Kaksi vuotta oli aikaa lähestyä, jäin vain jahkailemaan. Kaikista sanattomista viesteistä olisi voinut päätellä, että tunne on molemminpuolinen. Olin tästä noin 99% varma. Mutta se jäljelle jäävä prosentti. Se pieni paskiainen päässäni, joka sanoi "olet ruma luuseri, miksi hän sinusta tykkäisi". En uskaltanut mennä edes juttelemaan hänen kanssaan, niin säälittävältä kuin se kuulostaakin. Kuinka vaikeaa se olisi voinut olla?
Nyt emme enää näe, ellemme sitten sattumalta törmää. Joka päivä toivon, että hän astuisi samaan bussiin kanssani, tai kävelisi vastaani kadulla. Se tuskin tulee koskaan tapahtumaan. Hän on mielessäni joka päivä - ensimmäisenä kun herään, viimeisenä kun menen nukkumaan. Miten voi olla niin palavasti ihastunut tyttöön, jonka kanssa ei ole koskaan edes jutellut? Tekisi mieli vain takoa päätä seinään ja tappaa tämä vituttavan ihana tunne päästäni, mutten pysty. En sitten millään.
Nyt emme enää näe, ellemme sitten sattumalta törmää. Joka päivä toivon, että hän astuisi samaan bussiin kanssani, tai kävelisi vastaani kadulla. Se tuskin tulee koskaan tapahtumaan. Hän on mielessäni joka päivä - ensimmäisenä kun herään, viimeisenä kun menen nukkumaan. Miten voi olla niin palavasti ihastunut tyttöön, jonka kanssa ei ole koskaan edes jutellut? Tekisi mieli vain takoa päätä seinään ja tappaa tämä vituttavan ihana tunne päästäni, mutten pysty. En sitten millään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
no oletko ruma ?tee asialle jotakin jos olet ruma.sitten otat ja päräytät yhteyttä ihastukseesi.et sä siihen kuole jos pakit tulee,vai luuletko niin ?!olen minäkin pakit saanut miehiltä.sou what !odotin taas sopivaa kohdalle ja ei tullut pakkeja.
sä tulet katumaan joskus vielä jos jahkaat asiaa.harmittelet miksi en uskaltanut tehdä ja ottaa yhteyttä.pistä tuulemaan! :D