Siis mukavaa miesseuraa. No ei täältä varmaan, kun tämä ei kuulemma ole mikään treffipaikka vaikka ei sitä seuraa löydy treffit-osiostakaan. Vika on varmaan siinä etten enää uskalla/jaksa ehdottaa treffejä kellekään enkä ehkä mennä. Yritystä on ollut kuitenkin aika monesti. Ihmisestä kai tulee tällainen, jotenkin kyyninen vaikka onkin tyytyväinen elämänsä muihin asioihin paitsi ei juuri tähän: siis ettei ole miesystävää. Viikolla töiden jälkeen joskus parille lasilliselle, mutta yleensä istun yksin ja ihmettelen onko muillakin samanlaista. Ystäviä kyllä on paljonkin, mutta ei romanttisempaa seuraa. Monihan sitä kyselee että missä te miehet olette. Luulisin että töissä ym. ja kotona lepäämässä, niinhän minäkin.
Kannattaako hakea vai ei?
Itsekseen 52N
6263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
romanttisen suhteen juuri tämän palstan kautta tapahtuneen kohtaamisen kautta. Me emme kuitenkaan olleet toisillemme luodut, joten se päättyi aika nopeasti ja luulen, että entinen naisystäväni tulee tämänkin viestin lukemaan, sillä hän käy täällä osallistumassa keskusteluihin aina silloin tällöin. Joten terkkuja vaan.:-D) Ei kannata luovuttaa, mutta kotoa sinua ei kukaan tule hakemaan.
Mee nyt Tarjoustaloon ja osta itelles hame.
Mitä mä saisin vaihtariksi jos laittaisin oman, ryhdikkään ja fiksun olemukseni peliin.
Dee dee.
hakivat netistä toinen -50 ja toinen 50 treffipalstalta, kumpikin ovat saaneet kaverin itselleen. -50 suunnittelee jo muuttamisesta yhteen uuden rakkaansa kanssa, ovat olleet kaukosuhteessa noin 4 kk.
50 leskinainen myös kaukosuhde, tapaavat vain viikonloppuisin, hän on vielä hieman varuillaan mutta hänkin voisi ajatella yhteistä elämää uuden kaverinsa kanssa .
Itse tässä vaan haaveilee ja antaa elämän kulua. Erosta kun on jo yli 5 vuotta niin alkaa tuo sydänkin jo tervehtyä murtumisestaan ja se kivikova muuri sydämen ympärillä on alkanut rapistumaan pikkuhiljaa. Exän kanssakaan kun ei onneksi ole enää tekemisissä kuin muutaman kerran vuodessa.
Aivan samat tuntemukset itselläni kuin sinullakin, luulen kylläkin että tästä maasta, jossa asun ei varmaankaan löydy mukavaa 50 suomalaista miestä, vaikka enhän ole kyllä etsinytkään.
Kaikki keinot on sodassa ja rakkaudessa sallittuja ja tuskin kukaan siitä ottaa mitään paineita vaikka tämän palstan kautta hakee seuraa.Täällä tuntuu olevan paljonkin fiksuja,kuka ties sopiviakin ehdokkaita ja toisaalta eihän kaikki halua rupatella täällä,mutta lukijoita varmasti riittää.
Liity vain joukkoon tummaan,sillä se oikea kyllä ilmestyy jostain ja jos ei täältä,niin saatphan ainakin virutaali seuraa.
Itse en kuulu niihin fiksuihin kanditittaattehin,mutta höpötän mielellään mukana:)Ja välillä voin ketoilla siitä miten minäkin joskus käyn parilla lasillisella:))
kun moni oli vastannut aloitukseeni omasta tilanteesta kertoen. Samankaltaisessa tilanteessa olevia siis on ja niitä jotka onneksi uskovat, että antoisa ihmissuhde on vielä tässä iässäkin mahdollinen. Muistan kuinka erotilanteessa 8v sitten useat sinkkunaistutut piut paut välittivät miehistä ja eivät tosiaan missään miehiä katsastamassa käyneetkään. Silloin ajattelin, etten ikinä halua enkä voi tulla sellaiseksi - polte toisen syliin oli niin kova. No nyt kumminkin olen sellainen nainen jolle mielenrauha, työ ja rauhalliset koti-illat ovat se kaikkein tärkein. Ravintolaan kun menee niin on sellainen fiilis että joopa joo, tää on jo nähty eikä täältä mitään löydy. On alkanut arvostaa itseään ja vaatii mieheltä aika paljon - enkä tarkoita ulkonäköä vaikka onhan silläkin oma merkitys. Sitten hymyilyttää, menee kotiin ja unohtaa koko asian vähäksi aikaa. Itse asiassa ihan ok niin.