Ei suunnitelmaa. osa 3

TarinaHerra kirjoitti:

Otin ensin mukavan puulastan joka on Sokevan varmaa laatua jossa ei kyllä ole harjaksia, vaan on mukavat ja sopivan kokoset reijät mihin juuri ja juuri iho pääsee painautumaan. Käskin katsomaa sitä, kysyin että muistaakos se sen, nyökkäs painaen pään jo valmiiksi ales Menin hitaasti lähemmäs silittäen lätkällä persettä, iho pikkasen tärisi sen alla. Aloin kevyesti pikkasen koventaen lämmittelemään toista pakaraa, puna alko nousta hyvin sille. Pää alko painuu vielä alemmas, mutta hiljaa pysy niin kauan kun ensimmäisen kunnolla annoin, polvet notkahti ja voihkas ääneen hiljaa. Kysyin että annoinko luvan notkutella polvia, käskien ne suoraksi laittaa ja antaen kolmen kovan sarjan. Pikkasen vieläkin polvet notkahti, kysyin että keskittykö se nyt kunnolla, antaen kolmen uuden sarjan, edelleen ei polvet oikein pitänet. Käskin nousta, kysyen että eikö se oikein se keskittyminen onnistu, pää alhaalla jotain mungersi. Käskin nostaa päänsä, katsoo silmiin ja vastata kunnolla. Yritti katsella ohi, mutta käskin katsoa silmiin. Puna oli noussut kunnolla ja nolo oli muutenkin. Kädet ei oikein tiennyt missä olis, yritti vakuuttaa että keskittyy kunnolla. Kysyin vielä, että onkos se hyvää käytöstä, että häiritään koko ajan. Yritti painaa päänsä ales, mutta käskin katsoo silmiin. Käskin uudestaan nostaa hameensa ja mennä puuta vasten nojaamaan, aloin samalla tavalla kun toistakin pakaraa, ensin hiljaa sitten siitä koventaen. Parilla kovemmalla kokeillen onko keskittyminen mukana kunnolla, pikkasen voihkas mutta jalat pysy kunnolla.
Kerroin, että kun on lämmitelty kunnolla niin raidotetaan pikkasen, ottaen rottinki piiskan, käskien sen katsomaan sitä. Muistutin että sillähän on yksi rankasu kärsimäti ja ilmoittaen että se kärsitään nyt. Kerroin että se kärsitään sillein että jokasesta iskusta kiitetään asiallisella tavalla ja pyydetään seuraavaa kovempaa. Varmistin vielä että ymmärsi, käskemällä nousta pystyyn ja toistamaan miten sen haluaa kärsiä. Alko olemaan äänenpaino heti opitunlainen, kun hyvin selvästi se sieltä tuli. Käskin meneen samaan paikkaan ja samaan asentoon. Noin kymmeneen mentiin ihan hyvin, sitten alko pikkasen vaikeeta tulemaan kun oli jalkojen kannon kanssa pikkasen ongelmia. Käskin tiukentaa sitä keskittymistä. Perseeseen oli alkanut tulla mukavan olosia raitoja, jotka olivat alkaneet mukavasti heti tummua ilmestyttyään. Seuraavat kymmenen annoin reiden takaosalle, joka näytti suurta keskittymisen vaikeutta tuottavan, laskemisessa alko olemaan kuulemis vaikeutta, jotka jouduttiin uudestaan ottamaan. Viimeset viisi pikkasen muutin helpommaksi, eli käskin pyytämään viiden sarja koko ajan kovennettuna, mutta ei tuntunut kelpaavan kun polvilleen viimesen jälkeen tippu. Käskin nousta ylös. Kun oli noussut ylös, tuli eteeni ja kiitti oikein nätisti niiaten. Annoin pikkasen aikaa olla rauhassa, käännyin lopuksi ja käskin nostaa hameensa. Kysyin että onko toi sen mielestä hyvä nytten. Kiltisti sano että kyllä siihen varmaa pitää vielä antaa. Käskin kääntyä puuta vasten takasin, ottaen puulätkän antaen kummallekin pakaralle noin kymmenen iskua lisää pikkasen laajentaen punasta aluetta samalla. Mukavan näköset oli pikkasen kovemmat iskut, kun harjan reijät erottu hyvin tummempina täplinä, oli vaan todella vaikeeta toi piiskaamine kun meinas perse koko ajan alta mennä pois. Monta kertaa joutu siitä sanomaan, yritti kuulemma parhaansa mutta muutama isku ja sama homma. Kun päästiin valmiiksi laitoin sormen vittuun ja kummastelin sille, että sehän valuu, että sehän ilmeisesti vaatii lisää kun kerta tällein toimii. Todella nolona sen myönsi ja nyt oli sellasta pikkutytön ujoutta mukana. Käskin pystyyn, kun kuulin että joku lenkkeilijä meni läheltä, kummastellen samalla että ei ihmiset paljo ympärilleen katso. Käskin uudestaan nojaamaan, nostamaan hameensa samalla, kerroin että nyt mennään niin pitkälle kun armoa anelee. Aloin rottingilla antaa nopeita iskuja ja ei tainnut kymmeneen ehtiä kun aneli sitä. Käskin ylös kysyen mitä saan jos sitä annan. Meni todella vaikeeksi ja ei tiennyt mitä vois antaa. Käskin uudestaan puuta vasten kertoen että jos se toisella anelulla jo keksis, mitä se voi olla. Tällä kertaa annoin sille puulätkällä, mutta sama homma, kymmeneen päästiin kun aneli. Käskin ylös, kysyen että jokos oli keksinyt vai osaakos se pyytää kauniisti mitä mä haluaisin vai haluaako että pikkasen avustan. Nyökkäs ja todella mallikkaasti neuvoa pyysi, kun ei kuulemma itse sitä tiedä. Kerroin että jonkun omistukseen voisin ottaa ja saa itse päättää minkä antaa mulle omistukseen. Näin todellisen punan nousevan poskille ja lupas itsensä mulle omistukseen jos kelpaa. Hymyilin ja kerroin että kyllä ainakin koulutukseen kelpaa, kysyen että on varmaa silloinkin omistuksessa ja tietenkään omistus ei musta mitään omista, myönsi että niin on. Ojensin käden ja jo sopimukseksi käden puristuksen vaadin, niias Herroitellen ja kiitäen. Käskin pakata kassin ja seuraamaan autolle.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä