”Ruska tarkoittaa lehtensä varistavien eli kesävihantien kasvien syksyistä väriloistoa, joka johtuu lehtien sisältämistä väriaineista.
Valon väheneminen ja lämpötilan aleneminen aiheuttavat yhteyttämisen loppumisen, jolloin lehtivihreä alkaa hajota ja lehden sisältämät muut väriaineet, kuten oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit, pääsevät näkyviin.”
Lainaus on Wikipediasta.
Ruska täällä eteläisessä Suomessa on vihdoin alkanut näkyä, kun säätyyppi muuttui matalapaineesta korkeapaineiseksi.
Aurinko paistaa ja syksyinen koleus yhdessä värikkään luonnon kanssa on piristävää pitkän hellekesän jälkeen.
Me pohjan perällä elävät suomalaiset olemme tottuneita vuodenaikojen vaihteluihin. Jos täällä vallitsisi ainainen kesä, kuten on ennustettu ilmastomuutoksen toteutuessa, niin elämämme olisi varmaan aika yksitoikkoista.
Osalle meistä on syksy ja ruska iloista aikaa. Mutta osalle taas on syksy ikävää ja jopa masentavaa aikaa. Illat pimenevät ja koleus hiipii puseron sisään. On ikään kuin luovuttava jostain tärkeästä.
Iskelmänikkarit ovat suoltaneen monia syksyaiheisia iskelmiä, joissa syksystä on tehty kaiken ikävän ja masentavan syntipukki. Melankoliaan taipuvat suomalaiset ovat saaneet syysaiheisista iskelmistä käyttövoimaa alakuloiseen oloonsa.
Syksy on kuitenkin syytön kaikkeen negatiiviseen. Kysymys on elämänasenteista.
Ruska jos mikään on positiivinen asia.
Mikä onkaan parempaa terapiaa kuin se, että lähtee ulos kuulaaseen syysilmaa ihailemaan syksyistä värinloistoa.
Valon väheneminen ja lämpötilan aleneminen aiheuttavat yhteyttämisen loppumisen, jolloin lehtivihreä alkaa hajota ja lehden sisältämät muut väriaineet, kuten oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit, pääsevät näkyviin.”
Lainaus on Wikipediasta.
Ruska täällä eteläisessä Suomessa on vihdoin alkanut näkyä, kun säätyyppi muuttui matalapaineesta korkeapaineiseksi.
Aurinko paistaa ja syksyinen koleus yhdessä värikkään luonnon kanssa on piristävää pitkän hellekesän jälkeen.
Me pohjan perällä elävät suomalaiset olemme tottuneita vuodenaikojen vaihteluihin. Jos täällä vallitsisi ainainen kesä, kuten on ennustettu ilmastomuutoksen toteutuessa, niin elämämme olisi varmaan aika yksitoikkoista.
Osalle meistä on syksy ja ruska iloista aikaa. Mutta osalle taas on syksy ikävää ja jopa masentavaa aikaa. Illat pimenevät ja koleus hiipii puseron sisään. On ikään kuin luovuttava jostain tärkeästä.
Iskelmänikkarit ovat suoltaneen monia syksyaiheisia iskelmiä, joissa syksystä on tehty kaiken ikävän ja masentavan syntipukki. Melankoliaan taipuvat suomalaiset ovat saaneet syysaiheisista iskelmistä käyttövoimaa alakuloiseen oloonsa.
Syksy on kuitenkin syytön kaikkeen negatiiviseen. Kysymys on elämänasenteista.
Ruska jos mikään on positiivinen asia.
Mikä onkaan parempaa terapiaa kuin se, että lähtee ulos kuulaaseen syysilmaa ihailemaan syksyistä värinloistoa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nyt on aika soittaa syksyn lehtien kunniaksi :
http://www.youtube.com/watch?v=JWfsp8kwJto&feature=related
Ruska on täällä eteläisessä Suomessa vasta aluillaan, joten tuohon haikeaan kuolleiden lehtien varisemisen tunnelmaan on vielä aika. Kun kysytään, milloin ruska alkaa Saariselällä, vastaus on : Kymmenes syyskuuta kello kymmenen. Ikuinen kysymys : onko ruskan alku kiinni valosta vai lämpötilasta vai molemmista ? Pakkasta täällä ei vielä ole ollut, ensi viikonlopuksi 13 astetta ja aurinkoa lupaillaan.
Komeimpia syyshehkussaan ovat täällä vaahterat kellasta osranssin ja punaisen sävyihin, kultaa hehkuvat havisevat haavat , pihlajien punavärit , mustikoiden väri-iloinen matto. Kaunis on tuo marja-aroniakin keltapunaisissaan ja mustissa kiiltävissä marjoissaan. Villiniinin tumma vininpuna antaa oman lisänsä.
Mietin, mistä sana ruska tulee. Varmaankin siitä, että sana ruskea on ennen merkinnyt punaista, puhutaanhan ryssistä ja Barbarossa on punaparta. Ruotsissa ei ole vastaavaa sanaa ruskalle, höstfärgningistä puhutaan, ei saksan kielessäkään, siellä on Laubfärbung.Mahtaako virossa olla samantapainen kuin suomessa, en löytänyt pikkusanakirjastani.
