Jotkut kunnat tekevät laittoman huostaanoton jo siinä vaiheessa kun lapsella ilmenee jonkin sellaisen peruspalvelun tarvetta, jota sillä ei enää ole tarjota. Joku toinen jättää vielä siinä vaiheessa huostaanoton tekemättä, koska laitonhan se olisi joka tapauksessa.
Huonoin mahdollinen onnenkantamoinen heittää lapsen hyvästä kodista huonoon laitokseen pahoinpideltäväksi, vähän paremman onnen myötätuulessa laittoman huostaanoton jälkeen edes laitos on siedettävä, hyviäkin löytyy toisinaan. Lapselle avun saaminen ei kuitenkaan pitäisi olla sattuman ja hyvän tuurin varassa.
Tässä yhden perheen kokemus HS:n mielipidekirjoituksista tänään:
"Poikani huostaanotto toi toivoa
Poikani ollessa 12-v hänen käytöksensä muuttui uhmakkaaksi ja tottelemattomaksi. Urheilulliset harrastukset jäivät pois, kaveripiiri vaihtui, hän alkoi kokeilla tupakkaa ja oli tottelematon.
Aloin heti hakea hänelle apua lukuisista sosiaali- ja terveydenhuollon instansseista. Hänellä todettiin lievä masennus, joka j ätettiin hoitamatta, koska ei ollut resursseja. Soitin yhä satoja puheluja, kirjoitin kunnan ls:n esimiehelle ja yhteiskunnan päättäville viranomaisille.
Lapseni käytös paheni, ja hän alkoi olla öitä pois kotoa. Päihteiden käyttö lisääntyi. Hän alkoi kokeilla huumeita ja hakeutui ikäistään vanhempaan rikolliseen seuraan ja teki lopulta itsekin rikoksia.
Noin kahden vuoden ajan viikonloppuni kuluivat siihen, että etsiskelin häntä ja pelkäsin jotain pahaa tapahtuneen. Vaadin hänen sijittamistaan, mutta sain kuulla suoraan, että kaupungilla ei ole rahaa. Lopulta hänet otettiin huostaan ja sijoitettiin.
Mielestäni tilanteemme ajautui tähän, koska en saanut asetettua rajoja itseäni päätä pidemmälle isolle pojalle. Olisin tarvinnut avohuollon tukitoimia, konkreettista apua kotiin ja pojalle säännöllistä keskusteluapua.
Olen yksinhuoltaja. Poikani on kasvanut koko ikänsä ilman isää ja siksi toivoin myös miespuolista tukihenkilöä.
Sain kuitenkin huomata, että avohuollon tuki on hyvin niukkaa ja painottuu sosiaalitoimessa käytyihin keskusteluihin. Näiden ongelmien ehkäiseminen olisi kuitenkin ollut huomattavasti helvempaa.
Tiedän lukuisia vastaavassa tilanteessa olevia nuoria ja perheitä. Sosiaalitoimessa tarjotaan ei-oota, mikä ei ole työntekijöiden syytä. Vastuu kuuluu kunnille ja yhteiskunnalle. Perheiden ja lasten ongelmien hoitaminen niiden kärjistyttyä vaatii usein kalliin huostaanoton. Avohuollon tukitoimena tarjottujen palveluiden hinta on vain murto-osa kuluista.
Näiden vuosien aikana oma jaksamiseni oli koetuksella, ja ajauduin lopulta hetkellisesti työkyvyttömäksi. Hain lopulta itselleni apua, jota sainkin välittömästi. Kehotan samojen ongelmien kanssa painivia tähän, koska väsyneenä ei jaksa olla lapselleen avuksi.
Ls-laitoksia kritisoidaan lasten huonosta kohtelusta ja siitä, että ne ovat oivallinen bisnes. Minä haluan esittää kauneimmat kiitokseni poikaani hoitaville ja ohjaaville työntekijöille. Työnne on raskast aja epäkiitollista, ja kiitosta tulee harvoin. Poikani tilanne on edelleen vaikea, ja koen olleeni hankala vanhempi, mutta olette antaneet minulle toivoa. Kiitos siitä!
