille, vaikka kirjailijan työn yleisesti pitäisikin olla haastavaa ja itseään säästämätöntä piiskurointia eteenpäin myös näissä asioissa. Mutta olen kyllä huomannut, että omat tekstini kaipaisivat myös tietynlaisia lakonisiakin lausahduksia, jotka ovat kuin kuva, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eli laitetaan harkintaan.
  Hei ei pelkkä virkkeiden pituus vaan niiden sisältö. Kyllä teillä Hyryn kans on yhteistä, sellaista laasaamista (posit mielessä).
Yur*
2010-11-28 07:20:54
Klo 7.17

Toisten kirjailijoiden seuraaminen on mielenkiintoista ja hauskaa, vaikka voisikin sanoa, että samanlaisen suosion haaveksinta on kirjailijanaluille täyttä ajanhukkaa, ja joidenkin äärimmäisyyksien mielestä ehkä jopa vahingollistakin, mutta minuun, ja ennenkaikkea työintooni sillä on erittäin suuri vaikutus. Eilinen intoni oli jo lässähtänyt pahasti, ja päivän kirjoitussaldoksi oli vähällä jäädä pari riviä, kun satuin katsahtamaan ja löytämään taas tietoja Riikka Pulkkisen menestyksestä, ja jälleen sain innon omiin maailmoihini - vain koska haluan joku päivä puristaa hänen kättään "tasaveroisena".
- Yur*
  2010-11-28 14:16:37
  Klo 14.11
  
  Alkaessani jälleen naputustyöni 5. luvun parissa ajatukseni assosioituivat Proustin suurteokseen, ja lähdin opiston kirjastoon sitä tarkastelemaan. Tehtyäni sen nousi mieleeni myös Dostojevskin "Sorrettuja ja solvattuja", jota myös katsahdin, mutta silmäni tökkäsivät myös Kilven pääteokseen, jonka prologia katsahdettuani tulin siihen tulokseen, että se tulee olemaan siinä kirjakasassa, jonka kasaan nenäni alle kun olen tullut vaiheeseen, jossa lyön romaanilleni loppupisteen - yhdessä Waltarin "Sinuhen" ja Kiven "Veljesten" kanssa.
Yur*
2010-11-29 06:07:01
Klo 6.03

Odottelen kirjastoon pääsyä, lueskellakseni jotain, joka toivottavasti saisi taas innon omaan kirjoittamiseen purkautumaan. Nyt se tosin on vähän hankalaa, kun ei voi hakata kirjoituskonetta, kun kämppä alkaa taas täyttyä kotoa palaavista porukoista. Tarvitsisin sihteerin puhtaaksikirjoittajaksi...
Yur*
2010-11-30 06:59:08
Klo 6.53

Tulostaessani romaanini alkua mahdollisesti opiskelijatoverille luettavaksi sain jälleen kamalan "ei!"-parahduskohtauksen, nähdessäni jälleen, kuinka surkealta tekstini nykysilmin näyttääkään. Ja ainoa joka voi päästää minut tästä tuskasta olen minä itse, oman käden kautta (eikä tätä pidä tulkita kaksimielisesti!).

Odotellessani ruokalan avautumista kävin pariinkin kertaan kirjastossamme, ja huomasin, että kun vielä viime viikolla kuljin lähes vaistomaisesti ja refleksinomaisesti suoraan runohyllyille, en näillä kerroilla suoranaisesti katsahtanutkaan sitä sillä silmällä. Tällä hetkellä proosa pitkä, lyriikka lyhyt.
- Tuuri ei oo
  2010-11-30 16:56:21
  Eli että olet jo kirjoittanut romaanikäsikirjoitustasi vuosia, lähettänyt sen kustantajalle /kustantajille ja saanut siitä hylsyt? Eikö silloin ole ymmärrettävää, ettei teksti enää kannattele, inspiroi ja miellytä uudelleen kirjoittamiseen? Eikö olisi nyt helpointa vain kirjoittaa uusi romaani, uusin keinoin ja uusin taidoin? Unohtaa vanha ja avata uusi raita.
- Yur*
  2010-12-01 05:20:27
  Tuuri ei oo kirjoitti:
  Eli että olet jo kirjoittanut romaanikäsikirjoitustasi vuosia, lähettänyt sen kustantajalle /kustantajille ja saanut siitä hylsyt? Eikö silloin ole ymmärrettävää, ettei teksti enää kannattele, inspiroi ja miellytä uudelleen kirjoittamiseen? Eikö olisi nyt helpointa vain kirjoittaa uusi romaani, uusin keinoin ja uusin taidoin? Unohtaa vanha ja avata uusi raita.
  Osittain kyllä ja osittain ei. Tämä nykyinen romaanikäsikirjoitus, nimeltään "Vaahterakreivi", on nyt tulevana uutenavuotena yhteensä viiden-kuuden vuoden tulos. Hätäpäisyyttäni, ja ennen kaikkea opastuksenpuutteestani johtuvan tietämättömyyteni tähden olen sitä nyt jo ehtinyt tarjota WSOY:lle ja Gummerukselle, mutta pyrkiessään heidän käsissään neitsytmatkalleen on "teos" päätynyt vain meren pohjaan. Mutta kaiketi paljon pitäisi kertoa se, että teksti edelleen kannattelee mm. omaa MIELENKIINTOANI, sillä ainakin itse koen romaanissa olevan ainakin itseäni kiinnostava tarina, ja siinä on paljon muutakin, jonka haluan saada loppuun ja päivänvaloon. Tietysti olen jossain viimeisissäkin vaiheissa pohtinut, pitäisikö hyväksyä tämän romaanin kohtalo ikuisena hylkynä, kuten Kalle Päätalo oli valmis hyväksymään oman esikoiskäsikirjoituksensa kanssa, ja aloittaa uusi, kuten hän oli lopulta aikeissa tehdä. Mutta koska opettajani Harri István Mäki kehottaa ihmisiä lähettämään käsikirjoitukset vasta siinä vaiheessa, kun ei itse enää kykene tekemään niille mitään, sanoisin, että olen tässäkin asiassa vielä puolitiessä, ja aion todeta ja hyväksyä romaanini lopullisen tuhon vasta vaiheessa, jossa en pysty enää tekemään sille yksin mitään, ja kun kustantajat silti näyttävät punaista valoa.
Yur*
2010-12-02 04:28:14
Klo 4.26

Ostin eilen itselleni miniläppärin, jonka maagisen voiman avulla hakkasin eilen kokonaisen luvun puhtaaksi. Palautin kirjastoon kaikki runokirjat, ja lainasin tilalle proosaa, Antti Hyryn "Uunin" ja Virpi Hämeen-Anttilan "Suden vuoden".
- Yur*
  2010-12-02 05:36:24
  Klo 5.34
  
  Katsellessani jälleen kerran Youtubesta kirjanesittelyvideota Riikka Pulkkisen uusimmasta, tuntuu hyvältä, että omistan nyt inspiroivan miniläppärin, jonka kautta purkaa kirjallisella työllä saamani innonpurskahdus, mieluummin kuin säpeltää sillä, että sattuisin taas lähettämään käsikirjoitukseni uudestaan kustantajalle...
- Yur*
  2010-12-02 17:49:06
  Yur* kirjoitti:
  Klo 5.34
  
  Katsellessani jälleen kerran Youtubesta kirjanesittelyvideota Riikka Pulkkisen uusimmasta, tuntuu hyvältä, että omistan nyt inspiroivan miniläppärin, jonka kautta purkaa kirjallisella työllä saamani innonpurskahdus, mieluummin kuin säpeltää sillä, että sattuisin taas lähettämään käsikirjoitukseni uudestaan kustantajalle...
  Klo 17.46
  
  4. luku on nyt paremmassa paketissa, on aika aloittaa 5. luku. Huomenna varmasti harmittaa tekstipajassa, sillä tietysti menin lähettämään oman tekstini vaiheessa, jossa se vielä oli huomattavasti surkeampi. Mutta nytkään ei auta itku markkinoilla.
Yur*
2010-12-03 15:40:11
Klo 15.38

Ei hullumpi päivä, vaikka muuta pelkäsinkin. Tekstipajassa esittämääni romaanini 4. lukua pidettiin tähän mennessä parhaana kappaleena jonka olen koskaan sinne tuonut, ja nyt sain ehkä eniten palautettakin. Hallelujah!
Yur
2010-12-04 05:38:46
Klo 5.37

Pari hetkeä sitten viimeistelin 5. luvun puhtaaksikirjoituksen. On aika siirtyä 6:een.
- Yur*
  2010-12-04 16:40:00
  Klo 16.34
  
  Olen tänään saanut aikaan lähes toistakymmentä liuskaa uusiksi kirjoitettua tekstiä. Mutta silti tämä on vasta noin kuudesosa siitä kaikesta työstä, joka on edessä. Ja varmasti yhä haastavammaksi käy...
  
  Suhteeni Riikka Pulkkisen esikoisteokseen on samanlainen kuin Väinö Linnan suhde "Seitsemään veljekseen" - aina olemme kyllästyneinä vannoneet, että emme enää koskaan koske näihin kyseisiin teoksiin, mutta ei kestä kauaakaan, kun jo tartumme niihin jälleen. Niin on käynyt nytkin, sillä luen Pulkkista todella kuin piru "Raamattua". Harmi kun piti antaa se hänen uusimpansa opiston kirjastoon, eikä se siellä ole vielä päässyt tarpeellisten prosessien läpi.
  
  Mietiskellessäni jälleen esikoisteoksensa puolia kohotin ylös hänen taitonsa lyyrisen proosan tuottamisessa, mutta katsoin alas hänen dialogiaan, kuten murrehirmu yleensä. Saisivatkohan kaikki lukijat aivan selvää minun repliikeistäni...?
Yur*
2010-12-05 09:28:54
Klo 9.25

Olen taas viettänyt valveillaoloaikani, noin viisi tuntia edelleen kirjalliseen työhön. Ongelmana ajoittain on se, että kaikki pätkät eivät jaksa kovin paljoa kiinnostaa siinä missä toiset, ja olen päättänyt jatkaa työtä mieluummin kronologisessa järjestyksessä. Tämä järjestys mieluummin siksi, että jos harpon sinne tänne ja suoritan mielenkiintoiset kappaleet ensin, syntyy tilanne, jossa epämieluisat kohdat ovatkin vain mielenkiinnoton riippakivi, jotka vain täytyy pakosta ja pakottamalla suorittaa loppuun.

Olen tullut vaiheeseen, jossa rantaudun alter egoni kanssa Kaleva Lönngreven oulujärveläisen kalamajan rantaan...
Yur*
2010-12-06 06:46:06
Klo 6.42

Hyvää syntymäpäivää, Suomi.

Sinällään minulla ei ollut muuta sanottavaa tälle palstalle, kuin korkeintaan, että suunnittelen palstalla jouluna esitettävää joulupakinaa by the way as "vice-Sillanpää", tai jotain sinne päin.

Syy, miksi tulin tänne tätä sanomaan, on se, että heräsin pari tuntia sitten, ja havaitsin, että joku oli jättänyt nimelläni varustettuna kaksi ruusukimppua oveni edustalle. Olenko seonnut lopullisesti ja näenkö näkyjä, vai mitä ihmettä tämä on?
- Yur*
  2010-12-06 12:39:07
  Klo 12.38
  
  Voin nyt sanoa "Vaahterakeiviä" olevan todella olemassa tasan 70 sivua - jos hyvin käy, se on noin viideosa loppuun viedystä käsikirjoituksesta.
  
  Haaveeni kirjailijuudesta muuttuvat aina tilanteen mukaan, nyt ne muotoutuvat siten, että näen itseni vielä joku päivä tässä Opistossa kirjailijavieraana, ja opettajamme Harri István lausuisi sen lopuksi: "Kiitos, Väinämö Vaahtera* - mukavaa kun tulit käymään."
  
  _______
  * Väinämö Vaahtera - nimi, joksi aion nykyisen nimeni vaihtaa
Yur*
2010-12-07 07:23:49
Klo 7.21

Tänään iltapäivällä tulee täyteen tasan kolme vuotta siitä, kun löin nykyisen editointini pohjana toimivalle romaanikäsikirjoitukselleni loppupisteen. 20. päivä tulee täyteen sama aika siitä, kun lähetin sen WSOY:lle. Uusi aika koittaa vielä joku päivä...
Yur*
2010-12-08 06:39:39
Klo 6.38

Uuden miniläppärin tuottama uutuudeninto kesti siis alle viikon, ja nyt on kirjoittaminen taas muuttunut todella köykäiseksi. Edessä oleva työ tuntuu suunnattomalta...
Yur*
2010-12-09 16:09:45
Klo 16.07

Eilen tuli täyteen neljä vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen kunnollisen, pahasti Edith Södergrania imitoivan runoni talvisesta ojasta.

Henk. koht. ohjaus ei ollutkaan niin inspiroiva kuin toivoin, mutta se selkeytti pari, tai ainakin yhden asian: se mitä kaipaan EDELLEEN kirjoittaessani, on ALITUINEN VALPPAUS. Valppaus täytesanoja ja koukeroisia virkkeitä koskien.
Yur*
2010-12-11 11:31:37
Klo 11.30

Lukiessani kirjastossa F.E. Sillanpään elämäkertatrilogian kolmatta osaa tajusin mikä minulta juuri nyt romaanini työstämisessä puuttuu kokonaan: INSPIRAATIO.
Yur*
2010-12-13 09:45:38
Klo 9.45

Arvelin mahdollisesti lopettaa "Vaahterakreivin" kirjoittamisen kronologisessa järjestyksessä ja siirtyä kirjoittamaan lukuja "kiinnostusjärjestyksessä", eli siten mikä sattuu milloinkin kiinnostamaan.
Yur*
2010-12-14 08:00:02
Klo 7.57

Lueskellessani "Anna Kareninaa" huomasin jälleen erään seikan. Lukiessani kenen tahansa miellyttävän ja ajatuksia herättävän kirjailijan teosta huomaan, että voisin sen avuin jatkaa nytkin omaani, mutta huomaan, että palatessani omaan käsikirjoitukseeni aikeeni peittyy ja uudet ajatukset tukehtuvat vanhaan kirjoitusjälkeeni, yrittäessäni palata takaisin sen maailmoihin ja vääntäessäni sitä tähän uudempaan muotoon. Tällöin unohdan kokonaan alkuperäisidean ja eväät menevät hukkaan.
- scarabaeus
  2010-12-15 09:05:26
  ... onko minkäänlaista
  fläppitaulua tai muistiinpanovihkoa, johon voit tuikata alkuperäisideasia
  
  ???
  
  ... ja sikstoisekseen ehkä olisi ainakin joulunajaksi ihan vaan nauttia joulutunnelmista
  ja jättää kirjoittaminen tykkänään pariksi viikoksi. Oletko muuten lukenut Julia Cameronin kirjoja ja tehnyt niitä tehtäviä?
  Suosittelen kaikille taiteilijoille. Itse aikoinani sain niistä aika hemmetisti puhtia tekemisiini.
  ¤
  Näin minä tässä nyt ehdottelen, kun jotenkin tuntuu, että
  
  kierrät ympyrää... siis sellaisen käsityksen saan. Mutta muista, että tämä on vain minun ihan oma hajatelmani näitä viimeaikaisia kirjoituksiasi pikaisesti silmäillessäni.
- Yur*
  2010-12-15 09:32:47
  scarabaeus kirjoitti:
  ... onko minkäänlaista
  fläppitaulua tai muistiinpanovihkoa, johon voit tuikata alkuperäisideasia
  
  ???
  
