En takerru yksityiskohtiin, jottei meitä tunnistettaisi, pyrin kirjoittamaan laveasti, enkä vastaan henkilökohtaisiin ja kämppistä koskeviin kysymyksiin.
Niin, minulla on kämppiksen kanssa suhde.Suhde alkoi eräänä yönä molemminpuolisesta läheisyydenkaipuusta muutaman yhdessä nautitun lasillisen jälkeen.Jatkui molempia tyydyttävään seksuaaliseen kanssakäymiseen.On kehittynyt henkiseen yhteenkuuluvaisuuden tunteeseen.Takerrumme toisiimme vaikeina hetkinä joita koemme omissa henkilökohtaisissa vastoinkäymisissämme, työ-perhe-ystävyyssuhdeongelmat, stressit yms.
Olen lesbo, tiettävästi kaikki läheiset tietää, muttei seksuaalinen suuntautumiseni ole koskaan ollut "huutomerkillä" lesbo.Ehkä siksi etten itse sitä mitenkään tuo esille, enkä tunne suuntautumisestani minkäänlaisia negtiivisia tunteita.Olen mikä olen, siinä minä olen muiden edessä sellaisena kun olen syntynyt.
Kämppikseni on hetero.Ristiriitaisia tunteita tottakai herättää, koska hänellä on suhde minun kanssani.Mutta onko se sittenkään lesbosuhde?
Ongelma on minun sisälläni.Huomasin eräänä päivänä olevani rakastunut häneen!Mikä oli se tunne joka tuntui siltä, että olen rakastunut?Sekö että, huomasin ajattelevani häntä kesken kiireistä päivää?Sekö, kun tunsin itseni yksinäiseksi ja surulliseksi silloin kun hän oli öitä poissa.Vai se, kun tunsin pistoksen sydämessäni kun hän halasi baarissa toista?
Onko rakkaussuhde sellainen, että tieni vie luontevasti iltaisin hänen sänkyynsä rakastelemaan, ja vielä enemmän nykyisin myös nukkumaan?Onko se rakkautta, että hän raottaa peittoa minua varten ja ojentaa kätensä ottaakseen minut vastaan syleilläkseen?
Entä se, kun yöt ja päivämme ovat yhtä kaukana toisistaan kuin......no hyvin kaukana.Entä kun hänelle tulee vieraita?Entä kun minulle tulee vieraita?Minä olen hänen kämppis, hän on minun kämppisrakastettu.
Tämä on vain tapahtunut, mennyt näin.Toivon onnellista loppua.En sitä että olisimme yhdessä, vaan sitä ettei kummankaan sydän ole särkynyt tai jää onneton mieli.
Miksi kirjoitin?Siksi että tarinani herättäisi jotain tunteita?Aivan sama, en kai minkään vuoksi.Tai ehkä siksi kun siltä tuntui.
Niin, minulla on kämppiksen kanssa suhde.Suhde alkoi eräänä yönä molemminpuolisesta läheisyydenkaipuusta muutaman yhdessä nautitun lasillisen jälkeen.Jatkui molempia tyydyttävään seksuaaliseen kanssakäymiseen.On kehittynyt henkiseen yhteenkuuluvaisuuden tunteeseen.Takerrumme toisiimme vaikeina hetkinä joita koemme omissa henkilökohtaisissa vastoinkäymisissämme, työ-perhe-ystävyyssuhdeongelmat, stressit yms.
Olen lesbo, tiettävästi kaikki läheiset tietää, muttei seksuaalinen suuntautumiseni ole koskaan ollut "huutomerkillä" lesbo.Ehkä siksi etten itse sitä mitenkään tuo esille, enkä tunne suuntautumisestani minkäänlaisia negtiivisia tunteita.Olen mikä olen, siinä minä olen muiden edessä sellaisena kun olen syntynyt.
Kämppikseni on hetero.Ristiriitaisia tunteita tottakai herättää, koska hänellä on suhde minun kanssani.Mutta onko se sittenkään lesbosuhde?
Ongelma on minun sisälläni.Huomasin eräänä päivänä olevani rakastunut häneen!Mikä oli se tunne joka tuntui siltä, että olen rakastunut?Sekö että, huomasin ajattelevani häntä kesken kiireistä päivää?Sekö, kun tunsin itseni yksinäiseksi ja surulliseksi silloin kun hän oli öitä poissa.Vai se, kun tunsin pistoksen sydämessäni kun hän halasi baarissa toista?
Onko rakkaussuhde sellainen, että tieni vie luontevasti iltaisin hänen sänkyynsä rakastelemaan, ja vielä enemmän nykyisin myös nukkumaan?Onko se rakkautta, että hän raottaa peittoa minua varten ja ojentaa kätensä ottaakseen minut vastaan syleilläkseen?
Entä se, kun yöt ja päivämme ovat yhtä kaukana toisistaan kuin......no hyvin kaukana.Entä kun hänelle tulee vieraita?Entä kun minulle tulee vieraita?Minä olen hänen kämppis, hän on minun kämppisrakastettu.
Tämä on vain tapahtunut, mennyt näin.Toivon onnellista loppua.En sitä että olisimme yhdessä, vaan sitä ettei kummankaan sydän ole särkynyt tai jää onneton mieli.
Miksi kirjoitin?Siksi että tarinani herättäisi jotain tunteita?Aivan sama, en kai minkään vuoksi.Tai ehkä siksi kun siltä tuntui.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eipä tuo taida toimia, yksipuoleinen rakkaus on melkeinpä aina tuhoon tuomittua. Oli minullakin jotain pikku vipinää solussa asuessani yhden kämppikseni kanssa, lähinnä jotain pusuttelua ja joskus humalassa hieman enemmänkin, mutta tiesin kyllä jo heti ettei siitä mitään elämää suurempaa suhdetta ole kehkeytymässä, kun toinen oli omien sanojensa mukaan hetero, tai ehkä vain vähän bi ja minä taas lesbo ja varma siitä. Toki välillä sitä tuntui että olisi ollut toiseen rakastunut, kun oli tuolloin melko hiljaista naisrintamalla ja vietin aikaa lähinnä hänen seurassaan koulua ja töitä lukuunottamatta, mutta kivaa meillä kuitenkin oli.
En ikinä usko, että heterolla on suhteita samaan sukupuoleen, kyllä siinä on jotain 'erilaista'.
Minä olin täysin umpihetero kunnes sitten rakastuin naiseen. Ei siinä sen ihmeempää, ihmiset tajuavat asioita erilaisten kokemusten kautta.
Mutta heterolla ei ole koskaan homosuhteita, se on selvä.
sitämieltä, että nainen on hetero, kunnes alkaa lesboksi.
Useimmiten se heteronaisen ensimmäinen naissuhde on myös todella pitkä.
Uskoisin, että tuossa voi ainekset olla pitkää ja onnelliseen suhteeseen, kunhan toinen saa sisäistettyä asian.
Heteroajattelusta ja elämäntavasta ei pääse ihan sormia sormia napsauttamalla.
Niin ja tartu hetkeen. Tänään rakenetaan perustuksia huomiselle.