enkö nyt jo kerrasta voi oppii. mun ystävyydet menee mun itteni takii pilalle.
en osaa oikei kirjottaa tätä asiaa, mut yritän nyt kumminkin. kerron kaiken alusta alkaen.
siis tutustuin mun naapurii kun kesäloma alko, vaikka ollaa oltu jo naapureita reilu 3 vuotta. kaikki alko siitä kun laitoin tälle facebookissa keskustelussa viestin '' ois kiva tutustuu suhun paremmin '' no se oli sit sillee et '' joo ois tosi kiva tuntee paremmin '' siis ihan tosissaa se sano sillee. juteltii sellaset 3-4pv vaa facebookissa jonkin verran ku tää sit kysyy multa et '' oisitko halukas lähtee lenkille sen kanssa et otetaa koirat mukaa '' no näin tehtii sit.
tää päivä koitti et mentii sit lenkille koirien kanssa. ootin sitä päivää innoissani et oli tän kanssa kiva päästä juttelee paremmin. meillä oli tosi kivaa ja tällee. alku oli ehkä vähän jännittynyttä molemmin puolin, mut sit oltii lopussa ihan rentoi.
edellee tän jälkee oltii sovussa ja juteltii, moikattii kun nähtii ja näin. aina vaikka se oli sen kavreitten kanssa ni se tuli moikkaa mua :)
sit kesä alko menee pikku hiljaa ja kaikki tuntu et muuttu. mulle tuli epävarma olo siitä et haluuks se edes olla oikeesti mun kaveri. sit tuli niin epävarma olo et aloin laittaa sille viestii et '' haluuks olla edes mun kaveri '' ja kaikkee tollasta.
no edellee kaikki oli hyvin moikattii ku nähtii ja vähän juteltii ja tällee, no sit vaa ei enää facebookin keskustelu toiminu meidän välillä ja sit ei pidetty enää yhteyttä paljoo. kyl me joka viikko laitettii viestii ja tällee.
koulut alko, ni sillon alko tuntuu et joo ei tästä kaveruudesta tuu mitää. ja musta tuli täys idiootti. aloin pommittaa sitä taas jollain ärsyttävillä viesteillä ja lopulta päätin soittaa sille. no se puhelu oli ihan perus alussa kunnes sanoin sille '' nähääkö ens viikolla joku päivä ? '' ni tää sanoo '' mun mielestä meidän ei kannata olla hyvii kavereita '' siinä vaiheessa sanoin sille et '' mulla on sulle asiaa, edes tän kerran '' ni se sano '' mä kuuntelen sua nyt, kerro tässä '' menin ihan lukkoo, ku tuli niin paha mieli siitä mitä se sano. ni hetken oltii vaa ihan hiljaa ja sit kohta se painaa mulle luurin korvaa.
ootin sit reilu 3pv ja laitoin sillee viestii. ni se ilmotti mulle hyvin suoraa ettei haluu olla sellasen kaveri joka ottaa kaikki asiat liian vakavasti ja on niin negatiivinen. ni kyllä mä sit aloin ymmärtää miks se ei haluu olla mun kaveri. kysyin sit siltä et '' miten voi korjata tän tilanteen ? '' ni se sit sano et '' ei tässä oo mitää korjattavaa ''
seuraava 2vk ei pidetty yhteyttä toisiimme. sit otin siihen itte yhteyttä koska halusin kertoo sille et tykkään sen poikaystävän veljestä. no sille asia oli okei, eikä sen kummempaa. ollaa nähty tän jälkee ja moikattu, mut tuntuu et ei silti asiat oo ku ennen.
nyt sit mulla on menny ihan helvetin hunosti ja olisin toivonu et tää auttaa ja kuuntelee mua, koska kellekkää muulle en uskalla kertoo asiasta. laitoin sit sille eika viestin et '' voisitko mitenkää auttaa ja kuunnella mua ? '' ei vastannu. sit laitoin sille toisen viestin, eri tavalla. ei tähänkään vastannu. eilen sit nähtii ja ihan moikattii pikasesti.
miten saan tän kaiken takas ennallee ? haluun et se kuuntelee mua ja auttaa, mut en voi pakottaa. miten saan sen ymmärtämää et se on oikee joka voi vain auttaa mua koska muille en voi kertoo asiasta ? HUOM TÄÄ ON SIT TYTTÖ !
pitäiskö mun vaikka yrittää sen äitille puhua ja pyytää sitä puhuu tälle tai jotain ? tarvin nyt apua. vai onko tää kaveruus jo menetetty lopullisesti. halusin et tääkin voi puhuu mulle jos sillä on vaikeeta ja mä oon valmis kuuntelee, mut miten saan se kerrottuu sille ? vaikka oon sanonu sen sille useempaa kertaa.
en osaa oikei kirjottaa tätä asiaa, mut yritän nyt kumminkin. kerron kaiken alusta alkaen.