  ... ja sikstoisekseen ehkä olisi ainakin joulunajaksi ihan vaan nauttia joulutunnelmista
  ja jättää kirjoittaminen tykkänään pariksi viikoksi. Oletko muuten lukenut Julia Cameronin kirjoja ja tehnyt niitä tehtäviä?
  Suosittelen kaikille taiteilijoille. Itse aikoinani sain niistä aika hemmetisti puhtia tekemisiini.
  ¤
  Näin minä tässä nyt ehdottelen, kun jotenkin tuntuu, että
  
  kierrät ympyrää... siis sellaisen käsityksen saan. Mutta muista, että tämä on vain minun ihan oma hajatelmani näitä viimeaikaisia kirjoituksiasi pikaisesti silmäillessäni.
  Ei ole enää vihkoa, vaan koetan tuikata jotkin ideat muistiin, missä ne kyllä säilyvät jonkinlaisina mielikuvina. Ja en välitä joulusta niin paljoa, se on toki mukava ja perinteikäs aika, muttei sinällään merkitse minulle mitään. Ja vaikka tämä ei monien mielestä olekaan hyväksi, niin sanon silti, että elämäni ja työni on yhtä, koska työni on minulle niin läheinen ja rakas, ettei näiden kahden välissä oikeastaan ole minkäänlaista rajalinjaa. Olen tehnyt tehtäviä laiskasti, mutta Cameronin, kuten muidenkaan kirjoittajavalmentajien teoksia en ole lukenut, sillä yrittäessäni tätä huomaan vain, että vaikken olisikaan koskaan eläessäni avannut yhtään tällaista opusta ja sisäistänyt niiden opetuksia, tunnen, että niiden kertomukset olisivat jo tiedossani, itsestäänselvyyksinä. Enkä tunne kiertäväni ympyrää, vaan pyörin vain näiden nykyisten suoritusteni ja toimieni ympärillä, etsien jotain, joka voisi avata jotain uutta niiden ympäriltä.
- inspirations
  2010-12-15 12:54:47
  Yur* kirjoitti:
  Ei ole enää vihkoa, vaan koetan tuikata jotkin ideat muistiin, missä ne kyllä säilyvät jonkinlaisina mielikuvina. Ja en välitä joulusta niin paljoa, se on toki mukava ja perinteikäs aika, muttei sinällään merkitse minulle mitään. Ja vaikka tämä ei monien mielestä olekaan hyväksi, niin sanon silti, että elämäni ja työni on yhtä, koska työni on minulle niin läheinen ja rakas, ettei näiden kahden välissä oikeastaan ole minkäänlaista rajalinjaa. Olen tehnyt tehtäviä laiskasti, mutta Cameronin, kuten muidenkaan kirjoittajavalmentajien teoksia en ole lukenut, sillä yrittäessäni tätä huomaan vain, että vaikken olisikaan koskaan eläessäni avannut yhtään tällaista opusta ja sisäistänyt niiden opetuksia, tunnen, että niiden kertomukset olisivat jo tiedossani, itsestäänselvyyksinä. Enkä tunne kiertäväni ympyrää, vaan pyörin vain näiden nykyisten suoritusteni ja toimieni ympärillä, etsien jotain, joka voisi avata jotain uutta niiden ympäriltä.
  Joulu on tulossa, mutta enpä minäkään tänä vuonna sitä pahemmin juhli. Suoraan sanottuna, en taida juhlia ollenkaan. Samanlainen päivä se on kuin muutkin. Paras joululahja olisi, jos saisi jonkun loistavan idean putkahtamaan tai oivaltaisi keskeneräisiin töihin jotain mullistavaa..:) Kirjoittaminen on kuin itse elämä, se on hyvin sanottu Yur!
  Oma mielipiteeni kaikenmaailman opuksiin on sellainen, etten niitä itse lue.
  
  Yur, romaani käsikirjoituksesta ajattelin sanoa sellaista..Että kirjoittaisit sen aivan uudestaan, etkä miettisi vanhaa tekstiä tai edes alkuperäis ideaa liikaa. Ota tyhjä sivu auki ja ala naputtaa..älä takerru miettimään vaan kirjoita! Anna tulla omalla painollaan juoni, kirjoita mikä sinua kiinnostaa alusta loppuun. Tee vaikka juoneen käänne joka mullistaa itsesikin. Toinen vaihtoehto olisi, että jättäisit sen syrjään ja aloittaisit aivan uuden käsikirjoituksen jostain aivan muusta aiheesta. Ettei jumitu sitten vain yhteen juttuun, jota olet ilmeisesti työstänyt pitemmän aikaa..
- Yur*
  2010-12-15 13:29:40
  inspirations kirjoitti:
  Joulu on tulossa, mutta enpä minäkään tänä vuonna sitä pahemmin juhli. Suoraan sanottuna, en taida juhlia ollenkaan. Samanlainen päivä se on kuin muutkin. Paras joululahja olisi, jos saisi jonkun loistavan idean putkahtamaan tai oivaltaisi keskeneräisiin töihin jotain mullistavaa..:) Kirjoittaminen on kuin itse elämä, se on hyvin sanottu Yur!
  Oma mielipiteeni kaikenmaailman opuksiin on sellainen, etten niitä itse lue.
  
  Yur, romaani käsikirjoituksesta ajattelin sanoa sellaista..Että kirjoittaisit sen aivan uudestaan, etkä miettisi vanhaa tekstiä tai edes alkuperäis ideaa liikaa. Ota tyhjä sivu auki ja ala naputtaa..älä takerru miettimään vaan kirjoita! Anna tulla omalla painollaan juoni, kirjoita mikä sinua kiinnostaa alusta loppuun. Tee vaikka juoneen käänne joka mullistaa itsesikin. Toinen vaihtoehto olisi, että jättäisit sen syrjään ja aloittaisit aivan uuden käsikirjoituksen jostain aivan muusta aiheesta. Ettei jumitu sitten vain yhteen juttuun, jota olet ilmeisesti työstänyt pitemmän aikaa..
  Olen joskus ajatellut ihan samaa, mutta hankaluutena on vain se, että katsoisin - ja monet muut lukijoistanikin varmasti katsoisivat - että olen jo käyttänyt tähän teokseen ja sen käsikirjoitukseen liikaa, ja käytettyäni jotain kerran olen tyhjentänyt tämän idean kaivon kokonaan, siis en kykene enää kirjoittamaan samaa, ellei pohjana ole tämä vanha versio.
Yur*
2010-12-17 13:42:29
Jätin noin vartti sitten Facebookiin oheisen viestini ystävilleni:

"Te senkin - senkin - YSTÄVÄT! Annoitte piristystä yksinäiseen jouluuni antamalla lahjaksi puhelimen, jonka avulla en olekaan niin kaukana Teistä rakkaistani. Hallelujah!"
Yur*
2010-12-23 11:17:57
Klo 11.13

Vietän nyt siis jouluani yksin tässä tyhjässä Opistossa. Ainoana lohtuna yksinäisyyteen on tietysti Facebook ja ystävieni ostama kännykkä (jälkimmäistä en uskalla käyttää, koska pelkään häiritseväni toisten elämää juuri niin väärällä hetkellä), ja tänään tietysti pienet kaveruustreffit erään keskeisimmän ystäväni kanssa, jota olen alkanut kutsua lempinimellä Neesan, joka siis tarkoittaa japaniksi isosiskoa.

Ostettuani työvälineitä kirjalliseen työhön olen siihen pyrkinyt palaamaan sisään, mutta vaivalloisesti kaikki hoituu, kun en ole mikään paras malliesimerkki itsensä pakottajasta. Mutta hetkittäin syntyy pieni kipinä, ja ehkä näistä vielä saadaan uusi kokkokin aikaiseksi.

Joulupakinastakaan ei sitten tullut mitään. Harmi.
Yur*
2010-12-24 11:05:46
Klo 11.05

Olen nyt jälleen jäljittänyt yhden syyn siihen, miksei minusta välttämättä voisi tulla kirjailijaa.

Kuten olen moneen otteeseen todennut, olen epäillyt itseäni Aspergerin syndroomaiseksi. Yhtenä merkkinä tästä on mm. outo mielenkiinto erinäisiin asioihin, ja näitä kiinnostuksia ilmaistakseen ovat jotkut kertoneet, että aspergeristi kiinnostuu esim. vain tiettyyn osaseen jossain kokonaisuudessa. Minun epäonnistumiseni kirjallisessa työssä voi olla se, että siinä vaaditaan kokonaisuutta, joka koostuu monista erilaisista osista, mutta minä saatan olla kiinnostunut vain tietyistä osista, kun vaadittaisiin kiinnostusta niihin kaikkiin.

Tämä on jälleen yksi asia joka pitäisi korjata, mutta jos vika on niin syvä, onko se korjaamaton?

Se minun pitää itse selvittää - ja korjata, jos mahdollista.
- eräs vierailija
  2010-12-26 22:14:03
  Hei Yur,
  
  oletkohan käynyt tällaisella Asperger-ihmisten keskustelupalstalla...? Ajattelin vain, jos kaipaat jotain vertaistukea tämän asian pohtimiseen.
  
  http://www.aspalsta.net/index.php?sid=4cb7ce288eea3fd3c96015e4c9230d32
  
  En jotenkin usko, että se Asperger estäisi sinua tulemasta kirjailijaksi. Ehkä se voisi olla hidaste, muttei varmaan este, kun ilmeisesti ei ole kyse ainakaan äärimmäisen vakavasta oireilusta. Itse uskon, että heikkoudet voi lähes aina kääntää omaleimaisiksi vahvuuksiksi vaikka joskus se toki vaatii aika paljon työtä.
  
  Tulee myös mieleeni... Tämä on tylsä klisee, mutta joskus pitää vaan vähän vanheta ja kokea elämää eri kulmista, jotta todella löytää oman äänensä ja omat aiheensa kirjoittajana - näin myös omalla kohdallani. Ei mikään kirjoittaminen kuitenkaan koskaan hukkaan mene, koska harjoitus se mestarin useimmiten tekee tälläkin saralla. Ja niinkin päin, että kaikenlaisista kokemuksista saa materiaalia kirjoittamiseen, joten joskus voi kirjoittaa vähemmän ja elää enemmän. No, on kai se jossain määrin veteen piirretty viiva kirjoittajalle, että mikä nyt sitten on sitä ns. elämää ja mikä ns. kirjoittamista... mutta kuitenkin ;)
- inspirations
  2010-12-28 22:20:54
  Minun mielestä sinun ei kannattaisi etsiä syitä, miksi sinusta ei tulisi kirjailijaa...Miksi sinä niitä syitä haluat jäljittää? Sinulla on vielä ainakin 60 vuotta aikaa kirjoittaa kirja, jos oletetaan että elät 80 vuotiaaksi, jos et sitten huomenna jää auton alle..Älä nyt luovuta, etsimällä syitä aspergerin tai muun takia. Kyllä sinusta vielä jotain tulee! Tuntuu kuin et olisi nyt itse tyytyväinen ja haluaisit kaiken loistavan tapahtuvan nyt heti,kun kaikki ei tapahtu nyt heti, uskot olevasi jonkun syyn takia huono kirjoittaja. Ehket saa aikaan haluamaasi vuoden tai kahden sisään, ehkä sinulla syttyy ja saat loistavaa tekstiä aikaan viiden vuoden päästä, tai kenties huomenna..Kokemuksesta olen samaa mieltä tuon yhden erään vierailijan kanssa..Aika muokkaa tekstiä, kirjoitustyyliä, aihetta..mitä ikinä koetkin hyvää tai pahaa, voit käyttää niitä myöhemmin hyväksi, jolloin et välttämättä itse edes muista niitä enää..:)Mutta vaikka et muistaisi, osaat kirjoittaa ne niin kuin itse olet tuntenut..Kirjoita vain..päivittäin..
  Mites sydämen tykytykset, onko jatkuneet? Tämä ei minulle kuulu, enkä ole mikään lääkäri, eikä tämä nyt tänne palstalle kuulu..mutta itse en alkaisi syömään mitään lääkettä sen hoitoon..varsinkin jos ne on kerran vain ilmenneet..Itsellä on kans joskus sydän vähän pamppaillut ja joskus näkökin lähtenyt niin, että näki vain valkoista..mutta..ne oli ja meni..:)
  Suosittelen että pidät taukoa siitä sinun romaanistasi aivan hetkisen vaikka..Alat nyt kirjoittaa jotain aivan uutta, jotta itsekkin yllätyt kirjoittaessa..Vaikka tauko kestäisi vain päivän tai kaksi...katso mitä muuta on mielen syövereissä odottamassa..uusi romaani vaiko novelli..Älä mieti mitä kirjoitat, vähän ajan kuluttua voit miettiä hieman..:)
- Yur*
  2010-12-29 06:54:28
  inspirations kirjoitti:
  Minun mielestä sinun ei kannattaisi etsiä syitä, miksi sinusta ei tulisi kirjailijaa...Miksi sinä niitä syitä haluat jäljittää? Sinulla on vielä ainakin 60 vuotta aikaa kirjoittaa kirja, jos oletetaan että elät 80 vuotiaaksi, jos et sitten huomenna jää auton alle..Älä nyt luovuta, etsimällä syitä aspergerin tai muun takia. Kyllä sinusta vielä jotain tulee! Tuntuu kuin et olisi nyt itse tyytyväinen ja haluaisit kaiken loistavan tapahtuvan nyt heti,kun kaikki ei tapahtu nyt heti, uskot olevasi jonkun syyn takia huono kirjoittaja. Ehket saa aikaan haluamaasi vuoden tai kahden sisään, ehkä sinulla syttyy ja saat loistavaa tekstiä aikaan viiden vuoden päästä, tai kenties huomenna..Kokemuksesta olen samaa mieltä tuon yhden erään vierailijan kanssa..Aika muokkaa tekstiä, kirjoitustyyliä, aihetta..mitä ikinä koetkin hyvää tai pahaa, voit käyttää niitä myöhemmin hyväksi, jolloin et välttämättä itse edes muista niitä enää..:)Mutta vaikka et muistaisi, osaat kirjoittaa ne niin kuin itse olet tuntenut..Kirjoita vain..päivittäin..
  Mites sydämen tykytykset, onko jatkuneet? Tämä ei minulle kuulu, enkä ole mikään lääkäri, eikä tämä nyt tänne palstalle kuulu..mutta itse en alkaisi syömään mitään lääkettä sen hoitoon..varsinkin jos ne on kerran vain ilmenneet..Itsellä on kans joskus sydän vähän pamppaillut ja joskus näkökin lähtenyt niin, että näki vain valkoista..mutta..ne oli ja meni..:)
  Suosittelen että pidät taukoa siitä sinun romaanistasi aivan hetkisen vaikka..Alat nyt kirjoittaa jotain aivan uutta, jotta itsekkin yllätyt kirjoittaessa..Vaikka tauko kestäisi vain päivän tai kaksi...katso mitä muuta on mielen syövereissä odottamassa..uusi romaani vaiko novelli..Älä mieti mitä kirjoitat, vähän ajan kuluttua voit miettiä hieman..:)
  On totta, että saatan olla vähän kärsimätön, mutta näiden huomioideni sisällöllä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, jos ne vain pitävät paikkansa. Ja olen nyt päättänyt viedä romaanini niin pitkälle kaikissa mahdollisissa korjauksissani, niin pitkälle kuin nykyisillä taidoillani pystyn, osittain koska elämäntilanteeni vaatiikin sitä. Ja sydämestä: edelleen hermoilen erinäisissä tilanteissa, mutten enää niin paljon kuin tuolloin lauantaina, ja pyydän anteeksi että niitä horisen tällä palstalla.
Yur*
2010-12-26 05:12:21
Klo 5.11

Jouduin eilen illalla ambulanssikyydillä Kangasalle, jossa monituntisen odottelun jälkeen kuulin tuomion: kyseinen sydämen "kohtaus" oli vain urheilusuorituksen ja kaupassa syntyneen pienen jännityksen aiheuttama liikatykyttely. Annettiin kokeeksi lääkkeet (Opamox) "paniikkihäiriön hoitoon". Että sellainen joulupäivä.
- inspirations
  2010-12-28 23:28:49
  Tämäkään ei kuulu tänne palstalle ei yhtään, anteeksi vain kaikille..mutta oletko horoskoopiltasi härkä? Tai ehkä vaaka? Tuli vain tässä hetken mielijohteesta mieleen ja jäi askarruttamaan...
Yur*
2010-12-30 17:31:41
Klo 17.31

Päätin tänään lähettää käsikirjoitukseni Pirkkalaiskirjailijat Ry:n arvostelupalveluun.
Yur*
2011-01-03 07:27:27
Klo 7.24

Mm. tätä kirjoittaessa täytyy tottua uuteen vuosilukuun.