Iloista ruska-aikaa !
Olen ammattini puitteissa joutunut perehtymään valo-oppiin. Auringonvalohan sisältää kaikki värit ja niiden summa on valkoinen.
Jos auringonvalo hajoitetaan prisman avulla, saadaan auringonvalon koko spektri näkyviin. Tuossa spektrissä ei kuitenkaan esinny ruskeaa väriä. Esimerkkejä en vitsi mainita ruskeista. Jonkinlainen punaisen ja mustan sekä muidenki perusvärien sekoittumisesta on kyse.
Eilenkin oli mainio päivä. Niinpä käytin koko päivän metsäreissuuni siksi, että ehtii saalistamiselta vähän pysähtyä katselemiseen, mietiskelemään ja vaikkapa muistelemiseen.
Sanotaan, että metsää ei näe puilta. Kyllä se osittain pitää kohdallani paikkansa. Kun nuoruusvuosinani ahersin pokasahan kanssa hankkimassa elantoa myös koko perheen hyväksi, eipä siinä jäänyt aikaa luonnon ihailuun. Näkökulmakin oli toinen. Oksaiset kuusen ja männyn käkkärät olivat pikemminkin "yksiä perkeleitä." Hanki niistä sitten urakalla suolarahoja. Se on toista, kuin leikiltellen kotitarvepuiden sahailua.
No, kyllähän se luontokin monimuotoisuuksineen alitajuntaan jäi.
Paremmin siihen on voinut perehtyä, kun metsästä on päässyt pakkotyölaitoksena irti. Ikäänkuin näen myös toisilla silmillä. Niiden näkymien hakemiseen on vanha työpohja auttanut. Uskaltaa ainakin luontoa lähestyä ja liikkua siellä ilman mitään "mörköjä" ja saalistaakin köykäisemmässä muodossa metsän antimia.
Voisin ehkä runoilla myöskin näkemääni ja kokemaani "tässä hetkessä", mutta olkoon nyt. En ehkä pysykään niin hienosti ja hyvin sanoilla maalailemaan ajatuksiani niistä, joita täälläkin hyvin kuvaillaan. Ajatuksista on pitkä matka kirjoittamiseen.
Olen syksyihminen, ja vaeltelu ulkoilupoluilla ja metsässä on minulle mieleen, poluilla on mielenkiintoista seurata lintujenkin toimintaa, olat hyvin seurallisia.
Ovat luulisin saaneet ulkoilijoilta herkkupaloja, siemeniä ja minä ainakin juttelen jos lintu laskee lähelle, linnuthan kotipihassakin talvella kuuntelevat kun vien siemeniä ja kerron että ottavat ennen kuin tarjoukset jäätyy!
Erällä polulla on palokärki joka ei juuri välitä askeltajista, yrittää kyllä jotain harhautuslentoja, edestakaisin polun eri puolille, mutta seuraa kävelijöitä useamman sadan metrin matkalla.
Nyt on mielestäni ruska kauneimmillaan täällä etelässä, vaahterat joita on monessakin maalaistalossa istutettu pihatietä reunustamaan, ovat nyt kauneimmat kuin konsanaan kesällä, hämärässäkin ovat keltavoittoisina kuin tievalot.
Oma pensasaita on kuin 'palavaa' pensasta, vaikkei se ihan sanan mukaisesti, eikä eritä öljyä, mutta tulen väreissä.
Illat pimenee ja niitä voi piristää ulkovaloilla tai kynttilälyhdyillä, minusta kynttilän liekki on kaunis ja lempeä, joka ilta poltan kynttilää, sehän reagoi liikettä, lepattelee seurallisesti.
Marraskuu jotenkin ikävin, pimeää aamusta iltaa, mutta jo joulukuu alkaa olemaan mielenkiintoinen, joulunvalmisteluineen ja pienine salaisuuksineen.
Ja Tapaninpäivän jälkeen aletaan seuraavan päivän pidentymistä, kevät tulossa.
Nuo mainitsemasi väriaineet jäävät jäljelle kun ravinteet siirtyvät puiden juuriin ikäänkuin lannoitteeeksi.
Joskus sattunee niinkin, että pakkanen pamahtaa niin yht'äkkisesti, ettei tuo siirtyminen ehdi tapatumaankaan. Lehdet putonevat silloin vihreinä maahan.
Vastaavai yllätyksiä on joskusn keväisinkin ku puut joutuvat uusimaan paleltuneet lehdet. Edellinen siis takatalven seurausta.
Luonto korjaa, kestää ja kärsii, kuitenkin selviytyen.
Tällainen runsas ruska syntyy harvoin. Hyvä kesä ja hitaasti lasketuva kylmyys, joka esiintyy yöpakkasina ja nimenomaan maan pinnassa, lähellä juuria. Kun aurinkoiset kuulaat ilmat vielä päivällä esiintyvät on luonnon taideteos valmis. Voi olla mielipiteitä vuodenajoita mutta ainakin koristeellisin on syksy. Raikas ilma ilman liikaa kylmyyttä on kuin piste iin päällä.
älkää kokeilko.