Eikös EOA esittänyt jo jossain vaiheessa tyytymättömyyttään siihen, miten paljon nimenomaan lastensuojeluun liittyvät kantelut ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Sitä ei tarvitse ihmetellä ollenkaan, niin törkeää laittomuutta ja mielivaltaa lastensuojelun asiakkaisiin kohdistuu, mutta myös muut valitukset ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Kuinka ollakaan... Muuten TS:n juttu on lällyn lällyn potaskaa, mutta lukuihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Mikä oikeusvaltion merkki se on, jos kanteluista huolimatta ihmiset eivät saa oikeutta asialleen? Onhan se kiva, että oikeusvaltiossa saa valittaa ja kannella - ilman mitään tuloksia tosin, koska viranomaisilla on rajaton valta ainakin hallinto-oikeuksien alaisissa asioissa:
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/paakirjoitus/160928.html
"Kantelut kuuluvat oikeusvaltioon
Turun Sanomat 21.9 2010 02:40:24
Viranomaisiin ja muihin julkisen vallan toimijoihin kohdistuvat valitukset ovat lisääntyneet 2000-luvulla rutkasti. Vaikka suomalaiset ilmaisevat tyytymättömyyttään nyt ahkerammin kuin kenties koskaan, johtopäätösten teossa kannattaa olla varovainen.
Kantelut eduskunnan oikeusasiamiehelle lisääntyivät 78 prosenttia ja oikeuskanslerille 37. Kuluttajariitalautakunnalle jätettyjen valitusten määrä kasvoi 50 ja Valviralle eli sosiaali- ja terveysalan valvontavirastolle 80 prosenttia.
Nouseva trendi on saatu tuta myös Julkisen sanan neuvostossa, Asianajajaliitossa ja sisäasiainministeriössä. Kansalaisten vankkaa luottamusta nauttivan poliisin toimista tehtiin viime vuonna puolta enemmän kanteluja kuin vuosikymmen sitten (TS 19.9.).
Määrälliselle muutokselle löytyy monta selitystä. Sähköpostin aikakautena valitusten tekeminen on helpottunut. Kynnystä on todennäköisesti madaltanut myös lisääntynyt asiointi viranomaisten kanssa.
Aiheettomien kanteluiden luku ei ole noussut kokonaismäärän tahdissa. Ainakin oikeusasiamies Petri Jääskeläinen torjuu tulkinnan, että viranomaiset tekisivät aikaisempaa useammin virheitä. Samaan hengenvetoon hän korostaa, ettei turhia kanteluita ole.
Jääskeläinen on epäilemättä oikeassa. Kantelut kuuluvat olennaisena osana demokratiaan ja oikeusvaltioon. Kansalaisilla pitää olla mahdollisuus valittaa viranomaisten ratkaisuista tai saamastaan kohtelusta, vaikka se sitoo voimavaroja, aiheuttaa kuluja, eikä läheskään aina osoittaudu yhteiskunnan kannalta kovin perustelluksi.
Oikein ymmärrettynä kantelut auttavat viranomaisia puuttumaan epäkohtiin, jotka muutoin jäisivät tietymättömiin. Eli niin kuin oikeusasiamies sanoo, nyt hallinnon valvojilla on yli viisi miljoonaa pientä asiamiestä ympäri Suomea."
KESKUSTELU JUTUSTA
Mikä oikeusvaltion merkki se on, jos kanteluista huolimatta ihmiset eivät saa oikeutta asialleen? Onhan se kiva, että oikeusvaltiossa saa valittaa ja kannella - ilman mitään tuloksia tosin, koska viranomaisilla on rajaton valta ainakin hallinto-oikeuksien alaisissa asioissa:
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/paakirjoitus/160928.html
"Kantelut kuuluvat oikeusvaltioon
Turun Sanomat 21.9 2010 02:40:24
Viranomaisiin ja muihin julkisen vallan toimijoihin kohdistuvat valitukset ovat lisääntyneet 2000-luvulla rutkasti. Vaikka suomalaiset ilmaisevat tyytymättömyyttään nyt ahkerammin kuin kenties koskaan, johtopäätösten teossa kannattaa olla varovainen.
Kantelut eduskunnan oikeusasiamiehelle lisääntyivät 78 prosenttia ja oikeuskanslerille 37. Kuluttajariitalautakunnalle jätettyjen valitusten määrä kasvoi 50 ja Valviralle eli sosiaali- ja terveysalan valvontavirastolle 80 prosenttia.
