mikä teistä on aikuisuuden merkki? sekö että 13 vuotiaana ollaan jo niin aikuisia ko ryypätään? vaiko se että 17 vuotiaana on vastuuntuntoinen ja järki tallella? vai sekö että on 15 ja 3kk vauvan äiti??? mikä teidän mielestä viestittää nuorissa että on aikuistumassa/on "aikuinen"/ aikuismainen???
aikuisuuden merkki
tamara
71275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nuo kaikki.
Se on aikuisuuden merkki kun osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä eikä ole enää laumaeläin.
Ja varsinkin se että on selvinpäin eikä ole tarvetta viettää iltoja kadulla tai baareissa.
Käyttäytyy fiksusti ja arvokkaasti ja huolehtii itsestään.
se ainakin, että osaa tehdä fiksuja päätöksiä eikä mene mihin tahansa typeryyteen mukaan, huolehtii itsestään ja muistakin. niin, ja tietysti ottaa vastuun itsestään ja tekemisistään.
Omasta mielestäni aikuisuuden merkkejä on ne että osaa ottaa itse vastuun kaikesta mitä tekee ja osaa ajatella omaa ja muidenkin parasta. Tienaa omat tasku rahansa, ettei ole ruinaamassa aina vanhemmilta rahaa. Osaa/uskaltaa näyttää myös vanhemmilleen että välittää ja on saanut vanhempien luottamuksen, ettei vanhempien tarvitse aina olla sydän kurkussa että mitä tapahtuu. Tässä oli muutama...
noissa edellä mainituissa onkin tullut jo aika hyviä asioita!
Esimerkiksi se, että osaa ottaa vastuun myös muista, kunnioittaa muita ihmisiä... jne...
Jos on 13-vuotiaana menettäny neitsyytensä ruotsinlaivalla itteään vähintään 10 vuotta vanhemmalle tyypille ja on jotain rarvetta ylpeillä sillä, että viime yö taas tuli vietettyä "NIIN KÄNNISSÄ" kisarin puskassa parinki eri ihanan lukiolais- / amispoitsun kanssa.. Sillon on kaikkea muuta ku aikuinen.
Respectii niille, jotka uskaltaa olla oma itsensä, nauttia elämästä muutenkin kun kännissä, ottaa vastuun teoistaan eikä syydä sitä muille, ajattelee edes hieman tätä hetkeä pidemmälle ja ajattelee ennen ku puhuu.
Kumpaa, muuten, te ihmiset arvostatte enemmän:
Tyhjällä leveilevää 'teiniä'/ Nuorta, joka sulautuu joukkoon erottumatta kavereistaan
vai
Tiukkapiponipovanhusta/ henkilöä, joka ajattelee tekojensa seurauksia ja huolehtii elämästään?
Onko nuoruus kullan arvoinen ja ainutlaatuinen, vai pitääkö ajatella 'mitä sen jälkeen'? Tarkotuksellisesti jätän tästä välimuodon pois.