mies lähtee matkalle kolmeksi päiväksi opiskelukaveria treffaamaan ulkomaille kohteeseen jossa ei ole koskaan käynyt. Ammatillisesti hänelle hyvin mielenkiintoinen matka kohteen vuoksi.
Tiedän että
-aika on lyhyt
-selviämme sen kyllä kotona
-matkasta on hänelle työn kannalta hyötyä
-hän on muuten hyvä aviomies ja isä
-eikä muuten juuri harrasta mitään kodin ulkopuolella eikä istu baareissa tms.
Mutta miinuksia
-minä olen enemmän tykännyt matkustelusta ja koko kevään olen ruinannut yhteistä matkaa, mutta ei ole onnistunut, mies ei jaksa perhematkaa
-siis olen itsekkäästi kateellinen etten päässyt mukaan
-olen sairaslomalla kolmatta kuukautta masennuksen vuoksi, joka taisi olla syy että mies halusi mennä yksin
-pelkään että emme kuitenkaan selviä kotona sairauteni vuoksi
-olen aina halunnut käydä tässä ko. paikassa johon mies on menossa
-opiskelukaveri on tyttö
Tiedän että tämä ei ole maailmaloppu, mutta tässä henkisessä tilanteessa tuntuu että voimat loppuu. Olen saanut asian ajattelemisesta ahdistuskohtauksia ja syönyt sen vuoksi diapamia.
Liikenisikö joltain kannustavia kommentteja, että selviämme tuon jutun yli ja elämä jatkuu. Ja että asia ei ole niin järkyttävän negatiivinen kuin miltä sen nyt saan kuulostamaan ja tuntumaan.
kiitos!
Tiedän että
-aika on lyhyt
-selviämme sen kyllä kotona
-matkasta on hänelle työn kannalta hyötyä
-hän on muuten hyvä aviomies ja isä
-eikä muuten juuri harrasta mitään kodin ulkopuolella eikä istu baareissa tms.
Mutta miinuksia
-minä olen enemmän tykännyt matkustelusta ja koko kevään olen ruinannut yhteistä matkaa, mutta ei ole onnistunut, mies ei jaksa perhematkaa
-siis olen itsekkäästi kateellinen etten päässyt mukaan
-olen sairaslomalla kolmatta kuukautta masennuksen vuoksi, joka taisi olla syy että mies halusi mennä yksin
-pelkään että emme kuitenkaan selviä kotona sairauteni vuoksi
-olen aina halunnut käydä tässä ko. paikassa johon mies on menossa
-opiskelukaveri on tyttö
Tiedän että tämä ei ole maailmaloppu, mutta tässä henkisessä tilanteessa tuntuu että voimat loppuu. Olen saanut asian ajattelemisesta ahdistuskohtauksia ja syönyt sen vuoksi diapamia.
Liikenisikö joltain kannustavia kommentteja, että selviämme tuon jutun yli ja elämä jatkuu. Ja että asia ei ole niin järkyttävän negatiivinen kuin miltä sen nyt saan kuulostamaan ja tuntumaan.
kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi vitsin vitsi. Miksen mä ole tajunnut että mun pitäis pohtia sitä kun vaimo on kuukaudesta kaksi viikkoa työreissuilla? Nyt mä en enää olekkaan varma miten meidän perhe kestää kun armas lähtee huomenna taas tienpäälle...
No ei kolme päivää tee kesää eikä talvea, vai mitä ? Ja ehkä on hyvä, että miehesi pääsee hieman kotioloista pois, jos teillä on ollut raskasta. Hyvä ystäväni seurusteli pitkään naisen kanssa, ketä sairasti masennusta ja hän ainakin oli loman tarpeessa muutaman kerran vuodessa sen verran raskasta se oli. Älä turhaan ota diapamia vaan koita uskaltaa kohdata elämän tosi-asiat niinkuin ne tulevat. Ymmärrän että miehesi lähtö satuttaa sinua ja tarvitset tukea, mutta aivan varmasti hän rakastaa sinua ja jos ei rakasta niin sitten lähtee hakemaan parempaa seuraa. Mutta älä koskaan unohda aliarvioida itseäsi, sinäkin voit lähteä eikä vain miehesi.
Minulla on tilanne missä mieheni asuu ulkomailla ja vietämme yhdessä aikaa hyvin vähän, mutta aina hän sekä minä olemme jaksaneet odottaa ja pian onnemme kruunataan ' saamme toisemme ' ja vihdoinkin olla yhdessä päivittäin.
Koita jaksaa ja näytä miehellesikin että sinä jaksat ilman hänen läsnäoloaankin.