Miten elämä voi olla niin julmaa.
Hetken se näyttää parempaa puoltaan ja kuitenkin kaikki katoaa vielä pienemmässä hetkessä pois.
Miksi aina pitää kaiken pitää kadota pois.
En kai koskaan saa pitää sitä mitä eniten rakastan ja haluan.
Vain pieni hetki ja sitten kaikki on ohi.
Yksin aina ja ikuisesti...
Hetken se näyttää parempaa puoltaan ja kuitenkin kaikki katoaa vielä pienemmässä hetkessä pois.
Miksi aina pitää kaiken pitää kadota pois.
En kai koskaan saa pitää sitä mitä eniten rakastan ja haluan.
Vain pieni hetki ja sitten kaikki on ohi.
Yksin aina ja ikuisesti...
Vastaukset 11
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=4r6pyR1StYU&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=PqDaDmy18UQ&feature=related
Ja mitä sitten tapahtuu, kun ei enää jaksa tätä samaa...
yrittänyt niin yksinkertaista asiaa kuin pitää kiinni:)
Ei toinen jaksa tehdä sitä yksipuolisesti, tämä on totuus.
En tiedä oliko aloittaja mies vai nainen, vastasin vain omalta kohdaltani.
Itselleni ei suoda edes niitä pieniä todellisia hetkiä:(
Tuon on ihan totta ihmissuhteissa täytyy molempien yrittää. Miksi sulle ei suoda niitä hetkiä? Tosin itsekkin antaisin vaikka mitä että voisin edes yhden kerran jutella hänen kanssaan kunnnolla.
vain hän tietää siihen vastauksen. Kumpa voisin vain vaikka kysyä sitä häneltä:)
Ilmeisesti hän ajattelee minut pahaksi, ylpeäksi, epärehelliseksi jne., hän ei vaan loppujen
lopuksi tunne minua, koska koko aika minkä olen hänet tuntenut, on ollut puoleltani tuskallista tiuskintaa, koska niitä lohdun hetkiä ei ole ollut, sorry nämä rehelliset sanat.:( Hyvää yötä
Silloin pitää tehdä jotakin muuta kun porata saamattomuuttaan täällä.
Ehkä sun kannattaa unohtaa hänet hetkeksi ja miettiä, miten muut ihmiset ympärilläsi kokevat "tuskallisen tiuskinnan"? Onko se välttämätön osa persoonallisuuttasi muutenkin??? Onko se sinusta oikeudenmukaista???
Tiuskimisesta tulee helposti aika epäkypsä vaikutelma, että se on tapa purkaa kaikki pettymyksensä.
Epärehellisyys ehkä vielä pahempi... jos sen vaikutelman saa monta kertaa, vaikutelmaa ei muuta enää oikein mikään.
Sellaista se joskus on, valitettavasti. Elämässä voi tulla joskus paljonkin vastoinkäymisiä peräkkäin.. Ja joskus joutuu olemaan todella yksin. Mut luulen et jossain vaiheessa tulee sit niitä parempiakin aikoja. Ja aikoja jolloin ystäviä ja kavereita on enemmän. Itselläkin sellainen vaihe menossa.. Mut sitä ei tiedä miten tämä muuttuu sit kun ehkä lähden tästä kaupungista muualle, kauemmaksi. Todennäköisesti aika lailla..
Niin...
Kun oliskin vaan joskus mutta, kun aina on ollut ihan tälläistä samanlaista...ja joka asian kanssa.