Muurrosikäisen äiti "
Huonoin mahdollinen onnenkantamoinen heittää lapsen hyvästä kodista huonoon laitokseen pahoinpideltäväksi, vähän paremman onnen myötätuulessa laittoman huostaanoton jälkeen edes laitos on siedettävä, hyviäkin löytyy toisinaan. Lapselle avun saaminen ei kuitenkaan pitäisi olla sattuman ja hyvän tuurin varassa.
Tässä yhden perheen kokemus HS:n mielipidekirjoituksista tänään:
"Poikani huostaanotto toi toivoa
Poikani ollessa 12-v hänen käytöksensä muuttui uhmakkaaksi ja tottelemattomaksi. Urheilulliset harrastukset jäivät pois, kaveripiiri vaihtui, hän alkoi kokeilla tupakkaa ja oli tottelematon.
Aloin heti hakea hänelle apua lukuisista sosiaali- ja terveydenhuollon instansseista. Hänellä todettiin lievä masennus, joka j ätettiin hoitamatta, koska ei ollut resursseja. Soitin yhä satoja puheluja, kirjoitin kunnan ls:n esimiehelle ja yhteiskunnan päättäville viranomaisille.
Lapseni käytös paheni, ja hän alkoi olla öitä pois kotoa. Päihteiden käyttö lisääntyi. Hän alkoi kokeilla huumeita ja hakeutui ikäistään vanhempaan rikolliseen seuraan ja teki lopulta itsekin rikoksia.
Noin kahden vuoden ajan viikonloppuni kuluivat siihen, että etsiskelin häntä ja pelkäsin jotain pahaa tapahtuneen. Vaadin hänen sijittamistaan, mutta sain kuulla suoraan, että kaupungilla ei ole rahaa. Lopulta hänet otettiin huostaan ja sijoitettiin.
Mielestäni tilanteemme ajautui tähän, koska en saanut asetettua rajoja itseäni päätä pidemmälle isolle pojalle. Olisin tarvinnut avohuollon tukitoimia, konkreettista apua kotiin ja pojalle säännöllistä keskusteluapua.
Olen yksinhuoltaja. Poikani on kasvanut koko ikänsä ilman isää ja siksi toivoin myös miespuolista tukihenkilöä.
Sain kuitenkin huomata, että avohuollon tuki on hyvin niukkaa ja painottuu sosiaalitoimessa käytyihin keskusteluihin. Näiden ongelmien ehkäiseminen olisi kuitenkin ollut huomattavasti helvempaa.
Tiedän lukuisia vastaavassa tilanteessa olevia nuoria ja perheitä. Sosiaalitoimessa tarjotaan ei-oota, mikä ei ole työntekijöiden syytä. Vastuu kuuluu kunnille ja yhteiskunnalle. Perheiden ja lasten ongelmien hoitaminen niiden kärjistyttyä vaatii usein kalliin huostaanoton. Avohuollon tukitoimena tarjottujen palveluiden hinta on vain murto-osa kuluista.
Näiden vuosien aikana oma jaksamiseni oli koetuksella, ja ajauduin lopulta hetkellisesti työkyvyttömäksi. Hain lopulta itselleni apua, jota sainkin välittömästi. Kehotan samojen ongelmien kanssa painivia tähän, koska väsyneenä ei jaksa olla lapselleen avuksi.
Ls-laitoksia kritisoidaan lasten huonosta kohtelusta ja siitä, että ne ovat oivallinen bisnes. Minä haluan esittää kauneimmat kiitokseni poikaani hoitaville ja ohjaaville työntekijöille. Työnne on raskast aja epäkiitollista, ja kiitosta tulee harvoin. Poikani tilanne on edelleen vaikea, ja koen olleeni hankala vanhempi, mutta olette antaneet minulle toivoa. Kiitos siitä!
Muurrosikäisen äiti "
Vastaukset 9
Vanhimmat
Laitonta ja lasten ihmisoikeuksien vastaista toimintaa, joka rikkoo Suomen perustuslakiakin, mutta tällä tavalla lapsia kohdellaan tämän päivän Suomessa:
"Hänellä todettiin lievä masennus, joka j ätettiin hoitamatta, koska ei ollut resursseja. "
Täältä se suurin likaämpäri löytyy, mistä pitää hakea syyllisiä nuorten syrjäytymiseen, vaikeisiin mielenterveysongelmiin ja HUOSTAANOTTOJEN RÄJÄHDYSMÄISEEN KASVUUN!