Nouseva trendi on saatu tuta myös Julkisen sanan neuvostossa, Asianajajaliitossa ja sisäasiainministeriössä. Kansalaisten vankkaa luottamusta nauttivan poliisin toimista tehtiin viime vuonna puolta enemmän kanteluja kuin vuosikymmen sitten (TS 19.9.).
Määrälliselle muutokselle löytyy monta selitystä. Sähköpostin aikakautena valitusten tekeminen on helpottunut. Kynnystä on todennäköisesti madaltanut myös lisääntynyt asiointi viranomaisten kanssa.
Aiheettomien kanteluiden luku ei ole noussut kokonaismäärän tahdissa. Ainakin oikeusasiamies Petri Jääskeläinen torjuu tulkinnan, että viranomaiset tekisivät aikaisempaa useammin virheitä. Samaan hengenvetoon hän korostaa, ettei turhia kanteluita ole.
Jääskeläinen on epäilemättä oikeassa. Kantelut kuuluvat olennaisena osana demokratiaan ja oikeusvaltioon. Kansalaisilla pitää olla mahdollisuus valittaa viranomaisten ratkaisuista tai saamastaan kohtelusta, vaikka se sitoo voimavaroja, aiheuttaa kuluja, eikä läheskään aina osoittaudu yhteiskunnan kannalta kovin perustelluksi.
Oikein ymmärrettynä kantelut auttavat viranomaisia puuttumaan epäkohtiin, jotka muutoin jäisivät tietymättömiin. Eli niin kuin oikeusasiamies sanoo, nyt hallinnon valvojilla on yli viisi miljoonaa pientä asiamiestä ympäri Suomea."
KESKUSTELU JUTUSTA
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyse on oikeasti siitä, että ihmiset ovat valistuneet lastenkin eduista ja oikeuksista omaan hyvinvointiinsa. Nyt ei jäädä sivusta ihmettelemään, miksi "Maija" oireilee koulussa tai kerhoissa tms. Varhainen puuttuminen on päivän sana niin biovanhemmilla kuin niilläkin jotka näkevät, että lapsi ei voi hyvin. Ja jos puututaan perheen suvereniteettiin, niin johan nousee häly, vaikka puuttuminen onkin välttämätöntä lasten edun vuoksi.
Ongelmana on se, että näkemykset lapsen edusta ovat usein ristiriidassa vanhempien näkemysten kanssa, jolloin syntyy ristiriitoja biovanhempien ja ls-työntekijöiden välillä siitä, onko ls-toimet tarpeellisia ja minkälaisia ne olisivat. Tätähän koko palstakirjoittelu onkin. Omat vanhemmat eivät näe toimissaan mitään vikaa ja toisaalta ulkopuolinen näkee paljonkin. Toisaalta taas ulkopuolinen näkee tilanteen ulkopuolisena täysin virheellisenäkin, jolloin syntyy käsitys huostahullujen maasta.
Tosiasia kentällä koettuna on se, että suuri osa ls-toimista ovat erityisen välttämättömiä ja osassa olisi voitu edetä kevyemmin. Mutta kuka osaa määritellä nämä oikeat toimet, kun vanhemmilta ei aina saa oikeaa tietoa ja toisaalta taas tietoja pimitetäänkin?
Toiset vanhemmat toivoisivat yhteiskunnalta lisätukea kasvatustyöhön ja toiset eivät mitenkään salli puututtavan heidän käsitykseensä kasvatustyöstään. Ja jos sitten varhaiseen puuttumiseen joudutaan, on sekin toisaalta toivottua, mutta sitä eivät saa määrittää ne, jotka sen tarpeen tunnistavat, vaan ne jotka sitä eivät hahmota.
"Varhainen puuttuminen on päivän sana niin biovanhemmilla kuin niilläkin jotka näkevät, että lapsi ei voi hyvin. Ja jos puututaan perheen suvereniteettiin, niin johan nousee häly, vaikka puuttuminen onkin välttämätöntä lasten edun vuoksi. "
Täällä kirjoittaa vanhempia, jotka ovat varhain läheteneet hakemaan apua lapselleen, koska ovat nähneet lapsen avun tarpeen, mutta ainoa tarjottu apu on ollut huostaanotto peruspalvelujen puutteen takia, EI SEN TAKIA, että kotiolot olisivat jotenkin sairastuttaneet lapsen tai vanhempien kasvatusotteissa olisi ollut moitteen sijaa.
