Ensimmäisissä övereissä makasin kaverin sängyllä enkä pystynyt liikkumaan, en sitten yhtään. Myöskin puhuminen tuotti niin paljon vaikeuksia, että jätin senkin touhun suosiolla väliin. Sydän hakkasi niin lujaa, että ei mitään tolkkua ja olin 100%, että nyt lähti henki, vaikka kuitenkin toisaalta taas tiesin kokoajan, että ei savuihin ole vielä kukaan kuollut.
Kuulin kuinka kaverit keskustelivat keittiössä jotain, että "tais tuolta 'roskalaatikolta' lähteä äsken taju vähäksi aikaa" vaikka todellisuudessa eivät olleet mitään puhuneet siitä. Sitten sain sen verran sanottua, että kysäisin kaverilta, että onko vessassa ketään. Sen jälkeen jotenkin hoipertelin vessaan ja laatathan sieltä irtosi mukavasti. Tämän kauhukokemuksen jälkeen kömmin omaan sänkyyni ja omassa mielessäni kuolin siihen, kunnes jonkun tunnin päästä heräsin vaatteet päällä jostain ihme sikiöasennosta
Kuulin kuinka kaverit keskustelivat keittiössä jotain, että "tais tuolta 'roskalaatikolta' lähteä äsken taju vähäksi aikaa" vaikka todellisuudessa eivät olleet mitään puhuneet siitä. Sitten sain sen verran sanottua, että kysäisin kaverilta, että onko vessassa ketään. Sen jälkeen jotenkin hoipertelin vessaan ja laatathan sieltä irtosi mukavasti. Tämän kauhukokemuksen jälkeen kömmin omaan sänkyyni ja omassa mielessäni kuolin siihen, kunnes jonkun tunnin päästä heräsin vaatteet päällä jostain ihme sikiöasennosta
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taisit vetäistä kunnon kannaöverit! Tuttu fiilis!
http://latelehikoinen.wordpress.com/