Ei ole tarvittu uuttavuotta tehdäkseni itselleni ja toisille lupauksen olla tekemättä tai aiheuttamatta toisille pahaa tai pienintäkään ärsykettä - eikä tarvita vain tiettyä ajankohtaa sille, kun tämän vannotuksen onnistun rikkomaan. Tein sen taas. Siitä on vähän huono omatunto.

Löysin Opiston kirjastosta Rousseaun "Yksinäisen kulkijan mietteet". Vaikuttaa päällisesti ihan hyvältä kirjalta, ainakin jotkin osat näyttivät siltä, että niitä voisi peräti lukea, ja yrittää ottaa mallia ja intoa oman yksinäisen kulkijani mietteisiin.
Yur*
2011-01-04 20:17:44
Klo 20.16

Nyt aion sitten kerätä kaikista runoistani parhaimmat mahdolliset tulevaan suureen koetukseen, johon ensimmäistä kertaa ainakin tunnen voivani osallistua täysin eväin: Pirkanmaan kirjoituskilpailu on ALKANUT.
Yur*
2011-01-08 11:27:40
11.26

Olen nyt lähettänyt käsikirjoitukseni ensimmäiset 100 sivua Kriittiseen korkeakouluun ja NVL:on. Aikaisintaan kahden viikon päästä saanen kuulla jo jotain, ja toivottavasti se avaa uusia ovia siten kuin täydestä sydämestäni toivon.
Yur**
2011-01-09 13:46:26
Klo 13.43

Noin tunti sitten jätin Facebookiin oheisen epätoivoisen viestin:

"Sinällään ihan hyvä että olen taas löytänyt teokseni maailmat, mutta niiden virheiden korjaus tuntuu vain niin suunnattomalta työltä, eikä saa mitään aikaan - ainakaan yksin. Siksi olenkin lähettänyt sen nyt kahteen arvostelupalveluun, ja toivoisin myös muunlaisten osanottajien mahdollisuuksia avuksi tässä työssä, vaikka sitten rahan voimalla."

Lähdettyäni kävelylle keksin lopultakin uuden idean, joka voisi nopeuttaa ja siten innoittaa työtäni: en kirjoita KOKO käsikirjoitusta uusiksi, vaan vain sen korjausta kaipaavat osat, ja loput, entuudeltaan kelvolliset kohdat Copy-Pastetan aiemmasta versiosta. Tunsin itseni lähes yhtä onnekkaaksi kuin Arkhimedes juostessaan alastomana kaupungin kaduilla: "HEUREKA!!!"
Yur*
2011-01-15 08:41:45
Klo 8.36

Keksin eilisen tekstipajan jälkeen uuden tavan editoida romaaniani. Yleensä alan tarkastella tekstipajaan tuomaani tekstiäni vasta liian myöhäisessä vaiheessa, kun se on jo monistettu yleisölle jaettavaksi, ja tänä aikana kiikutan tekstiä mukanani kaikkialla ja tarkastelen ja tuskailen sen virheitä ja korjaamattomuuksia. Nyt keksin, että voisin samalla tavoin kiikuttaa romaanini yhtä lukua kerrallaan sinne tänne muinakin arkipäivinä, ja tehdä näin niihin korjauksia, ja viedä ks. luvun sitten huomattavasti parempana ja korjattuna yleisön luettavaksi.

Torstaina ohjaajani Olavi Jama piti romaanistani tekemästäni synopsiksestani, ja pyysi vielä tarkemman version, joka esittäisi tapahtumat luku luvulta. Täytyy tehä, totesin...
- scarabaeus
  2011-01-16 14:00:37
  ...... nyt siirtymässä
  synopsiksesta
  
  treatmenttiin,
  
  ONNITTELUNI !
- shtujhndt
  2011-01-17 13:31:17
  Voisit Yuri jäädä perjantaisin kuuntelemaan muidenkin tekstien analysointia sen sijaan, että häivyt aina omasi jälkeen. Me näemme kuitenkin vaivaa sinun tekstejäsi käsitellessä, ja lisäksi kirjoittamistaitojen karttumiseen kuuluu analysoinnin kehittyminen ja itsevarmuuden kasvaminen sitä tehdessä. Nyt luimistelet, etkä suostu koskaan kommentoimaan mitään. Se on pahasta.
- Yur*
  2011-01-17 20:09:41
  shtujhndt kirjoitti:
  Voisit Yuri jäädä perjantaisin kuuntelemaan muidenkin tekstien analysointia sen sijaan, että häivyt aina omasi jälkeen. Me näemme kuitenkin vaivaa sinun tekstejäsi käsitellessä, ja lisäksi kirjoittamistaitojen karttumiseen kuuluu analysoinnin kehittyminen ja itsevarmuuden kasvaminen sitä tehdessä. Nyt luimistelet, etkä suostu koskaan kommentoimaan mitään. Se on pahasta.
  Pyydän anteeksi, ja olen kyllä ottanut huomioon tämänkin seikan jo alusta alkaen. Mutta asia on näin: päällimmäisin ongelmani on se, etten pysty istumaan niin kauaa aikaa paikoillani, sillä siinä ajassa rintalihaksistoni ilmeisesti painuu kasaan, mikä aiheuttaa tietynlaisen ahdistuksen sydämen tienoilla. Opettajamme Päivi Alasalmen diagnoosi tälle ilmiölle on "Student's heart". Mutta ei sillä, ettenkö toisten tekstejä lukisi tai käsittelisi ja analysoisi, ei lainkaan, vaan ensisijaisin syy on tämä edellämainittu fyysinen vika.
- Wellin
  2011-01-17 20:40:04
  Yur* kirjoitti:
  Pyydän anteeksi, ja olen kyllä ottanut huomioon tämänkin seikan jo alusta alkaen. Mutta asia on näin: päällimmäisin ongelmani on se, etten pysty istumaan niin kauaa aikaa paikoillani, sillä siinä ajassa rintalihaksistoni ilmeisesti painuu kasaan, mikä aiheuttaa tietynlaisen ahdistuksen sydämen tienoilla. Opettajamme Päivi Alasalmen diagnoosi tälle ilmiölle on "Student's heart". Mutta ei sillä, ettenkö toisten tekstejä lukisi tai käsittelisi ja analysoisi, ei lainkaan, vaan ensisijaisin syy on tämä edellämainittu fyysinen vika.
  Kuulostaa paniikkihäiriöltä. Onkohan se oikeampi diagnoosi?
- inspirations
  2011-01-17 21:40:06
  Yur* kirjoitti:
  Pyydän anteeksi, ja olen kyllä ottanut huomioon tämänkin seikan jo alusta alkaen. Mutta asia on näin: päällimmäisin ongelmani on se, etten pysty istumaan niin kauaa aikaa paikoillani, sillä siinä ajassa rintalihaksistoni ilmeisesti painuu kasaan, mikä aiheuttaa tietynlaisen ahdistuksen sydämen tienoilla. Opettajamme Päivi Alasalmen diagnoosi tälle ilmiölle on "Student's heart". Mutta ei sillä, ettenkö toisten tekstejä lukisi tai käsittelisi ja analysoisi, ei lainkaan, vaan ensisijaisin syy on tämä edellämainittu fyysinen vika.
  Asia ei minulle kuulu, mutta..Mites sinä pystyt ylipäätään kirjoittamaan tai olemaan koneella, silloinkin joudut olemaan paikoillaan jonkin aikaa, jos et sitten tee happi hyppelyitä vartin välein..:)? Diagnooseja kyllä löytyy joka lähtöön..ehkäpä se sitten on niin, kun kerran sanotaan..:)
- Yur*
  2011-01-18 04:48:59
  inspirations kirjoitti:
  Asia ei minulle kuulu, mutta..Mites sinä pystyt ylipäätään kirjoittamaan tai olemaan koneella, silloinkin joudut olemaan paikoillaan jonkin aikaa, jos et sitten tee happi hyppelyitä vartin välein..:)? Diagnooseja kyllä löytyy joka lähtöön..ehkäpä se sitten on niin, kun kerran sanotaan..:)
  Inspirations, kyseinen ilmiö on kiusannut ja ihmetyttänyt minua jo lähes puoli vuotta. Vaikka opettajaltani löytyi tämä yhdenlainen diagnoosi, eivät lääkärit ole sitä kovinkaan tunnistaneet. Mutta sanon nyt kaikille, että jutussa on täysi tosi kyseessä: istuminen voi joskus ihan tämänkin koneen ääressä olla täyttä helvettiä, mutta kaikista vänkyrämäisintä jutussa on se, että ilmiö näkyy pahiten juuri luokkahuoneen tuoleilla. Ja minulla on nyt todettu paniikkihäiriökin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä istumiseni kanssa, sillä istumishäiriöni iskee myös silloin, kun olen ajan kanssa tottunut ihmisten keskuudessa istumiseen. En haluaisi kuulostaa jälleen kerran ilkeältä, mutta pyytäisin, että Inspirations pitäisi hymiönsä kurissa.
- inspirations
  2011-01-18 10:24:00
  Yur* kirjoitti:
  Inspirations, kyseinen ilmiö on kiusannut ja ihmetyttänyt minua jo lähes puoli vuotta. Vaikka opettajaltani löytyi tämä yhdenlainen diagnoosi, eivät lääkärit ole sitä kovinkaan tunnistaneet. Mutta sanon nyt kaikille, että jutussa on täysi tosi kyseessä: istuminen voi joskus ihan tämänkin koneen ääressä olla täyttä helvettiä, mutta kaikista vänkyrämäisintä jutussa on se, että ilmiö näkyy pahiten juuri luokkahuoneen tuoleilla. Ja minulla on nyt todettu paniikkihäiriökin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä istumiseni kanssa, sillä istumishäiriöni iskee myös silloin, kun olen ajan kanssa tottunut ihmisten keskuudessa istumiseen. En haluaisi kuulostaa jälleen kerran ilkeältä, mutta pyytäisin, että Inspirations pitäisi hymiönsä kurissa.
  Okei, yritetään..:)
- inspirations
  2011-01-18 10:26:25
  inspirations kirjoitti:
  Okei, yritetään..:)
  Mutta, se voi olla hieman vaikeata, sillä minulle on tehty diagnoosi, että olen hymiö riippuvainen..:(
- Yur*
  2011-01-18 11:36:57
  inspirations kirjoitti:
  Mutta, se voi olla hieman vaikeata, sillä minulle on tehty diagnoosi, että olen hymiö riippuvainen..:(
  Hymiöissä ei ole mitään vikaa, kuin silloin, kun ne kontekstin huomioonottaen tuntuvat "ilkeilyltä".
Yur*
2011-01-22 08:55:50
Klo 8.52

Eilen vapaassa tekstipajassa Jyrki Vainonen osoitti jälleen arvokkuutensa minunkin työni kannalta: luettavaksi antamani työ sisälsi paljon korjattavaa, ja hänen merkintänsä tekivät jälleen korjaustyön mahdolliseksi. Keksin myös tavan, jonka avulla voisin saada jo kirjoittaessani parempaa jälkeä: kasaan ylös listan tekstissäni ilmenevistä virheistä, esim. täytesanoista ja lauseenvastikevirheistä sun muista, ja pyrin löytämään ne itse jo kirjoitusprosessissa.
Yur*
2011-02-02 06:10:36
Klo 6.06

Jari Tervo täyttää tänään 52. Samalla päivä on James Joycen merkkipäivä.

Lähetin eilen 10 runoani Pirkanmaan kirjoituskilpailuun, vaikken usko siitäkään suunnasta löytyvän minulle mitään. Toisaalla taas toivon, että yhdestä suunnasta voisi löytyä vielä paljonkin: huomenna nimittäin suuntaan kokkani kohti Lahden lähettyvillä sijaitsevaa Hollolaa, Siikaniemen kurssikeskusta, jossa pidetään aloituskurssi kaksivuotiselle Skripta-kirjoittajakoulutukselle. Samoin kuin Oriveden Opiston, myös tämän koulutuksen toivoisin tekevän minusta vielä joku päivä täyden kirjailijan.

Toivon.
- Gerald Gerald
  2011-02-02 08:32:10
  Mitä viestejäsi lueskelee, huomaan että olet hyvin motivoitunut kirjoittaja, jolla on suuri ja selkeä haavepäämäärä: tulla kirjailijaksi. Asia varmasti on sinulle tärkeä, joten ehdottomasti suosittelen sinua pysymään linjallasi.
  
  Ainoa mikä minua hieman huolestuttaa, on pakonomaisuus ja kiirus. Eikö ihminen ole kirjailija, taiteilija kun luo tuotantoaan? Se onko sitä (vielä) julkaistu, onko debytointi tapahtunut, ei liene niin oleellista. Muuten kai tämä ei huolestuttaisi, mutta olen huomannut, että tekstisi ovat muuttuneet pakonomaisemmin tiukemmiksi ja ilmaisuasi etsit hirmuisella kiireellä.
  
  Anna ajan tehdä tehtävänsä. Suurin osa kirjailijoista ensijulkaisee teoksena, kun takana on paljon lukemista, pohdintaa, kehittelyä ja kirjoittamista, ikää myös. Erilaiset oppilaitokset varmasti auttavat sinua huomaamaan tekstuaaliset ongelmakohtasi, myös ne, jotka toimivat. Mutta suuriman työt joudut tekemään yksin. Ja se vaatii paneutumista, rauhaa ja luovaa kiireettömyyttä.
Yur*
2011-02-07 08:10:35
Klo 8.08

Eilen illalla astelin takaisin Opiston pimentyneitä käytäviä, ihan konkreettisesti repussani nyt myös Marija Vantin Lahden Hollolan Siikaniemen kurssikeskuksessa pitämässä Skripta-kirjoittajavalmennuksessa saamani opit, joiden avulla toivoisin voivani jalostaa kaiken minussa ja ympäristössäni merkittäväksi taiteeksi.

Suosittelen kaikille kirjoittamisen alalla aloittelijoille!

http://www.skripta.net/
- HfgH
  2011-02-07 11:36:31
  Minkälainen paikka se on? Kerro vähän kokemuksiasi.
- Yur*
  2011-02-07 12:20:41
  HfgH kirjoitti:
  Minkälainen paikka se on? Kerro vähän kokemuksiasi.
  Siis Skripta vai?
  
  Kyseinen palvelu on siis Marija Vantin käsialanäyte. Hän on koulutukseltaan filosofian lisensiaatti, joka on toiminut mm. äidinkielen opettajana (mm. Mari Mörölle) ja opinto-ohjaajana. Hän jättäytyi eräässä vaiheessa kirjailijaksi, ja on toimittanut lähinnä tilaustöitä, erilaisia historiikkeja yms., mutta myös omakustanteina runoteoksia ja ainakin yhden proosateoksen dementoituneesta naisesta. Luonteeltaan hän on ehdottoman kannustava, sillä hänen katsomuksensa on, että jokaisen täytyy saada edes jonkinlaista kannustusta elämässään voidakseen kivuta siihen, mihin kullakin voi olla vaikka miten hyvät mahdollisuudet.
  