"Ongelmana on se, että näkemykset lapsen edusta ovat usein ristiriidassa vanhempien näkemysten kanssa, jolloin syntyy ristiriitoja biovanhempien ja ls-työntekijöiden välillä siitä, onko ls-toimet tarpeellisia ja minkälaisia ne olisivat. "
Ei todellakaan ole kyse tuosta! Kun peruspalvelujen puutteesta päädytään laittomaan huostaanottoon, vanhempien ei tarvitse myöntää sellaisia virheitä, joita heissä ei ole olemassakaan. Monet rehelliset ja rohkeat ls-työntekijät eivät edes yritä tuossa vaiheessa syyllistää vanhempia, vaikka huostaanottoon päädytäänkin. Mutta kaikki sossut eivät ole yhtä rohkeita ja rehellisiä, vaan lähdetään keksimään olemattomia vikoja ja puutteita, että huostaanotto saataisiin näyttämään hallinto-oikeudessa lain mukaan tehdylle. Tähän valehteluunko vanhempien olisi lähdettävä mukaan? Miksi?
Jos taas hyvät ja rakastavat vanhemmat ovat menettäneet otteensa lapseen ja kasvatus on lähtenyt jotenkin väärille urille, niin kaiken oikeudenmukaisuuden nimissä siihenkään ei tarvita huostaanottoa! Katso vaikka jotain ulkolaista tv-sarjaa, joita tulee eri kanavilta useitakin, miten varsin kevyellä ohjauksella perheen tilanne korjataan oikeille uomilleen ja täysin ilman huostaanottoa! Tässä Suomessa on tehty vakava virhe, että huostaanottoihin on ikinä lähdetty tuollaisissa tilanteissa. Kyse on siis niiden kuuluisien avohuollon tukien puutteesta, joita paljon on kansanedustajienkin ja muiden vastuuhenkilöiden taholta vaadittu uudelleen käyttöönotettaviksi. Ja lisää voisi kehittää sen sijaan, että suurimmassa osassa kuntia ainut avohuollon tuki on lumetuki, jota perhetyön muodossa perheille tarjotaan, oli ongelma lopulta millainen tahansa, eikä perhetyöllä ole mitään mahdollisuutta sen korjaamiseen.
"Mutta kuka osaa määritellä nämä oikeat toimet, kun vanhemmilta ei aina saa oikeaa tietoa ja toisaalta taas tietoja pimitetäänkin? "
Mihinkähän tuollainenkin väite perustunee... Ls-työntekijöiden on mahdollista käyttää millaista mielivaltaa tulkinnoissaan tahansa, joten joskus tuntuu olevan ihan sama, millaista OIKEAA tietoa heille perheestä annetaan. Mitä tietoa vanhemmat voivat pimittää? Siis ihan oikeasti: mitä? Kun vanhemmat ovat itse lähteneet hakemaan apua lapselle, jonka saamiseen hänellä on täysi oikeus jo perustuslainkin mukaan täysin ilman huostaanottoa, niin mitä tarvetta vanhemmilla edes on minkään asiaan vaikuttavan tiedon pimittämiseen?
"Toiset vanhemmat toivoisivat yhteiskunnalta lisätukea kasvatustyöhön ja toiset eivät mitenkään salli puututtavan heidän käsitykseensä kasvatustyöstään."
Katso edellä olevaa vastausta, että rakastavien vanhempien kasvatustyöhön ei ole mitään oikeutta huostaanotolla puuttua, kun lapsella on joka suhteessa hyvä koti. Ongelmat kasvatuksessa eivät ikinä olisi silloin saaneet olla syy huostaanotolle, ei ikinä! Oikea lapsen etu on silloin se, että vanhempia ohjataan niissä asioissa, joissa apua tarvitsevat. Moni lapsi on vakavasti traumatisoitu turhalla huostaanotolla ja sijoituksella täysin valvomattomiin oloihin, siitä minulla ja lukemattomilla muilla on omakohtaista kokemusta.
"Ja jos sitten varhaiseen puuttumiseen joudutaan, on sekin toisaalta toivottua, mutta sitä eivät saa määrittää ne, jotka sen tarpeen tunnistavat, vaan ne jotka sitä eivät hahmota."
