Hän raastaa hermoni riekaleiksi
vain olemalla itsensä kaltainen;
mielensä omia polkuja kulkeva,
usein erillä aaltopituuksilla
Huolenpidosta suivaantuvainen
ei saisi kysyä mitä kuuluu,
mitä mieltä milloin mistäkin,
mitäpä se minulle kuuluu?
Ahdistuu jos pitkään katsonkin
kysyy mitä siinä kyyläät?
Katsominen on kiellettyä
ei ole mitään näkemistä
En ymmärrä miksi ei päästä
jos Vain väittää välittävänsä?
Tiedän kyllä totuuden,
kelpaan "sänkyään lämmittämään".
Hermot aivan riekaleina;
haluaisin pois kaikesta tästä,
ehkä seuraavassa elämässä
en itke kyyneltäkään.
vain olemalla itsensä kaltainen;
mielensä omia polkuja kulkeva,
usein erillä aaltopituuksilla
Huolenpidosta suivaantuvainen
ei saisi kysyä mitä kuuluu,
mitä mieltä milloin mistäkin,
mitäpä se minulle kuuluu?
Ahdistuu jos pitkään katsonkin
kysyy mitä siinä kyyläät?
Katsominen on kiellettyä
ei ole mitään näkemistä
En ymmärrä miksi ei päästä
jos Vain väittää välittävänsä?
Tiedän kyllä totuuden,
kelpaan "sänkyään lämmittämään".
Hermot aivan riekaleina;
haluaisin pois kaikesta tästä,
ehkä seuraavassa elämässä
en itke kyyneltäkään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tunnen kuvailemasi kaltaisen miehen :).
-----
Jos haaveilen, teen V4:sen.
Kommenttini tuntui liian kepeältä runoosi. Ehkä siksi, että tuo välittäminen sana kolahti. Omalta kohdalta omissa runoissa olen ajautunut välittämiseen, sillä toinen on sitoutunut toisaalle. Ei tulisi mieleenikään häiritä toisen perheonnea tai lähestyä henk.kohtaisesti. Muistella saa, mutta vain runomaailmassa. Se on sitä kipuilua, josta pääsee yli :).
Minun on ollut viime aikoina ollut vaikea eläytyä ihmisten tunnemaisemiin. Rakkauden etsintäkin tuntuu ruikutukselta tilanteessa, jossa voin menettää toisenkin koiran. Haikailukin on ruikutusta, vaikka sitä olen harrastanutkin.
Mietin kauan mitä vastaisin, enkä vieläkään tiedä varmasti.
Jäin niin miettimään mitä sanoit.