  Itse kurssin sisältö oli tämä: opetusta seurasi torstai-iltapäivästä klo 16.30 alkaen aina sunnuntaihin klo 15.30 saakka. Tänä aikana saimme perusteelliset ja asiantuntevat luennot mm. seuraavista asioista:
  
  TORSTAI
  - Teemana "Unelmana oma kirja"
  - virittäytymistä
  - hyvän tekstin salaisuuden lähteille - sudenkuoppia kiertäen
  - luimme mm. Marijalle hakemuksissamme lähettämät näytetekstit ja annoimme palautetta
  
  PERJANTAI
  - Teemana "Kaaoksesta järjestykseen"
  - aiheen ja teeman valinta
  - mistä materiaalia
  - miten rajaan ja rakennan
  - minkä lajin ja tyylin valitsen
  - aikaan, paikkaan ja historiaan sijoittaminen
  Eli selvitimme perusrasiat, kuten teemat, genret yms., ja saimme vinkkejä siitä, mistä saisimme tarvittavaa tietoa, esim. arkistojen sijainnit ja käytännöt
  
  LAUANTAI
  - Teemana "Hyvä tarina elää"
  - kirjoittajan etiikkaa
  - Faktaa vai fiktiota
  Tässä vaiheessa täytyy mainita myös se, että tänään tutustuimme myös toiseen opettajaamme, Heikki Kauraseen, joka yhtä asiantuntevin keinoin ja ottein selvitti meille sen, miten voisimme rakentaa hyvän ja uskottavan tarinan. Tässä vaiheessa hän ojensi kullekin kuoren, joka sisälsi lyhyen palautteen mm. minun lähettämästäni noin 30 sivuisesta pätkästä romaaniani, ja palaute sisälsi mm. Heikin pohdintaa siitä, mitkä selvästi ovat käsikirjoitustemme teemat, hieman juonta ja sisältöä, tekstin kirjoittajan taitojen tasosta, julkaisumahdollisuuksista, sekä pieniä ajatuksia ja vinkkejä. Tänä aikana Marija piti myös kullekin vuorollaan 45 minuutin henk. koht. ohjauksen, jossa mm. keskusteltiin teostemme teemoista, sisällöstä ja ns. "pääväittämästä".
  
  SUNNUNTAI
  - Teemana "Käsikirjoituksesta julkaisuksi"
  - Millainen on julkaisukelpoinen käsikirjoitus
  - kustantaja, oma- vai palvelukustanne
  - painatus, julkaisu, markkinointi ja jakelu
  - hyvä tietää: sopimukset, talousasiat
  - valmennusohjeistus
  Eli tänään puhuimme siitä, jos (tai meidän kaikkien rohkeasti asiaan suhtautuvien sanoin KUN) meistä tulisi kirjailijoita, millaisia sopimuksia joutuisimme tekemään, ja talous-, markkinointi- ja myyntiasioista. Saimme lopuksi ohjeet tulevaisuutta varten, esim. siitä, kuinka hioisimme käsikirjoituksiamme tulevat korkeintaan pari vuotta, ja lähettäisimme ne lopulta Marijan ja/tai Heikin luettaviksi.
  
  Tässä kai olennaisimmat.
- Yur*
  2011-02-07 18:32:30
  Klo 18.11
  
  Sain tänään palautteet Nuoren Voiman Liitosta, ja pettymys jälleen: arvostelija oli sama, joka ei siis edellisen kerran takia viitsinyt toistaa samoja ehdotuksia, mutta katsoi, että koska en ollut noudattanut hänen neuvoaan muuttaa romaanini novellikokoelmaksi, en ollut noudattanut hänen entisiä vinkkejään. Odotin hänen huomaavan selkeästi paremman kieliasun, mutta turhaan. Anteeksi, Sari Malkamäki.
  
  Tänään, tai oikeammin koko edellisenä viikonloppuna tein päätökseni: opiskelu tässä Opistossa ei enää tunnu mielekkäältä, joten päätin jättää sen kesken. Miksi niin? Seuraavista syistä:
  
  - Opiskelu tapahtuu luentojen ja harjoitustöiden kautta, joista edellisten sisällön voin löytää itsekin, vaikken ihan niin elävänä ja käytännön kautta. Jälkimmäiset ovat yksi painavin syy tässä tapauksessa: ymmärrän tehtävien olevan tarkoitetut mm. avartamaan näkökulmia, ja ryhmässä ja asiantuntijan opastamana voi saada arvokasta palautetta siinä, onko osunut lähellekään oikeaa maailmaa, ja tämä kaikkinensa voi kuljettaa kirjoittajan lahjoja tiettyyn, ehkä peräti oikeaan suuntaan. Mutta juuri tehtävien outous on niiden ehdottomin kompastuskivi, sillä monikaan muista ympärilläni olevista ei välttämättä välitä mennä hyönteisen tajuntaan, kirjoittaa kuolleen ihmisen tavaroiden ja asunnon yms. ajatuksia ks. henkilöstä, tms. yms. Voin kyllä avartaa näköalojani muutenkin, vaikka sitten tekemällä moisia harjoituksia itsekin.
  - Kuten aiemmin on käynyt ilmi, en jaksa kovinkaan istua tunneilla, koska siitä tekee lähes yhtä helvettiä mm. mainitsemani "student's heart" -oire, jonka takia istuminen normaalissa istuma-asennossa on yhtä kidutusta.
  - En välttämättä myöskään pysty kovin monesti istumaan tunneilla paniikkihäiriöoireideni takia, vaikka olen saanut siihen lääkityksen. Mutta haluaisin säästellä itseäni tältä stressiltä, jonka nämä oireet väistämättä aiheuttavat.
  
  Tämän olen päättänyt, ja toivon, etteivät entiset ystäväni ja tännetulopäätösteni tukijat tapa minua.
  
  Mutta mitä tämän jälkeen?
  
  Aion hakea Tampereelle vuokra-asuntoon, jonka hankinnan mahdollistaa sama rahalähde kuin tännekin tulonikin: äitivainajani (ensi kuussa tulee tasan vuosi) henkivakuutus. Lisäksi muistan lääkärini maininneen näihin luopumisaikeisiin liittyen, että voin hakea myös jonkinlaista sairaus- tai muuta päivärahaa, ja saa nähdä, voisinko nyt hakea myös kuntoutusrahaa, sillä paniikkihäiriö on juuri sopiva syy siihen, että se rajoittaa melko lailla mahdollisuuksiani saada työtä. Mutta mitä aion TEHDÄ? Opiskella? Työskennellä? Töitä ehkä aion hakea, mutta en vain tiedä mitä töitä voisin tehdä kuin kirjoittaa, sillä takanani ei ole ylioppilas- tai muutakaan tutkintoa, ei koulutusta mihinkään, korkeintaan pienet hanttihommat esim. lumenluonnissa tai kiinteistönhuollossa kävisivät minulle, jos fyysistä työtä etsisin. En varmastikaan aio enää opiskella, sillä se vaatii liiallista istumista ja ihmisten keskuudessa olemista, eikä sellainen ole enää minua varten - tietysti sopii kysyä, miten sitten muka kirjoitan, mutta se sentään onnistuu edes joten kuten, sillä ihmisten keskuudessa aion kyllä edelleen liikkua ja heistä myös kirjoittaa, ja kuin ihmeen kautta vaivani painuu toissijaiseksi istuessani kirjoituspöydän ääreen, mutta opiskelu on nyt liian kaukaista ajatellakaan. Aion toistaiseksi elää näin, ja kirjoittaa romaaniani ja siinä sivussa muitakin sivutöitä, mutta jos ne eivät lopultakaan kaiken tämän työn, tuskan yms. jälkeen kanna, niin minun täytynee miettiä elämäni uusiksi ja aloittaa jälleen jostain. Mutta toivon, ja jotkut jopa uskovat, että minusta voisi tulla kirjailija, ja siihen nojautuen jatkan tätä tietä.
  
  Tappakaa minut jos haluatte. Amen.
- Yur*
  2011-02-07 18:45:42
  Yur* kirjoitti:
  Klo 18.11
  
  Sain tänään palautteet Nuoren Voiman Liitosta, ja pettymys jälleen: arvostelija oli sama, joka ei siis edellisen kerran takia viitsinyt toistaa samoja ehdotuksia, mutta katsoi, että koska en ollut noudattanut hänen neuvoaan muuttaa romaanini novellikokoelmaksi, en ollut noudattanut hänen entisiä vinkkejään. Odotin hänen huomaavan selkeästi paremman kieliasun, mutta turhaan. Anteeksi, Sari Malkamäki.
  
  Tänään, tai oikeammin koko edellisenä viikonloppuna tein päätökseni: opiskelu tässä Opistossa ei enää tunnu mielekkäältä, joten päätin jättää sen kesken. Miksi niin? Seuraavista syistä:
  
  - Opiskelu tapahtuu luentojen ja harjoitustöiden kautta, joista edellisten sisällön voin löytää itsekin, vaikken ihan niin elävänä ja käytännön kautta. Jälkimmäiset ovat yksi painavin syy tässä tapauksessa: ymmärrän tehtävien olevan tarkoitetut mm. avartamaan näkökulmia, ja ryhmässä ja asiantuntijan opastamana voi saada arvokasta palautetta siinä, onko osunut lähellekään oikeaa maailmaa, ja tämä kaikkinensa voi kuljettaa kirjoittajan lahjoja tiettyyn, ehkä peräti oikeaan suuntaan. Mutta juuri tehtävien outous on niiden ehdottomin kompastuskivi, sillä monikaan muista ympärilläni olevista ei välttämättä välitä mennä hyönteisen tajuntaan, kirjoittaa kuolleen ihmisen tavaroiden ja asunnon yms. ajatuksia ks. henkilöstä, tms. yms. Voin kyllä avartaa näköalojani muutenkin, vaikka sitten tekemällä moisia harjoituksia itsekin.
  - Kuten aiemmin on käynyt ilmi, en jaksa kovinkaan istua tunneilla, koska siitä tekee lähes yhtä helvettiä mm. mainitsemani "student's heart" -oire, jonka takia istuminen normaalissa istuma-asennossa on yhtä kidutusta.
  - En välttämättä myöskään pysty kovin monesti istumaan tunneilla paniikkihäiriöoireideni takia, vaikka olen saanut siihen lääkityksen. Mutta haluaisin säästellä itseäni tältä stressiltä, jonka nämä oireet väistämättä aiheuttavat.
  
  Tämän olen päättänyt, ja toivon, etteivät entiset ystäväni ja tännetulopäätösteni tukijat tapa minua.
  
  Mutta mitä tämän jälkeen?
  
  Aion hakea Tampereelle vuokra-asuntoon, jonka hankinnan mahdollistaa sama rahalähde kuin tännekin tulonikin: äitivainajani (ensi kuussa tulee tasan vuosi) henkivakuutus. Lisäksi muistan lääkärini maininneen näihin luopumisaikeisiin liittyen, että voin hakea myös jonkinlaista sairaus- tai muuta päivärahaa, ja saa nähdä, voisinko nyt hakea myös kuntoutusrahaa, sillä paniikkihäiriö on juuri sopiva syy siihen, että se rajoittaa melko lailla mahdollisuuksiani saada työtä. Mutta mitä aion TEHDÄ? Opiskella? Työskennellä? Töitä ehkä aion hakea, mutta en vain tiedä mitä töitä voisin tehdä kuin kirjoittaa, sillä takanani ei ole ylioppilas- tai muutakaan tutkintoa, ei koulutusta mihinkään, korkeintaan pienet hanttihommat esim. lumenluonnissa tai kiinteistönhuollossa kävisivät minulle, jos fyysistä työtä etsisin. En varmastikaan aio enää opiskella, sillä se vaatii liiallista istumista ja ihmisten keskuudessa olemista, eikä sellainen ole enää minua varten - tietysti sopii kysyä, miten sitten muka kirjoitan, mutta se sentään onnistuu edes joten kuten, sillä ihmisten keskuudessa aion kyllä edelleen liikkua ja heistä myös kirjoittaa, ja kuin ihmeen kautta vaivani painuu toissijaiseksi istuessani kirjoituspöydän ääreen, mutta opiskelu on nyt liian kaukaista ajatellakaan. Aion toistaiseksi elää näin, ja kirjoittaa romaaniani ja siinä sivussa muitakin sivutöitä, mutta jos ne eivät lopultakaan kaiken tämän työn, tuskan yms. jälkeen kanna, niin minun täytynee miettiä elämäni uusiksi ja aloittaa jälleen jostain. Mutta toivon, ja jotkut jopa uskovat, että minusta voisi tulla kirjailija, ja siihen nojautuen jatkan tätä tietä.
  
  Tappakaa minut jos haluatte. Amen.
  Ai niin, päällimmäisin syy lopettamiseen on kuitenkin tietysti se, että runojakso on loppumassa, ja ollaan siirtymässä draaman puolelle, joka kyllä sinällään kiinnostaa mieltäni, mutta ei tarpeeksi voidakseen pitää minut tässä paikassa.
- Eräs kirjoittaja
  2011-02-08 18:08:58
  Yur* kirjoitti:
  Klo 18.11
  
  Sain tänään palautteet Nuoren Voiman Liitosta, ja pettymys jälleen: arvostelija oli sama, joka ei siis edellisen kerran takia viitsinyt toistaa samoja ehdotuksia, mutta katsoi, että koska en ollut noudattanut hänen neuvoaan muuttaa romaanini novellikokoelmaksi, en ollut noudattanut hänen entisiä vinkkejään. Odotin hänen huomaavan selkeästi paremman kieliasun, mutta turhaan. Anteeksi, Sari Malkamäki.
  
  Tänään, tai oikeammin koko edellisenä viikonloppuna tein päätökseni: opiskelu tässä Opistossa ei enää tunnu mielekkäältä, joten päätin jättää sen kesken. Miksi niin? Seuraavista syistä:
  
  - Opiskelu tapahtuu luentojen ja harjoitustöiden kautta, joista edellisten sisällön voin löytää itsekin, vaikken ihan niin elävänä ja käytännön kautta. Jälkimmäiset ovat yksi painavin syy tässä tapauksessa: ymmärrän tehtävien olevan tarkoitetut mm. avartamaan näkökulmia, ja ryhmässä ja asiantuntijan opastamana voi saada arvokasta palautetta siinä, onko osunut lähellekään oikeaa maailmaa, ja tämä kaikkinensa voi kuljettaa kirjoittajan lahjoja tiettyyn, ehkä peräti oikeaan suuntaan. Mutta juuri tehtävien outous on niiden ehdottomin kompastuskivi, sillä monikaan muista ympärilläni olevista ei välttämättä välitä mennä hyönteisen tajuntaan, kirjoittaa kuolleen ihmisen tavaroiden ja asunnon yms. ajatuksia ks. henkilöstä, tms. yms. Voin kyllä avartaa näköalojani muutenkin, vaikka sitten tekemällä moisia harjoituksia itsekin.
  - Kuten aiemmin on käynyt ilmi, en jaksa kovinkaan istua tunneilla, koska siitä tekee lähes yhtä helvettiä mm. mainitsemani "student's heart" -oire, jonka takia istuminen normaalissa istuma-asennossa on yhtä kidutusta.
  - En välttämättä myöskään pysty kovin monesti istumaan tunneilla paniikkihäiriöoireideni takia, vaikka olen saanut siihen lääkityksen. Mutta haluaisin säästellä itseäni tältä stressiltä, jonka nämä oireet väistämättä aiheuttavat.
  
  Tämän olen päättänyt, ja toivon, etteivät entiset ystäväni ja tännetulopäätösteni tukijat tapa minua.
  
  Mutta mitä tämän jälkeen?
  
  Aion hakea Tampereelle vuokra-asuntoon, jonka hankinnan mahdollistaa sama rahalähde kuin tännekin tulonikin: äitivainajani (ensi kuussa tulee tasan vuosi) henkivakuutus. Lisäksi muistan lääkärini maininneen näihin luopumisaikeisiin liittyen, että voin hakea myös jonkinlaista sairaus- tai muuta päivärahaa, ja saa nähdä, voisinko nyt hakea myös kuntoutusrahaa, sillä paniikkihäiriö on juuri sopiva syy siihen, että se rajoittaa melko lailla mahdollisuuksiani saada työtä. Mutta mitä aion TEHDÄ? Opiskella? Työskennellä? Töitä ehkä aion hakea, mutta en vain tiedä mitä töitä voisin tehdä kuin kirjoittaa, sillä takanani ei ole ylioppilas- tai muutakaan tutkintoa, ei koulutusta mihinkään, korkeintaan pienet hanttihommat esim. lumenluonnissa tai kiinteistönhuollossa kävisivät minulle, jos fyysistä työtä etsisin. En varmastikaan aio enää opiskella, sillä se vaatii liiallista istumista ja ihmisten keskuudessa olemista, eikä sellainen ole enää minua varten - tietysti sopii kysyä, miten sitten muka kirjoitan, mutta se sentään onnistuu edes joten kuten, sillä ihmisten keskuudessa aion kyllä edelleen liikkua ja heistä myös kirjoittaa, ja kuin ihmeen kautta vaivani painuu toissijaiseksi istuessani kirjoituspöydän ääreen, mutta opiskelu on nyt liian kaukaista ajatellakaan. Aion toistaiseksi elää näin, ja kirjoittaa romaaniani ja siinä sivussa muitakin sivutöitä, mutta jos ne eivät lopultakaan kaiken tämän työn, tuskan yms. jälkeen kanna, niin minun täytynee miettiä elämäni uusiksi ja aloittaa jälleen jostain. Mutta toivon, ja jotkut jopa uskovat, että minusta voisi tulla kirjailija, ja siihen nojautuen jatkan tätä tietä.
  