On edesvastuutonta lapsia kohtaan syyttää aina silmät sokeina kaikesta vain vanhempia, niin sitten voikin hienosti jättää yhteiskunnan törkeät lakien rikkomukset huomiotta. Huostaanottovanhempien mielipiteitä on mitätöity jo tarpeeksi, se on suoraan sanottuna sama kuin mitätöisi lapsen oikeutta saada lakien mukaista kohtelua ja hoitoa.
Huostahullujen on vaikea käsittää sitä tosiasiaa, että vanhempien näkemys on yleensä yhtä kuin lapsen todellinen etu.
Virallinen totuus lastensuojelusta on suurelta osin täyttä valhetta!
Että huostaanotto on muka "tarkkaan harkittu viimeinen toimi kun mikään avohuollon tuki ei ole ongelmia poistanut". Suoraa ja lapsia ajatellen törkeää valehtelua, kuten tämäkin perhe sai huomata:
"Sain kuitenkin huomata, että avohuollon tuki on hyvin niukkaa ja painottuu sosiaalitoimessa käytyihin keskusteluihin."
Ls:n tarjoama perhetyö on yleensä ainut avohuollon tuki ja se on pelkkää keskusteluapua vanhemmille. Sitä tarjotaan "avuksi" kun lapselle ei ole tarjota hänen tarvitsemaansa terapiaa, kuntoutusta, sairaalapaikkaa, riittävän hyvätasoista erityisopetusryhmää, tukihenkilöä, koulunkäyntiavustajaa jne.
Lumetukea tarjotaan siksi, että hallinto-oikeudelle laitettavaan huostaanottohakemukseen voidaan kirjata lain vaatima lause, nimittäin avohuollon tukea on tarjottava ennen kuin huostaanotto on mahdollinen. Voi kuvitella, miten ylläolevassa tapauksessa sossu on runoillut huostaanoton perusteluja oikeudelle:
"Pojalla esiintynyt päihteiden käyttöä ja hän on syyllistynyt myös rikoksiin. Hänellä on todettu myös masennusta, joka on jäänyt hoitamatta. Äiti on kyvytön lapsen tukemisessa ja rajojen asettamisessa. Avohuollon tukea on tarjottu, mutta se ei riittänyt poistamaan perheen ongelmia. Näin ollen katsomme huostaanoton ja sijoittamisen XX-paikkaan olevan lapsen edun mukainen toimenpide."
SIMSALABIM! Kaikki lapsen kohtaama laittomuus yhteiskunnan taholta muuttuu muutamalla lauseella muodollisesti lailliseksi huostaanotoksi.
Ja sitten vielä joku Kuntaliiton Sirkka Rousu väittää, että laittomien huostaanottojen määrä saataisiin selville tutkimalla hallinto-oikeuksien pöytäkirjoja! Voi pyhä yksinkertaisuus sentään!
Peruspalvelujen ja avohuollon tukien vaihto huostaanottoihin on järjetöntä myös yhteiskunnan talouden kannalta, eikä vain lapsen ihmisoikeuksien valossa. Huostaanottoa estävä lain vaatima ja oikein kohdennettu avohuollon tuki on aina edullisempaa kuin satoja kertoja kalliimpi huostaanotto.
Tuossakin tapauksessa lapsella olisi ollut oikeus saada HETI vähintään se miespuolinen tukihenkilö, jota äiti yritti järjestää kun huomasi ensimmäiset oireet muuttuneesta käytöksestä eli urheiluharrastukset jäivät ja seura muuttui. SILLOIN olisi vielä voitu estää tilanteen luisuminen paljon pahemmaksi.
Nämä tilanteet ovat niin tavallisia nykyisin, eikä niihin auta aina ja aina aikaisemmin tehdyt huostaanotot, kuten yleisesti julkisuudessa väitetään ja valehdellaan. Varhainen puuttuminen on kirosana monen perheen kokemuksen perusteella. Sen takia KASTE-hankkeessa suositeltu varhainen tuki on tervetullut asennemuutos, jos se todellisuudessa raiteiltaan menneen lastensuojelun avuksi joskus saataisiin.