Vai hahmotusvaikeuksista kärsivät vanhemmat muka saavat päättää huostaanotosta! Tuo nyt on hulluin väite, mitä on aikoihin kuultu. Eihän perheellä ole mitään mahdollisuutta Suomessa edes peruspalvelujen puutteen takia tehtyä huostaanottoa vastaan! Ei edes silloin, kun jopa sossut myöntävät, että kotioloissa ei ole perusteita huostaanotolle. Ihan oikeaksi oikeusvaltioksiko sinä Suomea näissä asioissa kuvittelet?
"Ongelmana on se, että näkemykset lapsen edusta ovat usein ristiriidassa vanhempien näkemysten kanssa"
Kyse ei nimenomaan ole siitä, vaan pelkästään puutteesta tarjolla olevien palvelujen tarjonnassa lapselle oikean avun saamiseen.
Eihän tuossa tarvittaisi ls:a ollenkaan, jos lakeja noudatettaisiin eli lapset saisivat tarvitsemansa peruspalvelut juuri niin kuin perustuslaissa sanotaan.
Kirjoittaja "Mikä oikein" lietsoo juuri sitä väärää asennetta, että ristiriidat olisivat muka ymmärtämättömissä, kieroissa, valehtelevissa, tietoja pimittävissä vanhemmissa, jolla nimenomaan vanhempien mielipiteitä on mitätöity ja estetty rehellinen puhe julkisuudessa niiltä vaikeilta epäkohdilta, joita nykyjärjestelmään sisältyy.
Tutustupa YK:n ihmisoikeuksien julistukseen, onko vanhempia kohtaan oikein tuollainenkaan asenne! Onko oikein, että Suomessa on jokin ihmisryhmä, jolla ei ole tasavertaisia ihmisoikeuksia muihin nähden? Onko oikein, että kaikkia ei kohdella tasavertaisesti lain edessä? Varmaankin vastustat sitäkin, että vanhemmilla on oikeus julkistaa kaikki sossun "salaiset asiakirjat", joihin vetoamalla aina vanhempien mielipiteitä julkisuudessa mitätöidään. Vai luotatko niin sokeasti sossujen ammattitaitoon mielestäsi tärkeimmässä kohden eli siinä, että he kyllä vaikka valehdellen osaavat perustella kaikki toimensa niin, että ne menevät läpi hallinto-oikeudessa?
Sekö on lapsen etu, että sinäkin mitätöit täällä omien vanhempien asiantuntemusta henkilöinä, jotka kuitenkin lapsensa kaikkein parhaiten tuntevat ja näin ollen myös useimmiten ymmärtävät parhaiten, mikä lapsen etu on ja mikä sitä ei ole? Nykyistä mielivaltaako sinä kannatat ja se on mielestäsi lapsen ehdoton etu?
Tosiasia on, että vaiennettuja, mitätöityjä vanhempia ei kuunnella, mutta rankkaankin mielivaltaan sortuneita ls-työntekijöitä kyllä siitäkin edestä. Näin on ls-työn suunnittelun osalta, ja suunnittelun pelkkiä ideaali-ihanteita käytetään julkisuudessa kertomaan, millaista ls-työ käytännössä muka on.
Tuo on pahimmillaan ihmisoikeuksien vastaista rikollisuutta lapsia kohtaan, koska Suomessa ei "puututa yksittäistapauksiin", vaikka kokonaisuus koostuu nimenomaan yksittäistapauksista niistäkin, joissa lapsen elämää on tuhottu vuosiksi eteenpäin sillä mielivallalla, jota sinäkin silmät sokeina kumarrat.
Eikö "Mikä oikein?" seuraa aikaansa?
Nythän KASTE-hankkeen myötä on varhainen puuttuminen muutettu varhaiseksi tukemiseksi!
Jos se toteutuu, niin siinä moni sijaishuollon edustaja joutuu nuolemaan ahneita näppejään.
siitä..." -kirjoittajalle:
Alla olevassa linkissä löytyvän perheen tilanteessa moni kunta olisi tehnyt huostaanoton jo silloin kun todettiin lapsen masennus, eikä kunnalla ollut tarjota siihen hoitoa. Varmasti äiti vielä siinä vaiheessa olisi vastustanut huostaanottoa. Kysymys sinulle kuuluukin, olisiko siinäkin tapauksessa ollut kyse vain ls:n ja vanhemman välisistä näkemyseroista lapsen huostaanoton suhteen?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9365797
Moni murkku uhmaa rajustikin ihan vain teiniuhmaansa, mutta ls:ssa ei hyvällä silmällä sitä aina katsota, vaikka kyse olisi aivan normaaliin kehitykseen kuuluvasta uhmasta ja kokeilunhalusta.