  Tappakaa minut jos haluatte. Amen.
  Ei lopettamispäätöksiä kannata tehdä hetken mielijohteesta. Onhan se varmasti kurjaa, kun sama arvostelija sattuu arvioimaan teoksesi uudelleen, mutta ei sen pitäisi maailmaa kaataa. Ei varsinkaan omaa loppuelämää. Jos arvostelija ei sattunut pitämään ensimmäisestä tekstistäsi, ja vielä pahempaa, jos et noudattanut kunnolla hänen aikaisempia neuvojaan, niin ei voi olettaa, että arvostelija pitää tekstistäsi uudemmallakaan lukemiskerralla. Arvostelija on kuitenkin vain ihminen, ja ihmiset eivät pidä siitä että heitä ei kuunnella.
  
  Suosittelisin tosiaan, että kävisit opiston loppuun, sillä olet kai saanut sieltä hyviäkin oppeja. Mitä olen tekstejäsi lukenut, niin sinun kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota draaman toimivuuteen, ei niinkään runokieleen. Runokieli toimii tai tulee toimimaan, kunhan saat ensin draaman toimimaan. Kohtauksien pitäisi olla kyllin merkittäviä ja mielenkiintoisia, että lukija jaksaisi niistä innostua, ja että hän voisi samaistua korukieliseen maailmaan. Niinpä draaman erilaisten keinojen käsittely ja ymmärtäminen voisi olla juuri se piristysruiske, jota tekstisi todella kaipaa. Alkava opintojakso voisi olla juuri sinulle.
  
  Jos kirjoittaminen on sinulle elämän arvoista, älä lopeta sitä!
- Yur*
  2011-02-08 19:45:43
  Eräs kirjoittaja kirjoitti:
  Ei lopettamispäätöksiä kannata tehdä hetken mielijohteesta. Onhan se varmasti kurjaa, kun sama arvostelija sattuu arvioimaan teoksesi uudelleen, mutta ei sen pitäisi maailmaa kaataa. Ei varsinkaan omaa loppuelämää. Jos arvostelija ei sattunut pitämään ensimmäisestä tekstistäsi, ja vielä pahempaa, jos et noudattanut kunnolla hänen aikaisempia neuvojaan, niin ei voi olettaa, että arvostelija pitää tekstistäsi uudemmallakaan lukemiskerralla. Arvostelija on kuitenkin vain ihminen, ja ihmiset eivät pidä siitä että heitä ei kuunnella.
  
  Suosittelisin tosiaan, että kävisit opiston loppuun, sillä olet kai saanut sieltä hyviäkin oppeja. Mitä olen tekstejäsi lukenut, niin sinun kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota draaman toimivuuteen, ei niinkään runokieleen. Runokieli toimii tai tulee toimimaan, kunhan saat ensin draaman toimimaan. Kohtauksien pitäisi olla kyllin merkittäviä ja mielenkiintoisia, että lukija jaksaisi niistä innostua, ja että hän voisi samaistua korukieliseen maailmaan. Niinpä draaman erilaisten keinojen käsittely ja ymmärtäminen voisi olla juuri se piristysruiske, jota tekstisi todella kaipaa. Alkava opintojakso voisi olla juuri sinulle.
  
  Jos kirjoittaminen on sinulle elämän arvoista, älä lopeta sitä!
  "Onhan se varmasti kurjaa, kun sama arvostelija sattuu arvioimaan teoksesi uudelleen, mutta ei sen pitäisi maailmaa kaataa."
  
  Enhän sanonutkaan, että se maailmaani kaataisi. Ja olen kai taas käsittänyt väärin, mutta sanoistasi meinasin saada sellaisen käsityksen, että olisin osittain lopettamassa väärän arvion takia - näin ei tietenkään ole, mutta uskon että käsitin vain väärin.
  
  "Arvostelija on kuitenkin vain ihminen, ja ihmiset eivät pidä siitä että heitä ei kuunnella."
  
  Ja tämäkin on aivan perusasioita minulle, sillä se olen nimenomaan ollut monissa vaiheissa minä, joka on korostanut ihmisille toisten ihmisten ihmisyyttä.
  
  Mutta kaikkiaan en aio luopua luopumispäätöksestäni, sillä en edelleenkään katso saavani tästä koulusta enempää. Tai saisin kyllä, mutta en tunne sitä kohtaan juuri nyt tarpeeksi tarpeellista mielenkiintoa. Mutta jos mieli joskus muuttuu, voinhan korjata erehdykseni ja jatkaa siitä mihin jäin. Draama ja näytelmän kirjoittaminen minuakin periaatteessa kiinnostaa, mutta ei voi mitään. Tai voisi kyllä, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.
- Eräs kirjoittaja
  2011-02-08 21:22:08
  Yur* kirjoitti:
  "Onhan se varmasti kurjaa, kun sama arvostelija sattuu arvioimaan teoksesi uudelleen, mutta ei sen pitäisi maailmaa kaataa."
  
  Enhän sanonutkaan, että se maailmaani kaataisi. Ja olen kai taas käsittänyt väärin, mutta sanoistasi meinasin saada sellaisen käsityksen, että olisin osittain lopettamassa väärän arvion takia - näin ei tietenkään ole, mutta uskon että käsitin vain väärin.
  
  "Arvostelija on kuitenkin vain ihminen, ja ihmiset eivät pidä siitä että heitä ei kuunnella."
  
  Ja tämäkin on aivan perusasioita minulle, sillä se olen nimenomaan ollut monissa vaiheissa minä, joka on korostanut ihmisille toisten ihmisten ihmisyyttä.
  
  Mutta kaikkiaan en aio luopua luopumispäätöksestäni, sillä en edelleenkään katso saavani tästä koulusta enempää. Tai saisin kyllä, mutta en tunne sitä kohtaan juuri nyt tarpeeksi tarpeellista mielenkiintoa. Mutta jos mieli joskus muuttuu, voinhan korjata erehdykseni ja jatkaa siitä mihin jäin. Draama ja näytelmän kirjoittaminen minuakin periaatteessa kiinnostaa, mutta ei voi mitään. Tai voisi kyllä, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.
  Tein johtopäätökseni hätiköidystä lopetuspäätöksestä mielialasi äkillisestä muuttumisesta. Lopetuksesta kertova viestisi (7.2.2011 18:32) oli sävyltään aivan toista maata kuin aikaisemmat innokkaat viestisi. Lukemattomissa kommenteissasi kerrot luottavaisin mielin kuinka opettajat huomioivat teksteihisi, ja kuinka löydät heidän sanoistaan ja kirjoittamisesta ylipäätään uusia ideoita. Välillä on toki vaikeaa, mutta jaksat sitkeästi kirjoittaa, mistä tämä päättymätön monologi on hieno osoitus. Sitten 7.2. tapahtuu odottamaton romahdus. Mitä muutakaan lukija voi kuin olettaa, että teet pikaisen ja mahdollisesti hätiköidyn päätöksen?
  
  Perimmäinen tarkoitukseni ei ollut spekuloida, oliko päätöksesi oikea, vaan tarkoitukseni oli muistuttaa, että hätiköiminen lisää väärän valinnan mahdollisuutta. Ratkaisun pohtiminen kun tuottaa useammin paremman lopputuloksen kuin arpakuution satunnaistulokseen nojaaminen. Jos päätöksesi oli huolella harkittu, hyvä niin, ehkäpä se tulee lopulta olemaan oikea ratkaisu. Vain aika näyttää, jos sille päälle sattuu.
- Yur*
  2011-02-10 06:09:16
  Eräs kirjoittaja kirjoitti:
  Tein johtopäätökseni hätiköidystä lopetuspäätöksestä mielialasi äkillisestä muuttumisesta. Lopetuksesta kertova viestisi (7.2.2011 18:32) oli sävyltään aivan toista maata kuin aikaisemmat innokkaat viestisi. Lukemattomissa kommenteissasi kerrot luottavaisin mielin kuinka opettajat huomioivat teksteihisi, ja kuinka löydät heidän sanoistaan ja kirjoittamisesta ylipäätään uusia ideoita. Välillä on toki vaikeaa, mutta jaksat sitkeästi kirjoittaa, mistä tämä päättymätön monologi on hieno osoitus. Sitten 7.2. tapahtuu odottamaton romahdus. Mitä muutakaan lukija voi kuin olettaa, että teet pikaisen ja mahdollisesti hätiköidyn päätöksen?
  
  Perimmäinen tarkoitukseni ei ollut spekuloida, oliko päätöksesi oikea, vaan tarkoitukseni oli muistuttaa, että hätiköiminen lisää väärän valinnan mahdollisuutta. Ratkaisun pohtiminen kun tuottaa useammin paremman lopputuloksen kuin arpakuution satunnaistulokseen nojaaminen. Jos päätöksesi oli huolella harkittu, hyvä niin, ehkäpä se tulee lopulta olemaan oikea ratkaisu. Vain aika näyttää, jos sille päälle sattuu.
  Ohhoh, joukossamme on selvästi psykologisesti taidokasta analysoijaväkeä - käy kateeksi moiset taidot. Mutta osuit kuitenkin vähän harhaan - kyse on jo jonkin aikaa muhineesta jutusta, eivätkä monologieni takaiset mielialat ole vaihtuneet pätkääkään. Onhan sentään melko ymmärrettävästä jutusta kyse, että jos draama ei minua vedä juuri nyt puoleensa, niin kannattaako sitä turhaan rahojaan tuhlata. (Plussaa tämän alan opiskelulle antaisi tietysti se, että sitä opettaa HARRI ISTVÁN MÄKI, mutta minkäs teet.)
Minä itte.
2011-02-07 21:14:04
Istvan Mäki sanoi teille, että pääasia on: "Että te kirjoitatte"

Mutta minä sanon teille: Pääasia on, että ajattelette.
- Yur*
  2011-02-08 07:44:01
  Cogito ergo sum, vai? Harri István-sensei sanoo tuota, Sinä sanot tätä, ja minä voisin sanoa vaikka: Molemmat ovat yhtä tärkeitä kirjoittamisessa.
- Trelainen
  2011-02-08 11:54:32
  Yur* kirjoitti:
  Cogito ergo sum, vai? Harri István-sensei sanoo tuota, Sinä sanot tätä, ja minä voisin sanoa vaikka: Molemmat ovat yhtä tärkeitä kirjoittamisessa.
  on kirjailijoiden kaupunki jo pitkässä historiassa, joten etköhän viihdy siellä. Harrastajakirjoittajillekin on omia yhdistyksiä, esim. Tammerkynä. Lisäksi on Viita-Akatemia, Pirkkalaiskirjailijat ja vireä kirjastotoiminta tarjoamassa monenlaisia kirjallisuus- ja filosofian luentoja. Myös Tampereella on kirjamessut, Teatterikesä ja Lyhytfilkkarifestivaalit, monia teattereita.
  
  Eiköhän kirjoittavalle aina jotakin työtä löydy: Yle Tohlopissa, lukuisia teattereita, harrastajia ja ammattilaisia, mainostoimistoja ja kustantamoita. Kannattaa kokeilla ja hakea vain reippaasti töitä.
  
  Yliopistohan on aika omatoimista opiskelua (riippuu tietysti oppiaineesta), jolloin ei juuri joudu ihmisten kanssa tekemiseen ennen kuin graduseminaarissa. Ja ei-ylioppilaille on omat hakukiintiönsä.
  
  Mutta ellei kirjailijana lyö itseään läpi, ehkä pitää myös miettiä varasuunnitelmia? Onko sinulla diagnosoitu jotakin, joka tarjoaa sinulle varhaiseläkkeen tai työkyvyttömyyseläkkeen? Student´s heart on minulle tuntematon oireyhtymä. Mitä se tarkoittaa?
- Yur*
  2011-02-08 17:27:34
  Trelainen kirjoitti:
  on kirjailijoiden kaupunki jo pitkässä historiassa, joten etköhän viihdy siellä. Harrastajakirjoittajillekin on omia yhdistyksiä, esim. Tammerkynä. Lisäksi on Viita-Akatemia, Pirkkalaiskirjailijat ja vireä kirjastotoiminta tarjoamassa monenlaisia kirjallisuus- ja filosofian luentoja. Myös Tampereella on kirjamessut, Teatterikesä ja Lyhytfilkkarifestivaalit, monia teattereita.
  
  Eiköhän kirjoittavalle aina jotakin työtä löydy: Yle Tohlopissa, lukuisia teattereita, harrastajia ja ammattilaisia, mainostoimistoja ja kustantamoita. Kannattaa kokeilla ja hakea vain reippaasti töitä.
  
  Yliopistohan on aika omatoimista opiskelua (riippuu tietysti oppiaineesta), jolloin ei juuri joudu ihmisten kanssa tekemiseen ennen kuin graduseminaarissa. Ja ei-ylioppilaille on omat hakukiintiönsä.
  
  Mutta ellei kirjailijana lyö itseään läpi, ehkä pitää myös miettiä varasuunnitelmia? Onko sinulla diagnosoitu jotakin, joka tarjoaa sinulle varhaiseläkkeen tai työkyvyttömyyseläkkeen? Student´s heart on minulle tuntematon oireyhtymä. Mitä se tarkoittaa?
  Ei todennäköisesti mitään, jolla saisin sentään työkyvyttömyys- tai varhaiseläkettä. Ja Student's heart on tuntematon oikeastaan kaikille lääkäreille, joilta olen asiasta kysellyt. Kuitenkin sain tietää siitä opettajaltani kirjailija Päivi Alasalmelta, ja hänen mukaansa ks. nimike on vain kansanomainen nimitys asialle. Joissakin piireissä se kuitenkin selvästi tunnetaan. Ja sen idea on se, että istuessa rintalihakset painuvat kasaan, mikä aiheuttaa eräänlaista puristuksen tuntua sydänalassa.
- se toimii
  2011-02-09 13:24:25
  Yur* kirjoitti:
  Ei todennäköisesti mitään, jolla saisin sentään työkyvyttömyys- tai varhaiseläkettä. Ja Student's heart on tuntematon oikeastaan kaikille lääkäreille, joilta olen asiasta kysellyt. Kuitenkin sain tietää siitä opettajaltani kirjailija Päivi Alasalmelta, ja hänen mukaansa ks. nimike on vain kansanomainen nimitys asialle. Joissakin piireissä se kuitenkin selvästi tunnetaan. Ja sen idea on se, että istuessa rintalihakset painuvat kasaan, mikä aiheuttaa eräänlaista puristuksen tuntua sydänalassa.
  eli hyötyisit ehkä fysioterapiasta.
- Haapakoivu
  2011-02-09 15:47:00
  Yur* kirjoitti:
  Ei todennäköisesti mitään, jolla saisin sentään työkyvyttömyys- tai varhaiseläkettä. Ja Student's heart on tuntematon oikeastaan kaikille lääkäreille, joilta olen asiasta kysellyt. Kuitenkin sain tietää siitä opettajaltani kirjailija Päivi Alasalmelta, ja hänen mukaansa ks. nimike on vain kansanomainen nimitys asialle. Joissakin piireissä se kuitenkin selvästi tunnetaan. Ja sen idea on se, että istuessa rintalihakset painuvat kasaan, mikä aiheuttaa eräänlaista puristuksen tuntua sydänalassa.
  Ratkaisu lähteä nykyisestä opiskelupaikasta kuulostaa kovin hätäiseltä ratkaisulta. Ongelmat eivät katoa minnekään, jos niitä lähtee pakoon. Et kuulosta sellaiselta, että olisit muiden seurassa kotonasi, mutta tuollainen yhteisö, jossa pääpaino on itseä kiinnostavassa asiassa, olisi hyvä paikka opetella elämää. Siitä kun ei selviä yksinään, vaikka haluaisi.
Yur
2011-02-10 12:50:40
Klo 12.49

Kansallisaarteisiimme kuuluva sinivalkoinen taivas, puhtaina hohtavat valkoiset hanget... Sopiva auringonvalo joka valaisee Opiston kirjastoa, ja Juhani Ahon tuotannon ikivanhat painokset käsissäni... Joskus tällaisilla hetkillä vannon, että rakastan suomalaisuuttani, elämää, ja vannon lukevani tämän ensimmäisen suomalaisen ammattikirjailijamme koko tuotannon. Amen.
Yur
2011-02-11 11:04:13
Klo 11.03

Hankaluuksia löytää Skriptan antamaa tehtävää varten koelukija "Vaahterakreiville". Vuoden Farmaseutti Juupeli on poissa laskuista omien kiireidensä takia, entinen opettajani on varmasti liian kiireinen yo-kirjoitusten takia, ja siinä ovatkin ne kaikki, jotka ovat lukeneet pyhimpäni kokonaisuudessaan. Hankala paikka...
- Yur
  2011-02-11 19:25:11
  Klo 19.24
  
  Requiescat in pace, Bo Carpelan (25. lokakuuta 1926-11. helmikuuta 2011).
Yur*
2011-02-12 18:16:07
Klo 18.15

Päädyin ratkaisuuni käydä tänään, 12.2.2011 Tampereella, Työväenmuseo Werstaalla pidettävässä Elävän Kirjallisuuden Festivaaleilla. Ehkä ratkaisuni oli mahdollisen tulevaisuuteni kannalta oikea, sillä kokemuksia ja ennenkaikkea kontakteja näillä elämänsaroilla kuuluu kerätä mahdollisimman paljon myös koko tulevan elämäni ajan.