Kaikki on kiinni poliittisesta tahdosta noudattaa lasten ja nuorten perusoikeuksia, sekä kohdella heitä lakeja ja ihmisoikeuksia kunnioittavalla tavalla.
Linkki Laki 24.fi sivustolle, jossa aiheena.
Lasten huostaanotto ja sijaishuollon edellytykset.
http://www.laki24.fi/pepe-lastensuojelu-huostaanottosijaishuolto.html
------
Asioita muokkaamalla saadaan tilanne näyttämään sille, että huostaanoton edellytykset täyttyvät.
Perheellä OLI TÄYSI OIKEUS lain mukaan saada:
1) Lapselle asianmukaista terapiaa masennukseen
2) Vaikkapa tukihenkilö, jota äiti toivoi. Miespuolinen olisi varmaan ollut hyvä vaihtoehto.
3) Myös äidille tukea voimakkaasti uhmailevan murkun kasvatukseen.
4) Ehkä myös perheterapiaa tarpeen mukaan, jossa vaihtoehtoisesti olisi voitu joko vain keskustella ongelmatilanteista tai olisi ehkä voitu panostaa myös yhdessä tekemisen järjestämiseen.
Neloskohtaa ei ehkä Suomessa ole ikinä ollutkaan, mutta avohuollon tukien uudelleen käyttöönotossa ja kehittämisessä pitäisi ottaa huomioon myös uusia vaihtoehtoja. Ja mitähän jos tällaistakin apua tarjottaisiin ENNEN kuin välit kotona ovat jo kovasti huonontuneet?
Nyt he saivat ainoaksi huostaanottoa estäväksi avohuollon tueksi vain keskustelua sosiaalitoimessa.
Tiedän omasta kokemuksesta tasan tarkkaan, mitä tuo keskusteluapu on ja voin kuvitella, mitä se on tuonkin perheen kohdalla ollut: Pelkkää olemassa olevien ongelmien toteamista ja niiden voivottelua.
Sossun on helppo muotoilla tilanne oikeudelle niin, että kaikki lapsen kokemat laittomuudet yhteiskunnan taholta pysyvät piilossa ja kirjauksessa huostaanottokriteerit täyttyvät.
Jälkeenpäin joku sossuopiskelija tekee "tutkimusta" huostaanottojen syistä siltä vuodelta ja lukee joko sossun kirjauksen tai saman asian oikeuden pöytäkirjasta. SYYKSI tutkimukseen tulee 1) Rajaton kasvatus, 2) Riittämätön vanhemmuus, 3) Lapsen psyykkiset ongelmat, 4) Lapsen päihteidenkäyttö ja rikollinen elämäntapa.
Avot! Huostahullujen kuoro pääsee huutamaan taas, miten HUOSTAANOTTO OLISI EHDOTTOMASTI PITÄNYT TEHDÄ JO AIKAISEMMIN. Ja joku sijaishuollon edustaja nyhertää palstalle mielipiteensä, kuten tälläkin viikolla palstalla tapahtui: "En ole nähnyt muuta kuin ehdottoman tarpeesta tehtyjä huostaanottoja, oikeastaan se olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin. Kyse on vain vanhempien ja ls:n välisistä näkemyseroista, miten lasta pitäisi kasvattaa."
Huoh...
Ehkä suurin yksittäinen ryhmä lapsia, jotka ovat joutuneet kärsimään peruspalvelujen puutteesta, ovat neurologisten oireyhtymien lapset.
Heidän hoitoon ohjauksessa, terapian ja kuntoutuksen saannissa on todella paljon toivomisen varaa.
Tilanne on ollut sama jo lähemmä 20 vuotta.
Heidän kohdallaan laittomia ja turhia huostaanottoja tehdään kahdessa vaiheessa:
1) Joko niin, että lapsella ei ole vielä diagnoosia, epäily korkeintaan, mutta vanhemmat eivät osaa varoa väärää hoitoonohjausjärjestelmää, mikä ainakin Helsingissä on vallalla. Täällä nimittäin aina ohjataan apua hakeva perhe ensin psykiatrian puolelle, eikä sieltä lähetteen saaminen neurologisiin tutkimuksiin aina onnistu. Ei etenkään silloin, jo hoitavaksi lääkäriksi sattuu psykoanalyyttista koulukuntaa kannattava vanha jäärä.
