Olen totaalisen kyllästynyt tähän sairauteen, lääkkeiden nostamisiin, laskemisiin ja vaihtoihin. Olen kyllästynyt lässyttämään samat asiat jokaiselle hoitsulle ja lekurille ja kuntelemaan heiltä mitä ihmeellisimpiä neuvoja. Sieltä on tullut kaikki mahdollinen lähtien viinasta, tervasta ja saunasta, päättyen lasten hankintaan. Ja tietysti sitä lässytystä on saanut myös kuunnella; "ole armollinen itsellesi, anna aikaa, kyllä kaikki on jossain hyviä". Voi perseen suti! Nyt on taas lääkkeen vähennys menossa ja olo taas paskempi kuin aikoihin. Kuolema häilyy mielessä, tulevaisuus on täynnä vaatimuksia joita en haluaisi täyttää. Eilen illalla kävin taas pitkällistä pohdiskelua ja lopputulos on se, ettei tästä ole mitään ulospääsyä. Jahka lääkitys tästä suunnitelman mukaisesti loppuu, en enää ikinä halua syödä niitä mömmöjä. Niistä on haittaa vähintään yhtä paljon kuin hyötyä. Keskustelut sairaanhoitajan kanssa saa myös loppua, ne on ollut turhaa paskan jauhantaa alusta loppuun. Kukaan ulkopuolinen ei voi minua auttaa. En tule koskaan tekemään itsemurhaa, koska olen sen luvannut sekä äidille, puolisolle, että Jumalalleni. Tässä sitä sitten vaan ollaan, jumissa omassa elämässään. Raahustan päivästä toiseen, teen työni ja olen kuten kuuluu. Mikään ei tunnu miltään, ei hyvältä joskaan ei pahaltakaan. Iltaisin makaan sängyssä ja rintaa puristaa, odotan kuolemaa joka lienee vielä kaukana. Välillä sitä miettiin, että mitähän järkeä tässäkin on.
nyt loppu lääkkeiden popsinta!
sdfggfhjhk
10520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tänään lääkkees
Mitäs ajattelit sitten tehdä auttaaksesi itseäsi? Lääkkeiden lopetus toimii joillakin, vaikea sano siihen mitään. Itse en lopettaisi, vaikka niitä onkin rukattua ylös ja alas ja kokeilut sitä ja tätä. Kunnon terapiasta voisi olla varmasti hyöytyä koulutettu terapeutti on hiukan eri asia kuin sairaanhoitaja.
Oikeastaan en tiedä mitä voisin enää tehdä. Elän kaikin puolin niin kuin pitääkin ruoan, liikunnan ja levon suhteen. Yritän ajatella positiivisesti ja vaatia itseltäni sopivasti. Mulle ei ole koskaan tarjottu mitään "kunnon" tetrapiaa, kai sitä olis tarjottu jos siitä olis hyötyä. Sairaanhoitajan kanssa olin just juttelemassa, oli aika eri mieltä näistä lääkesuunnitelmista ja sanoi varaavansa ajan lääkärille. Vaihtoehtoja lienee kaksi, joko syön lääkkeitä koko loppuikäni ja mieliala ajelee vuoristorataa tai sitten elän tasaisen harmaata elämää ilman lääkkeitä.
Psykoterapiasta puhutaan paljon, vaan mitä siellä sitten oikein tapahtuu? Ei mulla ole mitään sanottavaa, siellä sitä sitten vaan istutaan kiusaantuneessa hiljaisuudessa.
Aloittaja kirjoitti: "... Mulle ei ole koskaan tarjottu mitään "kunnon" tetrapiaa, kai sitä olis tarjottu jos siitä olis hyötyä..."
No ei todellakaan ole kunnon terapian tarjoamattomuus kiinni siitä, etteikö siitä olisi hyötyä.
Valitettavasti asia on niin, että julkisella sektorilla säästösyistä kusetetaan potilaita luulemaan, että ainoa keino psykoterapian (ei mitään hoitajan luona käytyjä lässytyssessioita) voi saada ainoastaan hakemalla KELA:n psykoterapiatukea jonka avulla potilas sitten itse hankkii psykoterapiansa yksityissektorilta.