Heti ensimmäisenä sain tutustua pirkkalaiskirjailijaan, jonka käyntikortin jo ehdin hukata, ja hänen kanssaan kävimme ehkä jopa pitkähkönlaisen keskustelun kustantamoista, joiden joukosta hän oli päätynyt pienemmän huostaan. Puhuimme myös kirjailijaksi opettelusta, ja hän totesi minun olevan todella hienossa asemassa "kirjailijakoulun" jäsenenä. En kehdannut tai raaskinut mainita hänelle, että kohta olen entinen sellainen.

Pian tunsin jännityksen suorastaan hirttävän aivojani, kun tajusin näkeväni runoilija J.K. Ihalaisen haitarimaisen uurteiset ja tupakan vahentamat kasvot. Yhä uudempia jännityksiä tuli, kun tajusin näkeväni myös Vilja-Tuulia Huotarisen, johon sain lopulta kontaktin, kun kiersin yhä uudestaan ja uudestaan samoja kirjanmyyntipöytiä, ja kysyttäessä hänen pöytänsä luona mahdollisia kirjaostoksiani viittasin, että josko ottaisin vaikka - TÄMÄN - ja viittasin Huotarisen runokokoelmaan Iloisen lehmän runot. "Kiitos!" Huotarinen huudahti tuttuun iloiseen ja pirtsakkaan tapaansa. Näin olin saanut tilaisuuden keskusteluun, ja hetken jutustelimmekin runon ja proosan suhteista ja molempien aineksista toistensa kentillä.

Mutta ehkä kiristävin ja huomattavin kohtaus oli se, kun lähempänä kello kahta etsiskelin Riikka Pulkkisen hahmoa, jonka hyvin tunsin monista kauniista valokuvista. Ja siinä hän oli: yhtä kauniina kuin kirjoissa ja kansissa. Hänestä tuntui leyhyvän se ominaisuus, joka oli havaittu hänen tekstissään: jalo sydämen viisaus, ja hän tuntui olevan täysin eri universumista kuin nuoremmat ja vanhemmat angstaajaihmiset. Myös häneltä onnistuin polvet tutisten, kädet täristen ja sydän kurkussa pyytämään nimikirjoituksen vartavasten tätä varten ostamaani Totta-teokseen, ja tänä aikana tiedustin, että kuulemma hänkin oli Oulusta, minä taas Kiimingistä, minkä takia hän omistikin teoksen "kiiminkiläiselle". Hän kertoi kerran urheiluaikoinaan juosseensa peräti Kiiminkiin asti.

Merkittävää minulle itselleni tässä tapahtumassa oli myös se, että ensimmäistä kertaa esiinnyin sillä nimellä, jonka olen aikonut jo kauan aikaa ottaa käyttöön: olin Väinämö Vaahtera.
Yur*
2011-02-13 09:39:22
Klo 9.38

Eilisen jälkilaineet ovat aiheuttaneet sen, että kaipaan jo pääsyä Tampereelle sen vakioasukkaaksi, ja ennenkaikkea aktiivista toimintaa kirjallisten piirien kulmilla. Mutta edelleen tärkein kysymys on se, voisiko minusta tulla yksi niiden kutsuvieraista. Mutta hitaasti, varovasti. Elä poika hosu että saahaan jänes!
Yur*
2011-02-14 05:39:38
Klo 5.36

Ehkä tämä joutoaika ei olekaan mennyt aivan hukkaan, sillä kun avasin eilen romaannikäsikirjoitukseni pitkästä aikaa, sain huomata etääntyneeni siitä jälleen pienen väliajan myötä jonkin verran, minkä ansiosta pystyin tekemään pieniä korjauksia sinnetänne.

Huomasin äsken, että ehkä pienet muutokset elämässäni ovat ne seikat, jotka voivat aina sysätä liikkeelle jotain uutta. Siitä kertoo mm. se kun ostin kirjoituskoneen, tämän miniläppärin, ja ehkä jotain samanlaista voisi tarjota myös tuleva muutto Tampereelle.
Yur
2011-02-15 10:23:51
Klo 10.20

Jälleen työtön välipäivä jota kuvaamaan riittää japanilainen sana "tsurezure" - "ei mitään tekemistä". Tietysti maailmassa olisi paljonkin asioita, joita voisi ja pitäisikin tehdä, mutta asiat eivät juuri nyt(kään) edisty. Odotan vain perjantaita, jolloin saisin lääkärin kanssa ruodittua asiat mahdollisista Kelan tms./yms. tukiaisista. Riittäisikö vaikkapa paniikkihäiriö ja muut mielenterveydelliset seikat perusteiksi saada tiettyjä tukia, jne.

Odotellaan...
- Lyöty
  2011-02-21 07:49:23
  Jotenkin olen ahminut Yurin kuvausta Oriveden opiston opiskelusta. Tämä on oma haaveeni, mutta se ei koskaan toteudu. Vaikka tekstinäytteeni nähtäisiin riittävän hyvänä ja pääsisin sinne opiskelemaan, en kuitenkaan selviäisi opiskelun arjesta diagnosoidun sosiaalisen pelkoni takia. Masentaa. En muuta niin haluaisi opiskella kuin luovaa kirjoittamista, sanataidetta, olla kirjailijavierailuluennoilla ja opiskella kirjailijaopettajien johdolla. Olen yrittänyt.
  
  Olin työväenopiston kirjoittamiskurssilla ja pelkästään paikalle saapuminen oli yhtä tuskaa. Tunnit olisivat vielä ehkä menneet, ellei siellä olisi pitänyt esiintyä, osoittaa mielipiteitään. Olisin mielelläni antanut opiskelukavereille palautetta heidän teksteistään kirjallisesti, mutta... siellä piti lukea ääneen tekstejään ja antaa palaute suoraan face to face. Ei minulla lukiossakaan ole sujunut. Opettajat tietävät diagnoosini, joten suoritan esitelmät korvaavilla esseillä jne.
  
  Vieraat tilanteet, tuntemattomat ihmiset kauhistuttavat minua. Se ei haittaa vain olematonta sosiaalielämääni, vaan kirjoittajan haparoivaa uraanikin. Yritän kovin. Epäonnistuin usein. Kirjoituskilpailun palkintojenjakotilaisuuteen en kyennyt menemään. Minut pelasti asialta se, että sain migreenikohtauksen ja se oli sopiva tekosyy väistää koko kokemus. Vaikka olisin niin halunnut. Ihailen kirjailijoita, kun esiintyvät kirjamessuilla tai telkkarissa. En ikinä, en ikinä voisi edes kuvitella itseäni sinne. Tai voin. Mutta sen ajatteleminen kauhistuttaa liikaa.
  
  Huokaus. Olen kai tuomittu ikuiseksi etäopiskelihjaksi, vaikka haluaisin juuri nimenomaan kohdata opettajat ja oppilaat kasvotusten. En ymmärrä, miten minulle käy korkeakoulupääsykokeissa, joissa on haastattelu. Yksinkertaista: en edes hae sellaiseen paikkaan.
  
  Inhoan ja vihaan itseäni, häpeän ja alistun masennukseen. Mitä muutakaan voin? Olin aikanaan terapiassa, mutta sen vaikutus oli samantekevä. Aloin pelätä terapiakohtaamisia. Minä en vain kykene kohtaamaan sanalla ihmisiä muuta kuin kirjoittaessa. Niinpä usein tekstejäni ihmetellään, koska minusta saadaan ujon ja vetäytyvän friikin kuva.
  
  Ymmärrän ja sympatiseeraan tilannettasi, Yuri. Olisit varmaan halunnut niin paljon muuta, mutta en pystynyt kaikkeen. Ehkä kuitenkin itseopiskelu vie kirjailijan uralle. Yritän itse uskoa siihen kohdallani. Muuta ei ole.
- Yur*
  2011-02-21 10:49:18
  Lyöty kirjoitti:
  Jotenkin olen ahminut Yurin kuvausta Oriveden opiston opiskelusta. Tämä on oma haaveeni, mutta se ei koskaan toteudu. Vaikka tekstinäytteeni nähtäisiin riittävän hyvänä ja pääsisin sinne opiskelemaan, en kuitenkaan selviäisi opiskelun arjesta diagnosoidun sosiaalisen pelkoni takia. Masentaa. En muuta niin haluaisi opiskella kuin luovaa kirjoittamista, sanataidetta, olla kirjailijavierailuluennoilla ja opiskella kirjailijaopettajien johdolla. Olen yrittänyt.
  
  Olin työväenopiston kirjoittamiskurssilla ja pelkästään paikalle saapuminen oli yhtä tuskaa. Tunnit olisivat vielä ehkä menneet, ellei siellä olisi pitänyt esiintyä, osoittaa mielipiteitään. Olisin mielelläni antanut opiskelukavereille palautetta heidän teksteistään kirjallisesti, mutta... siellä piti lukea ääneen tekstejään ja antaa palaute suoraan face to face. Ei minulla lukiossakaan ole sujunut. Opettajat tietävät diagnoosini, joten suoritan esitelmät korvaavilla esseillä jne.
  
  Vieraat tilanteet, tuntemattomat ihmiset kauhistuttavat minua. Se ei haittaa vain olematonta sosiaalielämääni, vaan kirjoittajan haparoivaa uraanikin. Yritän kovin. Epäonnistuin usein. Kirjoituskilpailun palkintojenjakotilaisuuteen en kyennyt menemään. Minut pelasti asialta se, että sain migreenikohtauksen ja se oli sopiva tekosyy väistää koko kokemus. Vaikka olisin niin halunnut. Ihailen kirjailijoita, kun esiintyvät kirjamessuilla tai telkkarissa. En ikinä, en ikinä voisi edes kuvitella itseäni sinne. Tai voin. Mutta sen ajatteleminen kauhistuttaa liikaa.
  
  Huokaus. Olen kai tuomittu ikuiseksi etäopiskelihjaksi, vaikka haluaisin juuri nimenomaan kohdata opettajat ja oppilaat kasvotusten. En ymmärrä, miten minulle käy korkeakoulupääsykokeissa, joissa on haastattelu. Yksinkertaista: en edes hae sellaiseen paikkaan.
  
  Inhoan ja vihaan itseäni, häpeän ja alistun masennukseen. Mitä muutakaan voin? Olin aikanaan terapiassa, mutta sen vaikutus oli samantekevä. Aloin pelätä terapiakohtaamisia. Minä en vain kykene kohtaamaan sanalla ihmisiä muuta kuin kirjoittaessa. Niinpä usein tekstejäni ihmetellään, koska minusta saadaan ujon ja vetäytyvän friikin kuva.
  
  Ymmärrän ja sympatiseeraan tilannettasi, Yuri. Olisit varmaan halunnut niin paljon muuta, mutta en pystynyt kaikkeen. Ehkä kuitenkin itseopiskelu vie kirjailijan uralle. Yritän itse uskoa siihen kohdallani. Muuta ei ole.
  Kiitos jälleen Sinullekin, mukavaa jos tästä on iloa jollekulle.
  
  Nähtyäni ja koettuani kaiken tämän viimeisten kuukausien aikana sanoisin, että harmillinen paikka Sinulla varmasti sitten on - sillä niin suuri ja hieno kokemus tämä minulle on ollut, kaikesta huolimatta. Mutta oletko ottanut asiantuntijoihin yhteyttä tämän sosiaalisten tilanteiden pelon suhteen? Minullakinhan on jo pari kuukautta ollut todella toimiva lääkitys juuri tähän vaivaan, tai tarkemmin paniikkihäiriöön. En tiedä mitä olet mahdollisesti ehtinyt tehdä asialle, mutta kehotan menemään asioissa eteenpäin eikä jäämään niiden kanssa yksin - se ei ole hyväksi. Minä jos kuka sen luulisin tietävän.
- lumikidee
  2011-02-27 02:29:05
  Lyöty kirjoitti:
  Jotenkin olen ahminut Yurin kuvausta Oriveden opiston opiskelusta. Tämä on oma haaveeni, mutta se ei koskaan toteudu. Vaikka tekstinäytteeni nähtäisiin riittävän hyvänä ja pääsisin sinne opiskelemaan, en kuitenkaan selviäisi opiskelun arjesta diagnosoidun sosiaalisen pelkoni takia. Masentaa. En muuta niin haluaisi opiskella kuin luovaa kirjoittamista, sanataidetta, olla kirjailijavierailuluennoilla ja opiskella kirjailijaopettajien johdolla. Olen yrittänyt.
  
  Olin työväenopiston kirjoittamiskurssilla ja pelkästään paikalle saapuminen oli yhtä tuskaa. Tunnit olisivat vielä ehkä menneet, ellei siellä olisi pitänyt esiintyä, osoittaa mielipiteitään. Olisin mielelläni antanut opiskelukavereille palautetta heidän teksteistään kirjallisesti, mutta... siellä piti lukea ääneen tekstejään ja antaa palaute suoraan face to face. Ei minulla lukiossakaan ole sujunut. Opettajat tietävät diagnoosini, joten suoritan esitelmät korvaavilla esseillä jne.
  
  Vieraat tilanteet, tuntemattomat ihmiset kauhistuttavat minua. Se ei haittaa vain olematonta sosiaalielämääni, vaan kirjoittajan haparoivaa uraanikin. Yritän kovin. Epäonnistuin usein. Kirjoituskilpailun palkintojenjakotilaisuuteen en kyennyt menemään. Minut pelasti asialta se, että sain migreenikohtauksen ja se oli sopiva tekosyy väistää koko kokemus. Vaikka olisin niin halunnut. Ihailen kirjailijoita, kun esiintyvät kirjamessuilla tai telkkarissa. En ikinä, en ikinä voisi edes kuvitella itseäni sinne. Tai voin. Mutta sen ajatteleminen kauhistuttaa liikaa.
  