Masennukseen voi olla kymmeniä muita syitä myös kuin aina vain huonot kotiolot, kuten helposti väärin tulkitaan. Esim. tuttavaperheeni poika pelasi A-junnuissa jääkiekkoa, mutta jotkin erimielisyydet valmentajan ja joukkuejohdon kanssa vetivät lapsen aika syvään masennukseen jossain vaiheessa, eikä syy todellakaan ollut kotona! Lopulta hän lopetti monivuotisen harrastuksensa, keskeytti opiskelun ja äiti oli jo valtavan huolissaan tuossa vaiheessa.
Hänellä kuitenkin oli tietoa varoa nykylastensuojelua, hän ei edes unissaan nähnyt sitä vaihtoehdoksi. Uhmakkuus ja sekoilu kesti pari vuotta. Äiti oli välillä hermoromahduksen partaalla, mutta lopulta äidin antama tuki (ja nalkutus :)) riittivät ja nyt nuori mies on palannut taas ruotuun; jatkaa opiskelua, asuu kotona ja kaikki on OK. Tuskin hekään huostaanotolta olisivat välttyneet, jos äiti olisi ymmärtämättömyyttään kääntynyt ls:n puoleen. En usko, että huostaanotto olisi ikinä auttanut tuotakaan perhettä siihen tilanteeseen, jossa he tällä hetkellä ovat.
Mutta todennäköisesti h eistäkin joku sijaishuollon edustaja olisi kirjoittanut, miten "ihan varmasti huostaanotto oli aiheellinen, paremminkin se olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin".
VARMASTI heitäkin olisi auttanut lapsen masennukseen tarjottu terapia, mutta koska äiti tiesi, että sitä ei ole, eikä muitakaan tukia, hän osasi karttaa kaikkia viranomaisia. Pahimmassa tapauksessa tuokin lapsi olisi joutunut huonoon laitokseen sijoitetuksi ja siellä väärällä kohtelulla traumatisoiduksi, jos apua olisi edes haettu. Se on sitten eri asia, mitä psykologit sanovat, että hoitamatta jäänyt masennus saatta oireilla joskus myöhemmässä elämässä... Mutta toivottavasti Suomen perustuslakia kunnioitetaan jo uudelleen siinä vaiheessa.
Lastensuojelussa käytetty toiminta tapa varhainen puutuminen eli kiireelinen sijoitus, sen jäkeen sosionomit alkavat tukemaan perhettä kasvatus ja opetusasioissa. Nahistelu tilanne jota pienillä lapsilla on jatkuvasti voidaan kirjata hakkasi tai löi toista lasta , jotkut välkyt sitten lukevat näitä papereita päätävät perheen asioista.
varpuilija asialla ........
juuri sitä tavallista ja niin tunnusomaista varpu -liirumlaarumia
millä perusteella on tähän suomalaisyhteiskuntaan ajettu todella
voimallisesti ja epädemokraattisesti
ddr- ja neuvostoliittomainen yhteiskunta järjestelmä.
niin kauan kuin tämä varpuilu ja urpuilu
ei ulotu viranomaisten, päättäjien, poliitikkojen omaan elämään eikä lähipiiriin
varpuilijat saavat erittäin rauhassa
varpuilla varpuilunsa taviskansalaisten perheissä ja piirissä.
ja perusteena varpuilulle ja sen voima- ja pakkokeinoille käytetään tietenkin
etteivät kansalaiset ymmärrä omaa
eivätkä ainakaan missään nimessä omien lastensa parasta.
p.s
olisiko myös pohjoiskorealaisuutta suomalaisvarpuilussa hiukkasen ehkä
mausteena mukana ..........
oikeuteen se kansalaisen oikeus viranomaisia vastaan supistuukin. Sekö muka on oikeusvaltion periaatteiden mukaista, että saa valittaa ilman korjauksen ja korvauksen saantimahdollisuutta siihen, mitä lapsi on joutunut viranomaismielivallan takia kärsimään?