Ehdotan, että pyydät kirjallisesti itsellesi KIRJALLISEN HOITOSUUNNITELMAN - ja kerro pyynnössäsi, että siä haluat psykoterapiaa etkä mitään hoitajan tapaamisia koska niistä ei sinulle(kaan!) ole mitään hyötyä ollut.
Mainitse pyynnössäsi myös, että lain mukaan asuinkunnan (käytännössä sairaanhoitopiiri) on velvollinen järjestemään tarvittava hoito jokaiselle hoidon tarpeessa olevalle, eikä psykoterapia ole tässä asiassa mikään poikkeus.
Edes kunnan raha- tai resurssipula ei ole lain mukaan pätevä syy jättää tarvittava hoito antamatta.
Ts. Sinulla on oikeus maksuttomaan psykoterapiaan tyhjänpäiväisten hoitajatapaamisten sijaan.
Muista kuitenkin, että vaikka masennuslääkkeet eivät ole mitään ihmepillereitä joilla kenen tahansa masennus kaikkoaa, niistä kuitenkin on monelle paljon apua ja hyötyä.
Psykoterapiassa voisit puhua siitä mistä olet täälläkin kertonut. Kummasti sitä puhuttavaa kuitenkin löytyy kunhan vain luottamus psykoterapeuttiin syntyy.
Kuullostaa niin tutulta,itse olin muutamia vuosia sitten vastaavassa tilanteessa, ihan samoja ajatuksia oli minullakin. Se ajatus oli päällimmäisenä että: -Ei enää ikinä-. Lääkkeistä eroon pääseminen oli kyllä kovan työn takana,ja eroon pääsemisen jälkeenkin oli pitkään vaikeeta.
Muista että vaikka tuntuu vaikeelta ja toivottomalta, niin siitä on suunta vaan ylöspäin. Vähän kerrassaan ylöspäin.
_On_ mahdollista voida hyvin ilman lääkkeitä.
http://masennus.nettisivu.org/mietittavaa/laakevieroitus/
-
http://masennus.nettisivu.org
et saatas jotain mielenkiintoo ja vaihteluu "tolloelämään". "Tolloelämä" = putkiaivoajattelun lopputulos. Joten maailma olisi paljon miljoonin verroin ihanampi ja mahtavampi paikka elää ja tehdä mielenkiintoisia asioita, jos ei putkiaivoja olisi lainkaan. Valitettavasti putkiaivojen eli tylsyyden kuninkaiden ja kuningattarien osuus on maailmassa sen verran suuri ettei voi muuta kuin ihmetellä putkiaivojen liukuhihna-ajattelua. LUOVUUS KUN TUHOTAAN MAAILMASTA NIIN JÄLJELLE JÄÄ TYHJÄ MUSTA KAMMIOKUILU, JOTA PORATAAN KOKO ELÄMÄN AJAN SYVEMMÄKSI. mUUTA EI OO EI. TYLSYYTTÄ JA LIUKUHIHNAA, LIUKUHIHNAA JA TYLSYYTTÄ, YKSINKERTAISUUTTA, YKSINKERTAISUUTTA,.... ja sitten lääkkeet niin ajatusmaailma hukkuu pillereihin,......
Lääkkeet lopettamalla maailma on kaunis ja terve. Mitä enemmän lääkkeitä lopetetaan ja aivot saavat takaisin puhtautensa ja vapauden myrkyistä ja kemioista, niin sen paremmin ihminen voi.
JOTEN SUORAAN SANOTTUNA NIIN LÄÄKKEET EIVÄT AUTA, VAAN NE SAAVAT AIKAAN PAHOJA HAITTAVAIKUTUKSIA. ELIMISTÖ MYRKYTTYY, MAKSA SAIRASTUU, MUNUAISET MENEE, MAHALAUKKU TUHOUTUU, SUOLISTO VUOTAA VERTA, HAIMA TULEHTUU, AIVOT TOIMIVAT VÄÄRIN, HUIMAA, PYÖRRYTTÄÄ, VALVOTTAA, VÄSYTTÄÄ, HEIKOTTAA, TÄRISTÄÄ, HIKOILUTTAA, SYDÄN TYKYTTÄÄ, TURVOTTAA, IHO KIHELMÖI, LIHOO, PAINO NOUSEE SIIS KAIKEN AIKAA, KOLESTERLIARVOT KASVAVAT, VERENSOKERIARVOT KOHOAVAT LIHAVUUDEN MYÖTÄ, NÄKÖ MENEE, JNE......PAHIMMASSA TAPAUKSESSA SEURAA ÄKKIKUOLEMA.
..muuta. Mulla vähän sama fiilis. Juuri yhtä lääkettä tässä lopettelemassa. Elämä tuntuu tosiaan paskalta ja velvollisuuksien täyttämältä. Monesti mietin, että mitä helvetin järkeä tässä oravanpyörässä on. Joitakin terveydenhuollon ammattilaiset pystyvät auttamaan, joitakin ei. Se on fakta. Loppupeleissä sä olet kuitenkin yksin taakkasi kanssa. Joko sä selviät siitä hyvin, huonosti tai sitten et yksinkertaisesti selviä ollenkaan, ajan kanssa tai ilman. Sama kohtalo mulla ja monilla muilla. Tsemppiä ja onnea meille. What else can we do...?
Kiitos teille, mukava kuulla järjen ääntä silloin kun oma järki on jäässä. Minulle halutaan nyt tehdä jotain psykologisia testejä(?), mitä ikinä se sitten mahtaakaan tarkoittaa. Myönnän että olen huono vaatimaan yhtään mitään, en ole koskaan pitänyt itseäni tarpeeksi sairaana. Siksi jokainen valoisampi hetki tuntuu takaiskulta, koska sitten en ainakaan tule saamaan hoitoa. Äitini on sairastanut vaikeaa masennusta toistakymmentä vuotta ja tietysti vertaan omaa sairauttani häneen. Hänen rinnallaanhan minä kuitenkin olen aika terve. Asiaa ei tietenkään auta se, että hän kokee minun sairauteni omaksi syykseen ja vähättelee sitä koska ei haluaisi minun olevan niin sairas. Meillä on siis tämä hulluus verissä :P
Olen tässä hoinut selviytymissuunnitelmaani. Nyt aion antaa aikaa toipumiselle. Jos selviän tästä itsekseni niin hieno juttu, mutta jos siltä näyttää, aion myös vaatia kunnon hoitoa, kiitos rohkaisunne!
Voiskohan tuota oravanpyörää jotenkin heilauttaa, oikein kunnolla? Esimerkiksi matkustamalla etelämmäs/ulkomaille lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa, punnitsemalla nykyisiä elämänarvoja, odotuksia ja asenteita. Tekemällä jotain aivan uutta tai normaaleista rutiineista poikkeavaa, vaihtamalla työn kevyempään tai mieluisampaan. Liikuntaa voi lisätä, ruokavaliota kehittää ja ystäväpiiriä muuttaa? Keinoja on, jos vaan löytyy voimia ja ripaus rohkeutta. Ei siihen lääkkeitä tarvita, ainakaan loputtomasti..
Ymmärrän miksi sair.hoitaja ei ollut samaa mieltä lääkkeiden lopetuksesta. Lääkkeiden lopetus voi joillakin johtaa äkkinäisiin päätöksiin, kuten itsarin tekoon.
Tiedän kuitenkin myös ettei näistä keskusteluavuista tosiaan usein mitään apua ole. Puhut samat asiat eri tyypeille monta kertaa ja aina ne yrittää löytää sieltä jotain syytä miksi sinä olet masentunut ja sitten kun se on selvitetty monien miljoonien keskustelujen jälkeen niin kaiken pitäisi olla taas hyvin. Tosiasiassa ne "terapoijat" kyllästyy suhun jo ennen ku olet puolivälissä keskusteluja.