  Huokaus. Olen kai tuomittu ikuiseksi etäopiskelihjaksi, vaikka haluaisin juuri nimenomaan kohdata opettajat ja oppilaat kasvotusten. En ymmärrä, miten minulle käy korkeakoulupääsykokeissa, joissa on haastattelu. Yksinkertaista: en edes hae sellaiseen paikkaan.
  
  Inhoan ja vihaan itseäni, häpeän ja alistun masennukseen. Mitä muutakaan voin? Olin aikanaan terapiassa, mutta sen vaikutus oli samantekevä. Aloin pelätä terapiakohtaamisia. Minä en vain kykene kohtaamaan sanalla ihmisiä muuta kuin kirjoittaessa. Niinpä usein tekstejäni ihmetellään, koska minusta saadaan ujon ja vetäytyvän friikin kuva.
  
  Ymmärrän ja sympatiseeraan tilannettasi, Yuri. Olisit varmaan halunnut niin paljon muuta, mutta en pystynyt kaikkeen. Ehkä kuitenkin itseopiskelu vie kirjailijan uralle. Yritän itse uskoa siihen kohdallani. Muuta ei ole.
  Olen itse vähän vanhempi ja minulla on myös tuo sosiaalisen tilanteen pelko diagnostisoitu. Nuorena kaikki näytti täysin mahdottomalta, uskallan sanoa, että vielä toivottomampaa kuin sinulla en viitsi nyt yksityiskohtiin mennä. Kuitenkin pelkoon on lääkkeet olemassa. Eli siis lääkitys, beetasalpaajat, ahdistuslääkkeet, you name it. Itse en pidä pahana olla esim. töissä lääkittynä, koska muuten en töitä tekisi ollenkaan. Ja mistä minä tiedän, vaikka kanssaduunari olisi vielä kahta pahemmissa mömmöissä. Kirjoittajakoulutuksesta taas itselläni vastaavasti on hiukan hankalat kokemukset, olen kokenut ne ehkä enemmän ahdistavina juuri siksi, että on paineita lukea ääneen tekstejään, vaikkei suoraan pakotettaisikaan.
- Lyöty
  2011-02-27 05:25:18
  lumikidee kirjoitti:
  Olen itse vähän vanhempi ja minulla on myös tuo sosiaalisen tilanteen pelko diagnostisoitu. Nuorena kaikki näytti täysin mahdottomalta, uskallan sanoa, että vielä toivottomampaa kuin sinulla en viitsi nyt yksityiskohtiin mennä. Kuitenkin pelkoon on lääkkeet olemassa. Eli siis lääkitys, beetasalpaajat, ahdistuslääkkeet, you name it. Itse en pidä pahana olla esim. töissä lääkittynä, koska muuten en töitä tekisi ollenkaan. Ja mistä minä tiedän, vaikka kanssaduunari olisi vielä kahta pahemmissa mömmöissä. Kirjoittajakoulutuksesta taas itselläni vastaavasti on hiukan hankalat kokemukset, olen kokenut ne ehkä enemmän ahdistavina juuri siksi, että on paineita lukea ääneen tekstejään, vaikkei suoraan pakotettaisikaan.
  Niin, tässä on myös yksi iso ongelmani: en halua olla vahvan lääkityksen alaisena, en varsinkaan kun kirjoitan. Toisaalta jos ei töissä pysty olemaan... ehkä kirjailijan työssä ei tarvitse kohdata muita ihmisiä julkisesti. Ajatuskin oman tekstin lukemisesta isolle joukolle ääneen messuilla, pitää esitelmiä tai luentoja, kuulostaa mahdottomalta.
  
  Miten lääkitys vaikuttaa tekstisi herkkyyteen, kieleen ja tunteiden kuvaamiseen, Lumikidee?
- Lumikidee
  2011-02-28 00:46:27
  Lyöty kirjoitti:
  Niin, tässä on myös yksi iso ongelmani: en halua olla vahvan lääkityksen alaisena, en varsinkaan kun kirjoitan. Toisaalta jos ei töissä pysty olemaan... ehkä kirjailijan työssä ei tarvitse kohdata muita ihmisiä julkisesti. Ajatuskin oman tekstin lukemisesta isolle joukolle ääneen messuilla, pitää esitelmiä tai luentoja, kuulostaa mahdottomalta.
  
  Miten lääkitys vaikuttaa tekstisi herkkyyteen, kieleen ja tunteiden kuvaamiseen, Lumikidee?
  Minulla lääkitys ei vaikuta ollenkaan mielestäni kirjoittamiseen, koska se ei vaikuta turruttavasti, kuten varmaan jotkut keskushermostoa lamaavat lääkkeet voivat tehdä. Ja jotkut kirjailijathan ovat luoneet teoksensa täydessä kännissä, tätäkään hyötyä ei minulla ole, kun en ole missään lääkepöllyssä vaan kaikki kuten ennenkin, mutta lääke auttaa sillä, että jännitysoireet ei tule ja on helpompi toimia. En tosin itsekään söisi lääkkeitä, jos ei olisi pakko olla asiakaspalvelutyössä.
  Tietysti sama ratkaisu ei ehkä sovi sinun tilanteeseesi, mutta kuitenkin, ei kannattaa jättää tekemättä ainakaan kaikkia asioita.
Yur
2011-02-23 06:21:48
Klo 6.19

Eilen olin ensimmäistä kertaa Pispalanharjulla asuntoesittelyssä. Bussissa ulos katsellessani tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni jonkinlaista korkeanpaikankammoa, sillä ks. paikkahan tuntuu olevan melkoinen vuori Pohjanmaan mataliin lakeuksiin nähden. Mutta pian tasaannuin tähän näkyyn, ja aloin mielessäni sijoittaa itseäni sen tiimoille. Tunsin paikan jo kodikkaaksi, ja halusin muuttaa sinne. Hyvä merkki.

Mutta koska hakijoita oli lähes kymmenen, ei tiedä, osuuko arpa välttämättä minun kohdalleni. Tänään tai huomenna se selviää...
Yur*
2011-02-25 05:17:07
Klo 5.16

Nyt on harmin paikka, sillä sain eilen lopulta vastauksen asunnonvälittäjältä: onni ei ollutkaan minulle suopea. Harmi sinänsä, sillä olin jo niin rakastunut siihen koppiin. Mutta toivottavasti onnistuisin siinä toisessa, Hirvikatu 20 A:ssa... Katastellaan.
- scarabaeus
  2011-02-25 08:02:37
  kiinnostaa.
- sdlkfjadölskfjdkölfj
  2011-02-25 12:37:53
  scarabaeus kirjoitti:
  kiinnostaa.
  toisia kiinnostavat tämän nuoren kirjoittajan vaiheet, toisia ei. ketjun voi jättää avaamatta. asunto on nuorelle kirjoittajallemme tärkeä asia joten sarkasmiin ei ole syytä.
- Bleach Ichigo
  2011-02-27 05:30:52
  sdlkfjadölskfjdkölfj kirjoitti:
  toisia kiinnostavat tämän nuoren kirjoittajan vaiheet, toisia ei. ketjun voi jättää avaamatta. asunto on nuorelle kirjoittajallemme tärkeä asia joten sarkasmiin ei ole syytä.
  Samaa mieltä edellisen kanssa: mielenkiintoista on lukea nuoren ihmisen vastoinkäymisiä. Toiveikasta tulemista kirjoittajaopistoon, takaiskujen jatkuvaa alamäkeä, joka ei näytä heltiävän edes silloin, kun on lopettanut opiskelut. Elämän makuista, elämän oloista. Aina taide-elämä ei mene kuin High School Musical -sarja. Työttömän ja kouluttamattoman nuoren on varmaan oma hankaluutensa saada vuokranantaja vakuuttumaan pitkästä vuokrasuhteesta.
- scarabaeus
  2011-02-27 10:16:07
  Bleach Ichigo kirjoitti:
  Samaa mieltä edellisen kanssa: mielenkiintoista on lukea nuoren ihmisen vastoinkäymisiä. Toiveikasta tulemista kirjoittajaopistoon, takaiskujen jatkuvaa alamäkeä, joka ei näytä heltiävän edes silloin, kun on lopettanut opiskelut. Elämän makuista, elämän oloista. Aina taide-elämä ei mene kuin High School Musical -sarja. Työttömän ja kouluttamattoman nuoren on varmaan oma hankaluutensa saada vuokranantaja vakuuttumaan pitkästä vuokrasuhteesta.
  Eikä tässä mitään sen kummempaa näin sunnuntaiaamuna minullakaan kun pakkasta on pidellyt ja flunssaa on podettu ja kaikenlaista tarpeellista ja tähdellistä asiointia siellä sun täällä ja kunhan tässä nyt kevään korvilla taas talven taittumisen tuoksinassa viiperrelty milloin liidelissä milloin herrasväen kaupoilla että euroja sadellut vähän liiankin tiuhaan tahtiin sinnetänne ja tuliko kaikki hommat edes hoidettua.... on tää niin tätä taas. - Että kivat vaan sullekin Yur kun asuntoa etsiskelet ja lopetit sitten siellä Orivedellä opiskelusi.
  Ja vähintä mitä tässä nyt odottelen on, että vaikkapa nämä sinun opettajasi siellä Oriveden kursseilla laittaisivat tänne tähän daideelliseen opiskelunetenemisketjuusi kommenttinsa. Se vasta hauskaa interakviitista vuorovaikutusta olisi.
  Niin.
  Isoja Kirjailijoitahan tänne palstalle nyt nököjään hingutaan joten he voisivat jokaikinen aloittaa täällä omat ketjunsa ja jos eivät tällä palstalla, niin onhan tuossa tuo Kirjailijat. Kaikki kirjailijat pitäisivät siellä palstaansa. Sehän se vasta voihan vihta !
Yur
2011-02-28 10:08:56
Klo 10.08

Sain tänään lopultakin pakettini Kriittisen korkeakoulun arvostelusta: tuli murskatuomio. Lukijan mielestä olen "romaanissani" täysin aiheestani hakoteillä, tämän hän näyttää asiantuntevin ottein monessa kohtaa. Vasta nyt tajusin, kuinka suunnaton työ tässä vielä lienee... Shimatta!
- Niles
  2011-02-28 23:52:26
  Oli kiva lukea, että otat palautteen noin järkevästi, se ei aina ole helppoa. Toivottavasti kuitenkin mukana oli jotain hyvääkin palautetta.
Yur*
2011-03-01 08:42:36
Tiistai 1.3.2011

Klo 8.41

Eilen illalla sain tiedon, että olen Pispalassa sijaitsevan Hirvikatu 20:n onnellinen omistaja. JES!
- boräåio
  2011-03-01 19:10:52
  Ensinnäkin, kirjoituksiasi sen tarkemmin tuntematta, kriittinen korkeakoulu on hevon paskaa.
  
  Toiseksi, mene töihin tai opiskelemaan jotakin muuta kuin kirjoittamista tai käy armeija alta pois.
  Osatakseen kirjoittaa, on tunnettava elämää ja sen kaikkia muotoja.
- Yur
  2011-03-01 20:03:49
  boräåio kirjoitti:
  Ensinnäkin, kirjoituksiasi sen tarkemmin tuntematta, kriittinen korkeakoulu on hevon paskaa.
  
  Toiseksi, mene töihin tai opiskelemaan jotakin muuta kuin kirjoittamista tai käy armeija alta pois.
  Osatakseen kirjoittaa, on tunnettava elämää ja sen kaikkia muotoja.
  Tiedetään, mutta aiemmissa viesteissäni olen selvittänyt ongelmiani mm. opiskelun vaatimassa istumatyöskentelyssä, ja tieto elämän tuntemisen tärkeydestä kirjoittamisessa on ollut alusta alkaen perusfaktoja minullekin. Armeijaan minua ei huolittu tietyistä syistä, eli se siitäkin. Mutta harkitsen Sinunkin sanojasi.
Yur
2011-03-05 17:04:10
Lauantai 5.3.2011

Klo 17.03

Taitaa sittenkin olla tulossa vaikeuksia raha-asioissa. Kelan antama sairauspäiväraha on melko pieni, asumistukeen sain vasta hakemuksen lähetettyä, ja he ovat ilmeisesti nyt karhuamassa tämän ja edellisen kuun tukiaisia (yht. n. 620 e) takaisin, koska en ehtinyt tänä aikana liiemmin opiskella muiden huolten takia.
Yur*
2011-03-08 10:34:47
Tiistai 8.3.2011

Klo 10.33

Kirjoitan tätä nyt lopultakin omassa asunnossani, jonne tein nyt tänä aamuna lopullisen muuttoni. Toivottavasti tämä voisi olla oma suuri Tusculumini, pitkäkestoisen ja menestyksekkään työn tyyssija.
- sldkfj ldskfj
  2011-03-09 16:43:22
  justiinsa niin. onnea uuteen kotiin!
Niles
2011-03-08 22:25:17
Onnea uuteen kotiin!
Yur
2011-03-10 15:38:17
Torstai 10.3.2011

Klo 15.37

Kun Päätalo odotteli kustantajan vastausta tulevasta esikoisromaanistaan, hän alkoi varmuuden varalta kirjoittaa tulevaa toista romaaniaan. Monista merkeistä pelkään voivani lukea, ettei "Vaahterakreivi" välttämättä voisikaan onnistua, vaan vaatii kaiketi liiaksi jotain, mitä en voi sille antaa. Siksi aloin jo veistelläkin toista romaania Juhanin esi-isästä.

Tietysti kaikki voivat sanoa, ettei tämä vielä tarkoita, etteikö "Vaahterakreivi" voisi kulkeutua julkaisukelpoiseksikin, että se vain vaatisi aikaa, kärsivällisyyttä, istumalihaksia jne., mutta tämä sivutyö on vain kaiken varalta. "Vaahterakreivin" tekeminen ei lopu niin kauan kuin olen hengissä!
- ´+09
  2011-03-10 18:22:31
  Älä laita kirjoituksiasi tänne kaikkien luettavaksi, jos aijot tarjota niitä kustantajalle.
Kurpitsayö
2011-03-11 12:07:14
Aina kannattaa kirjoittaa uusia teoksia, koska kirjojen ilmestymisen aikana on hyvä olla muita teoksia erilaisissa työvaiheissa.

Joidenkin kirjojen kypsyttely voi viedä vuosikymmeniä, mutta tuskinpa ihmisellä kiire mihinkään on?
Yur*
2011-03-16 20:03:45
Keskiviikko 16.3.2011

Klo 19.59

EIlen vielä olin taloudellisten olosuhteiden virranpohjalla, sillä tilini saldo oli minimalisoitunut yhteensä 0,18 euroon. Sain lääkäriltäni neuvoja, ja kaikki muutkin kehottivat kääntymään sosiaalitoimiston puoleen. Nyt olen saanut ajan 28.3. sinne, ja katsotaan miten käy. Mutta tänään koin yllätyksen, tarkastellessani kaiken varalta hakemaani tiliotetta: jostain oli ilmestynyt noin 240 euroa, ja nyt olen taas hetken aikaa omilla jaloillani, voin ainakin ostaa itse omat ruokani, eli ei täydy välttämättä kerjätä sossulta tms. ruokakuponkeja.

Olen kirjoittanut mahdollisen tulevan romaanin alkua koululaisista. Bussimaailma nuorisoineen tuli kyllä tutuksi Kiiminki-Oulun liikenteessä, eli ei muuta kuin autoon ja juttuja kuuntelemaan ja keräämään.
miksi täällä?!?!
2011-03-16 21:03:37
Miksi täällä palstalla pidät päiväkirjaa, perusta blogi jos haluat päiväkirjaa pitää. Eikö joku moderaattori voisi poistaa tätä täältä, eikai tällainen kuulu keskustelupalstalle?
- Yur
  2011-03-17 19:10:04
  Olet oikeassa, tämä ei ole oikea paikka tällaiselle, ja ainoa puolustus toiminnalleni on se, että tällaisetkin asiat kuitenkin vaikuttavat siihen, minkä takia ylipäätään tällä palstalla keikun: kirjoittamiseen.
C.Line
2011-03-16 22:24:18
Eihän sun ole pakko tätä ketjua lukea jos ei kiinnosta.
Yur
2011-03-20 06:53:22
Sunnuntai 20.3.2011

Klo 6.50

Olen jälleen aloittanut urakkani "Vaahterakreivin" uudelleenkirjoittamisen parissa. Tällä kertaa aion todella kirjoittaa sen kokonaan alusta loppuun uusiksi, ja vieläpä alkuun vanhalla kunnon Olympia-kirjoituskoneellani. Ensimmäinen luku on melkoisin korjauksin toistaiseksi purkissa, ja toista lukua olen jo aloitellut. Tähän aikaan en kuitenkaan kehtaa sitä vielä jatkaa, tiedä vaikka naapurit vielä nukkuisivat.
C.Line
2011-03-21 07:01:19
En ymmärrä, miksi kirjoittaa kirjoituskoneella?