siis tutustuin mun naapurii kun kesäloma alko, vaikka ollaa oltu jo naapureita reilu 3 vuotta. kaikki alko siitä kun laitoin tälle facebookissa keskustelussa viestin '' ois kiva tutustuu suhun paremmin '' no se oli sit sillee et '' joo ois tosi kiva tuntee paremmin '' siis ihan tosissaa se sano sillee. juteltii sellaset 3-4pv vaa facebookissa jonkin verran ku tää sit kysyy multa et '' oisitko halukas lähtee lenkille sen kanssa et otetaa koirat mukaa '' no näin tehtii sit.
tää päivä koitti et mentii sit lenkille koirien kanssa. ootin sitä päivää innoissani et oli tän kanssa kiva päästä juttelee paremmin. meillä oli tosi kivaa ja tällee. alku oli ehkä vähän jännittynyttä molemmin puolin, mut sit oltii lopussa ihan rentoi.
edellee tän jälkee oltii sovussa ja juteltii, moikattii kun nähtii ja näin. aina vaikka se oli sen kavreitten kanssa ni se tuli moikkaa mua :)
sit kesä alko menee pikku hiljaa ja kaikki tuntu et muuttu. mulle tuli epävarma olo siitä et haluuks se edes olla oikeesti mun kaveri. sit tuli niin epävarma olo et aloin laittaa sille viestii et '' haluuks olla edes mun kaveri '' ja kaikkee tollasta.
no edellee kaikki oli hyvin moikattii ku nähtii ja vähän juteltii ja tällee, no sit vaa ei enää facebookin keskustelu toiminu meidän välillä ja sit ei pidetty enää yhteyttä paljoo. kyl me joka viikko laitettii viestii ja tällee.
koulut alko, ni sillon alko tuntuu et joo ei tästä kaveruudesta tuu mitää. ja musta tuli täys idiootti. aloin pommittaa sitä taas jollain ärsyttävillä viesteillä ja lopulta päätin soittaa sille. no se puhelu oli ihan perus alussa kunnes sanoin sille '' nähääkö ens viikolla joku päivä ? '' ni tää sanoo '' mun mielestä meidän ei kannata olla hyvii kavereita '' siinä vaiheessa sanoin sille et '' mulla on sulle asiaa, edes tän kerran '' ni se sano '' mä kuuntelen sua nyt, kerro tässä '' menin ihan lukkoo, ku tuli niin paha mieli siitä mitä se sano. ni hetken oltii vaa ihan hiljaa ja sit kohta se painaa mulle luurin korvaa.
ootin sit reilu 3pv ja laitoin sillee viestii. ni se ilmotti mulle hyvin suoraa ettei haluu olla sellasen kaveri joka ottaa kaikki asiat liian vakavasti ja on niin negatiivinen. ni kyllä mä sit aloin ymmärtää miks se ei haluu olla mun kaveri. kysyin sit siltä et '' miten voi korjata tän tilanteen ? '' ni se sit sano et '' ei tässä oo mitää korjattavaa ''
seuraava 2vk ei pidetty yhteyttä toisiimme. sit otin siihen itte yhteyttä koska halusin kertoo sille et tykkään sen poikaystävän veljestä. no sille asia oli okei, eikä sen kummempaa. ollaa nähty tän jälkee ja moikattu, mut tuntuu et ei silti asiat oo ku ennen.
nyt sit mulla on menny ihan helvetin hunosti ja olisin toivonu et tää auttaa ja kuuntelee mua, koska kellekkää muulle en uskalla kertoo asiasta. laitoin sit sille eika viestin et '' voisitko mitenkää auttaa ja kuunnella mua ? '' ei vastannu. sit laitoin sille toisen viestin, eri tavalla. ei tähänkään vastannu. eilen sit nähtii ja ihan moikattii pikasesti.
miten saan tän kaiken takas ennallee ? haluun et se kuuntelee mua ja auttaa, mut en voi pakottaa. miten saan sen ymmärtämää et se on oikee joka voi vain auttaa mua koska muille en voi kertoo asiasta ? HUOM TÄÄ ON SIT TYTTÖ !
pitäiskö mun vaikka yrittää sen äitille puhua ja pyytää sitä puhuu tälle tai jotain ? tarvin nyt apua. vai onko tää kaveruus jo menetetty lopullisesti. halusin et tääkin voi puhuu mulle jos sillä on vaikeeta ja mä oon valmis kuuntelee, mut miten saan se kerrottuu sille ? vaikka oon sanonu sen sille useempaa kertaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No voi olla ettei sitä voi korjata. Ei kaikkien kanssa voi tulla toimeen.
ei tää tähän voi loppu.... tarvin neuvoja jolla voin korjata tilanteen ?
eikä kukaan osaa auttaa mua ?
Ei kaikki vain ole mahdollista. Ja se että soittaisit sen äiteelle joka käskis sitä puhumaan sulle? Huonoin idea ikinä?
Hanki joku muu kaveri..miksi sä sille haluat kaikesta kertoa kun se ei halua kuunnella? Se on jo liian pitkällä; soittelit liikaa, vaadit vaikka mitä...jätä se rauhaan ja etsi joku muu. ÄLÄ pilaa sitä noilla "haluatko sä edes olla mun kaveri"-jutuilla. Semmonen on aika paskasti sanottu. Tekemätöntä ei saa tehdyksi; kaikkea ei voi korjata.