Tai toinen mahdollisuus on, että kotona kyllä pärjätään lapsen kanssa, mutta koulussa tai päivähoidossa tulee ongelmia, lapsen erikoiseen käytökseen kiinnitetään huomiota ja aletaan tekemään ls-ilmoituksia.
Myös koulusta puuttuva riittävän hyvätasoinen erityisopetus aiheuttaa ristiriitoja perheen ja koulun välillä, mitkä myös voivat johtaa huostaanottoon.
2) Tai tilanne on se, että vaikka lapsi olisi diagnosoitu, ei kunnalla yksinkertaisesti ole tarjota riittävää hoitoa, kuntousta tai terpiaa, mitä nyt kenenkin kohdalla hoitava taho on katsonut tarpeelliseksi. Silloin tehdään laiton huostaanotto lumehoitoa antavaan lastensuojelulaitokseen. Laiton huostaanotto on aina täysin epäinhimillinen toimi lasta kohtaan jo yksistään ja lisäksi sen takia, että se johtaa yleensä täydelliseen hoidotta jättämiseen.
onnettomuudessa oli hyvä sijoituspaikka. Sitä onnea ei kaikilla huostaanotetuilla lapsilla ole mahdollisuutta kohdata. Eikä sekään pitäisi olla pelkästään hyvän tuurin varassa oleva asia. Kukaan ei kuitenkaan vielä pysty sanomaan, saako lapsi enää tuossa vaiheessa asiansa kuntoon edes sen avun varassa, jota hyväksi mainittu sijaispaikka hänelle pystyy tarjoamaan.
Yhteiskunnalla ei olisi ikinä ollut mitään oikeutta vaihtaa peruspalveluja ja avohuollon tukia huostaanottoihin. Hyvähän siinä on sitten kuntapoliitikkojen istua odottelemassa, että lapsen tilanne on niin kriisiytynyt, että laiton saadaan näyttämään lailliselle hallinto-oikeudenkin silmissä.
Tällainen lasten ja perheiden kohtelu rikkoo Suomen perustuslakia, terveydenhoitolakia, mielenterveyslakia, lastensuojelulakia ja YK:n lastenoikeuksien julistusta, sekä yleistä ihmisoikeuslainsäädäntöä.
joko Finanssialan keskusliiton toimitusjohtaja Pia Nora Kaupin lapsi on otettu huostaan turvaan. Tämä äitihän ajeli hurjaa ylinopeutta lapsi kyydissään vaarantaen oman ja lapsensa hengen. En ole nähnyt kenenkään sijarin enkä sosiaalipossun olleen huolissaan Kaupin lapsen turvallisuudesta. Ei ollut ylinopeustiedotteessakaan huolesta ja ilmoituksesta lastensuojeluun, kyllä kai poliisi sen teki kuitenkin virkansa velvoittamana. Varmaan rajoitetut valvotut tapaamiset on jo toimeenpantu, eihän tiedä jos tämä äiti vaikka uusisi tekonsa. Meinaan sitä, että tämä äitihän on tukitoimien tarpeessa niin ei sunkaan häntä ole jätetty avun ulkopuolelle. Ihan heräsi huoliasteikolla 10 ihan kauhea huoli Kaupin lapsen turvallisuudesta. Hyvä sijari on parempi kuin äiti Kauppi ja varmaan tämä Kauppi on hyvä huostaanottovanhempi ja sijaisvanhempien hyvä yhteistyökumppani puhuen sijareista pelkkää hyvää. Niin fiksu ihminen ilman muuta ymmärtää huostaan oton tulevan tarpeeseen.
pitäisi ehdottomasti toimia.
Ja tosiaan! Kyllä Finanssialan keskusliiton toimitusjohtajan pitäisi ymmärtää, että hänen lapsensa huostaanotto tulee todella aiheeseen. Ei noin fiksulla ihmisellä VOI tulla ristiriitaa sossun mielipiteiden kanssa oikeista kasvatus- ja hoitoperiaatteista.