Omat ekat ja ainoat öyskyt koko 10 vuoden polttelu-uran aikana vedin viime kesänä. Olin juonut muutaman oluen ja vähän punaviintä tyttöystävän kanssa. Loppuillasta muija meni nukkumaan ja koska mua ei nukuttanut ajattelin poltella viihdykkeeksi vähän kukkaa. Käänsin ihan perusjointin, eikä siinä mielestäni ollut edes budia normaalia enempää, mutta jotenkin se sillä kertaa vaan kolisi ja todella kovaa.
Jo sätkää polttaessani alkoi tuntumaan siltä, että jopas kolisee isosti, mutta fiksuna poika päätin poltella sen kokonaan loppuun, se oli virhe. Sen jälkeiset hetket olivat henkisesti, sekä fyysisesti kauheimpia pitkään aikaan. Yritin eka kuunnella tietokoneella musiikkia kaiuttimista, mutta se kuumotti jostain syystä liikaa, tämän jälkeen laitoin kuulokkeet päähän, mutta sekin kuumotti liikaa. Tietokoneelta oli pakko päästä pois ja kuumotteluvapain mesta löytyi eteisen lattialta. Siellä istuessani ja sekoillessani kannabis otti lopullisen niskalenkin minusta. Olin varma, että pamahdin ikuiseen psykoosiin, kuulin ääniä, näin ääniä, seurasin ääniä ja liikuin äänten tahtiin. Pelkäsin todella paljon kaikkea, ahdisti todella suuresti ja pahinta oli se pelko siitä, että se tila ei ikinä meni ohi. En osaa sanoa yhtään kuinka pitkään tätä jatkui, mutta se päättyi kahteen tunnin kestäneeseen oksennukseen. Oksennusta vain tuli ja tuli ja olin varman että nyt oksennan jo suolen sisältöä. Tyttöystäväkin heräsin niihin ääniin ja alkoi huolestua kunnostani. Selitin tilanteen hänelle niin hyvin kuin sekoilultani pystyin ja se oli pelastus. Hän alkoi rauhoitella mua ja oli muutenkin isona apuna siihen asti kun överit alkoi hellittämään.
Jo sätkää polttaessani alkoi tuntumaan siltä, että jopas kolisee isosti, mutta fiksuna poika päätin poltella sen kokonaan loppuun, se oli virhe. Sen jälkeiset hetket olivat henkisesti, sekä fyysisesti kauheimpia pitkään aikaan. Yritin eka kuunnella tietokoneella musiikkia kaiuttimista, mutta se kuumotti jostain syystä liikaa, tämän jälkeen laitoin kuulokkeet päähän, mutta sekin kuumotti liikaa. Tietokoneelta oli pakko päästä pois ja kuumotteluvapain mesta löytyi eteisen lattialta. Siellä istuessani ja sekoillessani kannabis otti lopullisen niskalenkin minusta. Olin varma, että pamahdin ikuiseen psykoosiin, kuulin ääniä, näin ääniä, seurasin ääniä ja liikuin äänten tahtiin. Pelkäsin todella paljon kaikkea, ahdisti todella suuresti ja pahinta oli se pelko siitä, että se tila ei ikinä meni ohi. En osaa sanoa yhtään kuinka pitkään tätä jatkui, mutta se päättyi kahteen tunnin kestäneeseen oksennukseen. Oksennusta vain tuli ja tuli ja olin varman että nyt oksennan jo suolen sisältöä. Tyttöystäväkin heräsin niihin ääniin ja alkoi huolestua kunnostani. Selitin tilanteen hänelle niin hyvin kuin sekoilultani pystyin ja se oli pelastus. Hän alkoi rauhoitella mua ja oli muutenkin isona apuna siihen asti kun överit alkoi hellittämään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiinnosta kenenkään överit,jos on niin pönttö että käyttää huumeita niin se kannattaa pitää omana tietonaan.
Valtaosa suomalaisista käyttää huumeita, sillä alkoholihan on huume ja yksi vahvimmista ja tappavimmista. Katso vain kuinka Alkon ovella käy suhina kun huumetta ostetaan.
VITUN HOMO NUSSI ISÄÄS!!!
Toi on tosi yleinen toi pelko siitä että se tiety tuntemus kuten vaikka paniikki tai pelkotila ei mene koskaan ohi. Itsekin kokenut monesti. Ajan myötä tonkin oppii estämään paljon helpommin.
niinku miten musiikki tuntui "liian kuumottavalta".... En ymmärrä yhtään. Jos jättäisit seuraavaksi enkelipölyn pois sätkästäsi.
Oot poltellut kymmenen vuotta ja nyt sitten kävi noin. Ymmrrän, jos olet lärveissä vetänyt liikaa sauhuja ja sitten lentää laatta, mutta tuo muu sekoilu ei istu yhtään kannabikseen.
Kuulostat melko teennäiseltä.