Siis kustantaja joutuu kirjoituttamaan tekstisi sähköiseen muotoon, ellei kirjoituskoneessasi ole USB-liitintä tai tallentavaa asemaa. Voi olla aika vaivalloista, aikaa vievää ja turhauttavaa.

Ehkä kirjoituskokemus on erilainen kirjoituskoneella, mutta jotenkin kaikki editointi tuntuu turhauttavalta. Omaperäiseltä kylläkin. Montako liuskaa?
- Yur
  2011-03-21 09:15:23
  Kirjoitan kirjoituskoneella, koska sen kanssa kirjoittaessa kokemus ja prosessi on todellakin tyystin toinen. Ehkä päällimmäisin syy on juuri sen tietokonetta hitaampi kulku: sitä joutuu myös miettimään aluksi tarkkaan, mitä kirjoittaa, ja itse kirjoitusprosessi antaa enemmän aikaa miettiä virkkeiden sisältöä, että olisiko se sittenkään aivan näin, vai olisiko parempi toisin. Mutta keskeisin syy varmasti on se, että kirjoituskoneella kirjoittaminen vain on minulle itselleni niin nautinnollista, siinä on jotain omaa viehätystään, jota ei välttämättä voi sanoin kuvata, vaan kunkin täytyisi itse löytää tämä tunne jotenkin.
  
  Mutta kirjoituskoneella kirjoitan vain pelkän raakaversion, siinä missä kynälläkin. Aion tietysti kirjoittaa kaiken tietokoneella puhtaaksi, mutta sen aika ei ole vielä.
Yur*
2011-03-23 05:33:30
Keskiviikko 23.3.2011

Klo 5.32

Aloitin eilisiltana urakkani toisen vaiheen, eli "Vaahterakreivin" puhtaaksikirjoituksen tietokoneella - siitä on nyt aamuyön valvetunteina hyvä jatkaa.
Yur
2011-03-24 08:25:08
Torstai 24.3.2011

Klo 8.24

Lukiessani yhä uudestaan ja uudestaan Kriittisen korkeakoulun Hannu Simpuran tekemää arvosteluraporttia "Vaahterakreivistäni" tunnen joka kerralla lähes epätoivoiset yritykseni pelastaa romaanini lähes toivottomiksi - tämä siitäkin huolimatta, että Vainosen Jyrki ei pidä Simpuraa minään parhaimpana pedagogina, vaan ennenkaikkea kärkevänä kriitikkona.
Kurpitsayö
2011-03-24 08:46:58
Kokemukseni käsikirjoitusten työstämisestä ja jatkokuntoon laittamisesta on seuraava: on kässäreitä, joita voi korjata ja on niitä, joille ei voi tehdä mitään.

Korjaaminen on dramaturgisien ilmiöiden terävöittämistä, turhan poisrajaamista ja oleellisen keskittämistä. Mikäli se on mahdollista ja mielekästä - hommiin.

Jos korjaaminen tuntuu toivottomalta ja dramaturgista selkeyttä ei saa / löydä - on käsikirjoitus hylättävä ja siirryttävä uuden pariin.

Karua, mutta se on sama kuin vanha auto: jos sen korjaaminen on mielekästä - hommiin, jos ei - romuttamolle. Tietysti autojen korjaamisen matematiikka on selkeästi helpompaa kuin romaanikäsikirjoituksen dramaturgian, kielen ja teeman teroittaminen.

Simpuran kirjat ovat kiehtovia. Hän on varmasti tottunut lukemaan "hankalan" dramaturgian taidekäsikirjoituksia. Mutta ei kai arvostelussa ole kysymys puhtaasti koulutuksellisesta puolesta, vaan korjaustilanteen mielekkyyden selvittämisestä?
- Yur
  2011-03-24 11:32:01
  Olen juuri etsimässä vastausta kysymykseen siitä, onko tämä käsikirjoitukseni toivoton tapaus vai ei, onko sitä mahdollista korjata sellaiseen kuntoon, että sen eteen kannattaisi tehdä työtä. Juuri siksi olenkin niin monesti kääntynyt asiantuntevimpien puoleen. Mutta kaikki riippuu minusta itsestäni, ja ainoa mahdollisuuteni selvittää asia lienee vain jatkaa niin pitkälle kuin näillä eväin kykenen, ja katsoa mitä tapahtuu.
- kirrrrr
  2011-03-24 18:04:24
  Yur kirjoitti:
  Olen juuri etsimässä vastausta kysymykseen siitä, onko tämä käsikirjoitukseni toivoton tapaus vai ei, onko sitä mahdollista korjata sellaiseen kuntoon, että sen eteen kannattaisi tehdä työtä. Juuri siksi olenkin niin monesti kääntynyt asiantuntevimpien puoleen. Mutta kaikki riippuu minusta itsestäni, ja ainoa mahdollisuuteni selvittää asia lienee vain jatkaa niin pitkälle kuin näillä eväin kykenen, ja katsoa mitä tapahtuu.
  Jos se simpura jotakin tietäisi, niin tuntisin hänen menestysteoksensa.
  Sinä itse taidat olla perseennuolijs / mukautujatyyppi.
Sivusta seurannut
2011-03-24 19:15:31
Yksi ilmiö, joka on aina ihmetyttänyt minua Suomi24.fi -sivustolla on loukkaavuus. Nimim. kirrrrr:n toteamus on minusta epäasiallinen ja kunniaa loukkaava. Ole hyvä ja pyydä anteeksi, voisit myös mielellään poistua sivustolta.
- kirrrrr
  2011-03-26 10:20:44
  En tarkoittanut loukkaukseksi. Tiedän vain, että täällä kustannus- ja kirjallisuuden opetuspuolella on pätevää arvioijaa hyvin harvassa.
  Viime kädessä pitää kirja kirjoittaa ihan itse. Muitten mielipiteille ei saa antaa liikaa painoa.
  On kamalaa, jos elää elämänsä kaiken maailman taideohjaajien armoilla.
  Taiteilijalla on vapaus, kuten muillakin ihmisillä.
Over the mountains
2012-04-03 04:54:13
Nyt kun aikaa on hieman vierähtänyt, olisi hauska kuulla, miten romaanikäsikirjoituksesi jatkokirjoittaminen on edistynyt. Oletko saanut sen kuntoon ja lähettänyt kustantamoihin, vai onko se yhä vaiheessa? Oletko saanut kustantajilta palautetta?

Vertaistuki kirjoittamisessa on tärkeää. Ja siksi kirjoittamispiirit varmaan auttavat. Tampereella lienee montakin kirjoittajapiiriä, koulutusta tarjolla.
- v.vaahtera
  2012-04-03 18:26:15
  Oho, sattuipa osuvasti kun samana päivänä kävin täällä. Joo, kaikki vaiheeni noista viimeisistä päivityksistä eteenpäin on luettavissa täältä:
  
  http://vainamovaahterantyopaivakirja.blogspot.com/
  
  Mutta sielläkin on ollut parin kuukauden tauko, ja tauko merkitsee joko ettei ole aikaa muulle kirjoittamiselle, tai ettei ole mahdollisuutta mihinkään muuhunkaan, eli kyllä aika lailla pellit on kiinni. Mutta hiljalleen alkaa taas onnistua piirtymään jotain esiin.
U uu u uuutelias
2012-08-01 06:22:52
Miksihän tämän nuoren miehen kirjoittaminen tähän ketjuun ja blogin työpäiväkirjaan ei enää päivity? Tuliko romaanikäsikirjoitus kierrokseltaan, menikö se jossakin palautemuotoon vai palasiko ilman palautetta hylsynä?
- Se on siinä
  2012-08-01 08:52:24
  Itse asiassa suosikkijärjestelmiin jälleen mennäksemme, mä suosisin tän Suomi24:ssä toistuvasti ilmenevän kirjoittamiseenkin satunnaisesti liittyvän jauhamisen sijaan kerrankin Rakkausrunot.fi:tä, tosin vain sen vuoksi, että siellä esiintyy jälleen eräs piristäväkin ja raikas esimerkki kirjoittamisesta:
  
  http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=62570
  
  Esiintyy, koska nimimerkin takaa on jälleen siihen soveltuvaa aikaa.
  Tai sitten olen erehtynyt joistakin itseään toistavista nimimerkeistä ja tietyistä maneereista niin siellä kuin täällä.:)
- Se on siinä
  2012-08-01 08:58:02
  Se on siinä kirjoitti:
  Itse asiassa suosikkijärjestelmiin jälleen mennäksemme, mä suosisin tän Suomi24:ssä toistuvasti ilmenevän kirjoittamiseenkin satunnaisesti liittyvän jauhamisen sijaan kerrankin Rakkausrunot.fi:tä, tosin vain sen vuoksi, että siellä esiintyy jälleen eräs piristäväkin ja raikas esimerkki kirjoittamisesta:
  
  http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=62570
  
  Esiintyy, koska nimimerkin takaa on jälleen siihen soveltuvaa aikaa.
  Tai sitten olen erehtynyt joistakin itseään toistavista nimimerkeistä ja tietyistä maneereista niin siellä kuin täällä.:)
  Ps. Onhan toki ap:nkin nimmaria käytetty kyseisellä foorumilla sopivan tilaisuuden tullen ties mihin, mutta tää on jotakin aivan muuta:
  
  {naurava pyhiinvaeltaja}*
  
  rakkauden-kirjurit
  hiekan-kirjurit
  veden-kirjurit
  
  [te-kolme silmän pinnalla kuin edelleen-voittamattomat]
  
  valon-kirjurit
  suolan-kirjurit
  tuulen-kirjurit
  
  [te-kuusi huulten juurella kuin vesiputous-ja-siipi]
  
  (suudelma tanssii kielen; kieli
  tanssii kukan; [Rakkaani] sinun huultesi
  juuressa liittyvät kukat veteen; ja vesi on!).
  
  riemun-kirjurit
  laulun-kirjurit
  ilon-kirjurit
  
  [te-yhdeksän kuin kaikki jumalat], kun
  
  (minä kirjoitan sinulle/joka-olet-hyönteinen-yöstä /
  sinulle /joka-lennät-maailman-hedelmän / sinulle
  joka-rukoilet-kuin-hämähäkki
  
  sinulle / joka olet:
  kädensija, joutomaa, siementen-kulho
  kaulan valtimon uida
  
  sinulle / joka olet:
  kori-täynnä-solua, huippu-ja-kuu,
  ensimmäinen merkintä
  
  sinulle [*] joka olet:
  puu-jo-lintu, laulaen-ukkosta-koskeva
  
  sinulle/joka
  jaetaan-viipaleiksi, ah-laulaa!).
  
  puiden-kirjurit
  lintujen-kirjurit
  ihon-kirjurit
  
  [te-kaksitoista, jotka olette kuin hän]
  
  http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=62570
- Väinämö Vaahtera
  2012-08-18 18:14:47
  Oho, vieläkin täällä joku kyselee - sori, mutta kaikki tähän ketjuun tulevat vastaukset eivät tietyistä syistä saavu ilmoituksen mukana nykyiseen sähköpostiini, mutta hyvä että harhauduin tänne taas.
  
  Eli: anteeksi tästä, joudun jälleen pyytämään anteeksi laiskuuttani ja työmoraalin puutettani. Tänne en enää kirjoita koska se tuntuisi oudolta kun on tuo blogi ikivanhojen suositusten mukaisesti perustettu, ja blogi on jotenkin "kuollut" tai koomassa elämäni piirissä. Mitään sen suurempaa ei ole tapahtunut että siitä viitsisi kirjoittaa, ja kirjoittaminen on vähän ollut hakusessa keväästä asti. Huhtikuun puolivälin aikaan kyllä sain harvinaisen kovan buustin ruveta suhertamaan manttelintaskussa kulkevaan vahakantiseen ruutuvihkoon elämänfilosofisia kysymyksiä, joista sitten syntyi uusi blogi, Rei
  
  http://reimyphilosophyoflife.blogspot.fi/
  
  Mutta tuohon aikaan olin tutustunut yhteen ihmiseen nettimaailmassa, ja hänen kanssaan koin erityisen syvän yhteyden saadessani kuunnella häntä hankalassa elämäntilanteessaan. N. 1,5 kk tunsin "terapioivani" häntä päivä- ja yökausia, tunteja putkeen, ja vaikka tällöin uusi kirjoitusinto tajuamattani katosi käsistä, en tuntenut sitä harmiksi - sainhan tuntea sen, kun joku avautuu ongelmistaan. (Heinäkuun lopulla kuitenkin menetin tämän ihmisen tietyssä ristiriidassa, että se siitä.)
  
  Nyt kuitenkin Turun Port Arthuriin eli Portsaan muutettuani olen taas viritellyt itseäni, ja Cocmicin taiteilijabaarissa kahvilla istuskellessani olenkin muutamana iltana suherrellut erään tärkeän käännekohtaluvun loppuun Vaahterakreivistä. Toivottavasti uusi arkirutiini myös kirjoittamisessa syntyy, kun pääsen sitä taas opiskelemaan, nyt Turun avoimessa yliopistossa.
- Väinämö Vaahtera
  2012-08-21 17:55:00
  Nonih, nyt on taas uusia kuulumisia!
  
  http://vainamovaahterantyopaivakirja.blogspot.fi/2012/08/kaikki-tiet-veivat-turkuun.html

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

Takaisin ylös

Luetuimmat keskustelut

Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
20.11.2024 20:43Kotka
132
3326
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
21.11.2024 00:39Ikävä
38
2623
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
20.11.2024 00:07Ikävä
30
2465
Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
21.11.2024 09:27Kotimaiset julkkisjuorut
117
2338
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
22.11.2024 12:41Seinäjoki
30
2023
Oletko sä luovuttanut
Mun suhteeni
20.11.2024 22:38Ikävä
114
1760
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
20.11.2024 06:48Sinkut
174
1438
Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
21.11.2024 20:14Kotimaiset julkkisjuorut
313
1413
Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
20.11.2024 17:34Maailman menoa
312
1321
Onko se ikä
Alkanut haitata?
20.11.2024 03:29Ikävä
64
1157

Vastaukset

juuuusoooo- kirjoitti:

o8o8 kirjoitti:

o8o8 kirjoitti:

hei hei hei hei kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

o8o8 kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

Forced Encounter kirjoitti:

Yur kirjoitti:

rascalov kirjoitti:

Niles kirjoitti:

Oottaa kirjoitti:

Tellervo-hki85 kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

dslfkjslfkj kirjoitti:

dslfkjslfkj kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

Jacob´s ladder kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Niles kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

Jacob´s Ladder kirjoitti:

Yur kirjoitti:

assinnuttura kirjoitti:

Jacob´s Ladder kirjoitti:

assinnuttura kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Jacob´s Ladder kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Jacob´s Ladder kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Jacob´s Ladder kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Vissirianovitsh kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Yur kirjoitti:

on lainvastaista kirjoitti:

lainoppinut- kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

mävaan- kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Henriikka Henna kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Jacob´s Ladder kirjoitti:

Yur kirjoitti:

yksassivain kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

noh noh kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Yur kirjoitti:

köh, köh kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Yur kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

täällä joo kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

seura, jota kirjoitti:

Yur* kirjoitti:

Niles kirjoitti:

Yur* kirjoitti: