Onko tämä rakkaus
pelkkä ruutuhyppelyn aikaansaama anekdootti
tarina jolla ei ole todenpohjaa missään
pelkkää fantasiaa
helvetti soikoon olenko minä kirjoittanut itseni tarinaan
jossa olen minä, sinä, hän, me, te ja hekin
rakkaudenkin?
silti minusta tuntuu
jotain tässä on koettu
ehkä sellainen lohdullinen arjen satu
pelkkä ruutuhyppelyn aikaansaama anekdootti
tarina jolla ei ole todenpohjaa missään
pelkkää fantasiaa
helvetti soikoon olenko minä kirjoittanut itseni tarinaan
jossa olen minä, sinä, hän, me, te ja hekin
rakkaudenkin?
silti minusta tuntuu
jotain tässä on koettu
ehkä sellainen lohdullinen arjen satu
Vastaukset 12
Vanhimmat
siinä tarinassa ei ole loppua
vain uusia alkuja
me te he,
tämä tuo se,
nämä juo ne
ja juopuu sanoista...
Minä sinä hän
me tee he,
tämä juo se,
nämä nuo ne
ja päivän you tuupit:
se on rock ja tipit.:)
Uusia alkuja
suhteet ja tunteet
ikävää, rakastamista järkeäkin joskus
uskottomuutta tuomioimassa
lipsahdus intohimoon
harvemmin parisuhdetta
rakkausrunoja
tunteen purkua
paluu lähtöruutuun
ja taas mennään
tänään tuntuu tältä
huomenna toivo mennyt
tänään se palasi ja kaikkia halasi
ja sitten
-oliko mitään?ketään?
**
ei taida olla tänään "molemmat airot vedessä"
tällä runon rustaajalla
Kiitän alusta ja keskivälistä
kohti loppua sen ohi.
Sanoista juopuu joo :)
sanoista juopuneen tuolla
kirjoittamassani
Olispa se mallikasta ketjussa.
Tulla nyt tuolla tavalla
pilaamaan toisen kirjoittamaa..
tota oli mitä oli.
Ihan sekasin, kaikki sanatki.:)
Sönkkö, mikä sönkkö.
Käys vaikka vilaseen.
Jos se vaikka jo sammu.;)
Jo se sammu
viimeksi ammu
mööh
ja potkaisi sorkka tyhjää
pöydän alusta
suuresta halusta
haaveillen kalusta
isosta mööpelistä
hiljaa se ainakin
tai sanaton
munaton
peräti kanaton
hah haa
ja taas mennään... ...
onko tämä jopa
BIG NOU NOU!
vai hou hou hou
pukkia pukkiimaan ootellessa
voi ei
; D
tuo on hyvä kysymys....joka koskettaa
Mikä on totta vai palstojen huumaa.
Silti näistä saa edes hiukan iloa arkeen.
Naispaholaiselle iloista päivää!
Kirjoitit julki juuri sen, mitä itse olen pitkään pohtinut. Täällä vastarunoileminen tai kirjoitteleminen ei ole realistista, kuten kaikki tietävät. Voit poimia mitä haluat itsellesi ja todellisuudessa oletkin rakastunut useammasta "todellisesta" koostuvaan bittimonsteriin, tavallaan Frankenstain, eikö? Huojentava selitys koko tälle tunnesekavalle ajalle. Itse asiassa häntä - siinä muodossa kuin joskus kuvittelin - ei koskaan ollutkaan. Piste ja kiitos. Nyt voin jatkaa elämääni jälleen. Hyvää jatkoa kaikille!
Jos ei tasantarkkaan tiedä ihan just ja juuri kenen kanssa keskustelee, niin eihän tästä nimettömien sekamelskasta ota selvää. Toisaalta oppii kyllä tunnistamaan eri kirjoitustyylejä, mutta silti. Kyllä näistä on helppo poimia ne itselle sopivat ja sitten kun itse jonkun runontapaisen laittaa niin siihen kommentoi kuka kommentoi ja ihan siltä pohjalta miten tulkitsee. Mutta sitten toisaalta, elämä voi yllättää ja jopa nettipalstat joten äläs nyt ainakaan tämän minun aloituksen takia heitä vielä läppäriä lepikkoon. Tapahtuu sitä oudompiakin :) Kiitos sulle silti!
Jeps.
Vallanhimosta voi juopua.
Kirjoittaa ihmisen, inhimillisyyden ja rakkauden.
Niille ei ole koskaan vastinetta elämässä.
Kirjoittajan äänestä on tunnistavinaan ihmisen.
On kuulevinaan ja luulevinaan...
tarinan sanojen takana:
Miksi ääni ei soi?
Eräs kirjailija sanoi taannoin, että kun hän kirjoittaa kirjaa niin hän ei kaipaa muita ihmisiä lähelleen. Kertoi viihtyvänsä silloin niin hyvin hahmojensa kanssa, ettei kaivannut oikeita eläviä ihmisiä sotkemaan ajatuksiaan ja käsikirjoitustaan missä hän itse päättää kaikesta. On tullut mieleen, että onkohan tämä vaarana netissäkin. Omat luomat hahmot alkaa elää omaa elämäänsä. Senkun poimii vaan sopivia vastauksia ja juonen täytteeksi sopivia käänteitä, tunteita ja muuta. Silti se ääni ei soi, aivan totta! Tarina jää yksiulotteiseksi ja kovin ohueksi yksinpuheluksi pahimmillaan. Kiitän Pientä kulkijaa aikansa uhraamisesta ja vastauksesta!